Showing: 61 - 70 of 858 RESULTS
Historiaa Valokuvaus

Kuvakirjaprojekteja vireille

Vieläkin on lämmin.

Sellainen kuin elokuisten iltojen sanotaan olevan. Samettinen, hämärtyvä. Hyvin harvoin tuollaisia elokuun samenttisia iltoja Oulun leveysasteilla kuitenkaan on. Aurinko laskee vasta puoliyhdentoista aikoihin, ja harvoin elokuussa on niin lämmintä, että sitä kunnolla riittäisi iltaan asti. Nyt heinäkuu sentän päättyy lämpimään iltaan.

Tänä kesänä on tapahtunut niin paljon, on käyty ja oltu niin monissa paikoissa ja paikkakunnilla ja tavattu paljon ihmisiä, että tuntuu kuin oltaisiin hyvinkin jo elokuun loppupuolella.

Aika pysähtynyt tunnelma kyllä on ollut pitkin päivää: kesäisestä kelistä huolimatta on ollut virettä istua koneella. Kaksikin kuvakirjaa on aie saada valmiiksi tämän vuoden puolella: sekä Hangasojan mökkikirja että viinikerhon kuva”päiväkirja”. Joten valtavien kuva-arkistojen selailua ja niiden myötä uppoamista muistoihin. Aika vahvasti olen 90-luvulla elellyt tänään…

Ja jotain vaikutusta Warholin näyttelystä? – Yksi kohde, erilaisia vedoksia, ei piirtämistä, ei maalausta, ei sekatekniikkaa, … mutta jollei perjantaina oltaisi käyty näyttelyssä, en ehkä olisi tämmöstä ottamistani kuviasta värkkäillyt.

[Saariselällä Kaunispään huipulla palovartijan vanha mökki*.]

*Se on valmistunut 1952, edellisen 30-luvulla rakennetun saksalaiset polttivat Lapin sodan loppumetreillä. Mökissä on tähystystorni ja sieltä näkee juuri ja juuri Pyhä-Nattasen huipulle, jossa on seuraava kulohälytystupa. Tällainen ketju on aikanaan ollut tärkeä metsäpalojen ehkäisyssä.

Ruoka ja viini Valokuvaus

Sadepäivän aikaansaannoksia

Kalliiksi kävi tämänpäiväinen vesisade!

Juuri kun olin lähdössä  – parin tunnin aikeilun jälkeen – lenkille, alkoi satamaan aika lailla. Kuuroluontoisesti kylläkin, joten vetäydyinkin pyöräkatoksesta takaisin sisälle, ja tulinpa sitten eksyneeksi rauta- ja lamppukauppojen sivuille. Meillä kun on ollut aikeena uusia pihalamput, jotka ovat jo hyvinkin tummenneet, jatkuvasta pesusta huolimatta (tai sen takia?) patinoituneet, himmeät ja moni on jo latvasta poikki eli pahimmilla myrskytuulilla pihalampun varjostin osa irtoaa ja lentelee ties mihin. Pehtoorin korjaustoimetkaan eivät enää auta.

Ja siinä sadetta pidellessä tilasin 700 eurolla lamppuja! Toisaalta kannatti ostaa kun (verraten) halvalla sain. Sama lamppu maksoi muutamassa toisessa kaupassa kaksinkertaisesti.

Se on siinä ja siinä, ovatko nuo vähän liian rustiikkiset tai kartanotyyliset tms. meidän pihapiiriin, mutta nyt on tilattu, – enää ei auta rutista. Syksyn pimeisiin ehtinevät.

Sadekin taukosi hetkeksi ja lähdin kuin lähdinkin ulos, mitä jo todella kaipasin. Kaksi päivää sisällä ei ole minulle hyväksi. Ja pääsinkin melkein kahden kilometrin päähän ennen seuraavaa kuuroa. Sinnillä oli kolme varttia kuitenkin poljettava. Teki hyvää, osittaisesta kastumisesta huolimatta.

Ja sain haetuksi Lidlistä voicroissanteja. Ja mansikoita. Mansikkaöverit alkavat olla jo lähellä, mutta vasta lähellä. Joten taas tämmöinen setti oli ehdolla, – alkupalaksi tai jälkkäriksi. Lounaaksi? Sunnuntaibrunssille. Minä söin sekä ruokaa tehdessä että sen jälkeen. Joka tapauksessa. Kuohuviini olisi sopinut tähän yhteyteen.

