Ruoka ja viini – Sivu 90 – Tuulestatemmattua

Kesäpöytään piirakoita

Nyt kun kesä näyttää jatkuvan (tai siis vihdoin tulleen) on hyvä kirjoitella ohjeet näihin muutamiin heinäkuussa testailtuihin kesäherkkuihin.

Ensiksi sadonkorjuuajan hyvä salaatti: avomaan kurkkuja ja fenkolia uudella tavalla. Tuore fenkoli on tässä oikein raikasta, kannattaa kokeilla, vaikket olisi erityinen fenkolin ystävä.

Kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti

(tämänkin ohje kuten myös alla olevan Mustikkapiirakan ohje on Soppa 365-sivustolla ja ovat siis Glorian Ruoka- ja Viini-lehdestä)

Sopii hyvin grillatun broilerin ja varmaan muunkin grillatun ruoan kanssa. Ja leivänkin kanssa. Alkuperäisohje on alla, mutta minä muutin sitä siten, että jätin retiisit pois ja pistin kokonaisen fenkolin. Ja tillin jätin pois silloin kun tein kotona, koska meidän nuoret eivät ole erityisiä tillin ystäviä ja Lapissa jätin pois, koskapa tilliä ei siellä kaupassa ollut. Ja hyväähän tuo oli ilman tilliä ja retiisiäkin.

Ainekset

3 avomaan kurkkua
6 retiisiä
1/2 fenkoli
1/2 punasipuli
tillinoksia

Kastike

1 pkt (150 g) pehmeää vuohenjuustoa (Chavroux)
1 dl turkkilaista jogurttia
1 valkosipulinkynsi
1/2 dl tilliä hienonnettuna
1 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl suolaamustapippuria myllystä

Valmistusohje

Leikkaa huuhdotut kurkut ja retiisit ohuiksi viipaleiksi. Suikaloi huuhdottu fenkoli. Kuori ja viipaloi punasipuli. Sekoita käsittelemäsi kasvikset kulhossa.

Sekoita pehmeä vuohenjuusto ja jogurtti keskenään. Kuori ja hienonna tai murskaa valkosipulinkynsi. Hienonna yrtit. Mausta jogurttikastike valkosipulilla, hienonnetuilla yrteillä, valkoviinietikalla, suolalla ja mustapippurilla.

Lisää kastike salaatin joukkoon ja sekoita nostellen salaattiin. Anna maustua hetki jääkaapissa, koristele tillinoksilla ja tarjoa esimerkiksi grilliruuan lisäkkeenä.

Sitten tutustuminen uuteen juustoon, ja piirakkaan.

Juhannuksen jälkeen käydessämme Ruotsin puolen Kukkolakoskella, Kukkolaforssenilla, lounasbuffeessa oli mukavan makuisia pieniä piirakkkapaloja, voitaikinapohjalla juustoa ja nokkosta tai pinaattia? Kunhan sieltä kotiuduimme etsin hyllystä maailmallakin palkitun keittokirjan ”Tornedalsmat på Margits vis”, ja siellähän se ohje oli. Kirjan ohjeessa piirakan täytteenä on aurinkokuivattuja tomaatteja, ja sen version minä sitten teinkin.

Piirakka saa nimensä siinä käytetystä juustosta, jota saa kyllä Suomestakin, ainakin meidän lähi-Prismassa sitä on: Västerbotten-juusto. Ei mikään dieettipiiras, mutta pieni pala salaatin kanssa riittää lounaaksi. Tai ihan pienet 3 x 3 senttiä palaset alkupalalautaselle. Ja juustohan takaa, että punaviini maistuu tämän seurana. Ja juusto sellaisenaan aprikoorihillon kanssa. Hmmmm ….

Västerbotten-juustopiiras

Pohja

½ l venhäjauhoja
1 tl leivinjauhtetta
½ tl suolaa
250 g huoneenlämpöistä voita

Täyte

1½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja palasina
4 munaa
3 dl kermaa
½ tl suolaa
valko- ja mustapippuria
400 g Västerbotten-juustoa raastettuna

Sekoita kuivat aineet ja nypi ne voin kanssa taikinaksi. Voitele vuoka ja painele taikina siihen, myös reunoille.

Levitä tomaatit piirakkapohjalle, sekoita muut ainekset ja kaada tomaattien päälle. Pane vuoka 175-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi.

Anna jäähtyä, leikkaa paloiksi ja koristele siianmädillä ja tillillä.

