Tuulestatemmattua

Tämä on nyt ehkä vähän noloa, mutta juttu on niin, että minusta on ihan hulvattoman hauskaa, kun on siistiä. Vanhanaikaistakin? Ehkä. Silti nyt on, – siistiä siis. Olen siivonnut koko päivän. Ja sekin on tuntunut ihan hurjan mukavalle: näkee tekemisensä jäljen, on fyysistä puuhaa, okei, voi myös suorittaa ja saada siitä kiksejä, heh!

Mökkikeittiö ja sen kaapit, pakastin ja jääkaappi on siivottu.

Itse asiassa mökin KAIKKI kaapit ja vitriini on siivottu.

Lakanat on vaihdettu, talven lakanapyykki pesty ja mankeloitu.

Rantasauna on pesty. Tolu vai kloriitti? Molemmat! Nyt tuoksuu puhdas!

Iltapäivän päätteeksi vielä pihalle, risut ja muut ”irtohärpäkkeet” tontilta kerätty ja poltettu.

Millainen ilma? Erinomainen siivousilma. Ei turhan kuuma (+ 10 – + 17 C), vain muutama sadekuuro, lounasnotski onnistui. Ja illallisella pakastimen sulatuksen seurauksena poron sisäfilettä ja korvasienimuhennosta, uusia perunoita ja salaattia, jälkkäriksi ananasta, turkkilaista jukurttia ja minttua.

Ei paremmin vois olla.  No jos pieni toive, … niin oispa nuoret tai ystävät (esim. vmp) tulossa nyt tänne… Mutta kun eivät, niin huomenna lähdemme retkelle. Inariin ja … ? Ja jonnekin. Nyt on kaunis ilta-aurinko, ja sehän ei edes laske, joten vielä pihalle…

Kaikki nuoret lähtivät tunti sitten kaupunkiin, tanssimaan jonnekin. Talo hiljeni. Hieno päivä oli. Koko päivä oli hyvä.  Nyt väsy.

Hassua, että minusta oli parasta, kun me neljästään puolen päivän jälkeen yhdessä juhlaa valmistelimme. Se oli parasta. Paljon muutakin hyvää… Kerron huomenna.

Olen tänään käyttänyt nuo kaikki!
Siis chilipäivä.

Nyt on melkein kaikki ruoat ja leipomukset, kattaukset ja piha huomiseksi valmiina.

Salsaa ja guacamolea tein molempia kaksi litraa.

Ja tein yhtä sun toista muutakin.  Ja pehtoorikin teki. Väitti erikoistuneensa meksikolaisiin possuruokiin! 😉 Ja puolen päivän jälkeen käytiin vielä sellainen täsmä/täydennysreissu Stockalla: kattaukseen kukkakimppu, lohta, vähän lisää avokadoja, yms.

Eiväthän nämä mitkään lakkiaiset ole, tytär on kutsunut about 20 sukulaista + eksnaapurit iltapäiväksi ja illaksi kutsuttuina on  liki kolmisenkymmentä kaveria, mutta heistä melkein kaikki ovat jossain muualla, reissussa, töissä, vanhempiensa luona, festareilla, … siis illaksi ei taida tulla kuin kymmenkunta nuorta. Mutta sitä tärkeämpiä ystäviä ovat esikoiselle. Mm. tarhakaveri ja kaksi muuta vähän myöhempää lapsuuden kaveria, jotka ovat meidänkin kanssa olleet mökillä. Ottopoika ei pääse, mistä minä ehkä olen enempi pahoillaan kuin tytär.

Valmistujaiset ovatkin siitä erilaiset kuin lakkiaiset (ainakin nyt meillä, ja tiedän muutamilla muillakin olleen), että se on valmistunut joka kutsuu läheiset ja kaverit; valmistujaisiin ei kutsuta vanhempien kavereita ja työkavereita.  Tiedän kyllä meidän opiskelijoiden tai heidän vanhempiensa järjestäneen jos jonkinlaisia kestejä maisteriutumisenkin kunniaksi, joten mitään ”yleistä tapaa/käytäntöä” ei liene olemassa. Ja vuosikymmeniä sitten, niinä esihistoriallisina aikoina, kun minä valmistuin, kukaan ei juhlinut mitenkään. En minä ainakaan tiedä, että olisi juhlinut.  Minullakin vanhemmat (iskä ainakin, äidille olin tainnut kertoa?) näkivät lehdessä valmistuneiden listassa nimeni.

… Huomenna tullenee ehkä 35 vierasta. Ja meininki on ihan eri kuin lakkiaisissa. Ei mitään pipertelyä, ei pieniä sieviä annospaloja kahvipöydässä, ei pellavaliinoja, ei hopeita kiillotettuna, ei taiteltuja lautasliinoja. Huomenna on rustiikit Meksiko-pilheet, joissa on paljon ruokaa ja sen jälkeen kahvia ja kakkua. Ja karkkia tietenki! Enempi sellaisella garden party -meiningillä mennään, – sellaiset maisteri halusi, ja sellaisia on ollut mukava värkätä. Onneksi on loma!

Kaikki alkoi siitä kun huhtikuussa alkoi varmistua, että pääsemme lähtemään Meksikoon: tein hotellivarausta Playa del Carmeniin ja hotelliin piti lähettää skannattu kopio passin etusivusta. Yllätyksekseni huomasin, että passini on juuri vanhentunut. Siispä tekemään varausta poliisilaitokselle ja aika pian perään tuli poliisilaitokselta ilmoitus, että ajokorttia varten on käytävä lääkärintarkastuksessa: siis sekä passi että ajokortti olisi uusittava. Tiedetäänhän ne passikuvat: aina todellisuuttakin kamalampia. Ajattelin että käyn oikein valokuvaajalla jos vähän siedettävämpi otos noihin virallisiin papereihin olisi liittää… Maksoin 25 euroa kuvista (no eihän sitä ekstraa maksamallakaan naamastaan mitään Voguen kansikuvaa saada, mutta menkööt!)

