Otsamotunturin huiputus

Tänään – kun saimme pojankin hereille,
– ei niin että itsekään oltaisiin aamuvarhain oltu hereillä
– aamupäivällä ehdimme –
ennen iltapäivän massiivisia sadekuuroja  ja aamun sateenräpsyjen välissä –
käydä korvasieniapajan tsekkaamassa.

Melkein parin tunnin tepastelun aikana ehti sataa, paistaa,
olla helle ja puottaa vettä oikein kunnolla.
Sieniä? Tasan yksi! Yksi!

Muutoin juhannusaatto kulunut kolmistaan oleillen. Minäkin olen oleillut.

______________________

Ja tehnyt eilisestä Otsamotunturin huiputuksesta matkakuvakertomuksen:
minivaellus tässä, olkaapas hyvä!

Otsamotunturille pääsee joko suoraan Siidan edestä lähtevää patikkareittiä pitkin tai sitten voi ajaa Inarin keskustan ohi,
Kaamasentietä puolenkymmentä kilometriä pohjoiseen, kunnes tulee viitta Angeli ja Rovajärvi.
Sitä sitten ajettava tovi.
Auto parkkiin ja kohti tunturin lakea (418 mpy).

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Alussa oli aika tasaista.

Sääskiä? Koko reissulla enemmän sopuleita (3) kuin sääskiä (2).

Vähitellen alkoi olla korkeuseroja.

Ensimmäiseen kahteen kilometriin meni puoli tuntia, viimeiseen kilometriin saman verran.

Inarinjärvi jalkojen juuressa … 😉

Ja Hammastunturille päin melkein yhtä huikeaa…

Kohti ääretöntä ja sen yli … tai johonkin …

Tuulessa Temmattu…  taustalla Juutuanjoki ja Ritakoski.

Taivas kattona.

Hilla kukassa,  ja Lapin orvokki ja merimarja ja suopursu ja kurjenkanerva … Kaikki kovin kaunista.

Tunturin huipun puuceen edessä on kivi, jossa on näin hienot ”kerrokset”.

Tämä oli varmaan ensimmäinen huiputus,
jossa alastulo oli vaativampi, vaikeampi kuin ylöspäin kapuaminen.

Kotimatkalla vastaantulijan kaistalla tällainen pariskunta.

Ja sitten mökkitiellä jo paistoi kauniisti kun kotiudutttiin vai pitäisikö sanoa mökkiydyttiin…

2 kommenttia artikkeliin ”Otsamotunturin huiputus”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.