Tai eilinen valkkari, jonka Juniori toi tullessaan. Aika erikoinen viini: Latourin kuuluisan, kunniakkaan, kalliinkin viinitalon tuottama Viognier-viini, joka ei sitten ollutkaan kallis. Sopi oikein hyvin grillatun Perämeren lohen kumppaniksi, ja epäilemättä olisi viihtynyt voicroissantien parinakin. Pullo on tyylikäs ranskalainen. Niin tyylikäs että kuvailin sen jo eilen keittiössä  – tein uudella appsilla kuvasta akvarellin.

Sadepäivät eivät ehkä ole kaikkein reippaimpia. Mutta saahan sitä leikkiä ja kokeilla. Tällä appsilla voi kyllä saada aikaan vaikka aika mukavia kortteja… Tai bannerikuvia blogiin.

Niitä näitä Valokuvaus

Oviverho valittu ja valmis

Kuva Festamme rullaverhoon on nyt valittu ja valmis: kahdelle painopalvelulle on lähetetty tarjouspyyntö ja nyt vain odotellaan.

Toissailtana kuvan valitsemista ja ratkaisun tekemistä varten kaipasin mielipiteitä ja näkemyksiä ja latasin jo muokattuja kuvia arvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Ja kiitos! Niitähän tuli, – sekä ääniä parhaan valitsemiseksi että kommentteja ja perusteluja.

 

Kyselyn tulokset ovat tässä:

 

Kaikkiaan ääniä annettiin 48 kpl, ja selkeästi yli puolet meni neloskuvalle: Thorigin vanhan kaupungin kapealta kujalta otettu kuva sai eniten (56 %) ääniä.

Takapihan pyykinkuivauskuvaan oli yksi ääneistäneistä viehtynyt: jotenkin minäkin pidän siitä, siinä on juju, se on vähän hauska. Mutta olisi se turhan hassu näkymä ovesta: suoraan ”päin” portaita ja pyykkejä.

Portti ja ovi -kuvasta tykättiin ruusujen, salaperäisyyden, kotoisuuden etc. vuoksi. Totta! Nuo kaikki jutut on siinä kuvassa hyviä, ja kun olin vielä siivonnut photoshopilla kuvaa (jalkakäytävä oli alkuperäisessä kuvassa aika roskainen, postilaatikko heinien peittämä, etc.) niin kelpo kuva sekin on.

Siinä on kuitenkin yksi suuri syy hylkäämiselle, ja se on se, että kun kuvaa olisi kavennettava ja saatava korkeutta lisää (= ”tehtävä taivasta”) portista tuli pahasti rajattu tai sitten porttiolisi vain kuvan alareunassa. Mittasuhteet vähän hassut noin. Tuossa vasemmalla sellaiseksi muokattu.

Rooman rosario (ruusupuutarha), kuva numero 1, oli se, jonka ensin olin jo keväällä tehnyt ja olin jo tilaamassa, mutta kuvan hienoinen epätarkkuus rupesi häiritsemään. Ja kun silloin oltiin juuri lähdössä Kroatiaan, jossa ajattelin löytäväni uuden ”käytävän” tai polun tai portaat tai kylätien tms. tätä projektia varten niin siirsin tilausta myöhemmäksi. Ja Rooman ruusut tulivat siksi hylätyksi.

Vitoskuvasta pidän itse kovasti, siinä on rytmiä, sen värit sopivat oviseinälle, siinä on ”lepo” ja kyllä siinäkin on sitä fiilistä, että ”matka jalkuu… ”. Mutta … ei sittenkään.

Nelosen = kapea, kivitalojen reunustama kuja ja pieni pala sinitaivasta oli omastakin mielestäni näistä viidestä paras. Siinä mittasuhteet olivat sopivat: näyttää kuin ovesta voisi kävellä suoraan tuolle kujalle. Moni muukin tykkäsi siitä, että ”voi kulkea jonnekin”. Mutta kuten Tiina kommentoikin kuva on aika ”kivinen”.

Koska Thorigin päivänä kuvasin ”Stat gradin” (~ vanha kaupunki) kymmeniä kujia ja pikku aukioita, oli kuvia vielä kerran läpi larattavaksi. Ja löytyihän sieltä yksi, josta arvelin voivani muokkailla ehkä tuota nelosta paremman version.