Mustikka-basilikapiirakka

Pohja

125 g voita (huoneenlämpöistä)
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
400 g mustikoita
Basilikasokeri
1 1/3 dl sokeria
1/2 ruukku basilikaa

Muruseos
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
10 basilikanlehteä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Valmista basilikasokeri. Mittaa sokeri ja basilikanlehdet kulhoon ja jauha sauvasekoittimella tasaiseksi seokseksi.

Tee taikina. Sekoita pehmeä voi ja 1 dl basilikasokeria keskenään. Lisää muna. Yhdistä vehnäjauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola toisessa kulhossa. Lisää seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi.

Voitele piirakkavuoka (ø 26 cm). Painele taikina jauhotetuin sormin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä mustikat tasaisesti taikinapohjalle.

Tee muruseos nyppimällä pehmeä voi, loppu basilikasokeri ja jauhot ryynimäiseksi seokseksi. Pilko basilikalehdet ja sekoita muruseokseen. Ripottele seos mustikoiden päälle.

Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia.

Kylmä kermavaahto tai vaniljajätskinokare maistuvat tämän kanssa oivallisesti. Minusta piirakka on parempaa jääkaappikylmänä kuin suoraan uunista.

Tämä sitruunakakun ohje ohje oli keväällä Glorian Viini & Ruoka -lehdessä. Melkein tein ohjeen mukaan (lisäsin vähän limoncelloa) mutta laittelin sen pinnalle sokerikuorrutuksen. Kaulin sellaisesta valmiista kakkukoristemassasta, kun sattui mökillä olemaan kaapissa. Tarkoitus oli kai tehdä siitä pääsiäisenä jotain, mutta kun unohtui, niin tein heinäkuussa, jolloin tarvittiin keinoaurinkoa.

ATELJÉ FINNEN SITRUUNAKAKKU

50 g voita sulatettuna
2 sitruunaa
3 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
3/4 dl kermaa
1/2 dl Limoncello-sitruunalikööriä (voi korvata sokeroidulla sitruunamehulla)
1 3/4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Makuliemi:

1 sitruunan mehu
1 1/4 dl tomusokeria

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Vuoraa vuoka leivinpaperilla.
Pese sitruunat ja raasta kuoriosa.
Vaahdota munat ja sokeri.
Lisää voi, kuoriraaste, kerma ja limoncello ja sekoita.
Lisää vehnäjauhoihin sekoitettu leivinjauhe taikinaan.
Taikinan saa jäädä aika löydäksi.
Kaada vuokaan ja paista uunissa 20–25 minuuttia.
Jäähdytä kakku vuoassa.
Tee makuliemi sekoittamalla tomusokeri sitruunasta puristettuun mehuun, laitoin makuliemeenkin lorauksen limoncelloa.
Kaada liemi hitaasti vuokaan kakun päälle ja anna se imeytyä ainakin puoli tuntia.

Tarjoa kakku viipaleina. Jos tarjoat sen jäätelön tai kermavaahdon kanssa niin se on mukava kevät- tai kesäjälkiruoka. Ateljee Finnessä tämä kakku tarjotaan sitruunavaahdon kanssa, sitä en ole – vielä – tehnyt, mutta ohje siihen on täällä. KLIKS

Tänään ei ole syöty mitään noin herkullista, enemmänkin sellainen kalorinkulutuspäivä. Joutaapa noita jo olemaankin vaikka vähän useampikin…

Yliopistosta uloskirjautuminen, ja ilta Iissä

Aamun rankkasateessa lähdin töihin, Linnanmaalle oli jo palannut paljonkin henkilökuntaa kustannuspaikalle. Käytin päivän itseni häivyttämiseen yliopistosta, mm. nettisivuilta: Unpublish KLIKS! ja olen poistettu henkilökuntaluettelosta, oven pielestä nimi pois ja avaimen luovutus – ja minulla ei enää ole työhuonetta, henkilökuntakortin mitätöimisen jälkeen olen yliopistolla vieras, jonka on liikuttava siellä vain silloin kun ovet ovat auki yleisölle ja opiskelijoille.

Autopaikan sanoin irti ja työluurin kävin viemässä Mobiilitukeen, saatesanoilla, että ensi viikolla seuraajani tulee hakemaan sen, pitäkää numero hänelle varattuna. Kirjastokortista ei tarvinnut luopua, eikä onneksi edes oikeudesta lainata kotiinkin periaatteessa vain ”tutkijasalikäyttöön” tarkoitettuja kirjoja, saan siis edelleen rajoituksetta lainata, mikä on erinomaisen hyvä ja mieluinen asia.