Sitten seuraavaksi lääkäriin. Työterveydestähän ei sitten sitä todistusta ssanut, joten ei muuta kuin Terveystaloon yksityiselle. Ja sattui kohdalle sitten sellainen hieman niljakas nuorehko mieslääkäri, joka oli ääääärimmäisen tylsistynyt kun piti jotain ajokorttia varten ruveta lanketteja täyttelemään. Ja sitten: ”Sullahan on tässä C, ja D? Miksi?” – No on tullut se D:kin hankittuakin. – Miksi? Oletko oikein raskasta kalustoa ajanutkin? – No olenhan minä. Euroopassakin onnikalla ajanut, ja linjaa Oulussa, mutta nyt ihan vaan iän takia pitäisi toimittaa poliisille se todistus…. – Joo, mutta miksi?   Ja koko ajan sellainen merkillinen ylimielinen katse ja äh.. no se oli jotenkin kenkku tilanne. ’

Sain sitten sen todistuksen, joka on mielestäni kyllä yhtä tyhjän kanssa. Oikeasti jos ammattikuljettajille tuollainen läpihuutotarkastus tehdään, niin ei varmasti saada kuin ihan hurjimmat ja ilmeisimmat ajokykyä heikentävät tekijät kartoitettua.

Noh, sitten taas varaamaan aikaa poliisilaitokselle. Ja se aika oli tänään aamulla. Ja eiku aamulla etsimään niitä ateljee-passikuvia (hah!). Ja löytyykö? Ei löydy, ei. Tässä vaiheessa tiedän äitini huokaavan raskaasti ja jos tyttäreni näitä höpinöitäni lukisi, kyllä ymmärtäisi ja osaisi myötäelää tämän pienen hukkaamisen. Pehtoori ei enää reagoi näihin minun ”asioiden ja tavaroiden talteenlaittamisiini”.

Puoli tuntia työhuonetta, lompakkoa, kalenteria, käsilaukkua, reppua etc. ympärikääntäen ihan turhaa meuhkaamista, ja sitten olenkin ihan varma, että olen jättänyt kuvat duuniin. Siispä eiku vauhdilla Linnanmaalle! Nope! Ei ole sielläkään. Ja hrrrmp! Edelleen vauhdilla Raksilaan ja toiveena, että marketin nurkalla oleva suutariliike, jossa on myös ”passikuvastudio”, olisi auennut jo yhdeksältä. Muutoin menee varattu aika haaskioon. Jep, jep! Auki on. Ja oliko tukka hyvin? Ei ollu, ei. Mutta ihan sama. Uusi ajokortti saatu anottua.

Alunperin olin ajatellut että kun tänään lähden asioille, laitan ylle jotain tyylikästä musta-valkoista, lakkaan kynnetkin, meikkaan kunnolla, otan käsilaukun, enkä reppua ja vietän sitten poliisilaitoksen jälkeen aikaa kierrellen sisustusliikkeissä etsien uutta ruokahuoneen lamppua. Meidän rakas, paljon jo hakumatkaan liittyviä muistoja omaava,  pian 30-vuotias lamppu (jonka lasiin tuli särö ennen kuin silloin Helsingin reissulta kotiin asti saatiin) nimittäin simahti viime viikolla, eivätkä sitä saaneet sähköliikkeessä korjatuksi. On kuulemma hengenvaarallinen.

Siis uusi lamppu olisi ollut haussa, vaikka kyllä jo taidan tietää millainen siihen hankitaan (Poulsen). Siis edelleen tukka putkella ja farkuissa, satunnaisessa t-paidassa ajelin Vepsäläiselle, jota ei enää ollut! Ajelin La Spazioon, jossa kesällä juuri mitään lamppuja ole. Hammarin Sähkö kiinni… ja tässä vaiheessa minä päätän lähteä kotiin. Ei toimi tämä päivä!

Kotona vähän availin kirjoituspöydän laatikkoja, ihan vaan varmistaakseni, etteikö ne kuvat sittenkin olisi siinä lokerossa… ja siitähän se repesi. Kuusi tuntia olen siivonnut työhuonetta, kirjahyllyjä, isoa mappi/kirja/paperi/tietotekniikka”vaate”huonetta ja samalla tietokoneen kansioita varmennustallennellut. Office-päivä siltäkin osin. Ja nyt on siistiä ja hyvä mieli.

Niin löytyikö niitä passikuvia? Arvatkaapas! Ei löytynyt, ei! 😀

Olen onnistunut pyöräilemään sopivasti sadekuurojen välissä aika paljon tänään. Aamulla lähdin kampaaja-, tori-, Caritas -rundille vähän turhan vähällä vaatteella. En tajunnut, että se on varhaissyksy tänään. Mutta ollut ihan loistava päivä hoidella asioita, – ja leipoa! Nyt on kuulkaa pientä kuppikakkua ja whoopieseja (miten ihmeessä taipuu?) kymmenittäin pakkasessa. Tuli aika ”hyvejä”. Kuppikakkuihin tein jopa oman sovelluksen, postailen kuvia ja resehtejä tässä jossain välissä. Ja cajunlohta. Siihen nyt en järin ihastunut…