Täysin muokkaamattomana (ns. raw-versio) kuva näytti tältä: vähän kuin vahingonlaukaus.

Lisäsin valoa, laitoin vähän toisesta kuvasta (tämän postauksen otsikkokuvassa on Thorigin alakoulun kuva, josta) bougainvilleä oikealle ja kolmannesta kuvasta ”paremman” taivaan ja oikean reunan talon ylänurkasta otin palan pois!
Ja voila! Tämmöinen siitä tuli!

Kollaasiksehan se meni, mutta mitä se haittaa. Olen kyllä tyytyväinen – ainakin vielä. 😀

Katsotaan miltä sitten näyttää paikallaan.

Historiaa Valokuvaus

Kirkko ja ovi uudessa kuosissa

Kempeleen vanha kirkko

Kempeleen vanha, kaunis kirkko on yli 300-vuotias. Sitä on remontoitu viitisen vuotta, mutta nyt tämän harvinaisen paanukattoisen tukipilarikirkon entisöinti ja kunnostus on valmis. Se oli pyörälenkkini kohde tänään. (Vain menomatkalla välivillapurero ja sormikkaat olivat tarpeen. 🙂 )

Tukipilarikirkkoja, jollaisia Suomessa on tusinan verran ja niistä neljä täällä Pohjois-Pohjanmaalla (Kempele, Muhos, Utajärvi ja Temmes), on yritetty saada Unicefin maailmanperintökohteeksi, mutta ainakaan vielä näin ei ole tapahtunut. Artikkelissa, jossa tästä hankkeesta kerrottiin, on myös selitetty, millainen alakuvassa näkyvä harvinaiseksi käynyt tukipilarirakennustapa on. Salvomisen taito eli 1600-luvulla Pohjanmaalla vahvana.

Kirkossa on myös kauniit maalaukset: kirkkomaalarit Toppelius ja Granberg ovat molemmat olleet tekemässä seinämaalauksia.

Kempeleen kotiseuturetkeen kannattaa yhdistää kotiseutumuseon pihalla piipahdus, vaikka eväiden kera, kuten minä olen monenakin kesänä tehnyt.

Äänestys rullaverhokuvasta

Oviverho meidän La Festaan on edelleen tilaamatta. Koko ajan löydän/muokkaan lisää vaihtoehtoja, ja vielä yksi on tekeillä.

Olen päätynyt (ehkä) tekemään ja tilaamaan oveen kuvakollaasin. Mutta se on vielä vaiheessa.

Viereisessä kuvassa on 15 vuotta vanha verho, joka on jo haalistunut ja likainen, ja sen paikalle (peittämään näkymän mattotelineelle ja puutarhavajan suuntaan) olen tekemässä (olen ollut jo vuoden!!) uutta. Parempi kuva nykyisestä verhosta on myös täällä.

JOS tämä uusin viritykseni eli kollaasi ei onnistu niin joku näistä. Ehkä.

Laittelenpa tähän esille tähän mennessä työstämäni kuvat.

Kuvien alapuolella, postauksen lopussa on äänestysmahdollisuus…

 

 

Vaihtoehtoja on (tällä hetkellä) viisi.
Mikä miellyttää eniten?
Minkä sinä laittaisit tuon vanhan tilalle?

1

2

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3

4

5

Äänestysklikkaus olisi mukava, ja kommentointi todella ilahduttaisi.

 

 

 

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Keskikesältä tuntuu

Merenrannalle. Uimarannalle. Sinnehän se tänään matka vei.

Haukiputaan Meriniemen biitsillä oli sitten viimekesäisen käyntini tehty parannuksia. Siellä on nyt pukukoppi, penkkejä, muutoinkin siistiä rantaa oli siistitty vielä lisää.

Tämän näkymän vieressä viivyin kauan. Onko yksinäinen rannalla istuskelija ollut tarkoituksella valon ja varjon rajalla? Ja kuinka kauniin kuvion puun varjo hiekalle tekikään! Oranssinruskean hiekan ja kimmeltävän meren sekä sinitaivaan värit yhdessä viehättivät.

Entäs tämä?

Olisipa lapsena kodin lähimetsässä joskus tullut vastaan tälläinen puu! Ihan täydellinen majan rakentamista varten. ISON majan! Me teimme pieniä majoja kuusen alaoksien alle, tai sitten majan kaikesta romusta, mitä kodin pihapiirissä olleiden onnikkatallien reunamilla, varastoissa ja takapihoilla oli.

