Viikko alkoi pakkasella; eilen aamukuudelta mittarissa oli – 4 C. Sehän lupasi sinistä taivasta ja auringonpaistetta. Tämän hyvän lisäksi oli vielä tyventä, täysin tuuletonta myös tuntureiden laella.
Tutuilla tuntureilla
Ei tullut mieleenkään tehdä muuta kuin lähteä tepastelemaan, mutta minne? Päädyttiin Urupää – Palopää -polulle. Valinnassa etusijalla: ei niinkään vaativuus tai ´vaatimattomuus´, vaan pääasia valinnassa oli, että näkisi kauas. Ja olisi paljakkaa (= tunturin puuton osa) sekä puustoa, mielellään ruskan värjäämiä rinteitä.
Lämpöasteita oli jo kymmenkunta, tuntui, ettei mitään hätää, ei huolta, mihinkään ei sattunut, kiireetön maanantai.
Sienestyspäivä
Myöhäinen lounas notskilla ja sitten muutoinkin pihapiirissä sekä lähimetsässä iltapäivällä.
Tänään tiistaina on satanut. Oikeastaan koko päivän. Aamupäivän olimme tahoillamme [Pehtoori Rönkönlammen suunnalla, minä ajelin Kutturantien varteen ja sieltä metsään] sienessä. Eikä aamupäivän heikko sade juuri haitannut, kun oli sopivat kamppeet.
Parin tunnin haahuilun tuloksena molemmilla punikki- ja ruskotatteja kuivuriin sen verran, että kolmeen risottoon niistä riittää. Ei ainoatakaan herkkutattia!! Lisäksi kangas-, haapa- ja punarouskuja likoon ja huomenna ryöppäykseen. Eiköhän yksi purkillinen suolasieniä saada. Hyvä että edes vähän.
Oma poro
Meidän ”paliskunnassa” on nyt oma poro. Yksi poro. Pehtoori on sellaisesta puhunut pitkään, ja nyt sellaisen saanut, itse asiassa itse tehnyt. Tätäkin kautta kiitos ratkaisevasta avusta raaka-ainehankinnassa sille kenelle kiitos kuuluu. 😊
Porolle pitäisi saada nimi. Olisiko ehdotuksia?
Hei, tuo on ihana poro, taitava Pehtoori!
Nimiehdotuksia: Maitonokka, Ruska, Tuulenvasa.
Mukavia hetkia teille sinne ja kiitos Lapin kuvista, nautin : )