Patikoinnin syvin olemus

Tänään mökkilomaviikon viimeisen patikan aika: vähän pitempi sitten.

Jätimme luomuruohonleikkurimme töihin … 🙂

Patikoimassa-18

… ja ajelimme Savottakahvilan parkkiin.

Patikoimassa-17

Tänään patikka kohti Rumakurua. Ei varsinaisesti mitään huiputusta, Vävypään huipun vieressä pieni vaara ylitettiin. Ihan napakka nousu sekin oli. Hyvin vaihtelevaa olivat polkujen pohjat .. oksia, tylsää soraa, juurakkoja, rakkaa, kivikkoa, tasaista mäntykangasta.

Patikoimassa-6

Patikoimassa-7

Patikoimassa-19

Patikoimassa-9

Patikoimassa-11

Patikoimassa-10

(Minusta on aika paljon kuvia menossa tai tulossa vessaan – –
nehän ne on ne ainoat hetket, jolloin kamera on pehtoorilla.  😉 )

Patikoimassa-12

Kypsä riekonmarja. En uskaltanut maistaa.. Onkohan ne syötäviä… ?

Patikoimassa-13

Tällä reitillä poikkeuksellisen paljon puroja ja lampia.
Poikkeuksellisen vähän laakeita tunturisilhuetteja.

Patikoimassa-14

Patikoimassa-15

Eikä tänään sadetta. Kauniita pilviä vain.

Patikoimassa-16

Kuka tietää, mikä tämä alla oleva on? Mitä siinä on tapahtunut?  Ahkera Tuulestatemmatun kommentaattori, nimimerkki ”Koivu” ei saa vastata ;), sillä aamulla lähetin hänelle jo kuvan ja kysyin, mikä tämä on. Ei näet pehtoorin kanssa kumpikaan tiedetty… Tietääkö joku muu?

Patikoimassa-4                                               Patikoimassa-5

Kolme tuntia patikka (oiskohan tullut sellainen 12 km?) vei, taukoineen kaikkineen. Niitä kun ei ollut. Taukoja siis. Pehtoorin kanssa kun mennään, niin siinä ei turhia istuksita. Sen mitä kuvailen, pysähtelen, ja sitten otan taas ukkelin kiinni. Ja Rumakurulla autiotupa  (ja sen hyyskä ;)) katsastettiin. Siinäpä ne tauot.

Yllättävänkin helposti meni; toisin kuin Juutuanjoen kosket -päivänä. Silloin tuli vaan mieleen, miten paljon huonompi kunto minulla nyt on kuin viime kesänä vuorotteluvuoden jälkeen. Tänään ketään emme nähneet koko reitillä. Emme yhtäkään kulkijaa! Oli hiljaista. Ja mitäpä sitä turhia höpöttelemään, ehditäänhän sitä kaupungissakin jutustella. Puhdasta. Kaunista. Hyvä hengittää. Ilo liikkua.

4 kommenttia artikkeliin ”Patikoinnin syvin olemus”

  1. Jep, jep! Laura, Mannu ja Aili, palokärkiähän se tuollaista jälkeä saa aikaiseksi. Hevosmuurahaiset ovat kuulemma juurikin se herkku, jota se on tuolta männyn uumenista etsinyt ja mitä todennäköisimmin myös löytänyt. Isoja lastuja näyttää irti saaneen.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.