Virpiniemen Meriniemen rannalla ei lisäkseni juuri muita ollut, pari äitiä muksuineen.

Pehtoorin nimpparipäivän aamiaisen (brunssin) katoin melkein ( 🙂 ) yhtä runsaaksi kuin muksuille silloin kun he tänne mummilaan jo aamusella joskus tulevat, mutta lounas oli varsin tavallinen. Paitsi jälkkäri.  Nyt kun kaikki muut lienevät tehneet ”Maisemakahvilan raparperipiirakkaa” jo pari kesää, minä leivoin ”viraalihitiksi” nousseen piirakan vasta tänään.

Oman penkin raparperinvarret olivat juuri sopivan solakoita piirakkaan pilkottaviksi. Vuosikausia, tai siis vuosikymmeniä, olen tehnyt kookos-raparperipiirakkaa  tai anopin versiota, joka tehdään pullataikinapohjaan. Mutta nyt tämä uusi kyllä syrjäyttää nämä entiset! Maisemakahvilan piirakan tarina ja sen ohje linkkien takana. Vähän jäähtyneenä ja Ingmanin Madagasgarin vaniljajäätelön kanssa oli mehevää ja makoisaa.

Oulu Valokuvaus

Suvisunnuntaina kotikaupungin kaduilla

Koti on hiljennyt, aamupäivällä tuntui, ettei ole mitään tekemistä. Ei mitään.

Siis kamera pyörän satulalaukkuun ja päämäärättömästi ajelemaan. Hissuksiin poljin, pysähtelin, istahdin, jatkoin, kuvailin, vesi ja keskikaupungin kukkajutut valitsin ”teemaksi”. Oli kauniita pilviä, jotka tekivät maisemista, miljöistä mielenkiintoisia. Lukuina keskipäivän kierros tarkoitti kolme tuntia, kolmekymmentä kilometriä ja toistasataa otosta. Mutta tärkeämpää on fiilis: mukava rauhallinen olo, aurinkoinen, kauniissa kaupungissa leppoisalla, seesteisellä mielellä. Ja kesä!

Toppilansalmen rannalla on aina vain hienompaa, tänä kesänä rantaan (kuvista pohjoiseen) tulee myös uusi pienvenesatama, ja sielläkin on jo merikaupungin tuntumaa.

Oikealla näkyvät pienkerrostalot ovat vastikään valmistuneet: niiden tekemistä seurailin puolitoista vuotta sitten aika intensiivisesti, sillä ne ovat ihan äidin hoivokotiasunnon edessä – suoraan ikkunasta näkyi noiden raksalle. Kuljen tästä edelleen usein ohi, katselen – tietysti – sitä ikkunaa, joka oli äidin ikkuna, ja verhoista ja sälekaihtimen säätelystä päätellen, äidin huoneessa on nyt jo toinen asukas hänen jälkeensä. Hassua millaisia asioita sitä seuraakaan…

Möljällä tuoksui suolainen meri. Edelleen tämä on yksi lempparipaikoistani kotikaupungissa. Kesät, talvet. Vesi on edelleen todella matalalla.

Hietasaaren polulla on mukava pyöräillä, eikä pysähtyessäkään itikoita, vaikka näillä pätkillä sääsket ovat yleensä aika varmoja seuralaisia.

Torin kautta Rotuaarille, jossa hyvin vähän kulkijoita. Niinkuin koko kaupungissa.

Madetojanpuiston kukkaistutukset aika tyylikkäissä ”ruukuissa”.

Hupisaarilla voisi viettää päivän. Varsinkin kun siellä on mukava puistokahvila Kiikku, jossa törmäsin tuttuun tyyppiin: Pehtoori omalla pyörälenkillään oli sinne piipahtanut kahvittelemaan. Meillä oli sitten vähän niin kuin sattumatreffit.

Suvisunnuntaina tuomiokirkko kaupungin sydämenä.

Iltapäivän auringossa piazzalla urakoimme kaksistaan juhannusruokien rääppiäisten parissa. Nythän on ihan varma, että pariin päivään en syö mitään kalaruokaa, äyriäisiä, mätiä, kerma-majoneesi-kermaviili-tuorejuusto-juttuja. Mansikat, hedelmät, salaatit ja vaikka makkara kuulostavat nyt hyvälle.

