Ruoka ja viini – Sivu 89 – Tuulestatemmattua

Nimipäiväruokapöydässä

Aamulla merenrannassa tiheä sumu. Ei muuta, tai siis ei muita. Mietin siinä kaislikkoa katsellessa, että kehenhän pitäisi ottaa yhteyttä, että ranta raivattaisiin siten, että pääsisi vaikka kahlailemaan… Jokunen vuosi sitten lähetin kaupungin katurakennus- tms. toimistolle sähköposti,a että ryhtyisivät talvisin auraamaan Meri-Toppilan rannan kävelytietä. Ei tullut vastausta. Ei minkään moista. Ja talvet on tuolla meidän lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien voimien tallottu polku lumisateiden jälkeen. Talvella ei aurata, eikä kesällä kahlata. En siis tänäänkään jäänyt kahlailemaan, topakka sauvakävelylenkki vain.

Aamusella paistinkääntäjäasioita sähköpostilla ja muutamiin työsähköposteihin vastailu tyyliin ”Sori, en enää syksylllä ole näiden asioiden kanssa tekemisissä… ” .

Kauppareissulla vierähti kauan: paitsi äidille kauppa-asioita, jotka tyär sitten tervehdyskäynnillään ”punahilkkana” kävi viemässä, hankin myös kaikkea vähän erikoisempaa… Tein nimittäin uusia ruokia tänään, kokeilin pariakin uutta reseptiä. Parikin tämän naisten viikon nimipäiväsankaria kun oli ruokapöytään tulossa. Tyär ja Miniä juhlivat tänään meidän viiden seurueessa nimppareitaan.

Minulla tuo syöminen niin ollut tärkeää kun kerran läsnä oli Tahvokin (olen tässä päättänyt, että pojanpojan ”bloginimenä” pysykööt Tahvo. Blogimaailmassahan ei oikein ole tapana omilla nimillä ketään ”puhutella”, joten siksikin … ja tulevaakin ajatellen en lapsenlasta omalla nimellään täällä enää mainitse.)

Pehtoorin kanssa teimme aika runsaan nimppariruokatarjoilun, jonka parhaita osia olivat Perämeren lohi, alla oleva kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti sekä mustikkapiirakka basilika-twistillä. Se kyllä varmasti vaatii maistuakseen vähän ennakkoluulottumuutta, mutta itse pidin siitä kovasti. Molempien ohje on siinä samaisessa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä, josta olen jo liki kyllästymiseen asti täällä puhunut. Kirjoitan nuo reseptit joku päivä…

Yatsyakin ehdittiin pelata. Eikä kilpailuhenkisyys meidän kolmen kesken ainakaan vähenemään päin ole. 😉

Ja onhan tässä illassa taas jo lähdön tunnelmaa: tyär palautuu huomenna Helsinkiin.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini Valokuvaus

Kauppahallin ja torin herätessä

Ei aurinko tähän aikaan heinäkuusta yölläkään kovin alas näillä leveysasteilla painu.
Ja kuuden aamulla aikaan se on jo korkealla.

Pääsin tänään seuraamaan ja kokemaan kun kauppahalli herää.

Minulla oli lupa mennä takaoven kautta.

Harva meistä hallissa kävijöistä tullenee ajatelleeksi, kuinka paljon siellä ehditään puuhata aamulla ennen kuin ovet avautuvat. Kala-, vihannes- ja lihatiskit eivät itsestään tupsahda valmiiksi. Ei kahvi eikä aamupuuro valmistu, jollei joku niitä keitä.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Vielä on käytävillä hiljaista.

Luukut vuorollaan avautuvat.

Oulun hallissa, kaikissa halleissa, on jotain nostalgista.

Vassuskassa pöksyt ja tuoli järjestyksessä.

Kauppahallin uusi Lihamestari aamuisissa valmisteluissaan.

Vauhtia pitää välillä olla.

Pääsin tiskin taakse itsekin. Opettelemaan ahvenen fileointia.
Luulen, että menen vielä jatkokurssille.
Minna lupasi, että saan tulla. Ilmiselvästi tarvetta vielä on.

Ja onhan hallissa paljon muutakin kuin kalaa, lihaa ja vihanneksia, – ja aamukahvia.

Juustokuun herkut, kasvisruokaa, aasialaisia ruokatarpeita, poronlihaa,
suklaata, jäätelöä, leipää, rieskaa tietysti! Ja paljon muuta.

Torilla-9

Hallin kahvila sekä ulkona että sisällä oli seitsemältä vielä täynnä vapaita paikkoja,
– toisin kuin vähän myöhemmin.

