Showing: 71 - 80 of 99 RESULTS
Isovanhemmuus Valokuvaus VAT

Henkilökuvausharjoittelua

… ihanimman mahdollisen kuvattavan kanssa. Aapeli oli eilen mallina mummin studiokuvausharjoituksissa.

Aapeli-4

Ennen seuraavaa lähiopetusjaksoa minun on tehtävä kouluun viiden kuvan henkilökuvasarja, joka on otettu studiossa tai studiomaisissa oloissa ja siten että kuvaaja hallitsee valoa.

Eilen aamulla raivasin olohuoneeseen tilan, jonne levittelin kotistudiotarpeeni. Studiosalamasettiini kuuluu kaksi välähdyspäätä, kaksi softboxia ja jalustat niille sekä käsisalama, triggerit, heijastin ja iso valkoinen (3 x 3 m) ”lakana” taustakankaana. Tuotekuvauksessa erilaiset tasot (äänieristyslevyt, kiiltävät rakennuslevykappaleet, taskulamput, led-valo yms., yms.) ovat avuksi, eikä sovi unohtaa kuumaliimapyssyä ja sinitarraa, jolla kuvattavat saadaan oikealle hollille kuvausta varten, mutta näitä ei nyt käytetty. Eikä kuvattava kyllä sitten pysynytkään paikallaan. 🙂

[kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla]

Viime jaksolla koulussa käytiin henkilökuvauksen perusteita läpi, ja niinpä minulla oli vahvasti mielessä, että hyvä kuvaaja osaa ohjata mallia siten, että kasvoille voidaan luoda joko nais- tai miesvarjoja ja että kuvattava saadaan rentoutumaan.

Ja että Rembrandtin kolmiota* ei saa unohtaa ja nasolapiaalipoimut eivät saa jäädä syviksi, vaan valolla on hallittava varjoja, on tarkennettava lähimpään silmään, korko- eli hiusvalo voi tulla takaa, se tukee ääriviivaa, mutta se ei ole aina välttämätön, valon etäisyys kuvattavasta tulee olla samassa suhteessa valon halkaisijaan, profiilikuvissa on mietittävä, miten nenä leikkaa takana olevan posken … ja kaikki nämä ja paljon muuta kertasin aamupäivällä muistiinpanoistani ja rakentelin studiota valmiiksi.

Ja sitten iltapäivällä saapui mallini managerinsa kanssa! Ja kaikki opittu unohtui, tai menoa ja meininkiä oli sen verran, etten kovin paljon ehtinyt miettiä!

Aapeli-24

Kamera lauloi, salamat räpsyivät, yritin ”ohjata” mallia kuten koulussa opetettiin ja Aapelin äiti oli apuna heijastimien ja valaisun kanssa. Liki 200 kuvaa puolessatoista tunnissa otin. Ja kyllä meillä kaikilla kolmella oli kuuma lamppujen loisteessa, mutta Apsu oli ainoa, jota se ei näyttänyt ollenkaan häiritsevän. 🙂

Aapeli-20

Iltasella ja tänään aamulla sitten valitsin ja perkasin kuvia. Haastetta kuvankäsittelyyn lisäsi se, että Aapeli on juuri siinä iässä, että pöytien jalat ja kaappien nurkat, lattiat ja ovet sattuvat olemaan aika ajoin ihan väärissä paikoissa, mikä pienelle, touhuavalle pojalle aiheuttaa pieniä kuhmuja ja mustelmia, jotka on hyvä photoshoppailla pois. Ja toinen haaste on pojan – ah, niin ihanat – suklaanappisilmät. Ne tahtovat aina jäädä kuvissa liki mustiksi, joten vähän kuvankäsittelyä niillekin.