Kesäkuu jatkukoon aurinkoisena!

Lappi Mökkielämää Puutarhahommia Valokuvaus

Kotiin kuitenkin hyvä palata

Nyt kun elämäntilanne on sellainen, että voi valita, onko kotona vai onko mökillä, kun voi melkein täysin oman maun mukaan olla mökillä neljä päivää tai kaksi viikkoa, kun siellä voi käydä esimerkiksi vain pääsiäisenä ja uutenavuonna, ehkä myös maaliskuussa, tai voi viettää siellä noin viisi, kuusi kertaa vuodessa viikon tai 10 päivää, siten, että lähes neljännes vuodesta kuluu Hangasojan rannalla, luulisi olevan hyvinkin helppoa vaihtaa maisemaa tuntureiden juurelta takaisin kaupunkielämään ihan noin vain. Niinhän sitä voisi ajatella. Mutta eihän se kyllä ihan niin mene.

Että oli tänään jotenkin vaikeaa lähteä kohti kotia. Tai siis helposti lähtö kävi: herättiin kuudelta ja seitsemältä oli auto pakattu, aamupurolla käyty, aamupuuro syöty, mökki asetettu ”off-tilaan” ja oltiin valmiita ajelemaan kotiin. Tuosta vaan. Jo Sodankylässä pystyin muodostamaan kokonaisia lauseita ihan ilman pienintäkään tupinaa siitä, että miksi ei sittenkin lähdetty vasta huomenna tai perjantaina.

Ja kaiken kukkuraksi, meidän ei ollut mikään pakko lähteä tänään. Ei töitä, ei vanhushuoltoa, ei kuvauskeikkoja, ei perhepäivähoitoa. Silti.

Ja kyllä huomiseksi on nyt sitten kuitenkin sovittu, että haen muksut jo aamusta äitinsä luota ja vietämme yhteisen kesälomapäivän! Tämä teki kotiinpaluun merkitykselliseksi ja huominen tuntuu hyvälle jo nyt. Ja lauantaina meillä on yhdet juhlat tai siis juhliin meno ja Tyär (sekä Vävy) tulevat Ouluun lauantaina.

Tänään oli hyvä tulla – ja ajoissa vielä – niin nyt on ehditty piha pestä paksusta männyn siitepölystä ja laittaa puutarhassa nurmet ja kukat kuntoon, jotta huomenna voidaan pelata ja olla ulkona lasten kanssa, kun kerran on lämminkin.

[Ilmakkiaavan kohdalla hetken pysähdys: löydä kuvasta kurki!   Jokaisella kokeneella kuvaajallahan, joka haluaa kuvata lintuja, on luonnollisesti laajakulmaobjektiivi kamerassa ja tele pakattuna jonnekin auton takaluukun perällä olevaan kameralaukkuun! On kuvassa se kurkikin, mutta kun ei ollut sitä teleä. mutta tuo suokin on kaunis, eikö? 😀 ]

Paluumatkalla maisema vihertyi kilometri kilometriltä ja voikukkien, kulleroiden (Simoon asti) ja koiranputkien koristamat pientareet olivat mukavia katsella. Ajeltiinpa Haaparannan kautta: haettiin juhannussillit, katkaherkkuja, keksejä, muksuille spessukarkkeja, kutunjuustoa ja Systemistä olennaisesti Suomen hintoja halvempia viinejä. Emme olleet suinkaan ainoat suomalaiset, neljällä kassalla jonoksi asti kesälomalaisia.

Mökkireissun kuvat ehdin jo siirtää muistikorteilta kotikoneelle: pitkästä aikaa todella paljon kuvia Saariselältä. Vielä varmaan niistä joitakin tänne ripottelen lähipäivinä. Pöytäkone ja kunnon näyttö sekä nopea nettiyhteys ovat kotona mökkieloa parempia, mikä on tietysti yksi mukava asia kotona.

Pehtoorikin on palannut valokuvausharrastuksen pariin. Hänhän se aikoinaan minutkin siihen johdatti. Ja nyt hän on erikoistunut yhteen teemaan: hän valokuvaa valokuvaajaa valokuvaamassa. Huoh! En ole järin innostunut tästä uudesta jutusta, mutta näitä kuvia on jo aika paljon. Tämä kuva on Ahopäänrinteiltä sunnuntaina, eikä valokuvaajan kuva tästä äpöstyksestä huolimatta ole edes kummoinen. 😀

Toissapäiväiseen postaukseen pyydettiin selitystä, joten laitanpa sen nyt tähän.

