Niitä näitä

Aatonaatto suhahti

Aatonaaton aamu aukeni pakkaseen: – 28 C.  Perusteltu syy jättää lenkki väliin, vaikka toisaalta se olisi ollut tarpeen…

Samalla kun ajelin kauppaan koukkasin tyttären kautta ja vein tämän töihin. Oli Hesburgerilla ollut kuulemma hiljainen päivä. Sen sijaan  Rantapellossa oli hieman tohinaa, mutta onneksi pojat olivat minulla apuna: tonttuilivat ja veivät joulutervehdyksiä ja hakivat vielä puuttuvia pikkujuttuja. Järjestelivät kanssani huushollia, lämmittelivät leivinuunia  ja hoitelivat omia lahja-asioitaan.  Johan oli mukavaa, äsken jo vähän maistelimme huomisen kalapöydän antimiakin.

Touhutessani soittelin sukulaisia ja  iloksemme saimme sähköpostia ”vanhoilta” tutuilta.

Illansuussa kävimme Jäälin mummulassa: vävykokelaskin oli vaihtanut työvuoron, jotta pääsi ”näyttäytymään”.  Eilisestä kakusta piti kommentoida: hyvää se oli. Vain papasta (joka ei paljon sokerisia juttuja yleensä syökään) se oli liian makeaa, mutta met muut pidimmä. Tosin mummun pulla ja lohileivät taisivat pärjätä Piparkakku-valkosuklaa-riisipuuro-luumu -kakulleni kuus nolla 🙂

Odottelen jo hiljalleen hidastumista…

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 23

Tunnelmaa kohti …

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluhäslinkiä

Sain tänään ystävältäni sähköpostin, jossa hän kiitteli joulukorttiKUORESTA. Ja tekstiviestin toiselta yhteistyökumppanilta/ystävältä, joka kiitteli KOLMESTA joulukortista, – joista oikeastaan vain yksi oli ”ylimääräinen”. Hänelle kuuluikin lähteä oppiaineemme kortti töistä ja toinen minulta henk.koht. mutta että kolme! Ja ystävä perheineen, joka sai vain kuoren, olisi oikeastaan ansainnut ainakin kolme korttia.

Ja sitten paistoin neljä joululimppua jotensakin tummanpuhuviksi. Olin tehnyt taikinan kun sisareni tuli käymään, ja siinä dataillessamme ja höpötellessämme leivoin limput ja pistin uuniin, jotta voisin hänelle lämpimäisen antaa kotiin lähtiessään. Oli lämpimäisiä. En antanut. Mutta datailu onnistui. Nyt on systerinkin blogissa lumisadetta. 🙂 Ja projektisuunnitelmankin virittelimme… Hih!

Sitten tein valkosuklaa-riisikakun vietäväksi huomenna Jäälin mummulaan. Sikäli kätevä kakku, että sitä ei paisteta,  en siis voinut sählätä sitäkin. Ohje on Maku-lehden joulunjälkiruokakilpailun voittajareseptin mukaan.

http://www.maku.fi/resepti/riisi-valkosuklaakakku (kuva lehden sivulta) Vielä ei voi tietää miltä maistui.

Muutamia joulujuttuja ehdin vielä kaupungista hakea. Ja ostin itselleni joululahjan. Uuden parfyymin. Syksyn kestänyt vanhojen tuoksujen loppuunkulutus sai nyt riittää. Halusin uuden tuoksun. Laura Biagiottin Mistero di Roma … Ihanaa… Kuinka olenkaan kaivannut jotain uutta, ihanaa tuoksua.

Jouluruukun reseptin lupasin. Söimme sitä tänäänkin. .. ja vielä jäi mökille välipäiviksi (K & M tiedoksi vain :)) . Se on ihanan yrttistä ja juustoista. Makeaa juuresvuokaa. Lyhyellä vegetaristikaudellani tein tätä itselleni aina jouluksi ja sen jälkeenkin. Siinä on siis muistojakin. Ja tällaisena pakkaspäivänä se maistuu lohdulliselle.

