Tämä maa, tämä taivas: patikka Kiilopää – Luulampi – Pessilampi – Rumakuru

Patikka Luulammelle 2014-35

Tänään patikkapäivä: Kiilopää – Luulampi – Pessilampi – Rumakuru. Halusimme patikoida jossain, missä ei ennen olla oltu. Monet Saariselän ja vähän kauempanakin olevat päiväretkien polut on kierretty aika usein.  Tänään uusi reitti: patikka alkoi Kiilopään juurelta. Suomen ladun majan parkkipaikalle jätimme auton ja tasan kello 11 astuimme polulle,

Patikka Luulammelle 2014

ja vain muutama minuutti sen jälkeen alkoi lumisade. (ei ehkä näy kuvassa oikein hyvin…)

Patikka Luulammelle 2014-2

Ja vain pieni tovi, niin jo paistoi.

Patikka Luulammelle 2014-3

Poroaidoilla estetään poroja kulkemasta paliskunnasta toiseen, helpotetaan erotuksia ja ohjataan eläinten vuotuista laidunkiertoa.

Sitä paitsi ne ovat kuvauksellisia. 😉

Patikka Luulammelle 2014-4

Viisi minuuttia tuon edellisen poroaita-kuvan ottamisen jälkeen tämä. Sataa lunta.
Eihän jouluaattoon ole enää kuin puoli vuotta, jotta miksei siis?

Patikka Luulammelle 2014-5

Luulampi hiekkarantoineen näkyy kuuden kilometrin patikan jälkeen.

Patikka Luulammelle 2014-6

”Vierivä kivi ei sammaloidu” – mutta tällaista ei ole mukava kävellä.

Patikka Luulammelle 2014-8

Ei jäädä vielä tulistelemaan. …

Patikka Luulammelle 2014-9

Alunperin oli ajatuksena tehdä patikka Rautulammelle, mutta valitsemmekin Rumakurun.

Patikka Luulammelle 2014-11

Yksi syy siihen oli se, että ei sittenkään ollut niin kovin lämmin.

Mikä kyllä sitten takasi swen, että oli hyvä tepastella, – kovin helteessä kun hiki virtaa ja saattaa olla itikoita.

Tänään ei niistä kummastakaan haittaa. 🙂

Patikka Luulammelle 2014-10

On ylitettävä suo.
Kahlaa,
rakenna pitkospuut.
Tilaa silta, maalauta kaistat.
Lennä, ja kun olet kuivalla taas,
mieti.

(Juice Leskinen)

Patikka Luulammelle 2014-12

Liro. Ääni kuuluu kauas.

Patikka Luulammelle 2014-2-3

Lintukuvaajaksi minusta ei ole, mutta kuovin sentään sain kuvaan.

Patikka Luulammelle 2014-37

Ja västäräkin patikka. Pontevaa menoa, eikö?

Patikka Luulammelle 2014-13

Suopursut nupuillaan.

Patikka Luulammelle 2014-14

Hillankukkia – ja paikoin paljon!

Patikka Luulammelle 2014-15

Lampereet kauniita, silti kierrettäviä.

Patikka Luulammelle 2014-16

Vesipullon voi täyttää tässä.

Patikka Luulammelle 2014-17

Paikoin polut kuin metsäautoteitä. Helppoa tepastelua.

Patikka Luulammelle 2014-18

Purojen solina viehättää. Muita ääniä ei juuri olekaan.

Patikka Luulammelle 2014-19

Ei erämaajärviä, mutta kauniita lampia montakin. Tässä Pessilampi.

Patikka Luulammelle 2014-20

Lounasaika. Patikka puolessa – tai jo ylikin.  Rumakurun vanha päivätupa on rakennettu jo 1900-luvun alussa.  Ja kunnostettu jokunen vuosikymmen sitten.

Patikka Luulammelle 2014-33

Pehtoori ”keittomestarina”. Nuotiolla paistettiin makkarat ja kahvit nautimme.

Patikka Luulammelle 2014-22

Kuvaajan on levättävä. 😉

Patikka Luulammelle 2014-24

Ja heti lounaan jälkeen nousu. Aika kipakka nousu.

Patikka Luulammelle 2014-25

Välillä polunpohja liuskekivistä.

Patikka Luulammelle 2014-26

Lumenviipymiä vielä aika lailla.

Patikka Luulammelle 2014-38

Pehtoori koko ajan edellä.

Patikka Luulammelle 2014-27

Patikka Luulammelle 2014-28

Ivalon ja Lapin paliskunnan välinen poroaita estää poroja vaeltamasta paliskunnasta toiseen.

Patikka Luulammelle 2014-32

Kiilopää näkyy jo.

Patikka Luulammelle 2014-30

Patikan ainoa poro oli tämä Kiilopään majan pihalla ollut keloporo.