Kyse on kuvasta, jossa on pyörä, kelo ja hiihdon kieltävä liikennemerkki: kerroin, että se aina jaksaa hymyilyttää tai ainakin kummastuttaa. Miksikö?  No kun tuo merkki on sijoitettu varsin hassusti, ja näyttää siltä, että tuo latupohja (talvella latu) olisi kielletty hiihtäjiltä. Vaikka juuri siinä on yksi eniten hiihdetty pätkä Saariselän tuntureilla. Merkin oikea paikka olisi 10 metriä oikealle, josta lähtee vain kesäreitti, ei kunnostettua latua.

Kotipihalla kontrasti Lapin karuun kauneuteen suorastaan rävähti kun autotallin nurkalta astuin sisäpihalle: nyt se laajakulma oli tarpeen!

Koristeomenapuu kukoistaa kauniimpana kuin koskaan, mihin on syynsä sen oikealta puolelta kaadettujen kuusten. Kaksi okakuusta ovat pois varjostamasta, ja nyt omppupuu on hurjan hieno, minusta jotenkin majesteettinen.

Kyllä kotonakin on hyvä.

 

Muistikuvia Valokuvaus

Sää suosii sisähommia

Hyvänen aika! Kesäkuun ensimmäinen, armas aikakin on jo (periaatteessa ja perinteen mukaan) eilen koittanut, ja kesäisen vihreältä ja aurinkoiselta näyttää, mutta miltä tuntuu? – En tiedä! Kylmältä. Purevalta. Jotenkin ”väärältä”. Ihan hyytävän kylmältä.

Viime vuonna me oltiin tähän aikaan aika autiolla Saariselällä, mm. hieno patikka Jorpulipäälle, maastosähköpyörät parina päivänä ja sielläkin puhkesi silloin kesä. Tänään siellä on satanut ihan kunnolla lunta. (Liekkö tämä videolinkki aukenee?  KLIKS  Joka tapauksessa vaikuttava lumipyry Kaunispään huipulla kuvattuna.) Onhan tässä taas ollut aietta sinnekin päin suunnata jossain välissä, mutta hiihtämään en nyt kaipaa. Joten ei vielä kiirettä ”ylös”.

Mutta tänään iltapäivällä oli Oulussa pakko siirtyä koneen äärestä ulos. Hyytävä ja kova tuuli eivät olleet esteitä keskeyttää muistikorttien valtaisan kuvamäärän jaottelua toisaalta kehitettäviin ja toisaalta deletoiviin, ja aloittamaan editointi. Mutta jo Kaijonharjun suoralla olivat kädet – hanskoista huolimatta – jäätyneet ohjaustankoon ja ruskettunut kasvojeni iho punoitti ja kirveli poskissa, ihan kuin jäisessä tihkussa olisi ajellut.

Näin siitä huolimatta, että aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Joten häthätää tunnin tärväsin tehokasta projektiaikaa liikkumiseen ja muutamaan puistopysähdykseen kunnes joutuin palasin sitätiloihin.

 

Muistikuvia Niitä näitä Valokuvaus

Valokuvaushommia juhlassa

Tänään oli se iso kuvauskeikka, joka oli yksi syy meidän Provencen loman vaihtamiseksi Kroatiaan ja varhentamiseksi viime viikolle. Ranskan reissu olisi ollut tällä viikolla, joten Oulun uuden Oikeustalon avajaisjuhla ja kuvaaminen, sekä aamupäivän henkilökunnalle suunnatussa juhlassa että iltapäivän-illan kutsuvierasjuhlassa, olisi ollut jonkun muun homma kuin minun, jos olisimme lähteneet aiotulle polkupyöräreissulle Ranskaan.

Toinen syy siitä aikeesta luopumiseen ja pyöräilyn vaihtaminen kävelyyn (käveltiin Kroatiassa muuten melkein 100 kilometriä  (76 km on melkein 100 🙂 ) oli pelkoni ja epäilyni sen suhteen, miten minun resu olkapääni viikon intensiivisen pyöräilyn kestäisi; noh, tuskin olisi pärjännyt kovin hyvin, kun sen kanssa saa kipuilla aamuöisin edelleenkin, myös Kroatian lämmössä ihan ilman pyöräilyäkään.