Aapeli-29

Ja todettiinpa sitten, että otamme vielä aika piankin uusintakuvaukset, sillä olisi olisi mukava saada enemmän kokovartolokuvia. Eikä näitä kuvia nyt vain koulua varten oteta. 😉

Aapeli-14

~~~~~~~~~~~~~~~~

(* Rembrandtin kolmio: Valonlähde asetetaan 45 astetta mallin oikealle tai vasemmalle puolelle ja kallistetaan sitä 45 astetta. Tällöin muodostuu ns. Rembrandtin kolmio eli valoisa kolmio mallin toiselle poskelle.)

Valokuvaus VAT

Mitääntekemätön maanantai

torimummu

Ei olisi minusta vuorotyöläiseksi. Melkein ennemmin työtä vuorotta kuin että olisi (ollut) mentävä aina välillä ilta- ja jopa yövuoroon. Tänään oli nimittäin kampaaja vasta iltapäivällä, ja sen perään kokous kaupungissa. Mitään en osannut ennen noita tehdä. Koko aamun, aamupäivän, alkuiltapäivän vain odotin, että pian lähdettävä. Mitään uutta hommaa en osannut aloittaa, mikään pieni ei tuntunut tarpeeksi tehokkaalle, aikaansaavalle, joten jätin nekin tekemättä. Kyllä se minun on parasta ryhtyä toimeen heti aamuvarhain ja tehdä niin kauan kuin kuuluu, niin kauan että päivän työ on tehty.

Torimummoa kävin kampaajan ja kokouksen välissä heippaamassa. Ja Marttia – joka edustaa nyt minun kuvaani viikkohaasteessa. Pitkään aikaan en olekaan Martin luona käynyt, ja ihan kuin hän olisi vähän kasvanut. Miehistynyt, poikanen.

Tämä jääpalloilija oli nyt saanut pipon: tavallisestihan nämä villavaatetukset ovat olleet Martilla. Nyt kun Kärpillä on kohtalonhetket Tampereella Tapparaa vastaan, on hyvä muistaa, että Oululla tosiaan on vahvoja, vanhoja perinteitä ”joukkuejääurheilussa” [keksasinpa tuossa uuden sanan]: jääpallokaupunkina (OLS ja OPS) Oulu taitaa olla, jos katsotaan vuosikymmenien aikahaarukalla, ylivertaisen hyvä. En ole varma. Mutta tässä yksi pelaaja tulossa kentältä.

Metalli

Valokuvauksesta puheenollen: ”Jarin” lähetti minulle linkin. Ei ole helppoa kuvaaminen ammattilaisillekaan!

https://www.youtube.com/watch?v=OpMtcze2A3Q&feature=youtu.be

Ja tästä sitten suoraan toinen aasinsilta. Meidän kouluun (ammattiopisto Lappia) avautuu haku tässä kuussa: uusi VAT-kurssi starttaa ensi lokakuussa, joten ei muuta kuin kaikki kiinnostuneet hakemaan. KLIKS.

Niitä näitä VAT

Olof ja meitsi

Viikonlopun kuvasatoa vielä. Hotelli Olof on avattu pari vuotta sitten, ja se on ihan Suensaaren päässä. Torniossahan kaikki on lähellä, joten sijainti hyvä. Erityisen paljon pidän sisustuksessa siitä, että sekä aulassa että huoneissa on käytetty seinillä vanhoja valokuvia. Kuvat ovat Tornion katukuvia, Tornion rantamaisemia.

1-12

Hotelli Olof-2

Sisustus on hillitty, Calligariksen lamput ja tuolit eivät joka paikkaan sovi, mutta tuonne sopivat.

Hotelli Olof-4

Hotelli Olof

Aamiaishuone oli kellarikerroksessa, ja sielläkin näytti olevan Calligariksen Miss Lacy-tuoleja, mutta mietin, olisivatko olleet feikkejä. Aidot muovisetkin kun maksavat kai toista tonnia. Siellä ei ollut Tornio-kuvia seinillä, vaan tapettia, jossa oli hillitysti kuvia Roomasta.

Miss

