Kesken pääsiäisen mökille

Onhan täällä hyvä. Mökille paluu aika lyhyenkin (kuukausi) poissaolon jälkeen tuntuu mieluisalta, levolliselta.

Liikennettä oli yllättävän paljon, samoin kuin loskaa. Auton kyljet saivat uuden koristepinnan, melkein stuccokoristelulta näyttää.

Aamupäivällä täällä oli vielä satanut puuterilumikerroksen, joten kaikki on kirjaimellisesti VITIvalkoista. Tosin vähän tuntuu, että siltikin vähemmän lunta kuin esim. viime vuonna näihin aikoihin. Mutta on sitä riittävästi. Ja täällä on valoisaa.

Hangasojalla näyttää lähes joka mökin pihalla olevan auto. Sesongilta vaikuttaa. Nyt ei haittaa.

Koska takana oli pari ulkoilematonta ja lähes liikkumatonta päivää ja kun kerran olimme aika ajoissa perillä, kävin pienen sprintin, + vähän päälle, hiihtämässäkin. Puuterilumi ei ladulla ollutkaan ehkä paras juttu, olisikin ehkä kannattanut sittenkin mennä mäkeen… No mutta, mukava oli.

Nyt takkatulen ääreen. Eilisten rääppiäisten oheen avasimme mökin kellarista pullollisen valkoviiniä, tykkäsimme todella paljon ”miten voi olla näin hyvää” ja kun sitten käväisimme Alkon sivuilla Oremus Mandolas Furmint 2019; hoksasimme, että olimme avanneet jonkun spessuviinin, ehkä vierasvaraksi aikomamme, korkasimme ohimennen.

Pääsiäisen paras viini. Sitä on nyt vielä lasillinen. Nautimme ilolla senkin. Ja jäihän kellariin vielä varalle muitakin…

Ruoka ja viini

Välipäivä, perhepäivä

Kerta kaikkisen surkea sää. Vesiräntää, loskaa, harmaata.

No eipä tarvinnut miettiä, käytänkö koko päivän ruoan parissa puuhasteluun ja siitä nauttimiseen parhaassa seurassa. Käytin. – Hyvä että käytin. Tosin parantamisen varaa taas jäi, ei seurassa vaan ruokien onnistumisessa. Mutta kyllä perheellä nälkä lähti. Ja ilo oli kun Juniori toi meidän Lombardian reissulta Franciacortan (Contadi Castaldi, Franciacorta, Saten 2017).

Niin ja olihan meillä Suuri Pääsiäisaarteen etsintä. Eepikin on jo ihan pro. Änäri- ja My Little Pony -munat olivat mieluisia löytöjä. Ja uudet värityskirjat ja tussit. Parasta oli, kun Eepi innostui piirtämään potretteja meistä kaikista. Isi oli isopäisin, R. pisin, mummilla oli pörröisimmät hiukset, veljensä ainoa kädellinen ja pappa ihan vaan vähän itsekseen.

Ruokahommien ohessa pakkailua, – loppupääsiäiseksi pohjoiseen. Sinne on taas hyvä lähteä. Tämä aloittaa meidän parin kuukauden reissaamisen. Tämä aloittaa kevään, vaikka keväthangille ensin mennäänkin. Tosin ei ole edes aurinkoa tiedossa, ei ainakaan ensi viikoksi. Mutta tiedossa ei sentään ole sellaista mössöä kuin täällä nyt. Mökkeillään sitten, mutta ei erakoiduta tällä kertaa.

Ja ehkä jo tänään, viimeistään huomenna: Helmet-kirjahaaste on valmis. Ensi viikolla sitten kooste siitä. Ihan kuten viime vuonnakin: maaliskuun loppuun mennessä homma ohi. Mikä on oikeastaan vähän surullistakin.

PS. Turkinpippuri-pannacotta ja mansikat pelittivät yhdessä. 🙂

Italia Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa

Maritozzit ja niiden historia

Tänä vuonna meidän pääsiäisessä uusi (antiikkinen 🙂 ) herkku on maritozzo (mon. maritozzi).

Maritozzo on italialainen pulla, yleisimmin se on makea, joskus myös suolainen. Italiassa maritozzien aika on joulukuun alkupuolella. Ja ne ovat tyypillisiä nimenomaan Roomassa ja Lazion maakunnassa. Löysinpä netissä ranking-listoja parhaista roomalaisista maritozzo-paikoista. Hassua, ettei ole tullut siellä koskaan näitä hoksattua.

Näillä vähän laskiaispullamaisilla leivonnaisilla on juurensa antiikin Roomassa. Noh, milläpä ei olisi? – Joka tapauksessa kerrotaan, että naiset leipoivat pullia evääksi raskasta työtä tekeville miehilleen jo parituhatta vuotta sitten. Silloin pullien välissä ei suinkaan ollut mitään vaniljakermavaahtoa, vaan miesten energian tarpeeseen pullat höystettiin esimerkiksi kuivatuilla hedelmillä ja oliiviöljyllä.