Joten hyvä kun ollaan tänään oltu Oulussa ja olin suhteellisen toimintakykyisenä myös viime viikolla reissussa. Siispä tänään kuvaushommissa Oikeustalolla hienoissa 300 + 300 hengen juhlissa.

Samalla sain kuulla Oulun ja Pohjanmaan oikeushallinnon kehityksestä, historioitsija minussa tykkäsi kovasti, kun ohjelmassa oli monessa kohtaa menneiden vuosikymmenten ja satojen vaiheista asiaa ja anekdootteja, ja myös selvitystä vaiheista, jotka tämän uuden talon aikaansaamiseen on läpikäyty. Ihan erityisen kiinnostavaa oli kuulla arkkitehtien ja taiteilijoiden näkemyksiä ja taustoitusta töilleen ja ratkaisuilleen.

Talo on hieno! Ajatuksella suunniteltu, turvallisesti jyhkeä olematta raskas, levollinen ja siellä on monia hienoja kuvataideteoksia. Ja kuten aiemmin jo paljastinkin henkilökunnan taukotilassa on minun ottamastani valokuvasta tehty tapettiseinä. Sitäkin sai tänään juhlia. 🙂
Seitsemässä istuntosalissa ja aulan seinillä on Otto Karvosen tilateos ”Kuin kaikkialla virtaava vesi”.

Kai Rentolan työt ovat vanerille painettuja isoja tauluja. Hienoja nekin. Tekoprosessi ainakin minulle ennestään tuntematon.

Ja valokuvia oli toisen ja kolmannen kerroksen tiloissa toki muiltakin kuin minulta – seinänkokoisia ei tietääkseni muita. 🙂

Illan juhla oli myös ruokajuhla, tovin söinkin ja sen voimalla vielä tässä jo perannut kuvasaalista, huomenna homma jatkuu.  Hyvä päivä tänään.

Niitä näitä Valokuvaus

Pilviä kirjoissa, kuvissa, reissussa

Meri on vapaa jäästä! Puolenpäivän jälkeen Nallikarissa näkymä pohjoiseen oli yhtä kesäinen kuin jo lämpötilakin (yli + 20 C), mutta selän takana jo sateen uhka ilmeinen. Oliskohan tuo juurikin Cumulonimbus?

Viime viikolla kuuntelin Seija Paasosen kirjan ”Naiset jotka maalasivat taivaan” ja sen jälkeen on tullut pilviä katseltua uusin silmin.

Minähän olen kuvannut – jo ihan liikaa – taivaita ja merenrantamaisemia, mutta kirjan jälkeen aattelin, että voisin koettaa tänä kesänä saada kuviin kaikki 10 pilvisukua. Voisin kuvailla yläpilviä, keskipilviä ja alapilviä, koettaa tunnistaa ja erottaa kuuropilvet (Cumulonimbukset) laajoista sadepilvistä (Nimbostratuksista). Yritän oppia millaisia ovat untuvapilvet (Cirrus) ja millaisia  hahtuvapilvet (Altocumulus), miten ne eroavat?

Paasosen kirjasta tuli mieleen muutenkin kuin nimen vuoksi Mia Kankimäen hieno kirja ”Naiset joita ajattelen öisin”. Paasonen kertoo kirjassaan tutkimusprosessistaan, lähteistä, joista tietoa haki ja sai, kohtaamisista ja yksinolosta kirjoittaessaan, naisen asemasta taidemaailmassa, siitä, mikä oli naismaalareille sallittu ja mahdollista ja mikä ei. Mukavasti rauhallinen kirja. Ja sai minut heräämään pilvien aiempaa tarkempaan tarkasteluun.

Kroatian reissulla ei toivottavasti ole pilviä kuvattavaksi, mutta jos on, niin sitten ”canonisoin” niitäkin. Ja sääennusteissa pilviä kyllä näyttää riittävän.

Lisäksi ajattelin kuvata tavallisten turistikuvien (kirkkoja ja rantoja, ruokaa ja aukioita 🙂 ) lisäksi ja erityisesti teitä, polkuja, kulkuväyliä, siltoja. Ja toiseksi uudeksi reissukuvausteemaksi ajattelin ”tekstejä”.  Saapa nähdä mitä sitten muistikorteille tarttuu.