Aamiainen oli ehkä vähän keskivertoa parempi: lohta Tornionjokivarressa on luonnollisesti tarjolla. Ja hotellin yhteydessä on jo aiemmin mainostamani ravintola Ofelia. Bataattiranskalaiset olen siellä jo kahdesti nauttinut. On siellä muutakin hyvää. Ja sekin on aika viihtyisiä.

Tämä seitsemäs lähiopetusjakso oli siis henkilökuvausta, valaisun opettelu oli eka kerralla se isoin juttu. Minulle sekin ihan uusi asia. Jälki sen mukaista. Mutta parini N. on tehnyt henkilökuvauksia tilauksesta aika paljonkin, joten minä sain ammattilaiskuvat itsestäni ihan sivutuotteena.

Reija 6_

Reija 6_-3

Reija 6_-2

 

 

Isovanhemmuus Niitä näitä VAT

Paluun tuntoja

Jotenkin voipunut, helpottunut, kotiin paluusta ja paluuseen tyytyväinen. Olen ollut melkein kaksi viikkoa pois kotoa. Se ei ole tavallista. Siksikin ja muutenkin kotiin on hyvä tulla. Tänäänkin.

Tornion kouluviikonlopulta ajelin lämpimässä (+8 C) sunnuntai-iltapäivässä kotiin. Tänään en kotimatkalla soittanut ystävälleni, kuten melkein joka kerta aiemmin olen tehnyt. Aurinko toi mieleen hänet, ja ajattelinkin, että voisin soittaa. Mutta en soittanut. Minulla ei enää ole häntä. Ystävyyttä ei enää ole. Häntä ei enää ole. Tänään taas suru tuntui. Tänään oli se ”paikka”, johon hän elämässäni kuului. Yksi niistä paikoista, mutta häntä ei enää ole. On niin ikävä. Merkillisesti kyselen toistamiseen itseltäni, miten tässä näin kävi? – Ja taaskaan en usko todeksi, en usko, että maailma on niin epäreilu.

Kotiin tullessa olo paranee, enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. En, vaikka sellainen tuntuu olevan lähellä.

Kotona on Pehtoori taas tehnyt kotiinpaluupäivällisen, ja mm. leiponut suklaakakun!!

2

Ja vihdoin näen Aapelin ja vihdoin voin pitää häntä sylissä.

2-2

Aapeli ei enää tuoksu, eikä tunnu vauvalta: Aapeli on pienen pieni poika, joka tykkää omenasta, tutkimisesta, Teletapeista, joita hän osaa ihan itse katsoa puhelimen näytöltä ja Muumi-kirjasta, jota luimme yhdessä.

2-4

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli myös arvonta: ”Oululainen ruokakulttuuri” -kyselyyni vastasi yhteensä kymmenen henkilöä (Satu, Kaisa, Antti, Kaija, Marketta, Koivu, Anna, Maisa, Raila ja Annu), mistä kiitos kaikille osallistujille, palaan vielä teemaan. Ja (nyt kuuluu fanfaareja!!!) voittaja on: Kaija!!! (lähetätkö minulle (reija at satokangas.fi) postiosoitteesi ja kerrothan samassa viestissä, haluatko uuden kirjan vai tämän vuoden ”Oulu kuvissa” -kalenterin.)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viikonlopun kuviin yms. palaan vielä huomenissa,… Tulevan viikon kuvahaaste on maisema, mutta ei tavallista ”aakeeta laakeeta”, vaan ”maisema lähikuvassa”. Tuokio/palanen urbaanista tai maaseutumaisemasta. Kuluneen viikon ”Erilainen” -haasteeseen en ole (vielä) ehtinyt itse laittaa kuvaa, mutta varsinkin Katri H:n dramaattisia kuvia Ylivieskan kirkon palosta kannattaa käydä katsomassa.