Ruokahistoriankirjoituksessa maritozzin tarina kääntyy jossain vaiheessa toisin päin eli pullia toivatkin miehet tuleville puolisoilleen. Tämä vaihe pullan historiassa täytyy liittyä aikaan, jolloin Roomassa jo oli pasticcerioita, sillä on vaikea kuvitella, että miehet itse näitä olisivat mielitietyilleen leiponeet.

Niin tai näin, tämä leivonnainen on saanut nimensä italian kielen sanasta marito eli aviomies. Silloin kun pulla oli osa kosiomenoja, sen paikka ruokavuodessa oli maaliskuun ensimmäisenä perjantaina, antiikin aikaisena rakastavaisten juhlapäivänä. Pulla saattoi toimia myös korurasiana: siihen oli voitu piilottaa kihlasormus, joten aiotun morsiamen piti kyllä olla tarkkana pullaa puraistessaan, ettei hampaattomana olisi vastaustaan saneltava.

Maritozzit ovat yleensä pulla- tai briossimaisia leivonnaisia, joissa on hiivataikina ja kermatäyte. Siis melkein kuin suomalaiset laskiaispullat, paitsi että kardemumma korvataan sitruunan- ja/tai appelsiininkuorella.

Monia – lopulta aika vähän toisistaan poikkeavia – reseptejä selatessani hoksasin, että yhteistä niissä oli vaatimus taikinan pehmeästä rakenteesta, huolellisesta vaivaamisesta ja kohotuksesta: ”vaivaa taikinaa käsin tai yleiskoneella, kunnes se irtoaa kulhon reunoista”, ”Kohota taikina huolellisesti ja …. malta kohottaa hyvin ennen paistoa”.

Tein tällä kertaa Valion ohjeella. Ensi kerralla säätelen vähän = käytän 00-jauhoja (pizzajauho), tuplaan sitruunankuoren määrän (= 2 sitruunan kuori) ja ehkä lisään vähän vaniljasokeria. Tänään tein täytteen vispikerman ja vaniljakreemin sekoituksena. Ensi kerralla ehkä mascarpone ja kerma, ja ehkä pintaan murskattuja pistaasipähkinöitä

Mutta hyviä olivat ilman hifistelyäkin. Italiassa ne nautitaan yleensä aamiaisella tai jälkiruoaksi, me kävimme tänään aamupäivällä porukalla isomummun luona Jäälissä, ja kahviteltiin pullat pöydässä. Maistuivathan ne neljälle sukupolvelle.

Suolaiset maritozzit olivat nekin hyviä, – niitähän tein jo viime viikonloppuna. Niiden ohje ja paljon muita pääsiäis- ja muita reseptejä löytyy täältä.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Maritozzit Valion ohjeella

3 dl maitoa
1 tl suolaa
3 rkl sokeria
25 g hiivaa
1 sitruunan kuori raastettuna
2 kananmunaa
n. 550 g (8,5 dl)vehnäjauhoja
75 g voita
Voiteluun kananmuna
Täytteeksi kermaa ja vaniljakreemiä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää maitoon suola, sokeri, murennettu hiiva ja sitruunan kuoriraaste. Sekoita. Sekoita joukkoon munat ja jauhot vähitellen. Vaivaa taikinaksi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Anna taikinan levätä 30 min.
Leivo taikinasta 12 pyöreää pullaa, käytä apuna tarvittaessa hiukan jauhoja. Nosta pullat leivinpaperille uunipellille ja anna kohota 15 min.
Voitele pullat kananmunalla.
Paista 225 asteisen uunin keskiosassa n. 12 min. Anna jäähtyä hyvin.
Vaahdota kerma ja vaniljakreemi yhdessä kuohkeaksi. Siirrä pursotuspussiin ja leikkaa kärkeen n. 1 cm:n levyinen aukko.
Halkaise voipullat päältä keskeltä siten, että pulla jää pohjasta n. ½ cm:n matkalta kiinni. Halutessasi laita viillon pohjalle hillo, mantelimassa tai pistaasitahna. Pursota vaniljavaahtoa pullan yläreunaan saakka. Tasoita vaniljavaahto lastalla.
Siivilöi pinnalle tomusokeria ja koristele esim. kukilla, vadelmilla tai sitruunan kuoriraasteella.

Suolaiset maritozzit – lohitäytteellä

Taikina

2½ dl maitoa
1 pussi (11 g) kuivahiivaa
2 rkl sokeria
1½ tl suolaa
2 kananmunaa
8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
100 g voita

Lohimousse

2 rasiaa (à 200 g) kylmäsavulohi-tuorejuustoa
1 dl kuohukermaa
150 g graavilohta tai kylmäsavustettua kirjolohifileetä
1 pieni punasipuli
½ dl tuoretta tilliä
1–2 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria
Voiteluun kananmuna ja ½ dl maitoa
Lisäksi kirjolohen mätiä ja tilliä

Lämmitä maito 42 asteiseksi. Sekoita maitoon hiiva, sokeri, suola ja kananmunat. Alusta jauhot taikinaan vähitellen, vaivaa noin 10 minuuttia.
Lisää voi joukkoon muutamassa erässä ja jatka vaivaamista vielä noin 10–15 minuuttia. Jätä taikina peitettynä kohoamaan tunniksi.