Halleissa käydään aina ulkomaillakin, miksei sitten kotikaupungissa?
Niissä on ihan oma tunnelmansa. Aamuisin varsinkin. 😉
Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että hallin vieressä on tori.
Myös siellä kävi aamulla rauhallinen kuhina …

Sinnehän pääsevät kaikki seuraamaan kojujen pöytien täyttymistä.
Tuoksuttamaan mansikoiden tuoksua heti aamusta.
Nauttimaan kahvista ja sen tuoksusta kesäaamussa, merenrannalla.

Tänään varhain paistoikin.

Torilla-12

Hiljalleen kauppa käynnistyi …

On se kesä. Keskikesä.

Nautitaanpa siitä!

Oulu Ruoka ja viini

Oulun uusi salaattibaari ja muuta kesäistä

Aamulla häivähdyksiä auringosta.
Liki lämmin, ja ainakin niin paljon, että kesäkukat oli syytä kastella.

Ovisyvennyksessä kukitaan kyllä komeasti.

Varjokin on kaunis.

Ja kasvimaalla = yrttilaatikoissanikin vihertää, – ei ole kuivuus tänä kesänä ollut haitaksi.

Kastajaisia varten pieniä hankintoja, lankakauppa [Tahvolle talveksi uusi nuttu alulle], lääkärissä vuositarkastus, huomenna hammaslääkärissä kuukausitarkastus (ja pientä remppaa, huoh!) ja Pakkalan salin varaus ensi kesän kapituliseminaaria varten olivat muiden muassa syitä kaupunkireissulle aamupäivällä, ja kun ei ollut kiirettä, menin kävellen [kännykkäkamera taskussa, miksei edes pikkupokkari!].

Pesulasta [ISO valkoinen juhlaliina] ja postista [mökille uusi vessan matto] sen verran isoja kantamuksia, etten lähtenyt dösällä saatikka kävellen kotiin palautumaan, vaan soittelin kyydittäjäksi Pehtoorin, joka aina tällaisissa tilanteissa, joita ei kyllä monta kertaa vuodessa ole, nimittää kernaasti itseään konsernin autonkuljettajaksi.

No, minä vein kuljettajan kanssani ulos syömään. Green Soul Salad Bar Hallituskadulla käytiin testaamassa. Kyllä oli freesit salaatit (itse saa valita aineksi kuin aineksia, ja kilohinnalla myyvät. Myös take-a-way.). Pehtoorilla iso annos, jossa sekä marinoitua nyhtöpossua että broileria, minulla vähän pienempi (alla) ja lisäksi Novelle, ja hinta oli 15 euroa. Laatuun ja määrään nähden aina voittaa kauppojen tyhjiöpakatut Caesarit yms.

Ja mainitsemisen arvoista on, että juuri tämä on Oulussa se ainoa paikka, jossa myydään ChocoDelin konvehteja. Näitä, joiden tekemisen saloihin, minäkin pääsin keväällä suklaakurssilla tutustumaan.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kesäruoka-asioita

Oikeastaan olen sitä mieltä, että lämmintä saisi olla kaksi kertaa näin paljon kuin nyt on (+14 C) . Pyöräilimme aika vastikään kotiin Koivurannan kahvilasta, jossa tapasimme ystävät… Matka kotiin [vastaan pohjatuulta luonnollisesti] oli hyytävä. Mutta Koivurannassa oli iltapäivällä niin lämmintä, että cava sopi tilanteeseen ihan erinomaisen hyvin. Ei tarvinnut kovastikaan uskotella, jotta kesähän se.

Kuulumiset oli hyvä vaihtaa, ajantasaistaa, suunnitella tulevaakin.

Koivurantaan menoa edelsi brunssi. Ennen puolta päivää lähdimme Pehtoorin kanssa [olihan mukava, että lähti ja oli mukana] torille, keräsimme pyörän koriin ja tarakalle kasseja: rieskaa, perunoita, mansikoita, tilliä, kurkkua, lohta, sipulia, herneitä ja kuohuvankin vielä haimme. Perustin Caritakseen ”pop-up -ravintolan”. Kun äiti kerran ei lähde mihinkään ulos syömään, me menimme sinne. Kesälounaan nautimme kolmisin.

Kovin perinteinen suomalainen lounas oli tuo, mutta eilen illalla meillä kotona nuorenparin kanssa oli pöydässä muutamia uusia juttuja, jotka jäivät kyllä mieleen. Pääruokana oli grillivartaita Viskaalin ulkofileestä, lisäksi risottoa ja pariakin salaattia. Jälkkäriksi ”frozen yoghurt”.

