Samankaltaista

Kuten Koivu eilisen postaukseni jälkeen viisaasti kommentissaan totesi, eipä ole meitsin päivien kulku vuosikymmenissä paljon muuttunut.

Elämisesi peruskaava, hyvä TT, on noilta vuosilta näemmä säilynyt hämmästyttävän samankaltaisena:

-reippaasti ylös
-duunia, ystäviä
-kirjallisuutta
-jonkin verran TV-viihdettä
-liikuntaa
-ajoissa unten maille

Summa summarum: säännöllistä elämää.

Tuota taaskin ollut viime päivät. Paitsi tuota unta. Eikä niin reippaasti ylös, varhain kuitenkin. Ja se mistä tällaisina vähän kiireimpinä aikoina ensimmäisenä tulee luovutuksi on telkkari, jota en muutenkaan katso, mutta erityisesti liikkuminen jää liian vähille. Kuinka eilenkin olisi ollut hieno sää liikkua. Olisi ollut heti aamulla, mutta varsinkin puolenpäivän tienoilla, kun olin siirtymätaipaleella paikasta A (Caritas) paikan B (pankki) ja C (arkisto) kautta paikkaan D (kampus ja lukuisa määrä odottavia opiskelijoita ja kollegoita ihmettelemässä ”missä ihmeessä sinä olet ollut koko päivän”!).

Tuolloin puolelta päivin olisi kannattanut tehdä ”ohikkaat”. Parkkeerata auto tienposkeen, kaivaa kamera takapenkiltä ja lähteä jokivarteen, Pikisaareen, Ainolaan kävelemään. Taivas oli tummanpuhuva, kuin ukkosen edellä, toisaalta kirkas, kuulas, pikkupakkasen keli, jossa lupaus keväästä. Mielettömän hieno valo. Ja mitä minä teen? Menen kiltisti duuniin. Hö!

Tänä aamunakin teki mieli karata: hanget kimmelsivät, oli tyven, tumma kaunis talvinen aamu. Ja minä painun yliopiston kolsujen seinien sisäpuolelle. Ja sitten, sittenkin. Oli hyvä päivä tänään. Luento alkoi. Puolensataa, ehkä vähän enemmänkin, opiskelijoita. Sopiva porukka. Jospa tuon porukan kanssa saisin aikaan keskusteluakin.

Ja  merkillisen paljon minä olen ollut puhelimessa viime aikoina. Sitä en tehnyt kymmenvuotiaana.