Jaa taikina 12 osaan. Pyöritä palat palloiksi pellille leivinpaperin päälle.
Kohota puoli tuntia. Voitele muna-maitoseoksella.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Yhdistä täytteen ainekset kulhossa, vaahdota hetki.
Mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla.

Halkaise pullat päältä keskeltä siten, että ne jäävät pohjasta kiinni. Täytä lohimoussella ja tasoita pinta ja koristele mädillä ja tillillä.

Liikkuminen Niitä näitä Ruoka ja viini

Harrastusten parissa – hiihtoa ja kokkailua

Se oli sitten siinä! Hiihtäminen Oulussa tälle kaudelle riitti nyt. Ei ihan tuskaista, mutta tänään oli ladulla työlästä (<- liikaa vaatetta, ladut todella nihkeitä, melkein upottavia, ei aurinkoa, ). Kaikkea muuta kuin juhlaa. Mutta kuten ainakin kasikymppinen papparainen, jonka kanssa parkkiksella yhtä aikaa laiteltiin suksia autojemme peräkonttiin, totesi: ”Eipä tässä kiirettä, ja nostaa se kuntoa tämmönenkin keli.” Tämäpä!

Kaikista epäilyistäni huolimatta asettamani kilometritavoite tälle talvelle ei kuitenkaan ole enää kauhean kaukana. Koska Saariselän ladut – here I come again! Ehkä jo maanantaina kohti Ahopäätä tai Vellinsärpimää. Tavoite on vielä saavutettavissa!

Mutta sitä ennen on pari mummeilupäivää. Muksuthan ne ovat syy, ettei jo viikolla ajeltu pohjoiseen. Me kun voidaan valita.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Mummeiluun ja juhlaan kuuluu hyvä ruoka.

Lähdin ostamaan kaupasta fenkolia ja litran kermaa. Tulin kotiin kahden ison marikassillisen kanssa: eikä niissä ollut jauhoja ja maitoa, onneksi sentään kilo fenkolia ja litra kermaa. Mutta niin paljon kaikkea muutakin (toki myös mökille vietäväksi), että itseäkin hirvitti kuitin pituus ja lukemat. Sehän lähtee minulla lapasesta, kun on juhlan aika.

Ja olen ihan ekspertti perustelemaan itselleni ”turhia” ostoksia:

1) Minttua, timjamia ja rosmariinia ei KANNATA ostaa pieniä hipsuttelutaimia (alle 2 €/kpl) jos kerran voi ostaa ruukut (á 7 €/kpl), ihan vaan jo sen takia, että nehän ovat mökkikeittiössä mukavia viherkasvejakin. Näistä ruukuista huolimatta tuli silti ostettua myös keltaisia kallankukkia (ks. bannerikuva) ruukussa.

2) Onko mitään järkeä ostaa pientä ”lavallista” tuontimansikoita, tähän aikaan vuodesta, ja vielä hintaan 9.90 €? – Toki, kun ne sokeroi, niin jo huomenna ne ovat ihan hyviä jälkkäreiden koristeeksi ja salaattiin tuomaan väriä, ja lapset joka tapauksessa ihastuvat, kun niitä on tarjolla vaikka alkupaloina.

3) Erikoiskahvia mökille? – No kun siellä keitellään keittimellä, eikä pannukahvia, kuten kotona, niin täytyy saada jotain jänniä uusia makuja. (Totta puhuen mökillä vesi on niin hyvää, että kahvista ja kaurapuurosta tulee parempaa kuin missään, ihan ilman mitään hifistelyjä.)

4) Katkarapusulatejuustoa sekä paketissa että tuubissa? – Noku. Tuubilla on mukava koristella pieniä syötäviä, lapaksia, leipäsiä. Ja juhlaviikonloppuna ruokia koristellaan.

5) … Tätä voisin jatkaa pitkäääään.

Historiaa Ruoka ja viini

Kellokeskiviikon kiirus

Malkamaanantai, tikkutiistai ja tänään kellokeskiviikko. Hiljaisen viikon aikana on kirkonkelloja soitettu vaimennettuina. Siis ei tavallaan mitään tekemistä ajankulun kanssa. Mutta minulla on ollut jotenkin hoppu päivä, vaikkei mitään kelloon sidottua tekemistä ole ollutkaan. Kunhan olen koettanut saada aikaiseksi vaikka mitä. Tulokset aika surkeat.

Nyt kun olen melkein pari viikkoa tehnyt tavalla tai toisella jotakin pääsiäiseen liittyvää, enimmäkseen tehnyt ruokaa, myös kirjoittanut ruoasta, sekä kuvannut ruokaa, niin ei enää tulevien pyhien ruokaprojekti saa liekkeihin, ei vetäytymään keittiöön valmistelemaan.

