Juhannusta

Kesäteatteriin mennään kukkamekon helmat hulmuten, ballerinat jalassa, ehkä jopa aurinkolasit silmillä.

Eilen ei menty. Mentiin kyllä Hupisaarille katsomaan ”Toripolliisin aikaan”, mentiin pyörillä (olen siis palannut pyöräilemään yli kuuden viikon ”murtumatauon” jälkeen) ja pukeuduttiin todella lämpimästi. Neuletta, kaulahuivia, nahkasormikkaita ja kaiken kaikkiaan kerrospukeutumista harrastettiin, onneksi. Ei paleltu.

Il Purossa

Ennen teatteria kävimme Il Purossa syömässä. Pehtoorille pizzaa, mutta minä halusin jotain muuta: burrata (oli hyvää, vaikka enemmän tomaattia kaipasin, kuva alla) ja otin sitten toisenkin antipastin, mikä ei ole minulle mitenkään tavatonta: kaksi alkuruokaa ja se on hyvä, sopiva valinta minulle. 

Toinen alkuruoka oli kuningasrapuravioli. Raviolikiekon sisällä ollut massa oli mitä makoisinta, samoin liemi, mutta ravioli-pasta oli vähän turhan al dente, liki kovahko. Noh, nälkä jäi ravintolaan ja pyöräilimme seitsemäksi Hupisaarille Kesäteatteriin.

Kesäteatterissa 

Toripolliisin aikaan on yksi yksi Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumia. Ja sehän olikin oikein mukavaa verbaalista tykitystä, Oulun murretta ja kliseitä. Kelpo kesäteatteria ja kohellusta. Esittelyssä lukee näin:

Toripolliisin aikaan on Teatteri Neliapilan laulunäytelmä. Sen on käsikirjoittanut Pauli Ylitalo. Musiikin on säveltänyt Jussi Rasinkangas.

Tunnekko nää Toripolliisia? Tuuppa Hupisaarille kokemaan Teatteri Neliapilan kantaesitys Toripolliisin aikaan! Tullee tutuksi, niin polliisi ku oululainen elämänmeno. Näet, miten sitä ennen elettiin. Nyt voit kokia oikiaa oululaisuutta!
Esitys sisältää useampia rinnakkaisia juonia, ja henkilöissä on vaikutteita oululaisista historian henkilöistä. Mussiikki mennee taatusti jalan alle ja oulun murre nostaa, toivottasti, hymyn huulille.

Esimerkki: päähenkilö Rita Harju (Oulussa on kaupunginosa Ritaharju) styylaa Kauko Vainion kanssa (Oulussa on kaupunginosa Kaukovainio) ja ”on Pohojolan veljesten onnikassa rahastajana”. Harrastajateatterin näyttelijät (mm. kollegani yliopistovuosilta) olivat just hyviä rooleihinsa. Ensi viikolla vielä mahdollista nähdä tämä hupailu, – voidaan suositella. 

Juhannusaatto 

Tänään meidän juhannusaattomme on ollut vähemmän toimelias.

Tahoillamme kävimme pyöräilemässä (edelleen vaati useamman vaatekerran), minä Kauppahallissa ja torilla shoppaamassa. Juhannuksen juhlaruokaa hain. 

Yksinkertaista, hyvää, lapsuudenkodin ja äidin lemppariruokaa tänään vain meille kahdelle: Paavolan uusia perunoita, voi-sipulikastiketta, silliä (Abban saaristolaissilliä), vihersalaattia majoneesi-kermaviilikastikkeen kanssa ja graavattua lohta.

Rieskaakin olisi kuulunut olla, mutta meillä tänään Ruis-Hoixxaa, joka sopi vähintään yhtä hyvin.  Aurinko paistoi piazzalle, siinä oli hiljaista ja lämminkin.

Jälkkäriksi kesän ensimmäinen, ainoa? Aperol Spritz. 

Puutarha rehevä ja kaunis, ei itikoita, ei kiirettä. 

Keskikesän juhla, Suomen lipun juhla (tämän historiasta postaukseni) ja kotipihan rauha.