Tomaatti-sipuli-salaatti on tietysti klassikko, ja muistanpa kun niitä alkoi suomalaisissa ravintoloissa (Oulun Steak Housessa ja Saariselän Laanihovissa nimenomaisesti) 1970-luvulla olla, tilasimme isäni kanssa erillisen annoksen tuota herkkua, syötiin puokkiin ja se oli hyvää! Niin eilenkin: pihvitomaatteeja ja makeaa sipulia, oliiviöljyä, mustapippuria, ripaus sokeria. Jos ainekset ovat kohdillaan, niin paljon parempaa grillatun lihan lisuketta en tiedä.

Tosin myös tämä oli hyvää, erinomaista. Tämäkin ohje oli uudesta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä (vain vähän muutin = lisäsin hunajaa…)

Halloumi-vadelmasalaatti

paketti Halloumi-juustoa [vuohenjuustosta tehty erityishyvää]
salaattipeti friseesalaatista tms.

Halloumi grillataan tavallisesti (noin minuutti puoleltaan) ja viipaleet asetellaan salaatin päälle.

Olennaista on vinegretti:

1½ dl vadelmia
2 tl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
½ tl suolaa
1/4 tl pippuria myllystä

Sekoita aineet keskenään sauvasekoittimella. Kaada salaatin päälle.

Kovin oli makoisaa. Ja sitten sen lihan marinadi? Minulla oli kilo erinomaista naudan ulkofilettä palasina, ja tarkoituksena tehdä siitä vartaita, jotain uutta makua halusin, ei mitään normi-santa-maria-settiä… Siispä avun saamiseksi kohti keittokirjahyllyä. Ja ”Björk – Huippukokin kotiruokaa” sattui suunnilleen ensimmäisenä käteen. Ei siellä mitään naudanlihan marinadia ollut, mutta sieltä lähti perusidea marinadille, joka takasi lihalle makua, mureutta ja makeutta.

Marinadi naudanlihavartaille

1 sipuli palasina
3 valkosipulin kynttä silputtuna
2 sentin pala inkivääriä viipaleina
4 rkl cane (tms. muuta tummaaa) sokeria
4 rkl soijaa
1 dl (valko)viiniä tai (½ dl valkoviinietikkaa)
1 punainen chili
2 rkl osterikastiketta

Silppua sipuli, valkosipuli, inkivääri, chili (poista kalvot ja siemenet) ja sekoita kaikki aineet keskenään. Laita liha marinadiin muutamaksi tunniksi. Yön yli olisi hyväksi.

Lihan pintaan tuli hyvä makeus, ja kaikkinensa tuo oli onnistunut suoritus. Vaikkei ilmaston lämpeneminen välttämättä nyt ole aktualisoitunut, niin voi edes ruokakalenterissa noudattaa kesää, eikö?

Niitä näitä Ruoka ja viini

Mökkituliaisista

Eilen oli ”Kamalin mökkituliainen” -keskustelu Ilta-Sanomissa. Minua hieman hämmästyttää siinä muutama asia [hyvä on: lehdissä on toki paljon muitakin asioita, jotka hämmästyttävät ja vaatisivat kommentointia, mutta perinteisestihän Tuulestatemmattua-jutut ovat enemmän tai vähemmän sellaista ilimanaikusta höpinää, joten pysynpä nyt aloittamallani linjalla ja kommentoin tällaista pikkujuttua].

Ensinnäkin ihmettelin, kuinka paljon ihmiset edelleen käyvät ja jäävät oleilemaan mökeillä ”ex tempore” tyyliin: ”työkaveri tuli vaimonsa kanssa pitkäksi viikonlopuksi syötettäväksi” tai ”sukulaiset kakaralaumoineen tulivat ja viettivät viikon”. Kyllä minä ajattelen, että jos menen jonkun mökille, minut on sinne kutsuttu. Ja meidän mökillä toki on käynyt ystäviä ja sukulaisia, mutta kukaan ei ole ilmestynyt ”viikoksi passattavaksi”. Toki mökille voi ”tupsahtaa” yllättäenkin, mutta viikoksi vieraana mökkeilemään ei meidän mielestä mennä, eikä tulla ihan noin vain.