Lihamestarilla kuitenkin taas kävin: lauantaina Juniorin poppoo tulee syömään, joten ajattelin vielä karitsapateen tehdä. Ja ostinpa vähän tuoremakkaroita pakkaseen; onpahan sitten mökille vietävää.

Sen verran on kuitenkin jäänyt päälle tuo pääsiäisruokien kanssa puuhastelu, että aamupalalla meillä oli pöydässä tällaisia. 😀

Kaikkihan muistavat, että
”Lintujen munat, samoin kuin keltainen ja vihreä väri, ovat olleet kautta maailman sivu hedelmällisyyden, uuden elämän synnyn ja kevään tulon symboleja” ja että

”germaanien tapa uhrata pelloille ja nimenomaan maanviljelyksen Ostara-jumalattarelle lintujen munia ja jäniksiä siirtyi aikanaan muuntuneena kristilliseen pääsiäiseen.”

(Lainaukset ihan omasta postauksestani vuoden 2017 pääsiäiseltä ”Lyhyt juttu pääsiäismunien pitkästä historiasta” Koko artikkeli on TÄÄLLÄ .

Minä olen nyt sitten kehittänyt muna-pupun meidän pääsiäisruokaperinteeseen. No en minä itse tuota keksinyt; jossain instakelojen virrassa vilahti, ja pitihän se kokeilla. Oikein hyvän makuinen on tämäkin pääsiäisruoka. 😀 Eikä tekeminen kestä pitkään: 5 min + ”pleittaus” 20 sek. 😀

Nämä saattaisivat maistua lapsenlapsillekin, jotka muutoin eivät oikein kananmunista piittaa. Suklaamunat, uudet tussit ja väritys/tehtäväkirjat kävin pääsiäisaarteeseen jo ostamassa, huomenna on sitten reittikartan laadinta.

Kuten sanoin. Kiirettä pitelee. Varmaan vielä huomennakin: kiirastorstai ei kuitenkaan tarkoita kiirusta. Se merkitsee puhdistautumista; kiiras-sanan katsotaan olevan lähtöisin ruotsin sanasta skära, joka merkitsee puhdistamista. Se on siis ”puhdistaumistorstai”. Minulle puuhatorstai.

Reseptit Ruoka ja viini Ruokatarinoita ja -historiaa Viini

Pääsiäiseen reseptejä ja viinivinkkejä

Pääsiäinen on mielestäni ruokavuoden paras juhla. Pääsiäiseen kuuluu, on lupa ja mahdollisuus, toive ja yritys syödä ja tehdä monenlaisia ruokia. Ollaanpa mökillä tai kotona, kaksin tai isommalla porukalla hamstraan ruokaa ja aloitan pääsiäispyhien menujen suunnittelun hyvissä ajoin. On klassikkoruokia, joita teen joka vuosi, mutta aina etsin myös jotain uutta kokeiltavaa. Ja ainakin viimeisten kymmenen vuoden ajan olen onnistuneimpia kokeiluja ja kehitelmiä sitten jakanut täällä Tuulestatemmatuissa jutuissa. Ja nyt siis – taas – pieni kirjanen aiheen tiimoilta.