Ja toinen kuvalinkki on Juniorin kuvasivulle: niin Torniossa (jossa monet kurssikaverit olivat yöllä olleet kuvailemassa – minun täysin asiasta tietämättömänä, syvässä unessa olleena) kuin Oulussa oli ollut hieno revontuliyö, ja poika oli kotipihalta/katolta saanut aika kelpo otoksia… KLIKS

Niitä näitä VAT

Opiskelijan paluu

Saariselkä – Rovaniemi – Kemi (pieni mutka: Pehtoori junalle) – Tornio

Kuuden viikon tauon jälkeen ”Back to school”.

Tänään palaute tuotekuvaus-etätehtävistä ja jo vähän aloittelimme henkilökuvaukseen liittyvien asioiden opiskelua, on siis ensimmäinen ”Henkilökuvaus”-viikonloppu. Miljöö- ja maisemakuvaus oli omasta mielestäni se, jota osasin – edes vähän – tämän koulutuksen alkaessa, studio/tuotekuvausta on ollut mukava harjoitella, ja kyllä jatkan nyt kun tulevina viikkoina on ihan eri lailla aikaa kuvaamiselle kuin alkuvuodesta.

Torniossa-2

Mutta henkilökuvaus? En osaa, en ole harrastanut, en harjoitellut. Todella arkailen, todella olen huono. Huomenna sitten päivä treenataan. Todella olen epämukavuusalueellani: en haluaisi olla mallina, enkä kuvaajana. Mutta eihän kaikki ole mukavaa, eikä helppoa. Elämässäkään, saatikka opiskelussa. Mutta mikä hyvä, minulle sattui ”työpari-arpajaisissa” hyvä tuuri; sain hyvän henkilökuvaajan parikseni.

Torniossa

Ja tänään koulussa oli kuitenkin mukavaa. Olin tavallista pirteämpi, perjantaiksi.

Nyt juuri täällä räiskyy ilotulitus: Torniossa on raksamessut ja ISOT pilkkikisat. Kai niiden vuoksi tuolla rannassa tulittevat.

Muutenkin on merkillistä palata kahden hengen mökkielämästä maalikyliin, etelään, kommukoimaan monien ihmisten kanssa. Ei kulttuurishokki, mutta hieman outoa. 😉

Ai niin, tänään on blogissani käynyt jo yli 2000!!! kävijää. Aprillia-juttu on linkitetty mm. YLEN sivulle, ja ties minne, trafiikkia kuitenkin on.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nyt kun on viikonloppu, ja monelle se merkitsee parempaa syömistä kuin viikolla, niin käykääpäs vielä vastailemassa kyselyyni ”Oululainen ruokakulttuuri”. Siellähän on arvontakin. Sunnuntaihin klo 18 asti aikaa osallistua.

Isovanhemmuus Niitä näitä VAT

Kotiin palattua

Kaikista aamun studiokuvauksen epäonnistumisistani huolimatta viikonlopusta jäi – taas – sellainen olo, että kyllä olen paljon oppinut. Ja että tulen oppimaan. Ja jossain taustalla sellainen mielihyvän tunne, että nyt on kovasti aikaa ryhtyä harjoittelemaan kaikkea. Ja kyllä minä jaksan olla iloinen siitä, että nuorten porukkaan tällainen senioriopiskelija otetaan mukaan.

Surkeassa kelissä hurauttelin illansuussa kotiin, jossa Pehtoori oli taas kokkaillut. Jossa Aapeli vanhempineen oli odottamassa. Kyllä opiskelijan kelpasi palautua kotiin.

Ikean tuliaisia_-3

Ikean tuliaisia_-4

Lohirullia, mätikastiketta ja jälkkäriksi mustikkakukkoa (huom. pursotetut kermavaahdot!). Kertoi mies löytäneensä netistä hyviä ohjeita.

