Syyskuun loppukiri

Melkein kuin olisi ollut työpäivä tänään. Sähköposteja, tarjouksen tekoa, laskutusta, palaveri, puheluja, kiirellinen toimitus, ”oman oppineisuuden osoittamista” – heh!, kollegoiden tapaamista ja vielä iltatilaisuuskin. Miten se menikään: mukavaa pöhinää. 😀

Iltatilaisuus oli Valvella, jossa koulukaveri Tornion VAT-koulutuksesta avasi jo toisen henkilökohtaisen näyttelynsä. Hieno näyttely armenialaisista ihmisistä ja elämästä. KLIKS 

Ja kuten olin toivonutkin oli siellä muitakin vattilaisia: ”pienoisluokkakokous”.

Äsken sieltä palatessa mietin, että nykyään kovin harvoin olen tekemisessä kenenkään kanssa. Paitsi perheen tietysti, mutta enpä paljon muiden. Itsekseni touhuilen ja kuljen, small talkia en juuri harrasta. Aika hassua, ei minun elämäni ennen sellaista ollut. Ja samaan ”hengenvetoon” totesin, että juuri nyt kaupunkiruska on tosi kaunis. Oulu on keltainen.

 

 

Pataruokapäivä

Varmaan ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen kävin pyörälenkillä ilman kameralaukkua. Ainoa pysähdys parin tunnin lenkillä oli kun loppuvaiheessa kävin kaupassa: pataruoka-aikeeni vaihtuikin stifadosta ranskalaiseen pataan, ja tarvitsin erinäisiä spesiaalijuttuja, mm. hillosipuleita ja viiniä. Kyllä K-kaupan viiniä. Toki meillä kotona on jemmassa viinejä jos vaikka minkälaisia, mutta eihän niistä raski mihinkään isoon kattilalliseen huljauttaa. Siispä ostin Torresin Sangre de Toro (kulttiviini!)  5,5 %-versiona. Enpä ole tainnut näitä kevytpunaviinejä aiemmin maistaakaan. Nyt maistoin, eikä tarvitse toista kertaa maistaa. Joko juon viiniä, oikeaa, hyvää, ”normaalialkoholista” tai en ollenkaan. Ihan turha minun maailmaani tuollainen varjo oikeasta vinhosta. Tai no, ei ihan turha: pataa meni pullollinen, eikä padasta tullut ollenkaan huonoa.

Ohje oli simppeli, enkä juuri sovellellut. Leivinuunia ei lämmitetty, joten tein liedellä (haudutin kolme tuntia) ja yrttipenkkien viimeisiä tupsuja (timjamia, rosmaniinia, persiljaa, ruohosipulia ja vielä vähän timjamia) silppusin aika rutkasti sekaan. Kolminkertainen annos hupeni noin puoliväliin ja pakkaseen riitti muutama annos arkiruokailuihin…

Ranskalainen lihapata

  • 400 g naudan (pala)paistia
  • 2 rkl vehnäjauhoa
  • 1 rkl margariinia
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 tl öljyä
  • 2 porkkanaa
  • 1 prk kokonaisia säilykeherkkusieniä
  • 1 dl hillosipuleita
  • 400 g yrttitomaattimurskaa
  • 3 dl punaviiniä
  • 3 dl vettä
  • 1 lihaliemikuutio (fondia)
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl rouhittua mustapippuria
  • 1 tl timjamia

Kääntele lihat jauhoissa ja ruskista kahdessa erässä pannulla. Siirrä ruskistuneet lihapalat pataan

Paloittele kasvikset, kääntele ne valutettujen herkkusienien ja hillosipuleiden kanssa pannulla kauniin ruskeiksi ja kaada pataan

Lisää pataan tomaattimurska, punaviini, vesi, liemikuutio sekä mausteet. Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 90 min tai liedellä matalalla lämmöllä 2 – 3 tuntia.

Jälkkärinä olleet köyhät ritarit luonnollisesti maistuivat, varsinkin Apsulle, joka peitti ritarin hillo ja kermavaahtokerroksen neonvärisillä strösseleillä ihan tunnistamattomaksi.

Tämän neonvärinen kaaren kuvasin kotipihalla lauantain vastaisena yönä joskus puoliyhden aikoihin. Oli hienoja kaari, mutta eihän meidän pihapiirissä kovin laveaa näkymää saa aikaiseksi.