Ja sitten se tuliaisasia. Ilta-Sanomien keskustelupalstan lukuisissa kommenttipuheenvuoroissa minua hämmästytti ehkä eniten se, että joku toivoi saavansa tuliaiseksi lahjakortin lähimarkettiin/kauppaan. Huh! Ja sitten toinen asia, jollaista en osannut ikinä ajatella, en toivoa tuliaiseksi, enkä koskaan ole ajatellut vieväni, mutta joka tuntui olevan yleinen ja tykättykin tuliainen: ei, ei kahvipaketti, vaan ”säkillinen vessapaperia”. Mikä ettei! Vessapaperia tarvitaan mökilläkin. Hyttysmyrkyt ja saippuat tuntuivat jakavan mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Me olemme sanoneet mökkivieraille, että tuokaa mukananne omat lakanat ja pyyhkeet. Ja he ovat tuoneet (ja tietysti myös vieneet mennessään :)) . Se on minusta jo hyvä tuliainen. Sitä paitsi meillä mökki(yö)vieraat ovat siivonneet lähtiessään; pikku/vierasmökin imuroivat ja tyhjentelevät roskikset, tunnollisimmat tuulettelevat petivaatteetkin. Se on minusta hyvä ”tuliainen”.

Ilolla on otettu vastaan tuodut viinipullot, suklaarasiat, kirjat, kynttilät tai hillopurkit. Ja sama koskee kotiinkin kutsuttujen vieraiden tuliaisia. Ja juuri jotain tuollaista mekin yleensä viemme. Kaupungissa kukkakimput tietysti ovat aina takuuvarma hyvä vieminen/saaminen.

On toki saatu joskus jotain muutakin, enkä kyllä muista, että mistään olisin ajatellut ”että suoraan kirppikselle” kuten tuossa IS:n jutussa joku saamistaan tuliaisista totesi.

Sitten on kerrottava yksi tuliaisratkaisu, jonka keksin ihan itse ja joka sai kiitosta vierailtakin. 🙂 Kun meidän Myötätuuli oli ihan uusi, me kutsuimme kalaasiystävämme (siis ne kuusi pariskuntaa, jotka käyvät meillä joka kesä kalaaseissa syömässä ja juomassa hyvin yhden pitkän illallisen) mökille. Viisi parinkuntaa kuudesta pääsivät viettämään syksyisen viikonlopun mökillemme (osa yöpyi sisareni mökillä). Ystävät kyselivät hyvissä ajoin, mitä he tuovat tullessaan? – No ne petivaatteet ja pyyhkeet, ja ihana kun tulette. Ja tuokaa viiniä, sitähän kuluu tuollaisella porukalla parina iltana syödessä. Ehkä omat saunajuomanne puron koriin voitte tuoda?

Ja sitten keksin!

– Tuokaa jokainen vieras yksi pullo viiniä, johon liittyy tarina. Ihan sama, onko viini sopiva pororuoalle tai maistuuko se hillajälkkärin kanssa, ihan sama, onko se kallis tai halpa, hieno tai uutuus, tärkeää on, että se on tuojalle jollakin lailla merkityksellinen viini ja että siihen liittyy tarina.

Sitten teimme niin, että me Pehtoorin kanssa tilasimme Saariselän Alkoon ne viinit, jotka noina kahtena iltana (paljolti yhteisesti koko porukalla) valmistetulle ja nautitulle aterialle sopivat. Siis ystävien tuomia viinejä EI nautittu tuona viikonloppuna.

Lauantaina kun olimme päivän patikoineet Iisakkipäällä, sen jälkeen saunoneet, Myötätuuleen pitkä pöytä katettu ja pääruoka syöty, oli tuliaisviinien tarinoiden aika: vuorotellen jokainen kertoi, miksi juuri sen viinin toi, mikä tarina siihen liittyi, miksi viini oli jäänyt mieleen. Kuulimme tarinan Lacrima Cristi -viinistä, Sangre de Toro mahtui joukkoon, itävaltainen (huom.pikku pullo) Trockenbeerenausleseä ja monta muuta viiniä oli esillä. Kymmeneen viinitarinaan liittyi muistoja, kyyneleitä, naurua, romantiikkaa, matkoja, ostamisen tuskaa. Näin tuliaisviineistä tuli hieno ohjelmanumero.

Eikä siinä vielä kaikki: ystävien tuomat viinit jäivät meidän ”viinikellariin” mökille. Nautimme ne myöhemmin yksi kerrallaan muutaman vuoden aikana muistellen ystävien tarinoita niistä, palasimme vielä iltaan, jolloin nuo viinit olimme tuliaisiksi saaneet. Yritimme aina jonkun noista viineistä avatessamme muistaa lähettää tekstarin viinintuoneelle ystävälle. Tuliaisesta oli pitkään iloa.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Uudenlaista kasvissapuskaa

Olisinpa ottanut kuvan ”ennen”, – joka tapauksessa tässä on ”jälkeen”.

Tuossa pienessä kopperossa ja lenkillä on pilvinen kesäpäivä kulunut. Mapit on vielä läpikäymättä,. .. mutta säästän teidät yksityiskohdilta ja kerron sapuskasta.