Dekaanilta kävin pyytämässä työtodistuksen. Niitä minulla onkin ennestään vain muutama. Vuoden 1990 jälkeiseltä ajalta ei yhtään. Lupasi ensi viikoksi kirjoittaa. Tietohallinnon kanssa neuvottelin yliopiston sähköpostikansioissa olevien viestien siirtämisestä siviilisähköpostiini. Todettiin, että sekin on hoideltava ensi viikolla ja liekkö onnistuukaan: parikymmenvuotinen sähköpostikansioiden kerääminen ei ole pikku juttu, ja posteissa on myös henkilökohtaisia, minulle tärkeitä kirjeitä, enkä nyt – vielä – jaksaisi ruveta perkaamaan tuhansien postien matskuja, joten toivotaan, että postien konfigurointi, tai mitä se lieneekään, onnistuu. Olen kirjautunut ulos monista sähköpostilistoista ja poistanut nimeni yhdeltä sun toiselta nettisivulta.

Olen siis tänään luopunut yliopistollisesta identiteetistäni tai ainakin monista sen ulkoisista merkeistä, järjestellyt itseäni ulos yliopiston järjestelmistä, ja roudannut loputkin romppeeni pois kampukselta.

Ensi viikolla menee ainakin vielä yksi päivä erinäisissä lähtöpuuhissa. Mutta lähdön tunnelmaa oli … Pientä haikeutta. Tai sellaista ”minä-en-enää-kuulu-tänne” -fiilistä. Eikä se ole pelkästään hyvä tunne.

Aivan eri tunnelma oli sitten illalla: Juniorin päästyä töistä lähdimme Iihin. Sisareni oli kutsunut meidät ja pikkuperheen kylään. Emmekä suinkaan menneet mihinkään iltakahville.

Alkuruokana lohta ja avokadoa, sitruunaa saaristolaisleivillä.

Pääruokana brasilialaisia lihavartaita ja marinoituja kasviksia feta-pastan kera.

Ja jälkiruoaksi espresso-pannacotta marinoitujen mansikoiden kanssa.

Se oli todella hyvää. Kokeilen varmasti itsekin. Olisiko jopa kalaasien jälkiruoka.

Ja siinäkö kaikki? Ehei, kahvin kera vielä valkosuklaa-kahvi-täytekakkua.

Siis kahviteemalla koko menu (eturuoka kahvikupeista kumotut annokset 😉 ).

Että sellainen maanantain päivällinen.

Oli kyllä mukava, ilta vierähti, Tahvokaan ei malttanut nukkua, kun oli niin mukavat kekkerit. Höpöttelimme ja ihailimme Iijoen maisemaa.

Auringonlaskusta ”oli pakko” ottaa HDR-kuva… Ei satanut, ja tuntui kesäillalta.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Juhlajuomia ja salaatti

Kaiken juhlinnan (mökkielämää ystävien kanssa ja kaksistaan, rotissööri-piknik, eiliset häät) jälkeen tänään kotisunnuntai. Kotitöitä ja lenkkiä, liian aikaisin heräämistä, mutta lopultakin pieni juhla tänäänkin.

Nautimme neljästään Moet & Chandonin melko uuden tuotteen, Ice Imperial. Puolikuiva, erinomaisen hedelmäinen samppanja.

Viinisuosituksia-5

Pehtoorin kanssa oli lasilliset sitä jo viime kesänä Helsinki-Vantaan viinibaarissa Bad Gasteinista palatessa nautittu (silloin se tarjottiin samppanja-drinkkinä mintun ja jäiden kanssa, tänään puuttui minttu), mutta nyt juhlistimme sillä pojan opiskelupaikkaa. Ja ihan vaan ”ruokajuomana” (heh!) … Kyllä, kyllä se on hedelmäistä ja jäidenkin kanssa erinomaista. Ei ehkä sellaista, mitä samppanjalla yleensä ymmärretään ”rutikuivaa, hienoa”. Tämä oli ”helposti lähestyttävä” mutta riittävän kupliva ja moniulottuinen, että sen samppanjaksi maistoi. Eikä ole ollenkaan niin makea kuin saman talon Nectar.

