Selittelyä…
Nyt hyvät blogiseuraajat, on todettava, että … !
Palasimme juuri aika jumalaiselta kalaillalliselta.
Joten päädynpä siihen, että sekä eilisen, että tämänpäiväisen iltaruoan ja sen aiemmin mainitsemani Pehtoorin ritarillisen toiminnan ”raportoinnin” teen kuvien kera joku toinen ilta, ehkä lauantaina paluumatkalla, … nyt vain lyhyesti tästä päivästä.
Thorig – kannatti käydä!
Tänään oli retkipäivä.
Naapurikadulla on autovuokraamo, josta haimme varaamamme auton aamukymmeneltä. Ihan uusi MG. Se on vuokrattuna myös huomiseksi, laitan sitten kuvan.
Thorig on 35 km päässä Splitistä pohjoiseen. Yli 2000 vuotinen asutus, yli 1000 vuotinen kaupunki, jossa vanha kaupunki (Grad) ja Riva ovat sielläkin hyvin samankaltaisia kuin täällä Splitissä – parisataavuotinen venetsialaisaika näkyy vanhan kaupungin kujilla, taloissa, palatseissa, katedraaleissa.
Museoihin ei sisälle menty, mutta Pyhän Laurentiuksen, St. Lawrencen, San Lorenzon, Pyhän Laurin katedraaliin oli – tietysti – tutustuttava. Meidän ”suojelupyhimyshän” San Lorenzo on. Oli kyllä vaikuttava katedraali, siellä oli myös toinen ”tuttu”: Fransiskus Assisilainen, jonka vaiheisiin tutustuttiin toukokuussa 2012 Umbrian lomalla. Kaikkien vanhojen kuvataiteen helmien keskellä tämä pikkuinen Fransis oli minusta kovin hellyyttävä.
Käytimme monta tuntia kuljeskeluun pikkukujilla, etsien hautausmaata, istuskellen rannassa, ja lounaalle istahdimme Rivan varren kalaravintolaan, Gastro Story (vahva suositus): Pehtoori söi katkapastaa ja minä tonnikalatartaria ja guacamolea, – paitsi, että annos oli kuin koru, se oli myös erinomaisen hyvää. Ei ollut Abban tunaa, oli tuoreesta graavattua ja maustettua. Kuvassa ei valitettavasti näy annoksen kirkas mäti – mitä lieneekään, mutta hyvää, raikasta oli.
Paikallinen alakoulu ei ollut mikään parakkipytinki. Tässä kuva sen sisäänkäynnistä.
Kuten täällä Splitissäkin myös Trogirissa oli hyvin leppoisa tunnelma, kaikkialle mahtuu jonottamatta, kapeilla kujilla ei ole tungosta, eivätkä isot ryhmämatkaporukat tuki kirkkoja ja muita nähtävyyksiä. Ei vaikka Unescon maailmanperintökohteita molemmat ovatkin.
Ja tänäänkin ihan mahdottoman miellyttävä ilma: aurinko siniseltä taivaalta, leppeä tuuli, mutta ei tukahduttavaa hellettä, eikä polttavaa paistetta. Edellinen Kroatian reissu oli syyskuussa ja silloin vähän samanlaiset fiilikset. Siis jos joskus vielä tänne matkaamme – mikä ei suinkaan ole mahdoton ajatus – tulemme touko- tai syyskuussa.
Minulla oli toive, että paluumatkalla, palattuamme Splitiin, ajelisimme vielä jonkun lähibiitsin kautta: kaikki uimavehkeetkin oli mukana, mutta kyllähän se niin kävi, että navigaattori, me ja iltapäivän ruuhka motarilla saivat aikaan sen, että päädyimmekin ajelemaan suoraan hotellille.