Siinäpä istuskeltiin pitkä tovi ruokapöydässä, Aapelikin nykyään jo istuu. Ihan ite. Onhan jo melkein 9 kk. Ja suunniteltiin vähän hiihtolomaa. Tai siis Junioriollahan se varsinaisesti on, ja me muut lomailemme siinä ohessa. Jos kaikki menee kuten toivomme, … Vanhushuolto aiheuttaa nyt huolta ja surua … Sellaistahan se elämä on. Tässä iässä sellainen kuuluu elämään, minkä toteaminen ääneen ei hetkeäkään helpota tilannetta.

Elämää helpottaa, ilahduttaa, ihastuttaa pojanpoika, joka oli äitiäänkin iloisempi eilisestä IKEA-pyrähdyksestäni. Eihän näitä vaatehuonelaatikoita ehkä oltu ajateltu Aapelin ”leikkikehäksi”, mutta olihan poika innoisssaan kun siellä sai olla, ”seinien” läpi katsella, sukkia irti kiskoa, nauraa kun vanhemmat ja isovanhemmat ympärillä iloisina naureskelivat pienelle.

Ikean tuliaisia_-6

Niitä näitä VAT

Torniossa opiskelijana

WP_20160220_22_15_31_Pro

Torniossa sataa lunta. Aika reilusti juuri nyt.

Mistäkö tiedän? Tulin juuri ulkoa. Ajattelette, että olen ollut opiskelijariennoissa, riekkumassa kylillä nuorempien kanssa. Niin olenkin.Vihdoinkin.

Tämä kuudes lähiopiskeluviikonloppu on ollut hyvin erilainen edellisiin verrattuna, monestakin syystä.

Ehkä isoin muutos on ollut se, että ensimmäistä kertaa olen osannut kerralla liikkua oikeisiin paikkoihin, risteyksiiin, studioihin, ajella oikeita reittejä, tiennyt mistä käydä hakemassa hedelmiä, mihin jättää auto parkkiin. En ole ollut hukassa.

Ja ensimmäistä kertaa olen nukkunut niin hyvin, että on tuntunut koko päivän, että olen virkeä, että jaksan – yllättävänkin raskaita – studiokuvausharjoituksia. Noh, ne ei menneet minun osaltani ihan putkeen tänään, mutta en ole huolissani. Opin paljon muita avustamalla, katsomalla.

WP_20160220_22_14_31_Pro

Enkä sitten ruokiksella lähtenytkään kenenkään völjyyn, en edes itsekseni syömään, vaan riensin äkkiä Ikeaan: Miniä oli tilannut laatikoita, ja minä olin luvannut yrittää löytää. Kuka muu on kulkenut Ikean läpi ja ostanut kaikenmoista (14 artikkelia, joista puolet muovipusseja) 32 minuutisssa?

Niinpä … kun safka jäi väliin, ja muutenkin, ajattelin, että lähdenpä nyt illlalla kerrankin monien muiden mukana kylille syömään. Ofelia on Tornion keskustan ”vähän parempi ravintola” jonka hampurilaisia ja bataattiranskalaisia olin jo kuullut kehuttavan…

Olivat hyviä, ja oli mukava olla seurassa. Olen ollut opiskelijoiden kanssa viettämässä iltaa. Kävellyt lumipyryssä  takaisin opiskelijaboxiin ja ollut tyytyväinen tästäkin matkasta, siis tästä opiskeluelämästä. Rikkautta on tämä.

Aamulla aikaisin homma jatkuu, nyt nukkumaan..

Ja vielä yksi kännykuva tähän…

WP_20160220_22_17_01_Pro

Niitä näitä VAT Yliopistoelämää

Paljon yhdelle päivälle

Väsynyt mutta onnellinen.

Täällä taas Torniossa ollaan. Kuudes lähiopetusviikonloppu on nyt. Kuvat on ”Kaunolasta”, jossa meitä tällä kertaa asustelee vain kolme. Opiskelijakämpäksi oikein kelpo tämä on.

Opiskelija-asunto

Mutta ennen kuin tähän asti päästiin, on päivässä tapahtunut paljon. Paljon hyvää.