Ruokaharrastuneisuuteni on jo vuosikymmeniä sitten johdattanut myös viinien pariin, nimenomaan valitsemaan (juhla)ruoalle sopivia makupareja viineistä. Viinivinkkejä itse kyselen ja niitä minulta kysellään; työvuosina tuntui joskus siltä, että koko työyhteisössämme kaikki nauttivat samoja viinejä esimerkiksi jouluna – ja kyllä, kyllä minulla oli siihen vaikutukseni. 🙂 No mutta nyt siis eilen julkaisemani kirjasen lisäksi myös viinivinkkejä. Ja viineistä on ”kauppalappu” ruokakirjasen viimeisellä sivulla.

~~~~~

Eilen (25.3.2024) julkaisemaani uudempaa pääsiäisreseptivihkosta päivitin tänään ja lisäilin vielä lisää helpohkoja, kotikeittiöön sopivia pääruoka- ja kakkuohjeita, sekä listan viinivinkeistä.

Alla olevien linkkien takaa avautuvat pdf-versiot, vaikka ladattavaksi omalle koneelle/puhelimeen. Näissä lehtisissä ei ole vain pääsiäisherkkuja: molemmissa on myös vappuun tai jouluun, arkeen ja juhlaan sopiva reseptejä, joten olkaapas hyvät!

Tätä uudempaa voit lukea suoraan koneelta klikkaamalla tästä linkkihirviöstä:

Click to access Pieni+P%C3%A4%C3%A4si%C3%A4isruokakirjanen_VOL2_2024.pdf

Tai jos klikkaat alempaa pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

Uusi: Pieni_Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

Vanha: Pieni pääsiäisruokakirjanen (2014) Vol. 1

Klikkaamalla edellä olevaa linkkiä pdf-tiedosto latautuu omalle koneellesi. JOS haluat paperiset tulosteet noista, niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”, niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin.

MITÄ VIINIÄ PÄÄSIÄISPÖYTÄÄN?

Osaan on perhepiiristä saatu asiantuntijavinkkejä, osa ihan omia löytöjä, – klassikkojakin.

Heti aloitan kahdella alsaselaisella crémantilla. Varsinkin tuota Tradition Brut´ia olen kehunut ja kehottanut maistamaan yhdessä sun toisessakin seurassa ja täällä blogissakin varmaan useammankin kerran; poikkeuksetta siitä on tykätty. Olkoon, että sitä on yleensä myynnissä vain puolikkaissa pulloissa (just sopivasti lasilliset kahdelle tai kaksi lasillista yhdelle 🙂 ) ja olkootkin vähän keskihintaista tyyriimpää, niin kyllä sillä kelpaa pääsiäisen lounas tai päivällinen aloittaa. Erinomainen aperitiivi on tämä.

Fernand Engel Crémant d’Alsace Tradition Brut

Saman talon toinen crémant, joka on 100 % chardonnay ja alle 20 € iso pullo, on myös täyteläinen, paahteinen, raikas olematta liian kuivakka. Engel Crémant d’Alsace Chardonnay Brut 2021

Oikeastaan voisin suositella melkein mitä vain crémantia. Niitä ovat ranskalaiset kuohuviinit, jotka valmistetaan samalla menetelmällä kuin samppanja. Crémantia saa valmistaa vain kahdeksalla viinialueella Ranskassa; varsinkin monista Alsacen tuottajien (Wolfberger, Bestheim, Metz, Mure) kuohuvista on tykätty. Toki Bourgognen ja Loiren – sekä Luxemburgin, jossa crémantia myös saa tuottaa ja jota tuodaan Suomeen, laatukuohuvat on todettu oivallisiksi juhlistajiksi.

Bestheim Crémant Rosé Brut

Tämän artikkelin otsikkokuvassa mökin nurkan kelotiskillä on italialainen Belstar Prosecco. Se on melkein malliesimerkki proseccon hedelmäisestä, päärynäisestä, vähän makeasta mausta. Oikein sopiva aurinkoisille (mökki)terasseille nautittavaksi; ruokapöytään en laittaisi.

~~~~~~~

VALKOVIINEJÄ karitsalle, salaateille, parsalle, keitoille. Ensimmäiseksi täsmäviini parsaruoalle. Toki sopii hyvin broilerruokien ja lohenkin kanssa tarjottavaksi: Schloss Bockfliess Muskateller 2023

Tuoksu on vähän uhkaava, tuoksuu makeahkolle, mutta kerrassaan oivallinen paritus on tässä. (Varmasti sushillekin sopiva makupari.)

Itävaltalaiset grüner veltliner -viinit ovat monikäyttöisiä, keveitä, eivät kuitenkaan heppoisia, vaalealle lihalle ja kalalle maistuvia seuralaisia. Tässä Kamptalin alueen viinissä vielä kaunis etikettikin 🙂 , ja edullinen hinta. Steininger Grüner Veltliner

Yksi italialainenkin on mukaan laitettava: Serra Lupini Roero Arneis 2022

”Musta enkeli” on Roero Arneis -rypäleestä tehty hedelmäinen, sopivan hapokas

– sopii pastalle, buffet-pöytään, broilerille, sellaisenaankin.