Jouluruukku

1/2 kg porkkanoita
1/2 kg lanttua
200 g mukula/juuriselleriä
2 isoa sipulia
1/2 rkl suolaa
2 tl timjamia
1 tl salviaa
1 tl rosmariinia
1/2 tl mustapippuria
2 dl kuohukermaa
1 rkl vehnäjauhoja
150 g raastettua mustaleimaista emmentalia

Leikkaa kuoritut kasvikset ohuiksi viipaleiksi.
Sekoita mausteet keskenään. Kaada kerma kattilaan ja vatkaa joukkoon jauho.
Kuumenna sekoittaen. Lisää juustoraaste ja sekoita, jotta juusto sulaa.
Laita kasvisviipaleita, mausteseosta ja kastiketta kerroksittain voideltuun uunivuokaan.
Levitä päällimmäiseksi hieman kastiketta.
Peitä vuoka alumiinifoliolla ja kypsennä 175 asteessa reilut kaksi tuntia.
Poista folio kypsentämisen loppupuolella, että ruoan pinta ruskistuu.

_________________________________________________________________________________

Nyt lähden kattamaan Festaan pöydän aattoa varten. Tänä vuonna valkoisella on hopean väriä …

Minullako joulustressi? Höpö, höpö. Joululoma minulla on! 🙂

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o  22

Hangasojan Petteri

 

Niitä näitä

Jouluruno vailla vertaa

Joskus minäkin menen sanattomaksi.  Joten laitanpa tähän vain lainauksen; joulurunon vailla vertaa.

______________________________

Heli Laaksosen jouluruno menee näin.

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3 – 7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

 

________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 21

Jääkakku nimpparisankarille

 

Bloggailu

Kiinnostavuuspohdintaa

Mietin, että voisin kirjoittaa siitä, kuinka työpäivä menee nopeasti kun periaatteessa koko päivän istuu seminaarissa ja siinä niiden tauoilla lukee tenttivastauksia. Ja kuinka voi olla tyrmistyttävää, kun fuksi kirjoittaa, että uusliberalismiin on tullut paljon vaikutteita Marxin ajattelusta tai että uskonpuhdistuksen ja Lutherin vaikutuksen keskusalueena oli Wittgenstein!

Sitten mietin, että voisin kirjoittaa siitä, kuinka täysikuu valvottaa ja saa näkemään unia arkistoreissulta, jossa kaikki kaivattu materiaali onkin varastettu ja viety ravintolamuseoon, joka sijaitsee Suomenlinnassa tai Mustion linnassa, kukaan ei tiedä kummassa! Voi herra varjele, ei mitään määrää näillä artikkeliaihioiden yhdistämisillä unissa!

Sitten kun haluaisinkin kirjoittaa jostakin, mikä saa lukijoita piipahtelemaan sivuillani, päätän vilkaista blogini ja www-sivuni tilastoja: katsoa, mitkä asiat ovat viime aikoina saaneet eniten klikkauksia – josko siis kirjoittasin niistä asioista.

Ensimmäiseksi katson, mistä päin Suomea syksyn lukijakunta on: syyskuun alusta lähtien Tuulestatemmattuun (siis pelkkään blogiin) on tultu yhteensä 13 618 kertaa ja noiden käyntien aikana on liki 50000 (49 336) sivun katselua. Eniten kävijöitä on ollut – luonnollisesti – Suomesta, mutta yhteensä kävijöitä on 40 eri maasta. Ruotsi, Yhdysvallat, Belgia eniten ulkomaista.

Suomen 20 vilkkainta paikkakuntaa vasemmalla. Edelleenkin kaikki mokkula yms. sellainen liikenne menee käsittääkseni Helsingin alle. Ja pienet paikkakunnat (tuli nyt mieleen vaikka esimerkiksi  Ii tai Ivalo/Hangasoja, joista tiedän blogissani käytävän, mutta ne eivät näy ollenkaan koko tilastossa) menevät ilmeisesti lähimmän ison paikkakunnan alle.

Sekä www-sivujeni että blogin sivut ovat saaneet suosiota seuraavasti. Tämä tilasto (jossa luvut jostain käsittämättömästä syystä osin epäjärjestyksessä) on  joulukuun tulos:

Sitten jos katson, mitkä ovat ne hakusanat, joilla nimenomaan Tuulestatemmattuun on joulukuussa tultu, hoksaan, että viisi ensimmäistä ovat joko blogini tai oma nimeni eri muodoissaan ja niiden jälkeen hakusanat ovat seuraavia

Kovin on ruokapainotteista tämä kiinnostus. Mutta tosiaankin enin tulee suoraan nimellä, – arvelisin että nimenomaan ”tutut”, vakkarikävijät ovat tähän ehdottomasti suurimpaan ryhmään kuuluvia. Mistä siis voisin vetää johtopäätöksen  – – niin minkähän? Kuulumiset kiinnostaa?