Syyslauantai

Ja taas ostoksilla!

Casale Pakkahuoneenkadulla on pitkään ollut kiinnostukseni kohteeena. Näyteikkunassa on usein ollut jotain pysähdyttävää, mutta kun en ole oikein tarvinnut… Ystävä ja Pehtoori ovat liikkeessä käyneet, etsimänsä löytäneet ja kauppaa kehuneet, mutta enpä ole vielä sinne poikennut. Tänään kun ei Sokokselta, eikä muistakaan Valkean kaupoista oikein mitään löytynyt, kävelin vihdoin Casaleen. Ja kannatti. Neule on hankittu! Ystävällinen nuori nainen avitti valinnassa ja huom. oli valinnan varaa. Ja huom.  itselleni asettama tavoite tuli lunastettua: neule EI ole musta, ei harmaa, eikä tummansininen. Eikä se ei ole mikään tuttu merkkikään: ei Gant, ei Marco Polo, ei Espirit, ei Lexinton, ei Saint James eikä edes Ril´s (eikä Fjällräven, jollaista Partioaitassa ihan vaivihkaa kävin katselemassa 😉 ) vaan jokin italialainen minulle tuntematon merkki. Olen tyytyväinen.

Ja pussilakanatkin on ostettu, ja kalenteri ensi vuodeksi. Nyt jo! Ja kaikki sävy sävyyn.

Kun tämän kaupunkiin suuntautuvan uroteon olin saanut tehdyksi, oli ilo lähteä aurinkoiseen syyslauantaihin liikkumaan. Aika kaunis kaupunkiruska on nyt.

Kotipihalle palatessa totesin puutarhahommissa olevalle Pehtoorille, että ”tänään on samppanjan aika”.

Miehellä ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, kyseli vain, että mistähän syystä … ? – Ei tarvitse olla syytä, mutta selitin, että vaikkapa palkkioksi touhukkaasta viikosta. Ollaan oltu ahkeria ja projekteja saatu päätökseen. Cin – cin. Hyvälle halpis-samppanja maistui.

Kuten myös ankan rintafile ja erityisesti risotto, joihin molempiin olin ainekset eilisellä Sokoksen herkun kauppareissulla edullisesti 😉 hankkinut. On vähän hassua, että risottoa tulee tehdyksi oikeastaan aika harvoin, paljon harvemmin kuin pastaa, vaikkei se juuri enempää duunaamista vaadi. Tänään kuullotin riisin voissa, enkä öljyssä, kuten yleensä, joten oli tavallistakin parempaa.

Huomiseksi jo olen jo valmistellut Mikkelinpäivän (29.9.) sapuskaa. Mikkelinpäivä on enkelten ja lasten juhlapyhä, mutta myös sadonkorjuuajan päätös – ennen kekriä… tai osin sen kanssa yhtä aikainen. Joka tapauksessa huomenna meillä sadonkorjuuajan pataruokaa ja mitähän jälkkäriksi?

Shoppailua ja sykkelöintiä

Monen päivän siirtämisen jälkeen tänään aamulla otin itseäni niskasta kiinni, ja pukeuduin johonkin muuhun kuin goretxiin ja tuulenpitäviin kamppeisiin. Voisin väittää liki tälläytyneeni, meikkasin huolella ja kaikki hiusten muotoilutuotteet olivat käytössä. Ja sitten valmis: eikun autolla kohti cityä.

Olipa tietoisuuteeni tullut, että Sokoksella ja koko Valkeassa oli oikein kampanjapäivät: että voisi olla mahdollisuus tehdä edullisia ostoksia. Ja minulla oli tärppejäkin: muutamien ikiaikaisten Finlaysonin ja Marimekon pussilakanoiden vuosikymmeniä kestänyt taival alkaa olla tiensä päässä, ihana kukkaniittykaksikko on jo saumoistaan repaleinen ja valmiina siirtymään saattohoitoon eli ikkunanpesuräteiksi, joten oli aika hankkia uudet. Eivät ihan minulle tyypilliset, mutta kuvan perusteella erilaisuudellaan ja sopivilla väreillä viehättivät.

