Tämän ruokatuunailuun keskittyvän viikonlopun aikana oli taas käytävä kaupassa. Räntä-vesisateisessa möskässä ajelin kaupungille, Valkean Herkkuun, sillä kauppalapussa oli taas muutama erityisjuttu, joita ei lähi-Salesta tai Linnanmaan Prismasta löytyisi. Ensin Torin Lihamestarin luo: kaikki mitä toivoin, ja vähän enemmänkin, tuli hankituksi.

Ja sitten: uskottavahan se oli, mitä huhut ovat kertoneet. Valkean Herkusta, jota on tullut pidetyksi jonkinlaisena edesmenneen Stockan Herkun jatkajana, on tulossa S-market. Sitruunoissa on Coop-tarrat, aurinkokuivattuja tomaatteja on vain Rainbow-merkkisiä, juustotiski on muuttunut paketoiduiksi palasiksi ja toisaalle hyllytetyiksi hilloiksi, pinjansiemeniä ei ollut. Kyllä se on nyt niin, että Oulun paras ruokakauppa kaikkinensa on tuo meidän lähikauppa, joka onkin vasta valittu Suomen parhaaksi K-supermarketiksi. Joten vastedes olkoot Valkean S-kauppa ihan millainen hyvänsä, en hakeudu, meidän paras ja lähikauppa on Toppilan K-market, kunnes joku toinen osoittautuu paremmaksi. Siihen saattaa kulua aikaa. Eikä tämä taaskaan ole näitä ensimmäisen maailman ongelmia suurempi juttu. Ei oikeastaan edes iso juttu. Kuiteski. 🙁

Eikä tämä suuren suuri tragedia millään muotoa estänyt viettämästä päivää keittiössä. Tosin on todettava, että kauppareissu ja ruoanlaiton ja nauttimisen ohessa, välissä, ennen, jälkeen ja aikana ovat perhe- ja ystävächatti laulaneet. Kymmeniä, jollei satoja  viestejä näissä ryhmissä on tänään kulkenut. Hyvähän se on. Toisaalta, ja kuitenkin minusta olisi edelleen parasta nähdä livenä, syödä yhdessä. Mutta toisaalta: onneksi on whatsapp! Ja yhteys.

Tänään keittiössä mm. pääsiäisfocaccia, hollandaise, lammasta, parsakauden avaus (oi, että oli hyvää!!), juustoa, vihreitä munia ja ties mitä.

Harrastuksensa kullakin. Minulla tämmöinen. 😀

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.