Nyt kuuluu sellaista, että lähden laittamaan jääkellarin lohen ässehtimään, jotta aattona on parhaimmillaan…

Ja ehkä tämä blogini on jollekin joulukalenteri. Siispä luukku 20 (kannattaa klikata isommaksi. Tämä on yksi eniten tykkäämäni jouluotokseni.)

________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 20

Liiteritontut

Niitä näitä

Joulunalus sunnuntai

Pureva pakkastuuli, ihan julmettu. Puista lähtenyt lumi. Talven ihmemaa ei nyt ole houkutteleva, mutta olihan se ulos rohjettava.

Esikoinen kotosalla pari päivää, ja poikakin enemmän kuin tavallisina viikonloppuina, – hauskaa.

Viimeisen päälle pirttipäivä sitten ollut. Paketoitu joululahjoja, olen tehnytkin muutamia vielä. Ikean valokuvakehyksiin on yks jos toinenkin kuvani päätynyt. Muistoja matkoilta. Ikean edulliset kehykset on vaihtokehyksiä, joten lahjansaaja voi sitten vaihdella otokseni omiinsa, jollei photografiiraukseni miellytä  …

Tein ruokaakin niin että riittää pariksi tulevaksi, vähän hopummaksi arkipäiväksi lämmiteltävää ja olisi muutama hyvä reseptikin (mm. ihanainen parmesan-kastike kasvikselle ja paistetulle tonnikalalle, persillade-porkkanat, jouluruukku) jaettavaksi, mutta  yksinkertaisesti en nyt viitsi ryhtyä kirjoittelemaan. Palaan noihin varmasti jossain välissä.

Pahoittelen tylsyyttäni… joskopa huomenna olisi jotain avartavampaa kerrottavaa 🙂

Nyt on aika Il Divon The Christmas Collectionille.

_________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 19

Vuodelta 1995

Valokuvaus

Toscanan maisema oviverhona

Parahiksi jouluksi saatiin Festan oveen ”rullaverho”. Viime kesän Italian matkalla pienessä Toscanan kylässä otin valokuvan, jonka muokkailin sopivaksi Festan ”pikkuoveen”.

Oven isosta ikkunasta on näkymä meidän mattotelineelle ja muutenkin takapihan tylsään nurkkaan, joten olemme miettineet, miten ikkunan ”verhoilisi”. Kesällä siinä olikin sellainen oviverho, mutta ei ollut kätevä.

Nyt ovessa on kuvasta rullaverhokankaalle painettu kuva, joka on tarranauhalla kiinni. Maksoi 70 euroa ja värit ja kuvan tulostuslaatu on hyvä.

Klikkaa kuva isommaksi, näet paremmin millainen juttu se oikein on. Tällaistakin iloa valokuvauksesta voi olla. 🙂

___________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 17

Tonttulan ikkuna – vähän edellistä talvisempi ikkuna

Niitä näitä

Joulu on tulossa …

Luulen että joulu on lähellä. Sen huomaa  – monestakin asiasta …

Meillä on PALJON ihania kortteja keittiön pöydällä. Ja olemme saaneet jo muutaman lahjankin, hieman yllättävästikin. Mukavaa, hämmentävää — Mökille viemisiä on 🙂  Pehtoorin edellisessä elämässä tähän aikaan vuodesta virtasi kukkia, suklaata, viiniä, poroa, kyniä ja kirjoja  — ne kaikki olivat tervetulleita: kyllähän meillä juuri noista asioista pidetään ja tarvitaankin, mutta nyt saadut lahjat tuntuvat kuitenkin paremmilta. Omemmilta. [kummallinen sana: onkohan tuo ihan oikeinkaan? Omemmilta?]

Ja meillä on siistiä. Ei, emme ole itse kuuranneet koko taloa – vähän sieltä sun täältä on putsailta mutta meillä on käynyt siivooja-S. joka on tuulettanut ja luutunnut huushollin puhtaantuoksuiseksi ja siistiksi. Sellainen on ihanaa ylellisyyttä, josta nautin kovasti.

Joulun tulon huomaa siitäkin, että olen käynyt ostoksilla. Olen ostanut monta joululahjaa. Tuosta vaan shoppaillut. Enkä Akateemisesssa ostanut itselleni YHTÄÄN kirjaa. En yhtään. Siellä olisi kyllä ollut yksi mielenkiintoinen kartasto mutta minähän olin tiukkis ja ohi menin. Ja sitten: kuinka hullun hauskaa onkaan kun keksii muutamille ihmisille – joille ei välttämättä edes ”kuuluisi” hankkia mitään – keksii aivan huippujutun annettavaksi. Antamisen ilo on huippujuttu!