Ai niin, kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. Maisemat avartuvat siten. 😉

Eikä reitillä ollut kovin montaa vastaantulijaakaan näkynyt. 15 kilometrin, reilun neljän tunnin reitillä vain muutama vaeltaja. Liekö ”suunnilleen Jäämereltä” [kuten säämies telkkarissa sanoi] puhaltanut tuuli pitänyt arimmat pois tunturista. Ei olisi kannattanut säätä säikkyä, sillä hieno ja hyvä keli lopulta oli. Mikä on olennaista? Hyvät kengät. Ehdottomastai nilkkaa tukevat.

Patikka Luulammelle 2014-31

Nesteytys tietysti. Vettä ja energiajuomaa reppuun.

Müslipatukoita ja makkaraa. Tai muuta evästä.

Ja mökille palatessa voi palkita reippaan ulkoilun hyvin syömisellä. Nyt kun olen viikon nuorelle parille, juhannusaattoillan ruokavieraille ja matkallaan käyneille kokkaillut ja tarjonnut poroa, lohta, siikaa, hilloja [lakkoja] ja leipäjuustoa, savupororieskaa ja kaikkea muuta enemmän vähemmän paikallista, halusimme tänään pastaa! Tonnikala-savusimpukkapastaa ja salaattia. Paljon pecorinoa, eikä mitään lappilaista!

Patikka Luulammelle 2014-34

Päivän reitti ei ollut kauneimpia eikäparhaita reittejä, mitä täällä on koettu ja kävelty, mutta hyvä kuitenkin.

Jos minun pitäisi suositella täältä jokunen ”huiputus” tai patikkapolku niin ehkä ne olisivat: 1) Iisakkipään huiputus (6 km), lähtee ihan Saariselän keskustasta. Nousu, muttei liian kova, ja sitten alas. Hyvin vaihtelevia maisemia. Eilinen postaus ja esim. täällä. 2) Pikku Tankavaaran lenkki (6 km). Lähtee Tankavaaran kultakylästä. Huikeat näköalat huipulta. Metsäisiä polkuja, lopussa paljon pitkospuureittiä. Vähän pidempi samoilla tuntureilla kulkeva on Jorpulipään patikka. Huippu huippu!  3) Ja pronssille joko Otsamotunturin huiputus Inarissa tai Pyhä-Nattanen Vuotsosta. Molemmat vähän vaativampia, mutta näköalat ihan huikeat.

Nyt taitavat tämän juhannusloman huiputukset olla tehtynä – huomenissa kohti maalikyliä, kohti kotia. Vaikka olisin minä ainakin viikonlopun vielä voinut olla. Vielä tunturiin lähteä. Hyviä päiviä on ollut. Niinhän täällä melkein aina. 😉

7 kommenttia artikkeliin ”Tämä maa, tämä taivas: patikka Kiilopää – Luulampi – Pessilampi – Rumakuru”

  1. Kommentoinpa itse, sillä minulla on ”suora yhteys” BirdLife Finlandiin (kiitos, E.) ja sieltä sain tietää: ”Kuovi on oikeasti pikkukuovi – hienompi laji! Zoomatussa kuvassa näkyy pään juovitus. Se ja nokan pituus plus yleinen habitus kuuluvat pikkukuoville.”

    Vastaa
  2. Mukavan näköisiä patikointireittejä, pitääpä ehdottomasti laittaa vinkit muistiin. 😉

    Millaisia vesistöjä noiden suosittelemiesi reittien varrella on? Meillä kun tosiaan patikoinnille lähtee yleensä mukaan kaksi isoa, paksukarvaista koiraa, joille varsinkin kesäkeleillä väliviilennys on tarpeen. Reitit suunnitellaan yleensä uintimahdollisuuksien mukaan…

    Vastaa
  3. Uintimahdollisuudet? Hmm… Tankavaaran reiteillä on lampia, puroja. Otsamolle eikä Pyhä-Nattaselle mennessä muistaakseni ei juuri minkäänlaisia. Saariselän Iisakkipään reitillä pari pientä puroa, – luulen, ettei isot koirat niissä juuri ui. Meidän nuorenparin saksanpaimenkoira kyllä pulahtalee niissä, mutta ei sentään ui. 🙂

    Vastaa
  4. Muistelinkin omilta reissuilta (ajalta ennen koiria…), että tunturireiteillä vesistöjä on vaihtelevasti. En siis ihan väärässä ollut… Taustatiedon keruu on siis tarpeen, jos pohjoiseen Lappiin aikoo suunnata. 🙂

    Vastaa
  5. Kannattaa ehdottomasti ottaa vähän selvää, vaikka ei olisi koiriakaan. Reittejä on niin monenlaisia. Mutta mukavaa puuhaa se on!

    Vastaa
  6. Kylläpäs joku on valinnu teille hyvännäkösen reitin.. Näkyy olevan hallussa moinen.. 😉

    Erja, riippuen toki mitä koiria, mutta varmasti nuo pienet purot ja lammet helpottaa, kun saavat tassujaan, parhaimmillaan jopa kaulaa myöten itsensä upottaa, ennen kaikkea saavat juotavaa..

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.