Zenaton viinitaloon on meillä luotettu. Amaronet, spumantet, roseet, punaviinit ja valkoviinit ovat olleet makumaailmaanmme sopivia, moni päivällinen on niiden kera nautittu. Niinpä on sitten tälläkin kertaa nostettava esille yksi; esimerkiksi broiler/kanaruoille: Zenato Lugana San Benedetto 2022

~~~~~~

PUNAVIINEJÄ KARITSALLE ja muille pääsiäisen liharuoille ja juustolautasen oheen.

Pääsiäisen liharuokien (lampaan/karitsan) kanssa meillä on useimmiten nautittu australialaisia shiraz-viinejä (esim. Hewitson, Peter Lehmann) tai argentiinalaisia malbec-viinejä, varsinkin jos on grillattu.

Tässä yksi suosikki. Hewitson Le Secateur 2021

Toinen hyvä, myös mökin lähi-Alkossa tarjolla oleva ´helppo´ ja hyvä punaviini on Nuganin Durif. Nugan Estate Durif 2018

Tänä keväänä Alkon valikoimiin tullut portugalilainen Touriga Franca- ja Touriga Nacional -rypäleistä tehty mehevä ja vähän hilloinenkin, olematta äitelä, on Duorum-viini. Sekin alle 20 € ja saatavissa useimmista liikkeistä. Duorum Organic 2022

Jos pääsiäiseen kuuluu grillikauden avaus, niin sitten tämä ikihyvä Italian Piemonten klassikko: Etana-viini.
Sopii toki juustokuorrutetuille etanoillekin, mutta etiketin vuoksi Etana-viini.

Vite Colte Rossofuoco Barbera d’Asti Biologico 2022

Grillikauteen ja valkosipulisten pääsiäisruokien ohessa hyviä makumuistoja syntyy myös silloin, kun lasissa on argentiinalaista, malbec-rypäleestä tehtyä viiniä. Tätä kannattaa kesällä olla varuilta yksi pullo jemmassa. Don David Malbec Reserve 2022

Toivottelen hyviä makumatkoja ja -muistoja pääsiäiseenne!

Reseptit Ruoka ja viini

Pieni pääsiäisruokakirjanen Vol. 2 on valmis!

No nyt on pikku vihkonen valmis. Siinä on uusia juttuja ja uusia kuvia.

Eivätkä kaikki ohjeet ole mitenkään ”vain” pääsiäiseen liittyviä.

Mutta silti. Toivon, että tästä on iloa pääsiäisesi kokkailuja ja leipomisia miettiessäsi.

Viinivinkkejäkin on tiedoston lopussa.

JOS haluat tulostaa 11-sivuisen lipareen,
niin laita printterin asetuksissa suunta-valikossa ruksi kohtaan ”vaaka”,
niin tulostuu sopivan kokoisena ja sommiteltunakin.

Voit lukea sitä suoraan koneelta klikkaamalla TÄSTÄ

Tai jos klikkaat tästä pdf-tiedosto tallentuu omalle koneellesi.

Pieni Pääsiäisruokakirjanen_Vol._2

(Pienempi) pääsiäisruokakirja Vol. 1

Reseptit Ruoka ja viini

Kohti pääsiäisen kokkailuja

Olen jo pari viikonloppua/viikkoa touhunnut uuden Pääsiäisruokakirjasen parissa. Eikä se intensiivisestä yrityksestäni huolimatta valmistunut tälle illalle. Huomenna voin jo julkaista: uusi lehtinen Pieni pääsiäisruokakirjanen VOL. II alkaa olla valmis. Alla esittely, ja huomenna sitten linkki valmiiseen tiedostoon resepteineen.

Pieni pääsiäisruokakirjanen vol. I

On kymmenen vuotta siitä, kun tein ensimmäisen pääsiäisruokakirjasen tai paremminkin -lehtisen. Se on edelleen täältä blogista tulostettavissa. Alla olevasta sisällysluettelosta näkyy, mitä se sisältää…

Noista en kaikkia enää kelpuuttaisi (koska kyllästyminen) uudelleenjaettavaksi, mutta esim. Parsaa Kellog´s -muroilla meillä tehdään vuodesta toiseen.

Siis se kannattaa testata. Samoin lammaspatee, takuuvarma, helppo, edullinen pääsiäisen pääruoka, joka maistuu kylmänä seuraavanakin päivänä.

Ja Lemon posset, (tuon linkin takana lisää pääsiäisruokareseptiikkaa) on klassikko kesät talvet, pääsiäiset ja vaput.

Noh, kaikkinensa, … oikeastaan kannattaa avoimin mielin avata tuo pdf-tiedosto ja valita omat suosikit.

Ja jotain uutta pääsiäiseen

Leipähän se on hyvää ja tärkeää pääsiäisenäkin. Italialaisesta focacciasta on (koronavuosina ja sen jälkeen) julkaistu kuvia hashtag ”Kukkafocaccia”. Silloin tällöin innostun sellaisen taiteilemaan. Niin eilenkin. Ei tässä nyt paljon pääsiäistä ole, mutta mukava ja maistuva pääsiäispöydän lisuke. Ja helppo. Moni on varmasti minua luovempi koristelussa, – kokeilehan vaikka. 🙂 Pääsiäiseen passelimman voisi tehdä koristelemalla leivän pinnan täyteen erilaisilla pääsiäismunilla? Esim. paprikasta on helppo leikata eri värisiä suikaleita.

Kukkafocaccia

3 dl huoneenlämpöistä vettä
25 g tuorehiivaa
2 tl sokeria
400 g durumvehnäjauhoja
reilu rkl hyvää oliiviöljyä
1 tl suolaa