Aamuviideltä uni loppui, olihan sitä jo melkein viisi tuntia takana. Sähköpostiliikennettä emerita-asioissa, paistinkääntäjäasioissa, lääkäriasioissa, ja vielä ehdin tehdä käsikirjoitukselle kaikenmoista. Mutta kansi jäi vielä ensi viikon alkuun. Noh, kuvat ja suunnitelma sitä varten on olemassa. Maanantaina sitten.

Opiskelija-asunto-3

Ajelin Haukiputaalle, jossa kirjan taittajaksi lupautunut E. asuu. Hänen kanssaan olen tehnyt ainakin viisi kirjaprojektia. Ainakin. E. on opiskelijani, jolla on oma firma, tekee työt nopeasti ja osaa. Siispä sinne jätin mapin ja tikullisen kuvia ja tekstiä. Nyt se on tehty. Voisinpa sanoa, että parhaani tein, enempää ei voida vaatia. En voi sanoa niin. On sanottava, että aika paljon tein, ja enempää en enää halua.

Opiskelija-asunto-5

Haukiputaalta kohti pohjoista: seuraava etappi Iissä. Sain systeriltä joululahjaksi lahjakortin iiläiseen ”Voi hyvin” -studioon. Kyllä kuumakivihieronta oli paikallaan. Juuri tänään. Koneen ääreen moneksi päiväksi käpertynyt kroppa relaksoitui todella.

Ja sitten kun autolle mennessä  katselin puhelimesta viestejä: VIHDOIN oli tullut toinen lausunto liittyen tohtorikoulutettavan(i) väitöskirjaan. Olen lukenut monia, ehkä jopa kymmeniä esitarkastuslausuntoja, ja enpä moista ole ennen nähnyt. Oivaltava, pitkähkö, perusteellinen, hauska, älykäs, kiittävä, kritikoiva, asiantunteva, analyyttinen. Liki artikkeli oli se. Ja painatuslupaa suositteleva.  Yesh! Pari puhelua, ja matka jatkui.

Opiskelija-asunto-7

Torniossa ehdin häthätää käväistä syömässä, hakea asuntolan avaimen, viedä kamat ja sitten koululle.

Opiskelija-asunto-8

Palautteesta oli kyse myös tällä opiskelijalla. Studiokuvaharkkani eivät olleetkaan niin huonoja. Hassua. Itsearvioinnissa ennen koulutuksen alkua pidin surkeimpana osa-alueenani studiokuvausta (jota en ole ennen tehnyt) ja olen ajatellut, että luonto/miljöökuvauksessa jotain osaan, mutta nyt sitten yhtäkkiä osaankin – edes joten kuten – ottaa kuvasarjoja saksista ja kelloista. 😀

Ja ensi yönä osaan nukkua.

Niitä näitä VAT

Studiopäivä

Voipunut olo.

On ehkä vaikea käsittää, miten päivä, jolloin ´vain´kuvaillaan, voi viedä voimia. Neljän hengen ryhmissä kävimme neljä rastia läpi: jokainen vuorollaan oli ”pääkuvaaja” ja muut assistentteja. Minulla oli ryhmässä erinomaisia assistentteja. Parhaat mahdolliset. Ja toki opin itsekin assistenttina. Enkä edelleenkään voi olla enemmän hyvilläni tästä porukasta; kuinka erilaisia olemmekaan, kuinka hyvin yhteistyö kuitenkin sujuu.

Studioharkkoja-3

Ja kyllähän jo kovasti odotan, että kotiin pääsen taas kokeilemaan opittuja taitoja.

Studioharkkoja-4

 

Niin voipunut on, että en jaksanut lähteä keskustaan, vaikka monet, nuoremmat, sinne syömään ja olusille, viinille lähtivät. Monia tekosyitä, oikeita syitä, että vetäydyin tänne ”Kaunolan” peräkamariin, lähtemättömiin.

Niitä näitä Valokuvaus VAT Yliopistoelämää

Yliopistonlehtorista valokuvauksen opiskelijaksi

Kerran vielä, Sam!