Kuinka sitten kävikään: ne ovat esillä ja tarjouksessa vasta HUOMENNA. Äsh! Juuri kun minä olen hankkiutunut ostoksille. On hyvin epätodennäköistä että lähden toistamiseen ”kaupoille”. No toinen ”tärkeä” juttu listallani oli neule. Uusi, pehmeä, kaunis, sopivan kokoinen neule, joka ei olisi tummansininen tai musta. No kun oli ne kampanjapäivät, oli kaupan rekeissä enimmäkseen kaikkea tylsää, – en jaksanut montakaan minuuttia kierrellä.

Sain sentään uuden kellon hihnan vaihdetuksi, löysin halvalla samppoon ja hoitoskin, tarjous-ankanrintaa, — ja sitten jo jatkuva kuulutusten virta ja yhä lisääntyvä väkimäärä saivat minut siirtymään takavasemmalle = ruokaostoksille ja Alkoon. Yhdeltätoista olin täysin valmis siirtymään kohti kotia, – ja huom. monta kassillista tavaraa mukanani. Mutta se jumpperi/neule ja pussilakanat ostamatta, joten en voi merkitä hommaa suoritetuksi. 🙁 Vuosi vuodelta käyn surkeammaksi näissä shoppailuhommissa. Mutta minulla on mahdollisuus vielä huomenna!

Iltapäivällä mieluisampaa tekemistä: pyöräilyä ja ruoan laittoa. Ne molemmat onnistuivat. Syksy on hyvä ulkona ja keittiössä.

 

Sukupolvet vaihtuvat

On kolmekymmentä vuotta siitä kun minusta tuli äiti. Esikoinen on nyt vuotta nuorempi kuin minä olin silloin, kun sain hänet. Kun vihdoin hänet saimme!

Tyär piti jo elokuussa yhden opiskelukaverinsa kanssa yhteiset tasavuosijuhlat Helsingissä, joten nyt ei mitään kestejä. Toki meillekin oli kutsu tuonne kesäjuhliin, mutta eipä kehdattu nuorten illanviettoon mennä ja kieltämättä vähän tuo matkakin vähensi innostusta. Olisihan me täällä tänään juhlittu, mutta ei koodariopiskelija-tuutorilla nyt ollut aikaa Ouluun lennähtää. Ehkä syyslukukauden aikana kuitenkin.

Minun matkani vei tänään näille tienoille. Kempeleen kotiseutumuseolla kävin. Eihän se tietenkään auki ollut, mutta pihapiirissä on paljon katseltvaa, hyvä tovi tauottaa.

Tuollakin niin kuin niin monta kertaa aiemminkin tänä kesänä oli hetkellisesti aika absurdi olo, kun oli tunnin tai pari kuunnellut kirjaa, jonka tapahtumat, aika, aikakausi vuodenaika, miljöö, kaikki on jotain ihan muuta kuin ympäröivä maailma. Aika pian sitten suljinkin nappikuulokkeet, sillä  kirja joka on ”Downton Abbeyn tekijän nostalgiaa tihkuva, herkullinen kuvaus brittiläisen yläluokan viimeisistä loiston ajoista” ei oikein käynyt yksiin tuon 1800-luvun lopun maalaistalon pihapiirin syksyisen autiuden kanssa. SItä paitsi en oikein osaa keskittyä kuvaamaankaan jos kuuntelen samanaikasesti kirjaa. Siivoaminen, photoshoppaaminen ja ruoanlaittaminen sujuvat, mutta ei keskittynyt kuvaaminen. En siis ole mikään multitaskaaja, jollaisia taitavatkin olla vain milleniaali-sukupolven nuoret aikuiset.

Olen enemmän sellainen yhteen asiaan uppoava. Ja niinpä paluumatkalla Julian Fellowesin ”Loiston päivät” olivat taas mitä mielenkiintoisinta kuunneltavaa. Siinäkin on paljon myös asiaa, analyysia aristokraattisen yhteiskunnan ja elämäntavan murenemisesta sekä sodanjälkeisen Englannin monipolvisesta muutoksesta. Hyvin hyvä kirja se on.