Joulun tulon huomaa siitäkin että on mahdollisuus miettiä, miten aikansa käyttää… Nyt käytän paketteja tehden ja musiikkia kuunnellen …

__________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n;o 17

Se Pihan Pienempi Joulupuu

Yliopistoelämää

Henkilökemiaa, pärstäkertoimia ja oikeudenmukaisuutta

Muistatteko kun ainakin kerran tälläkin foorumilla (katso naispoliisi joka kävi työhuoneessani-juttu) olen pohtinut sitä kummastuttavaa seikkaa, että toisten kanssa yksinkertaisesti vain synkkaa ja toisten sitten ei. Hämmästelen tätä asiaa toistuvasti. Tänäänkin.

Miksi jossakin työryhmässä on vaikea toimia jos joukossa on sellainen ihminen, jossa joku piirre tai olemus tai mikä lieneekään ei kerta kaikkiaan miellytä.  Tai jonka kanssa ei vain osaa jakaa yhdessä tekemisen riemua, onnistumista, haastetta tai mitään.  Usein tällaisessa tilanteessa on vielä niin, ettei osaa edes takitelleen sanoa, mikä siinä toisessa ihmisessä niin pistää vastaan, mikä lopulta ärsyttää.  Tai jos juhlaillallisilla  pöytäseurueeseen sattuu kuulumaan ihminen, jonka kanssa henkilökemia ei natsaa, ei vaikka päälläsi seisoisit, niin onhan se enemmän kuin riepovaa, ei niin juhlallisista, saatikka suurenmoista. Ihan sama mitä sanot, toisen vastaus on sellainen, että tunnet tulleesi nujerretuksi tai huijatuksi tai muuten vaan petetyksi.

Tai sitten toisin päin: tapaat uuden ihmisen ja 10 minuutissa pidät hänestä, ja sen jälkeen suhtautumisesi kaikkeen mitä hän tekee on myönteinen. Ihan sama vaikka joku asia ei niin sujuisikaan, …

Minulla tämä aaltopituus-ongelma (tai siis ”aaltopituuttomuus”) on joskus omantunnonkysymyskin. Opinnäytetöitä ohjatessa ja arvostellassa on pidettävä pää kylmänä ja fiilikset sivussa, ettei kukaan saa parempia tai huonompia arvosanoja sen mukaan, miten henkilökemiat pelittää. Pärstäkertoimella kun ei arvosanoja jaella.

Tänään oli oltava tavallistakin tarkempana kun oli taas aineenopettajiksi haluavien opiskelijoiden haastattelurumba käynnissä. Pyrkijöitä on paljon enemmän kuin tulee valituksi. Monella on ”elämänura” valinnasta kiinni: ”olen AINA halunnut historianopettajaksi” sanoo vuorollaan 20 hurjasti jännittävää  haastateltavaa ja vain noin puolelle ”opeputkeen”  pääsy on mahdollista.

Puolessa tunnissa on strukturoidun haastettelurungon perusteella arvioitava opiskelijan soveltuvuus hommaan, ja toisaalta samalla suljettava monelta nuorelta tie unelma-ammattiinsa. No ei se eihän noin raa´asti mene, mutta on kuitenkin kyse isoista asioista. Minulla ainakin vastuu painaa noissa haastatteluissa ihan hurjasti. Ja minun asemaani vielä vaikeuttaa (tai ainakin minun mielestäni se vaikeuttaa) että tunnen nämä haastateltavat. Suurin osa on kakkosvuosikurssin opiskelijoita, joten olen jokaisen kanssa ollut tekemisessä aika paljon, niin paljon ainakin että tiedän toisten kanssa kemioiden pelaavan hyvin ja sitten taas kaikkien kanssa työ- tai asioihin suhtautumistavoista en ole yhtä mieltä. Minulla on siis ennakkotietoa, mikä ei helpota pisteiden jakamista. Onneksi haastatteluprosessiin oli koulutus, jossa soveltuvuuskokeen pisteenantoa opetettiin ”kalibroimaan”.

Oikeudenmukaisia ratkaisuja soisin osanneeni tehdä.

______________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o !6

Handmade jouluhyviä