Luin viime viikolla kampaajalla pitkästä aikaa Glorian Ruoka- ja viinilehteä, joka joskus on tullutkin minulle, mutta ei enää pariin vuoteen. Joka tapauksessa 4/2015 -numerossa oli mm. sitruunakakku, jonka aion piakkoin kokeilla, mutta kaikkinensa lehti jätti jäljen niin, että ostin viikonloppuna uusimman (siis 5/2015).

Ja koskapa jääkaapissa oli oikein hyviä, pieniä kesäkurpitsoja, metsäsieniä meillä todellakin vielä riittää pakkasessa ja kananmunia oli liiankin kanssa, jo hiipumassa kohti viimeistä käyttöpäivää, päätin että tänään meillä on grillattuja kesäkurpitsoja, metsäsienimuhennosta ja ”Helppoa gribiche-kastiketta”.

Sienimuhennoksen tein ihan tavalliseen tapaan… mutta gribiche? Nevö hööd. En minä ainakaan…. Remouladen sukulainen?

Vähän soveltelin… ja hyväähän siitä tuli.

Gricbiche-kastike

4 kovaksi keitettyä munaa
1 dl oliiviöljyä
1 rkl Dijon-sinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl kapriksia (alkuper.ohjeessa oli kolme!)
1 makea sipuli
mustapippuria
1 (Myrttisen) suolakurkku
ohjeessa oli suolaa, mutta jätin pois
puolikas ruukkupersilja silppuna

Sekoita öljy, sinappi, etikka, sokeri, suola ja pippuri kulhossa. Sekoita joukkoon kuoritut ja pilkotut munat. Lisää lopuksi pieneksi silputut kaprikset, suolakurkut ja persilja. Sekoita ja anna makujen tasaantua ainakin puolisen tuntia.

Ei järin kaksisen tai herkullisen näköistä, mutta tämä uusi tuttavuus testataan toistekin. Ja kun surffailin, sitä suositeltiin myös esim. parsalle. Minä mieluummin ehkä testaan vaikka uusien perunoiden kanssa. Ja sitten se oli hyvää grillattujen kesäkurpitsojen kanssa. Niiden valmistamiseen lehdessä ohjeistettiin näin:

Grillatut kesäkurpitsat

2 isoa tai 4 pientä kesäkurpitsaa
1 rkl oliiviöljyä
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Grillaa leikkuupintoja ensin kaksi minuuttia, käännä sitten paloja 90 astetta, niin saat pintaan ristikon. Grillaa myös kuperalle puolelle ristikko.
Sivele kurpitsat oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla.

Nälkä siirtyi taas toviksi.

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Valokuvaus

Sunnuntai kestää iltaan asti

Kuuntelen taas kerran sen biisin, joka soi Umbriassa meidän kylän A & O -kaupassa liki joka kerta, kun siellä kävimme. Koetan päästä johonkin kesä-, vapaa-, loma-, ajattelemattomuus-, — tunnelmaan. Ei toimi. Vapusta lähtien tämä kevät ja kesä ovat olleet jotenkin ”pois raiteiltaan”. En löydä kesävaihdetta. Mutta ilokseni huomaan, että sunnuntai-iltana ei ole töitä odottamassa.

Kesän kaipuussa asiaa ei auta, että aamupäivällä lenkillä on oltava goretex-takki ja silti tuntuu aika viileältä. Kasvitieteellisessä kävin makroilemassa, – hakemassa kesäfiilistä sieltäkin.

Päätöksenä oli ollut kuvata vain vaaleanpunaisia, vanhan rosaan värisiä ja syvän violetteja, koskapa ent. Elmerin huoneen (= vierashuone) taulujen kuvat pitäisi vaihtaa ja nuo värit olisivat hakusessa Ikea-kehyksiin.

Vähänhän se kuitenkin lipsui, muitakin tuli kuvatuksi. Mutta kaikkinensa, nyt kun tuo kasvitieteellinen yliopiston rakenneuudistuksesta huolimatta säilynee, siellä kannattaa käydä.

Päivä jatkui kotosalla.

Joka tapauksessa nuoripari tuli syömään, marokkolaista salaattia ohje alla,

grillattua possua, bataattia, erinäisiä muita lisukkeita. Ei huono. Ja jälkkäriksi viritelmiä kastajaisia varten.

Whoopies asiaankuuluvin värityksin.

Tahvo on kyllä edelleen sitä mieltä, että nämä ruokajutut ovat tylsiä!