Koristeluun esim. punasipulia, oliiveja, kapriksia, paprikaa, ruohosipulia, rosmariinia, parsakaalia, siemeniä,

Sekoita veteen ensin hiiva ja sokeri, lisää jauhot ja lopuksi oliiviöljy. Sekoita huolellisesti, mutta älä vaivaa. Anna taikinan nousta tunnin verran, lisää sitten vasta hieno suola ja vähän jauhoja.

Levitä taikina vuokaan, jonka pohjalle kannattaa laittaa leivinpaperia, tai sipaista ohuelti öljyllä. Kohota vielä vartin verran.

Voitele pinta öljyllä ja koristele halutessasi. Lopuksi vielä ainakin sormisuolaa pintaan, ehkä myös rosmariinin lehtiä ja sitten uuniin. Paista uunissa 220°C noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin kullan ruskea.

Koristeluideoita löytyy netistä, varsinkin Instasta tai Pinterestistä, hakusanoilla kukkafocaccia. Tai vaikka suoraan tämän linkin takaa: https://nl.pinterest.com/innersspace/focaccia-art/

Focaccian kanssa, tai vaikka lampaanviulun, palvilampaan, karitsanfileiden, broileruoan tai ihan vaan lounaaksi sopii hyvin meidän tämän kevättalven ykkössalaatti: appelsiineja ja fenkolia. Se ei ole vaikea: silppua kulhon pohjalle vihreää (friseesalaattia, babypinaattia, jäävuorisalaattia, … mitä nyt sattuu kotona olemaan, leikkaa päälle appelsiinia viipaleiksi, leikkaa tai höylää juustohöylällä kerros, pari, kolme .. fenkolia. Sekoita kastike: oliiviöljyä, appelsiinimehua, vähän hunajaa (tai ripaus sokeria), mustapippuria, suolaa. Kaada kastike salaatin päälle juuri ennen tarjoilua.

Meillä oli lisäksi tsatsikia. Kohtuullisen valkosipulinen versio siitä sopii lammas- ja karitsaruokien kanssa tavattoman hyvin. Tänään ei ollut focacciaa, joten hiilarit lautaselle saatiin porkkanasta.

Ne tein yhden makumuiston, joka liittyi DDR:n suurlähetystöön 🙂 , siivittämänä. Keitä porkkanan pätkät ´al dente´ -kypsyyteen, lisää kattilaan ja tarjolle ruskistettu voi tai paahdettu voi.

Pääsiäisen jälkiruoka-asiaa

Pehtoori ei ole ollut ollenkaan pahoillaan tästä pääsiäislehtis-projektistani, vaikka on tässä jo pari viikkoa ”joutunut” maistelemaan koekeittiön tuotoksia. Ja jälkiruokakokeiluja hän sietää erityisen hyvin. Jo eilen oli testissä tuulihatut ”pääsiäisellisellä täytteellä”. Sitruunainen lemon curd ja tömäkkä-vispikermavaahto sopivat hyvin yhteen, ja ovat hyvä tuulihattujen täyte.

Minulle mieluisampi jälkkäri oli (eka kertaa tekemäni, soveltamani, koska en löytänyt ohjetta, jonka muistan joskus hyvin arvovaltaiselta rotissööriystävältäni saaneeni) turkinpippuri-pannacotta. Mitenkö turkinpippuri-pannacotta liittyy pääsiäiseen? – No siten, että kun kaikki eivät tykkää mämmistä, niin tarjolle voi kuitenkin tehdä mustanpuhuvan tai ainakin ankean harmaan pannacottan. 😀

Turkinpippuri-pannacotta

2 liivatelehteä
5 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
10 kpl Turkinpippuri-karkkeja (tai -rouhetta sopiva määrä)
2 tl lakritsijuurijauhetta (Urtekram)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

Laita kasariin kerma, sokeri, murskatut turkinpippurit
sekä vaniljasokeri ja keitä miedolla lämmöllä vartin verran.
Lisää lopuksi joukkoon lakritsijauhe.
Purista liivatteista ylimääräinen neste ja sulata ne kuumaan kermaseokseen.

Tarjoile sellaisenaan (ehkä rouhetta pinnalle) tai lakupaloja
tai (veri)appelsiiniviipaleiden tai vadelmien kanssa.

Ja sitten mämmifriikeille vinkkinä. Aika uusi tulokas kauppojen pakastealtaissa oleva Laku Mämmi (joka on mielestäni parempaa kuin Salty Caramel) on sellaisenaan hyvää. Vispikermavaahto tekee siitä gourmet´a. Ja tavallisesta mämmistä saa salonkikelpoisen pienellä tilkalla italialaista mantelilikööriä ja lusikallisella kermavaahtoa.

~ Tässä alla vielä linkkejä moniin aiempiin pääsiäisen ruokapostauksiini.

Huomenna siis uuden reseptivihkosen ja viinivinkkien julkistus.

Pääsiäisruokia meiltä ja muualta

Fenkolikeittoa, viinejä

Karitsaa ja stout-kastiketta

Porkkanakeittoa, karitsanfilettä, lemon possetia…

Parin vuoden takaisia, edelleen toimivia, viinivinkkejä

Kaikkien aikojen suosituin reseptipostaukseni: kevyt pasha

Colomba – italialaisten pääsiäispulla vailla vertaa

Ruoka ja viini

Ruokajuttuja vielä…