Tämän kesän valkoviinilöytö on ollut ehdottoman hyvä valkoviini, joka on puolikuiva olematta imelä ja joka on – tietysti – Alsacesta. Alsacelaiseksi poikkeuksellista on, että se on kahden rypäleen sekoitus: riesling ja pinot gris ovat harmonisessa sopusoinnussa tässä viinissä. Raikas, hivenen mausteinen. Kaksi minun lempirypälettäni, ja vielä Alsacesta kotoisin, niin olisi kumma, jollen pitäisi. Pitävät tästä muutkin. Sellaisetkin, joille rutikuiva riesling ei maistu tai jotka eivät pinot grisiä tunne. Tämä on savukalan kanssa hyvää, ahvenfileiden kanssa hyvää, varmastikin monien aasialaisen keittiön herkkujen kanssa, ja omakohtaisesti todettu, että myös pähkinöiden kanssa hyvää. Black Tie

Ja jo aiemmin olen puhunut Hewitsonin uutuuspunaviinistä. Ei ole edullisimpia, mutta La Secateur on hyvää. Se on valmistettu appassimento-menetelmällä (vrt. monet italialaiset apassito, passimo, etc. ja Amarone-viinit), mikä merkitsee, että siinä on tiettyä makeutta maussa. Ei napsu tanniinit. Juhlaviini sekin. Se loppui keväällä Alkoista suunnilleen saman tien kuin oli niihin tullut, mutta nyt sitä taas saa.

Ajattelin, että laittelen tähän vielä kesäpiirakkaohjeita, mutta jättänen ne huomiseksi tai tiistaiksi. Tähän kuitenkin minun osuuteni perjantain pikinikille. Onhan nyt rapuaika, joten tein katkarapusalaattia.

Vanha, hyvä ohje. Alkuruokana oivallinen, buffeeseen sopii hyvin. Oheen patonkia tai hyvää maalaisleipää.

Susannan katkasalaatti (Ohje Kotiliedestä viime vuosituhannelta)

600 g kuorittuja katkarapuja
1 rkl oliiviöljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 tlk kuorittuja tomaatteja
1 rkl tomaattipuretta
½ tl chilijauhetta
1 tl mustapippuria
½ tl suolaa
2 dl smetanaa
5 tippaa tabascoa
80 g juustoraastetta (emmental)

Hienonna sipuli ja kuullota oliiviöljyssä. Lisää puristetut/pilkotut valkosipulin kynnet, purkkitomaatit ja pure, chili, mustapippuri ja suola. Keittele puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Jäähdytä.

Lisää seokseen smetana, tabasco, juustoraaste ja katkat.
Anna maustua jääkaapissa joku tunti tai vaikka yön yli (mielellään yön yli).

Tee salaatista peti lautaselle, asettele katkamössö sen päälle, lisää muutama rapu koristeeksi, samoin tilliä.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

Sunnuntai on taas kestänyt iltaan asti. Hyvä sunnuntai tämä on ollut. Huomenna ajattelin mennä töihin. 😉

Ruoka ja viini

Rotissööri-piknik vol. 5

Olenhan minä ennenkin leuhkinut tällä paistinkääntäjyydelläni. Että olen harrastajajäsenenä mukana järjestössä, jossa ammattilaiset ja ruoan intohimoiset harrastajat kokoontuvat yhteen milloin minkäkin syyn varjolla nauttimaan hyvistä mauista, ruoasta ja juomasta.

Monia, monia hienoja makuelämyksiä ja uusia asioita, hienoja viinejä ja tekemistä, illallisia, ruokakursseja, tutustumista tuottajiin, juhlia ja oppimista on tullut koettua. Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että tässä tapaa säännöllisesti mukavia ihmisiä. Samanmoisia kuin itsekin; ruoka kiinnostaa. Sen tekeminen, siitä elannon saaminen, siitä nauttiminen, sen esillepano. On ilo tavata, jutella, nähdä, kertoa menneestä, vaihtaa kuulumisia tulevan odottamisesta.

On ilo olla yhdessä ruoan ääressä.

Tänään oli jo viides Oulun paistinkääntäjien voutikunnan piknik. Aiemmin teemana on ollut Italia (meillä 2011), sitten Välimeri, ja Aasia, viime kesänä pohjoismainen keittiö ja nyt sitten teemaksi saatiin rosvopaisti ja ”reilua mökkiruokaa”. Pääsimme Pikisaareen, joka on kulttuurihistoriallisesti(kin) hieno saari, ihan keskustan kupeessa.

Yli 30 paistinkääntäjää aveceineen kattoi piknik-pöydän, jonka kanssa ei ollut muuta ongelmaa kuin että miten voisi kaikkea maistaa ..

Moni oli aiemminkinkin rosvopaistia maistanut, päässyt kokemaan, – me emme. Ja kyllähän se oli ihan hurjan hyvää. Lammasta yrttien ympäröimänä, kesän parhaiden kasvisten kera. Se oli hyvää, ihan tavattoman hyvää. Jopa niin, että Pehtoori jo suunnittelee ”rosvokuopan” tekoa mökille.