Ihme poika nukkumaan! Sen verran parituntisen vierailun aikana kuitenkin oli hereillä, että mummilla oli lupa syliin ottaa. 😉

Niitä näitä Ruoka ja viini

Kesäpäivä kotosalla

Kaupunkijuhannus lopetti työnteon, ja kun heti jo juhannussunnuntaina lähdimme pohjoiseen, mökille vajaan viikon työleiri- ja patikkalomalle, irtosivat ajatukset yliopistomaailmasta aika totaalisesti ja siihen päälle vielä neljän päivän Pohjois-Norjan ja Suomen länsirajan kierros, niin koti ja kotityötkin jäivät unholaan. Paitsi että: olen nyt näiden kahden töistäpoissaoloviikon öinä nähnyt unia duuneista. Joka ikinen yö olen unissani tehnyt töitä: joko painajaismaisia hetkiä tai ihan tavallisia duunipäiviä olen unissani vietellyt. Tiukassa tuntuu olevan irtaantuminen …

Tänään aamulla sai herätä kesäaamuun. Kaunis, kirkas melko lämminkin kesäaamu. Oivallinen päivä puutarhalle, pyykille, postille, paluulle…

Juniori on ollut talonvahtina ja nurmenleikkaajana ja tarpeen vaatiessa kukkien kastelijanikin, ja tähänastisesti paras suoritus: vain yksi japaninkelloruukku on poissa pelistä.

Yrttimaan kitkeminen, kesäkukkien siistiminen ja männynsiitepölyn paksujen kerrosten luutuaminen veivät minulta jonkun tunnin, Pehtoorin osalla oli sitten enemmän piha- ja puutarhapuuhia.

Kävin kaupassakin ja tuntui, että vihdoinkin alkaa olla aika kesäkokkailuille. Ostin vihanneksia, salaattiaineksia, fetaa, prosciuttoa, vesimelonin, pähkinöitä, raejuustoa, maissia, rahkaa, hedelmiä, viilejä… kaikkia ihania kesäruokajuttuja. Grillailtiin ja jälkkkäriksi tehtiin jotain ihan uutta.

Grillattua ananasta ja luumuja

1 ananas
4 luumua
Cane-sokeria
(Sailor Jerry -rommia)
kinuskikastiketta
vaniljajätskiä

Leikkaa ananas poralla (ks. täältä) renkaiksi (tai leikkaa lohkoja ja poista sitten kuiva keskiosa).
Poista luumuista kivi.
Valele hedelmät Sailor Jerry -rommilla ja anna makuuntua tovi (pääruoan aika).
(Rommi ei tietenkään ole välttämätön, mutta jos sitä sattuu olemaan sen viimekesäisen mansikkajälkkärin seurauksena, niin tähänkin sitä voi käyttää.)
Ripottele pinnalle sokeri ja grillaa niin, että hedelmät lämpiävät ja että sokeri vähän paahtuu.

Tarjolle tuotaessa tuo pöytään myös kinuskikastiketta ja vaniljajätskia.

Hyvää oli.

Ensimmäistä kertaa tänä kesänä voitiin syödä ulkona. Tahvoa, joka on jo reilun kuukauden vanha ja jo liki nelikiloinen, ei vielä meidän ruokahommat paljon kiinnostaneet. 😉

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja kauan odotettu arvonta!

Arvauskisan kohteena oli Saariselän (Laanilan) Hangasojan veden lämpötila juhannuksen jälkeisenä maanantaina 22.6. illansuussa.

Hangasojan-pulahduspaikka-Custom-600x388

Viiden lähimmäs arvanneen kesken arvon yhden LappItalia-keittokirjani, josta on painos loppunut jo vuosia sitten, mutta jollainen eilen täältä mökin kaapista vielä löytyi. Kirjoita arvauksesi kommenttilaatikkoon, – kunhan tältä reissulta kotiudumme, järjestän arvonnan. Siis paljonko Hangasojan veden lämpötila tänään illansuussa?

Arvauksensa kirjasi kommenttilaatikkoon 16 osallistujaa: ihan uusiakin kommentoijia/lukijoita blogissani. Kiitokset Pirkko, Koivu, Satu, Ritva, Raija, Anneli, Kukka, Siili82, Arto, Sini, Jolana, Tiina, Hanne, Tiina U-H, Mannu ja Mirja osallistumisesta.

Veden lämpötila oli 10,5 astetta. Siis varsin vilpoista, mutta erinomaisen virkistävää.

Viisi lähimmäs arvannutta olivat Anneli (9), Jolana (10), Koivu (10), Satu (11,1) ja Tiina 8,8.

