Aamiaisen jälkeen yhdeksältä olimme valmiina hotellin aulassa, sadevarusteet puettuna ylle. Ensimmäinen kunnon sade tällä reissulla. Eipä haitannut, lähdimme taas kansallispuistoon, kävellen tietysti. Killarnayn työmatkaliikenne kulki rinnalla tihkusateessa, kunnes jo ennen ”metsään menoa” sade taukosi, ja me pääsimme järvenrantapolulle.
Metsä tekee hyvää. Kaikkialla. Täällä puut peltoaukeiden keskellä reunoilla, metsissä, järvien rannoilla ovat hurjan hienoja: tammia, pyökkejä, vaahtoroita, minulle tuntemattomia jalopuita ja paljon muita!!
Eurooppapyökki! Myöhemmin huikea skotlannin tammi! (kuvia on tulossa…)
Uintimahdollisuuskin olisi ollut. ”Normikuntoisenakaan” en tällä kertaa olisi rohjennut/halunnut uimaan: oli aika vilpoista (+13 C), tuulista eikä ranta ainakaan tänään houkutellut. Poppoossamme kuitenkin joku rohkea!
Matka jatkui kohti Muckross House kartanoa, joka sijaitsee Torc and Purple -vuorten juurella järven rannalla. Linna on päällepäin vähän kolsun näköinen, joten Pehtoorin (you know: puutarhuriukkeli) kanssa aloitimme kierrellen puutarhoja! Niitä ei ollut ihan vähän. Ja ne olivat tavattoman upeita, kukkivia, huoliteltuja, vanhoja mutteivät hoitamattomia! Rodot valtavia; luulen, että tänä kesänä en Oulun rodopuistoon taida mennä. Olisi vähän epäreilua vertailua!
Visitor Centerissä kävimme nauttimassa lounaaksi cappuccinot ja kunnon baakkelsit. Kuinka paljon makeaa olenkaan näinä päivinä täällä syönyt!!!
Kartanon alueella on myös vierailukeskus, jossa on paikallisten tekemiä erittäin laadukkaita käsitöitä, aika edullisesti jos vertaa esim. Lapin vastaaviin. Liikkeessä oli myös urheilukamppeita, minun makuuni olivat mukavan näköisiä ja sitten laadukkaan oloisia matkamuistoja. Ei mitään kiinatilpehööriä, vaan sellaista, jota ostinkin: teetä, suklaata, Quinness Fudgea, ja ehkä kattauksiin jotain. Kuinkas muuten!
Ja sitten siirryimme kartanon sisätiloihin: 1800-luvulla rakennettu viktoriaaninen kartano olikin kerrassaan mainio. Siellä oli ”kaikkea”, ei ainoastaan muutama iso sali maalauksineen ja huonekaluineen, vaan kaikki!
Biljardihuoneesta pyykkitupaan, lastenhuoneen potat ja monet klosettivessat, suuren kartanon keittiö, itse asiassa keittiöt kaikkine työkaluineen, astioineen, ruoanlaittovälineineen. Ja siellä oli linnan omat, järjestetyt arkistot, arkistohuoneet! Juuri ne olivat vain lasin läpi näkyvillä. Säätyläisten arjen historia oli esineinä ja miljöinä jäljellä. Tykkäsin tästä!
Iltapäivällä siirryttiin porukalla kävellen 1400-luvulla perustetulle luostarille. Luostarin raunioilla minua viehätti eniten keskuspihassa kasvava puu. 🙂 Ja kuin bonuksena, ainakin minulle yllätyksenä, oli luostarin pihassa oleva hautausmaa!
Pääsin kaiken muun hyvän lisäksi irlantilaiselle hautausmaalle! Monta uutta asiaa. Mm. se että hautakiveen on kaiverrettu myös vainajan osoite!
Täällä näytti olevan tapana, ettei syntymäaikaa ole merkitty, mutta sen sijaan hautakiveen on kirjattu edesmenneen ikävuodet. Harvoin olen hautausmailla nähnyt hautakammioita, sellaisia kuin kuvassa. Niitä oli muutama.
Päivän retkeltä palasimme hotellille hevosvankkureilla.
Pieni jäähyväishetki meidän oivallisellepaikallisopas T:lle. Ja siinä samalla sellainen merkillinen juttu, että minä maistoin kuin maistoinkin Quinnessia. ”Paikallinen afterhiking juoma”. Eikä se ollutkaan ollenkaan niin pahaa kuin olin ajatellut. Itse asiassa ei ollenkaan huonoa, joskin vastaisuudessa pitäydyn proseccossa. 🙂
Tänään yhteinen dinneri. Ja olihan se lammasta – vihdoin – täällä syötävä. Hyvää oli. Hirmu hyvää.
Hyvä päivä tänäänkin. Paljon uutta, paljon kivutonta liikkumista, paljon valoa ja juttuja.
Minä kotiuduin Irlannista kahden villapaidan kera. Kokeilepas jossakin pubissa shandya.