Silmän- ja jälkiruokaakin riitti.

Lime-marjakakku

Mansikka-pannacotta ja mustikka-valkosuklaamousse

No, nyt en leuhki enempää; uskonette, että oli hieno illansuu ja ilta.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

(Ruoka)retki Inariin

Aamu sateinen, eikä ennuste luvannut mitään kummempaa koko päiväksi. Siispä päätimme toteuttaa jo eilen suunnitellun retken Inariin.

Ystäviemme iloksi ja ihastukseksi ajoimme ensimmäiseksi Ivalon keskustassa olevan Kenkä-Asun eteen. Legendaarinen Ivalon keskustan retrovaatekauppa on vertaansa vailla. Toki siellä on käyty ennenkin.

Lainaus Saariselkä.net -sivulta kymmenen vuoden takaa

Naisten, miesten ja lasten asusteita ja kenkiä myyvän liikkeen asiakkaina on vuosien varrella ollut lappilaisten lisäksi myös kuuluisuuksia, muun muassa Remu Aaltonen ja viimeksi Lenita Airisto. Petterssonien laajat valikoimat ovat erityisesti 60- ja 70-lukuja harrastavien muotialan ihmisten aarreaitta. Filmiryhmiä ja lehdistöä on vieraillut liikkeessä ulkomailtakin.

Ostimmepa Pehtoorille mökkineuleen, ja kuten hintalapusta näkyy laadukas englantilainen puuvillaneule oli ollut valikoimissa jo markka-aikaan.

Kaupanpitäjä Hissu on 93-vuotias!! Ja hän kertoi meille, että on vain kerran käynyt lääkärissä: ”Kun kerran lähettivät kutsun”… Vain sunnuntaisin liike on kiinni, ja vanha rouva pitää liikettä yksin. Ehdottomasti kannattaa poiketa Ivalossa käydessä…

Matka jatkui Inarinjärven aina niin vaikuttavia, kauniin karuja, rakkaisia rantamia seuraillen kohti pohjoista. Karhunpesäkivi oli vähän aikeena käydä katsomassa, mutta vettä tuli niin paljon, että jätimme väliin. Nautimme vain kahvit, ja lähdimme kohti Inaria.

Sajoksessa taas uusia yksityiskohtia, ja saamelaiskäsitöiden näyttely.

Vitriineillä mukavan näköiset telineet…

Inarin Jäniskoskella kävimme, sateesta huolimatta. Se on hieno koski. Sateellakin. Videokin olisi, mutta eihän se lataus onnistu. Metsä mahtavan vihreä, pehmeän näköinen ja raikkaan tuoksuinen.

Ja sitten reippaan kävelyn (kilometri!! 🙂 ) ja retken jälkeen päivän pääkohde oli ihan liki: hotelli Kultahovin ravintola Aanaar, jonka nettisivulla on teksti:

Aanaar on kuuluisa tasokkaasta ruoastaan, johon käytetään hienoja ja puhtaita paikallisia raaka-aineita. Kalat ostetaan suoraan Inarijärven hovikalastajalta ja poronliha lähipalkisen poromiehiltä. Myös marjat, sienet ja luonnonyrtit tulevat lähialueelta.

Menu on vähintäänkin haastava, ja olisin voinut valita siitä minkä hyvänsä etu-, pää- tai jälkiruoan.

Tässäpä ne valitsemani

Juurespihvit tavallisia, matsutakevaahto ja savustettu-punajuuripyree ennenkokematonta hyvää.

Jälkiruoka, jonka nimi oli ”savusauna”. Tuo ”mallasmulta” oli tavattoman hyvää, olisi saanut olla annoksessa enemmänkin, samoin koivunlehtisorbetissa makua, mutta kaikkinensa oikein hieno gourmet-päivällinen, rento paikka, mutta ruoka palkittua (eikä aiheetta) tasoa.

Alkuillasta oltiin takaisin mökillä, saunomista, iltapalaa, opiskeltiin haukkoja, niiden ääniiä ja tuntomerkkejä (ks. eilinen postaus). Ja neljän hengen seurueen lintu/kasvi/kukka/luontotuntijat (joihin minä todellakaan en kuulu) olivat sekä Koivun että Raijan eiliseen postaukseen antamien kommenttien viitoittamina kääntymässä siihen, että ehkä se eilinen oli sittenkin nuolihaukka. … mutta ei vielä ihan ehdotonta varmuutta.