Tänään nuorenparin (ja Tahvon tietysti) ollessa syömässä järjestimme arpajaiset, ja voittaja on:

Onneksi olkoon, Anneli! Lähetätkö minulle (reija at satokangas.fi) osoitteesi, niin pistän sinulle kirjan postiin. 😉

Tämän pikkuarvonnan lisäksi on tietysti tuloss ”Suuri Kesäkuva Kilpailu”, joka on järjestyksessään jo neljäs (ks. esim. viimekesäinen täältä). Olen suunnitellut reittiäkin jo valmiiksi. Ehkä jo ensi viikolla lähden yksinäiselle roadtripilleni, ehkä vasta elokuun alussa. Mutta tulette kyllä huomaamaan kun sen aika on – pysykäänhän linjoilla.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Mökkiviinejä ja -ruokaa

Mökkielämässä ollaan taas Saariselän Alkon aika suppean valikoiman varassa, ja aika perusteellisesti sen vakiovalikoimiin ollaan vuosien varrella perehdytty, mutta löytyipä sieltä mukava uutuus. Ainakin meille uutuus: 35 South Organic, Cabernet-Carmenère-Merlot 2013. Olipas kyllä hyvä mökkiviini. Maistui broilernyyttien [ohje tuolla alempana] seurana oikein hyvin, ja loput ihan vaan nautiskellen. Alkon luonnehdinta menee näin: ”Täyteläinen, keskitanniininen, mustaherukkainen, mustikkainen, hennon paprikainen, mausteinen”. Minusta se oli vähän jopa makea, paljon marjaisuutta, lämpöä, – oikein hyvä, vaikka periaatteessa chileläisiä en liiallisen helppouden takia suosikaan. Tässä Cabernet taisi olla se ryhtiä ja luonnetta tuova rypäle.

Sitten eilen oli lohinyyttejä [senkin ohje tuolla alempana] ja niille avasimme mökin ”kellarissa” olleen alsacelaisen: Adam Pinot Gris. Vuosikerta oli 2013, nyt näyttää olevan myynnissä viime vuoden viini, liekö se yhtä hyvää kuin oli tuo meillä jemmassa ollut…

Huolimatta siitä, että se on kuivaa, se on hyvin hedelmäistä, ja siinä oli ”bodyä” niin, että maku kesti oikein hyvin mausteisen kalaruoan. Ja tarjosi kuvattavaksi kauniit heijasteet lasissa, mitä ei ehkä voi pitää perusteena viinin valinnalle, mutta näin valokuvausharrastajan näkökulmasta se on merkittävä lisäplussa. 🙂

Ja tässä viiniostos, jota emme suosittele.

LaSelva Privo 2014. Se on Toscanasta IGT-viini ja kun hintakin oli vielä yli 13 euroa, oli lupa odottaa hyvää viiniä.

Mutta eipä maistunut minulle, – Pehtoori sanoi, ettei se nyt niin kovin pahaa ole, antoi päivän temperoituakin, mutta eipä se kyllä siitä kohentunut. Päinvastoin.
http://www.alko.fi/tuotteet/407077

Kerro jos olet eri mieltä…

Tänään iltapäivällä, työleirin viimeisen ahkeran päivän kääntyessä iltaan ja urakoiden ollessa lopuillaan ja kun perjantai tuntuu olevan ansaittu, avasimme tällaisen, joka sekin Saariselän Alkosta sattui mukaan ihan sattumalta, – huolimatta siitä, että pullon koristelu on minusta melkein enemmän luotaantyöntävä kuin houkuttava… Mutta tunnistin nimen: Perlage, ja kun pinkistä karkkimaisesta ulkoasusta huolimatta skumppa kuitenkin on kuiva, sen ostin. Aika jännä, että se on tehty Merlot- ja Sangiovese -rypäleistä, siis on rosee. Eikä se kympin kuohuvaksi (spumante, ei prosecco) ole ollenkaan huono. Jälleen ”ulkoviinillisiä” seikkoja: se sopii ihan erinomaisen hyvin noiden mansikkavaahtokarkkien seuraan. 😀 Ei ehkä mökkimiljööseen, mutta jonnekin parveke/patiopartyihin ihan perfetto!

Tässä vielä pari uutta ruokakokeilua. Uusimmassa Viini-lehdessä oli Kira Weckmanin grilliruokaohjeita, joista yksi tuntui sopivan meidän ensimmäisen lomaviikon koekeittiöön erinomaisen hyvin.

Broileria Saltimbocca

Neljälle (tai kahdelle kahdeksi päiväksi 😉 )

3 kpl broilerin rintafileitä
suolaa
pippuria
Pestoa
Parmankinkkua
cocktail-tikkuja

Halkaise broilerfileet, mausta suolalla ja pippurilla, levitä fileille pestoa, kääri rullalle ja rullan ympärille (tai jo sisäpuolelle, minä laitoin vuorotellen) prosciuttoviipale. Leikkaa rullafile kahteen osaan. Kiinnitä rullat cocktail-tikulla. Rullia tulee näin yhteensä 12 kpl. Paista grillissä neljä minuuttia puoleltaan, ja anna tovi makuuntua ennen nauttimista.