Olen kahden viikon aikana julkaissut blogissani enemmän omakuvia kuin laki sallii tai ainakin enemmän kuin koskaan ennen samassa ajassa tai edes vuodessa. Ja nyt vielä tämä postaus niissä merkeissä. Mutta perusteluna omakuvien paljouteen on, että näitä on opintojen vuoksi otettava, ja näiden tekemistä harjoiteltava.

Yksi etätehtävistä seuraavalle lähiopetusjaksolle on oma kuva monistettuna, ja taso/layer-tekniikkaa on hyödynnyttävä. Syvyyssuhteet ja etuala tulee ottaa huomioon. Huumoriin ja itseironiaan kehotettiin ihan erikseen. Rohkeutta ja leikkiä suositeltiin visualisointiin. …  Kuvia on tehtävä yksi tai kaksi.  Monistuskuvalle pitää sitten tehdä myös pari: oma kuva, jossa tekniikka ja ilmaisu on vapaa.

Minähän mietin ideaa sunnuntaina Torniosta kotiin ajellessa ja keksinkin sitten. Mielestäni oikein hyvänkin idean. Ja nyt alkaa tuo ensimmäinen kuva, tai kaksikin kuvaa tuohon monistusjuttuun olla valmiina. Eihän ne taaskaan teknisesti ole sellaisia kuin olisin halunnut, mutta mahdollisuutta uudelleen yrittämiseen ainakaan samalla idealla, varsinkaan samassa paikassa, ei taida olla. Potrettikuvan idea on sekin valmiina, ja muutama kymmenen otosta jo otinkin, pistän tähän näytille muutaman muokkaamattoman, mutta aion yrittää vielä uudelleen… monta kohtaa pitää vielä hioa.

Ensimmäinen vaihe oli soittaa maanantaina Linnanmaan virastomestareille ja kysyä, saanko joku aamu tulla tunniksi kampuksen suurimpaan luentosaliin (L1) kuvailemaan. – Lupasivat. Toiseksi kävin ostamassa kameraan langattoman kaukolaukaisimen: kameran 10 sekunnin itselaukaisu ei millään muotoa tulisi riittämään. Tiistai-iltana oli kolmas esivalmisteluvaihe: visualisoida valmiiksi, suunnitella ”hahmoja” ja pakata iso Mari-kassi täyteen rekvisiittaa, huiveja, kaikki rillit, Pehtoorin hattuhyllyllä (lippis ja pipo) oli käytävä, huppari, korvakuulokkeet, ja muistiinpanovälineetkin. Unohtamatta, että jokaisessa onnistuneessa kuvassa on punainen piste.

Keskiviikkoaamuna sitten Linnanmaalle, luentosali oli auki ja melkein tyhjä; vain siivooja oli paikalla. Yritin vähän selittää hänelle (in english) mistä on kyse, mutta varmaankin selitykseni oli surkea, eikä touhuni tainnut olla kovin järkevän näköistä vaikka selityksen olisi ymmärtänytkin. 🙂

Pikkuisen reilussa tunnissa räpsin pitkästi toistasataa kuvaa. Eilen iltasella ja tänään iltapäivällä olen sitten niitä perannut, muokannut, käyttänyt layer-tekniikkaa. Kuvasarjallani on nimikin: Yliopistonlehtorista valokuvauksen opiskelijaksi (Tornioon).

Oma kuva-4

Oma kuva-5

Ihan kohdalleen Tornion osoittaminen ei mennyt, mutta katsokaapas kun ylemmässä kuvassa kaulukseen tuli päivämäärä hienosti. 😉 Tämän potrettikuvan idean aion säilyttää, mutta otan vielä muutamia, josko onnistuisin paremmin.

Ja sitten se toinen kuva! Keskiviikkoaamun satoa. Klikkaa ihmeessä isommaksi.

Oma kuva-2

Tämä on se kakkoskuva.

Oma kuva-3

 

Ja nyt lähden vielä ottamaan ”studiooni” tuotekuvia. Huomenna sitten niitä, ne eivät ole yllätyksellisiä aiheeltaan. Ne liittyvät ruokaan ja juomaan: jotain reseptiaihiotakin ehkä huomenna, viikonloppuna viimeistään, julkaisen.