Tänään iltahetkeämme tahdittivat tangot, eivät Souvarit, mistä olin oikein iloinen. Eikä tämä mökkireissu ole edes lopussa! Vaikka ”oikeasti” tänään olisi ollut paluu duuniin… 😉

Historiaa Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Mökillä enimmäkseen sisällä

Eihän tänään mikään huippusää ole mökillä ollut.

Mikä merkitsi, että oli hyvä tehdä metsurihommia ja vähän leipoa. Sitruunakakusta tuli aurinko!

Emme me kakkua kaksistaan syöneet.

VMP = varamiespalvelu = hyvät ystävät, jotka tulivat tänne seuraksemme viidennen – tai kymmenennen tai jotain siltä väliltä – kerran muutamaksi päiväksi, olivat seuranamme ruokapöydässä.

Tulivat aika lailla suoraan Napuen taistelukentän viereiseltä kesäpaikaltaan, mikä oli erinomainen syy maistaa nyt jo maailmankuulua Napue-giniä.

Ja? – Ja se oli kyllä hyvää. Oikein erinomaista, vaikkei meillä sitä asiaan kuuluvaa rosmariinin oksaa ollutkaan…

Napuen taisteluhan ei ollut mitenkään Suomen historian huippuhetkiä, päinvastoin: Isonkyrön Napuessa kenraali Armfeltin suomalaiset joukot hävisivät venäläisille pahanpäiväisesti helmikuussa 1714, mikä osaltaan johti ns. Isonvihan alkamiseen. Seurannut seitsemän vuoden vainoaika oli erityisesti Pohjanmaan väestölle rankka ja raaka ajanjakso.

Mutta iloisempiin tunnelmiin: nyt lähdetään notskille iltapalalle.

Täällä kun on vielä hyvin valoisaa eikä sada.

Lappi Liikkuminen Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Missä kaukana?

Puhelu

Tuttu: No moi! Missäs olet? Enhän häirinny?

Minä: Reissussa ollaan, ei mitään häiriötä. Päinvastoin, mukava kun soitit.

T: Jossain lämpimässä, rantalomallako ootte? Vai joku kaupunkiloma?

M: Eiku patikoimaanhan me taas… Ja ihan vaan oleilemaan.

T: Taas jossain Alpeilla. Onko hienot maisemat? Entäs reitit?

M: Maisemat on hulppeat, ja reittejä on valittavaksi asti. Vaikeusastetta ja reitin pituutta joka lähtöön!

T: … ja ruuhkaista on?

M: No ei nyt niinkään, mutta on täällä muitakin patikoijia aika lailla.

T: Onkos siellä hyviä ravintoloita? Millanen ruoka?

M: Ravintoloitakin vaikka kuinka. Tänään meillä lautasella sellaista valkoista kalaa (white fish) paistettuna, oli kyllä ihan hurjan hyvää. Mieskokki hanskasi hommansa. Ihan kaksistaan kyllä tänään syötiin.

T: Entäpä viinit? Onko hyvä tarjonta?

M: No ei paljon parempaa valkoviiniä kalalle voisi olla kuin se, mikä tänäänkin oli. Täällä on kyllä hyvät, selvästi huolella valitut viinit. Ja sitten paikallisissa ja valtakunnan lehdissä kovasti kehuvat jotain väkevää, jonka nimessä on kuuluisan, koko maan historiaan vaikuttavan taistelun nimi. Maailman parhaaksi kehuvat. Siksi on kuulemma loppu suunnilleen koko maasta, mutta täällä sitä oli, piti kyllä naapurikylään ajella sitä hakemaan, mutta ihan historian vuoksi … . Huomenna ajattelimme testata.

T: Siis siellä on hyviä terasseja, patioita?

M: Toki on.

T: Eikä itikoita niinku täällä Oulussa?

M: Eipä ole näkynyt. Vaikka melko lämmintäkin on.

T: Siis vielä lämmintäkin?

M: On ollut oikein hyvä aurinkoinen keli, kunhan vaan jatkuis…

T: Onko nyt hyvä aika reissata sinne?

M: Mun mielestä just tähän aikaan vuodesta ihan parasta, tonne syyskuun puoliväliin ihan parasta aikaa täällä.

T: Luonnossa jotain mielenkiintoista?

M: Vaikka ja kuinka: kun vaan tietäis mitä tänäänkin olen kuvaillut. Ja kun näkisit täällä nämä vedet! Hiekkapohjaisia uimapaikkoja, ja vesi on kirkasta!

