27.8.

27.8.1983

Kannattaa katsoa sulhasen kenkiä. Niihin liittyy tarina.

Olimme molemmat koko häitä edeltävän kesän tehneet aika lailla töitä, joten oli vähän hopusti häihin valmistauduttu. Olimme ajelleet muiden töiden lisäksi tilausajoja, ja niinpä hääviikon alkupuolellakin olimme molemmat taas tilausajossa Haaparannassa. Eläkeläisillä kun oli tapana ainakin kerran kuussa useammalla bussilla tehdä ”rasvareissuja” Ruotsiin. Me olimme omien kyydittäviemme kanssa päiväreissulla, ja sillä aikaa kun eläkeläiset olivat hamstraamassa näkkäripaketit, Oboyt, Gevaliat ja Bregått- ja Smör-paketit (yht. 5 kg/hlö sai tullitta tuoda rasvoja) meillä oli kihlattuni, joka tällä foorumilla tunnettaneen paremmin ”tittelillä” pehtoori, kanssa tauko. Mitä tehtäis? Kengät häihin oli vielä hankkimatta, ja ajattelimme, että onhan niitä Haaparannassakin kenkäkauppoja. Eiku ostamaan vihkipukuun passelit popot.

Kengät löytyivät, ja kun eläkeläisillä oli kassit ja nyssykät valmiina ajelimme takaisin Ouluun. Ja lauantaina oli sitten häät. Turkansaaren pienessä vuonna 1694 rakennetussa kirkossa vihittiin ja museokahvilassa  (historioitsijan häät ulkomuseokohteessa, luonnollisesti) syötiin lohisopat ja Turkan talon pihapiiriin rakennetulla tanssilavalla – sukujen suureksi riemuksi – rohkeasti valssiakin haparoimme. Siihen maailmanaikaan ei todellakaan (ei ainakaan tiedostavissa humanistipiireissä) mitään kirkkohäitä vietetty; no me kuitenkin vietimme.

Siis, kun olimme valssanneet kävi enoni vaimo, joka oli pienessä kirkossa  etupenkissä istunut ja päässyt hyvin liki seuraamaan vihkitoimitusta ja mm. sulhasen kenkiä, sanoi: ”Hyvät kengät, vaikka maksoivat vain 77 kruunua.”  Jotta oli hintalaput ollu pohjassa vielä vihkimatolle polvistuessakin. Sattuuhan sitä.

27.8.2010

6 kommenttia artikkeliin ”27.8.”

  1. Onnittelut hienosti hoidetun avioliiton johdosta! Niin ne vuodet vierivät, muistot karttuvat yhdessä, ja kaikella on tarkoituksensa. xoxox, i

  2. Railaterttu, ei ole aiheeton, mutta ei sovi oikein muihinkaan kategorioihin. 😉 Ja kiitokset, onnea tarvitaan.

    MarjoA, kiitos, kiitos.

    Irma
    , kiitos sinullekin, jolle voisi sanoa samat sanat.

  3. Fogadja szívből jovő jókívánataimat!

    Morsio: kuvankaunis/langanlaiha/hersyvä; sulho: onnensa vaivoin kätkevä/kengistään ylpeä. Hauska stoori, mainio kuvapari! This is history, too.

    Missä olin kun Turkansaaren hääkellot soivat? Sorry, en muista. Missä olin 22.11.1963? Junassa.

    On se kumma kun uudet asiat unohtuvat ja vanhat pysyvät muistissa.

  4. Tiedätkös Koivu, minäkin muistan missä olin 22.11.1963. Olin isäni kanssa Oulussa Shellin toimistossa käymässä ja kun uutinen autoradiosta kuultiin seisoin auton taka- ja etupenkkien välissä. Siinä muuten aika usein oltiin automatkoilla. Turvallinen paikka – totisesti!

    Laittelen tänään iltasella vielä lisää kuvapareja eiliseltä..

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.