Tämän ruokatuunailuun keskittyvän viikonlopun aikana oli taas käytävä kaupassa. Räntä-vesisateisessa möskässä ajelin kaupungille, Valkean Herkkuun, sillä kauppalapussa oli taas muutama erityisjuttu, joita ei lähi-Salesta tai Linnanmaan Prismasta löytyisi. Ensin Torin Lihamestarin luo: kaikki mitä toivoin, ja vähän enemmänkin, tuli hankituksi.

Ja sitten: uskottavahan se oli, mitä huhut ovat kertoneet. Valkean Herkusta, jota on tullut pidetyksi jonkinlaisena edesmenneen Stockan Herkun jatkajana, on tulossa S-market. Sitruunoissa on Coop-tarrat, aurinkokuivattuja tomaatteja on vain Rainbow-merkkisiä, juustotiski on muuttunut paketoiduiksi palasiksi ja toisaalle hyllytetyiksi hilloiksi, pinjansiemeniä ei ollut. Kyllä se on nyt niin, että Oulun paras ruokakauppa kaikkinensa on tuo meidän lähikauppa, joka onkin vasta valittu Suomen parhaaksi K-supermarketiksi. Joten vastedes olkoot Valkean S-kauppa ihan millainen hyvänsä, en hakeudu, meidän paras ja lähikauppa on Toppilan K-market, kunnes joku toinen osoittautuu paremmaksi. Siihen saattaa kulua aikaa. Eikä tämä taaskaan ole näitä ensimmäisen maailman ongelmia suurempi juttu. Ei oikeastaan edes iso juttu. Kuiteski. 🙁

Eikä tämä suuren suuri tragedia millään muotoa estänyt viettämästä päivää keittiössä. Tosin on todettava, että kauppareissu ja ruoanlaiton ja nauttimisen ohessa, välissä, ennen, jälkeen ja aikana ovat perhe- ja ystävächatti laulaneet. Kymmeniä, jollei satoja viestejä näissä ryhmissä on tänään kulkenut. Hyvähän se on. Toisaalta, ja kuitenkin minusta olisi edelleen parasta nähdä livenä, syödä yhdessä. Mutta toisaalta: onneksi on whatsapp! Ja yhteys.

Tänään keittiössä mm. pääsiäisfocaccia, hollandaise, lammasta, parsakauden avaus (oi, että oli hyvää!!), juustoa, vihreitä munia ja ties mitä.

Harrastuksensa kullakin. Minulla tämmöinen. 😀

Liikkuminen Ruoka ja viini

Liikkuen ja leipoen

Sataa räntää. Isoja märkiä hiutaleita taivaan täydeltä. Sade on eskaloitunut hiljalleen. Aamupäivällä ladulla tuli vain vesihippusia, mutta melkein vesihiihdoksi meni tänään. Joka tapauksessa tulipahan taas kilometrejä ja kasvoille ja kehoon raikas olo … Luotan siihen, että jos täällä alkaa sää olla ’hiihtovastainen’, niin mökillä on vielä kelejä.

Kuunnellessani kirjaa ”Joutilaita kilometrejä” tulin miettineeksi, miksi ylipäätään hankkiudun liikkumaan sellaisessa säässä kuin tänään. Ehkä se johtuu – vähän harhaisesta, turhan toiveikkaasta käsityksestä? – siitä, että ajattelee sen tekevän hyvää myös tulevaan. Rasitus, aika pieni sellainen kuitenkin, tuo tuleviin päiviin ja vuosiin jotain hyviä vaikutuksia? – No höh! Eikös se ole nähty että ikänsä liikkuneet sairastuvat ihan samalla lailla kuin ne, jotka eivät ole tunkeneet räntäsateeseen liikkumaan, salille tai jotain muuta aktiviteettia harrastelemaan? Mutta!

Aattelen lopulta kuitenkin niin, että se hetkenkin hyvä fiilis, joka tuosta tulee, se on se liikkumisen väärti. Kun ruokapöytään illansuussa istahtahtaessa on edes vähän sellainen olo, että tämä on ansaittu… Tiedä häntä. Tulipahan hiihdettyä taas se reilu, aika reilu kymppi, ja sitten hyvillä mielin kotiin tekemään sapuskaa ja ottamaan kuvia.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kyllähän se nyt vain on niin, että pääsiäinen on vuoden ruokajuhlista monipuolisin ja innostavin!

Iltapäivällä tein aikaavievän ja perusteellisen kauppareissun Ruskoon, sekä Sittariin että Alkoon. Ihan vaan teitä blogini ruoka- ja viinifriikkejä varten. 🙂

On tulossa Suuri Pääsiäisruokien Värkkäily -viikonloppu. Ja yllättävää, että Pehtoori ei ole ollenkaan pahoillaan, kun joutuu testaamaan ja kertomaan mielipiteensä kaikesta eteensä kantamastani.

Tänään listalla mm. meksikolaista bataattikeittoa ja marizotteja. Jälkkäriksi juustoja suoraan ovelle kannettuna. Huolimatta siitä, että olen muka koko viikon liikkunut ja syönyt aika säällisesti, olo on nyt enemmän kuin yltäkylläinen.

Ihan erityisesti päivän menusta erottuivat nuo eka kertaa tekemäni marizottipullat. Hyvin ovat samankaltaisia kuin ranskalaisten briossit. Tänään täytin ne suolaisella graavilohi-tuorejuustotäytteellä. Mökkiruokana voisivat LappItalia-hengessä saada savuporo-smetana- tai hilla-rahka-kermavaahtotäytteen! Joka tapauksessa nämä jäävät elämään!

Virtuaalimaistiaisia tulossa lisää…