Henkilökuvausharjoittelua

… ihanimman mahdollisen kuvattavan kanssa. Aapeli oli eilen mallina mummin studiokuvausharjoituksissa.

Aapeli-4

Ennen seuraavaa lähiopetusjaksoa minun on tehtävä kouluun viiden kuvan henkilökuvasarja, joka on otettu studiossa tai studiomaisissa oloissa ja siten että kuvaaja hallitsee valoa.

Eilen aamulla raivasin olohuoneeseen tilan, jonne levittelin kotistudiotarpeeni. Studiosalamasettiini kuuluu kaksi välähdyspäätä, kaksi softboxia ja jalustat niille sekä käsisalama, triggerit, heijastin ja iso valkoinen (3 x 3 m) ”lakana” taustakankaana. Tuotekuvauksessa erilaiset tasot (äänieristyslevyt, kiiltävät rakennuslevykappaleet, taskulamput, led-valo yms., yms.) ovat avuksi, eikä sovi unohtaa kuumaliimapyssyä ja sinitarraa, jolla kuvattavat saadaan oikealle hollille kuvausta varten, mutta näitä ei nyt käytetty. Eikä kuvattava kyllä sitten pysynytkään paikallaan. 🙂

[kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla]

Viime jaksolla koulussa käytiin henkilökuvauksen perusteita läpi, ja niinpä minulla oli vahvasti mielessä, että hyvä kuvaaja osaa ohjata mallia siten, että kasvoille voidaan luoda joko nais- tai miesvarjoja ja että kuvattava saadaan rentoutumaan.

Ja että Rembrandtin kolmiota* ei saa unohtaa ja nasolapiaalipoimut eivät saa jäädä syviksi, vaan valolla on hallittava varjoja, on tarkennettava lähimpään silmään, korko- eli hiusvalo voi tulla takaa, se tukee ääriviivaa, mutta se ei ole aina välttämätön, valon etäisyys kuvattavasta tulee olla samassa suhteessa valon halkaisijaan, profiilikuvissa on mietittävä, miten nenä leikkaa takana olevan posken … ja kaikki nämä ja paljon muuta kertasin aamupäivällä muistiinpanoistani ja rakentelin studiota valmiiksi.

Ja sitten iltapäivällä saapui mallini managerinsa kanssa! Ja kaikki opittu unohtui, tai menoa ja meininkiä oli sen verran, etten kovin paljon ehtinyt miettiä!

Aapeli-24

Kamera lauloi, salamat räpsyivät, yritin ”ohjata” mallia kuten koulussa opetettiin ja Aapelin äiti oli apuna heijastimien ja valaisun kanssa. Liki 200 kuvaa puolessatoista tunnissa otin. Ja kyllä meillä kaikilla kolmella oli kuuma lamppujen loisteessa, mutta Apsu oli ainoa, jota se ei näyttänyt ollenkaan häiritsevän. 🙂

Aapeli-20

Iltasella ja tänään aamulla sitten valitsin ja perkasin kuvia. Haastetta kuvankäsittelyyn lisäsi se, että Aapeli on juuri siinä iässä, että pöytien jalat ja kaappien nurkat, lattiat ja ovet sattuvat olemaan aika ajoin ihan väärissä paikoissa, mikä pienelle, touhuavalle pojalle aiheuttaa pieniä kuhmuja ja mustelmia, jotka on hyvä photoshoppailla pois. Ja toinen haaste on pojan – ah, niin ihanat – suklaanappisilmät. Ne tahtovat aina jäädä kuvissa liki mustiksi, joten vähän kuvankäsittelyä niillekin.

Aapeli-29

Ja todettiinpa sitten, että otamme vielä aika piankin uusintakuvaukset, sillä olisi olisi mukava saada enemmän kokovartolokuvia. Eikä näitä kuvia nyt vain koulua varten oteta. 😉

Aapeli-14

~~~~~~~~~~~~~~~~

(* Rembrandtin kolmio: Valonlähde asetetaan 45 astetta mallin oikealle tai vasemmalle puolelle ja kallistetaan sitä 45 astetta. Tällöin muodostuu ns. Rembrandtin kolmio eli valoisa kolmio mallin toiselle poskelle.)

9 kommenttia artikkeliin ”Henkilökuvausharjoittelua”

  1. Niin ja tuon kaiken jälkeen kuvasta pitäisi vielä ilmentyä kuvattavan persoona.
    On siinä kuvaajalla paineita.
    Kamera-lehdessä oli vuosia sitten juttu juuri muotokuvan otosta.
    Siinä neuvottiin ottamaan kolme (muoto)kuvaa, joista ensimmäisessä kuvattava on alasti, seuraavassa molemmat ovat nakuina ja viimeisessä vain kuvaaja. Väittivät paljastuvan kuvattavan ilmeistä mikä kuvista on mikin!

    Vastaa
  2. Jarin, Aapelille ei moisia järkytyksiä järjestetä.

    Mutta eikö kuvista ilmenny kuvattavan persoona? Aurinkoinen, onnellinen Aapeli?

    Vastaa
  3. Käsittääkseni tämä koski lähinnä täyskasvuisia malleja!
    Kyllähän noista kuvista hyväntuulinen ja utelias pojankossi välittyy, siinä mielessä lapset ovat tunnetusti hyviä kohteita muotokuvaukselle.
    Aikuisten kohdalla homma meneekin sitten jo hankalammaksi.

    Vastaa
  4. Lauantain iltaa! Nämä kuvat saivat tälläisen ”itku-pillin” toimimaan. IIIhana Aapeli ja kaikki lapset. Kuvaamisesta noin teknisesti mitään ymmärtämättömänä, totean vain, että lapsi ja hänen ilmeensä/ eleensä ovat näkemisen/ todentamisen arvoisia! Hyvä Reija, jatka JATKA!

    Vastaa
  5. Sunnuntaihuomenta, Anneli! Kiitos kommentista, kyllä minä jatkan … Aapelin kuvaamista. Ja paljon muunkin.

    Aurinkoista kevättä sinne Lounais-Suomeen!

    Vastaa
  6. Kyllä studiokuvaus parhaimmillaan on ihan fyysinen suoritus. 😉 Tähän postauksen valitsemat kuvat eivät kyllä täytä ”kuvasarjan” vaatimuksia, mutta halusinkin Aapelin ilmeikkyyttä tuoda esille.

    Vastaa
  7. Kokemuksesta tiedän, että tuollaisen pienokaisen kuvaaminen on erittäin haastavaa puuhaa ja opit tosiaan unohtuvat mikäli ne eivät tule selkärangasta, mutta hyvin olet onnistunut. Ilmeisesti kuitenkin aika pienessä tilassa olet joutunut operoimaan? Aapelihan on kuin luotu kameran eteen…

    Vastaa
  8. Kiitos, Pasi. Ei todellakaan tule vielä selkärangasta henkilökuvauksen opit ja säädöt.

    Eihän olohuone mikään studio ole, vaikka sitä vähän raivaisikin, mikä oli yksi syy sille ettei ole juurikaan muita kuin kasvo- ja potrettikuvia.

    Aapeli on niin tottunut siihen, että mummi pyörii ympärillä kameran kans, ettei siinä ollut ongelmia, ei edes salamoiden räpsähtely häirinnyt. 😀

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.