Nämä olivat hyviä myös kylmänä, joten niitä voinee tarjota myös buffet-pöydässä tai piknik-eväänä.

Eilen nautimme kalaruokaa aasialaisittain, siltä osin kuin paikallisen lähikaupaun valikoimista löytyi aineksia. Ohje on uudesta Mökin keittokirja -opuksesta, mutta oli siis sovellettava. Sovella oma versiosi. Mukavaa mökkiruokaa on tämä.

Lohinyytit

Lohifilettä noin 200 g/annos
Porkkanoita (Kuukkelissa ei ollut, käytin bataattia)
Punainen paprika
Sokeriherneitä (Kuukkelissa ei ollut, ei korvaavaa… )
Pala purjoa (5 cm ? / annos)
Inkivääriä (suunnilleen pari ruokalusikalllista taisi siivuja olla)
Kookosmaitoa (1 dl/annos)
Lime
Kalakastiketta (ei ollut, käytin suolaa)

Suikaloi kasvikset. Poista lohesta ruodot, nahka ja ruskea rasva.
Revi foliosta kaksi isoa palasta per nyytti. Asettele foliot päällekkäin ja niiden päälle leivin/voipaperi.
Jaa kasvikset leivinpaperille, mausta kalakastikkeella tai suolalla. Aseta lohipalat kasvisten päälle. Ja suolaa.
Kaada päälle kookosmaito. Sulje leivinpaperi narulla ja sitten kääri nyytti folioon.

Paahda paketteja keskikuumalla grillillä, kunnes ne alkavat höyrytä (meillä meni vähän vajaa puoli tuntia).

Tarjoa basmatiriisin tai nuudeleiden kanssa. Ja Adam´in Pinot Grisin kanssa.

~~~~~~~~~~

Tänään ei pulahdus puroon tuntunut hyvältä, vaikka vesi on vähän lämmennyt alkuviikosta. Vähän. Arvaus/arvonta Hangasojan veden lämpötilasta on vielä avoinna. Käyhän osallistumassa… KLIKS Nyt osallistujia vasta kahdeksan, joten mahdollisuuksia voittoonkin on ihan hyvin vielä.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Viinejä maisteltua

Virtuaaliviinipruuvi kakkosessa oli kaksi italaista, kohtuuhintaista viiniä, joista Passimo on tämän kevään tulokkaita Alkon hyllyillä ja Mezzacorona on ollut siellä kauan.

Mezzacorona on 100 prosenttinen gewurztraminer-rypäleestä tehty viini. Rypäle on yleensä (Saksassa ja Ranskan Alsacessa tuotettuna) aika mausteinen, liki parfyyminen, – hyvässä ja pahassa, mutta tässä viinissä rypäleen ominaispiirre ei ole kovin voimakas. Tosin erottuu italialaisista Trebbiano tai Pinot Grigio -viineistä täyteläisyydellään. Ja minusta tämä sopii erinomaisen hyvin aasialaisen ruoan kanssa. Kiinalaiset hapanimelät wokit tai thaimaalaiset nuudelikeitot pitävät tästä viinistä. Minun mielestäni ainakin. Poikkeuksellisen hapottomalta tuo viini kyllä eilen maistellessa tuntui. Vähän lässähtänyt?

Entäs sitten Passimo? Yhdeksän euron viiniksi se on kyllä hyvä. Me molemmat löysimme tuoksusta kirsikkaa, itse asiassa kirsikan kivien tuoksua ;)!, ja muutenkin se tuoksu eteläiseltä Italialta, lämpimältä, maanläheiseltä. Maussa on lämpöä ja makeutta, ei kuitenkaan niin paljon (ei liikaa) niin kuin joissakin apassimento-menetelmällä tehdyissä viineissä on. Sopii kesän buffet-pöytiin, grillin äärelle ja vaikka pizzaviiniksi. Ei suuria tunteita, mutta kelpo viini.

Juhannusjuhliin tai muutoin vain kesän juhlaviin ruokahetkiin tässä vielä pari muutakin vinkkiä. Ainakin Oulun Stockan Alkossa oli toista punaista apulialaista viiniä, josta olen ennenkin maininnut: Wanted Zin. Toinen tilausvalikoiman tuote, jota kuitenkin oli sitäkin hyllyssä, on prosecco Perlage Sgàjo. Ja tilausvalikoimaa on kyllä helppo ja hyvä käyttääkin, jollei omassa Alkossa satu mieluisia olemaan.