Muuttopäivä

Tänään muuttopäivä. Kun muuttofirman viipyilyn vuoksi meidän osuutemme vastaanottavassa päässä huipentui vasta iltapäivän puolella ja iltasella, ehdin käydä aamupäivällä kauniissa syyssäässä ulkoilemassa ja harrastella studiokuvauksia kotosalla.

Menomatkalla systerin uuteen kotiin haettiin ToriiSushista evästä ja sitten eikun hommiin. Isommasta pienempään muuttaminen, omakotitalosta kerrostalo-osakkeeseen – toki isohkoon – vaatii roudaamista ja laatikoita. Noh, meidän ei tarvinnut roudata, kunhan purettiin niitä viime viikolla pakkaamiamme laatikoita.

Tähän syksyyn jotenkin kuuluu uuden aloittaminen, uuden tekeminen, kaikkinensa kovin erilaista syksyä on ollut kuin viime vuotinen. Jotenkin viime syksyy näyttäyttyy nyt ”matalana”, pitkänä ja väsyttävänä, mikä ei minulle ole tavallista. Viime syksyn tunnelmaan vaikuttivat vahvasti sairaalat. Pehtoorin isä ja minun äiti olivat molemmat sairaalassa; niinpä me molemmat kuljimme sairaaloissa. Apen poismeno oli odotettavissa, mikä jätti jälkensä olemiseen ja äitini poispääsy sairaalasta oli toiveissa, mutta viivästyi odotettua pidemmäksi, mikä sekin jätti jälkensä. Tanen (= Eevis) odottaminen oli iloista, mutta sekin oli jotenkin ”varpaillaan oloa” tai noh, en osaa selittää. Kaikkinensa sellainen ”välitilasyksy” se oli.

Tänään muutossa ei mitään väliaikaisen tuntuista, eikä muuta dramatiikkaa kuin auringonlasku. Viidennen kerroksen parvekkeelta näkee vähän erilailla kuin meidän umpipihaltamme! Taivaantulet olivat komeat.

 

 

Sää kotona ja lomalla

Tällainen syksy on mieleeni. Kirkkaita, kuulaita päiviä. Pikkuisen lämpimämpää saisi varsinkin aamuisin olla, mutta menettelee tämä näinkin. Ei sada, eikä ole harmaata. Tuntuu, että ajatukset ja tekemisetkin ovat kirkkaampia ja näkyvämpiä, kun on väriä ja valoa.

Uudenlaisia kuvaideoitakin syntynyt (yllä viritystä kalenterikuviin… ehkä …) niin ja kiitos kaikille eiliseen kyselyyn vastanneille. Ihan selkeästi filtteröimätön, vain ”luomusti” käsitelty kuva vei voi voiton. Se keräsi ääniä niin paljon kuin muut kolme yhteensä. Tämä oli kyllä aika lailla odotettu tulos, varsinkin kun nuo filtteröinnit ja seepiat oli tehty kovin huolimattomasti.

 

Kun Thomas Cookin konkurssiuutisten myötä tuli Pehtoorin kanssa puhetta meidän lomasta: on merkillistä mutta onnekasta, että meidän loma ei ole varattuna Tjäreborgilta, mikä oli kyllä yksi vaihtoehto kun lomaa valittiin ja mikä olisi ollut meidän syyslomien perinteiden ja peruuntumisten kanssa linjassa. Loma on Aurinkomatkojen, ja heilläkin kuten TUIlla ja kai Tjäreborgillakin on/oli ”oma loma”-äppi ladattavissa puhelimeen.

Kätevää, joskin nykyisinhän kyllä saa säätiedot lomakohteen säästä, vuosien keskiarvot, webcamerasta voi tarkkailla säätä ja elämänmenoa ”just nyt”. Kyllä joskus 20 – 25 vuotta sitten kun käytiin lasten pikkulapsi aikana syysloman aikaan jossain kaukana ei oikein muusta kuin matkakatalogien ja matkaopaskirjojen sivuilta voinut saada keskiarvolämpötiloja, eikä oikein osannut hahmottaa millaiseen miljööseen, maahan ja säähän ollaan menossa. Oli siinä puolensakin, oli jännempää. No tässä iässä ja tälle lomalle en ainakaan kaipaa mitään säätila- yms. jännityksiä. Jos tuo tämänpäivänen ennuste pitäisi kutinsa olemme oikein tyytyväisiä.