T: No että majoitus? Onko hyvä yösija? Siisti ja hiljanen?

M: No on! Ihan kuin täällä ois pidetty suursiivous aika vasta, tosi mukavat ja meidän makuun passelit huoneet. Eikä todellakaan ole naapureista häiriötä. Ihan huippu. Hyvin nukuttiin viime yökin. Ja tiedätkös, täällä on saunakin. Enpä ole tainnut paremmassa koskaan käydä. Se on kyllä itse lämmitettävä, mutta sekin on mukavaa ja tuleepahan liikuttua.

T: Mahtaa olla melkonen pintaliitäjien paikka?

M: Kuule ei ole. Ihan mukavia ihmisiä sekä kaupassa että patikkapolulla tapaa. Oikein on lepposa meininki. …

T: Ai niin, saako siellä niitä patikkamerkkejä, joita Alpeilla on tapana jakaa?

M: Eiku täällä on joku paikallinen tapa, että jokainen tuo päivän patikalta kiven majapaikan seinustalle. Mekin sitten tuotiin tänään.

T: MISSÄ te oikein ootte??

M: Mökillä ollaan. Täällä on kuule hyvä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tuollaista fiktiivistä puhelua olen tänään jutellut. Ja sama sitten kuvakertomuksena. Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Patikkareissu-17

Isovanhemmuus Ruoka ja viini Vanhemmuus

Nimipäiväruokapöydässä

Aamulla merenrannassa tiheä sumu. Ei muuta, tai siis ei muita. Mietin siinä kaislikkoa katsellessa, että kehenhän pitäisi ottaa yhteyttä, että ranta raivattaisiin siten, että pääsisi vaikka kahlailemaan… Jokunen vuosi sitten lähetin kaupungin katurakennus- tms. toimistolle sähköposti,a että ryhtyisivät talvisin auraamaan Meri-Toppilan rannan kävelytietä. Ei tullut vastausta. Ei minkään moista. Ja talvet on tuolla meidän lenkkeilijöiden ja koiranulkoiluttajien voimien tallottu polku lumisateiden jälkeen. Talvella ei aurata, eikä kesällä kahlata. En siis tänäänkään jäänyt kahlailemaan, topakka sauvakävelylenkki vain.

Aamusella paistinkääntäjäasioita sähköpostilla ja muutamiin työsähköposteihin vastailu tyyliin ”Sori, en enää syksylllä ole näiden asioiden kanssa tekemisissä… ” .

Kauppareissulla vierähti kauan: paitsi äidille kauppa-asioita, jotka tyär sitten tervehdyskäynnillään ”punahilkkana” kävi viemässä, hankin myös kaikkea vähän erikoisempaa… Tein nimittäin uusia ruokia tänään, kokeilin pariakin uutta reseptiä. Parikin tämän naisten viikon nimipäiväsankaria kun oli ruokapöytään tulossa. Tyär ja Miniä juhlivat tänään meidän viiden seurueessa nimppareitaan.

Minulla tuo syöminen niin ollut tärkeää kun kerran läsnä oli Tahvokin (olen tässä päättänyt, että pojanpojan ”bloginimenä” pysykööt Tahvo. Blogimaailmassahan ei oikein ole tapana omilla nimillä ketään ”puhutella”, joten siksikin … ja tulevaakin ajatellen en lapsenlasta omalla nimellään täällä enää mainitse.)

Pehtoorin kanssa teimme aika runsaan nimppariruokatarjoilun, jonka parhaita osia olivat Perämeren lohi, alla oleva kurkku-fenkoli-vuohenjuusto-salaatti sekä mustikkapiirakka basilika-twistillä. Se kyllä varmasti vaatii maistuakseen vähän ennakkoluulottumuutta, mutta itse pidin siitä kovasti. Molempien ohje on siinä samaisessa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä, josta olen jo liki kyllästymiseen asti täällä puhunut. Kirjoitan nuo reseptit joku päivä…

Yatsyakin ehdittiin pelata. Eikä kilpailuhenkisyys meidän kolmen kesken ainakaan vähenemään päin ole. 😉

Ja onhan tässä illassa taas jo lähdön tunnelmaa: tyär palautuu huomenna Helsinkiin.

Niitä näitä Oulu Ruoka ja viini Valokuvaus

Kauppahallin ja torin herätessä

Ei aurinko tähän aikaan heinäkuusta yölläkään kovin alas näillä leveysasteilla painu.
Ja kuuden aamulla aikaan se on jo korkealla.

Pääsin tänään seuraamaan ja kokemaan kun kauppahalli herää.

Minulla oli lupa mennä takaoven kautta.

Harva meistä hallissa kävijöistä tullenee ajatelleeksi, kuinka paljon siellä ehditään puuhata aamulla ennen kuin ovet avautuvat. Kala-, vihannes- ja lihatiskit eivät itsestään tupsahda valmiiksi. Ei kahvi eikä aamupuuro valmistu, jollei joku niitä keitä.

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Vielä on käytävillä hiljaista.

Luukut vuorollaan avautuvat.

Oulun hallissa, kaikissa halleissa, on jotain nostalgista.

Vassuskassa pöksyt ja tuoli järjestyksessä.

Kauppahallin uusi Lihamestari aamuisissa valmisteluissaan.

Vauhtia pitää välillä olla.

Pääsin tiskin taakse itsekin. Opettelemaan ahvenen fileointia.
Luulen, että menen vielä jatkokurssille.
Minna lupasi, että saan tulla. Ilmiselvästi tarvetta vielä on.

Ja onhan hallissa paljon muutakin kuin kalaa, lihaa ja vihanneksia, – ja aamukahvia.

Juustokuun herkut, kasvisruokaa, aasialaisia ruokatarpeita, poronlihaa,
suklaata, jäätelöä, leipää, rieskaa tietysti! Ja paljon muuta.

Torilla-9

Hallin kahvila sekä ulkona että sisällä oli seitsemältä vielä täynnä vapaita paikkoja,
– toisin kuin vähän myöhemmin.

Halleissa käydään aina ulkomaillakin, miksei sitten kotikaupungissa?
Niissä on ihan oma tunnelmansa. Aamuisin varsinkin. 😉
Eikä vähäisin ilon aihe ole se, että hallin vieressä on tori.
Myös siellä kävi aamulla rauhallinen kuhina …

Sinnehän pääsevät kaikki seuraamaan kojujen pöytien täyttymistä.
Tuoksuttamaan mansikoiden tuoksua heti aamusta.
Nauttimaan kahvista ja sen tuoksusta kesäaamussa, merenrannalla.

Tänään varhain paistoikin.

Torilla-12

Hiljalleen kauppa käynnistyi …

On se kesä. Keskikesä.

Nautitaanpa siitä!

Oulu Ruoka ja viini

Oulun uusi salaattibaari ja muuta kesäistä

Aamulla häivähdyksiä auringosta.
Liki lämmin, ja ainakin niin paljon, että kesäkukat oli syytä kastella.

Ovisyvennyksessä kukitaan kyllä komeasti.

Varjokin on kaunis.

Ja kasvimaalla = yrttilaatikoissanikin vihertää, – ei ole kuivuus tänä kesänä ollut haitaksi.

Kastajaisia varten pieniä hankintoja, lankakauppa [Tahvolle talveksi uusi nuttu alulle], lääkärissä vuositarkastus, huomenna hammaslääkärissä kuukausitarkastus (ja pientä remppaa, huoh!) ja Pakkalan salin varaus ensi kesän kapituliseminaaria varten olivat muiden muassa syitä kaupunkireissulle aamupäivällä, ja kun ei ollut kiirettä, menin kävellen [kännykkäkamera taskussa, miksei edes pikkupokkari!].

Pesulasta [ISO valkoinen juhlaliina] ja postista [mökille uusi vessan matto] sen verran isoja kantamuksia, etten lähtenyt dösällä saatikka kävellen kotiin palautumaan, vaan soittelin kyydittäjäksi Pehtoorin, joka aina tällaisissa tilanteissa, joita ei kyllä monta kertaa vuodessa ole, nimittää kernaasti itseään konsernin autonkuljettajaksi.

No, minä vein kuljettajan kanssani ulos syömään. Green Soul Salad Bar Hallituskadulla käytiin testaamassa. Kyllä oli freesit salaatit (itse saa valita aineksi kuin aineksia, ja kilohinnalla myyvät. Myös take-a-way.). Pehtoorilla iso annos, jossa sekä marinoitua nyhtöpossua että broileria, minulla vähän pienempi (alla) ja lisäksi Novelle, ja hinta oli 15 euroa. Laatuun ja määrään nähden aina voittaa kauppojen tyhjiöpakatut Caesarit yms.

Ja mainitsemisen arvoista on, että juuri tämä on Oulussa se ainoa paikka, jossa myydään ChocoDelin konvehteja. Näitä, joiden tekemisen saloihin, minäkin pääsin keväällä suklaakurssilla tutustumaan.