Mökkituliaisista

Eilen oli ”Kamalin mökkituliainen” -keskustelu Ilta-Sanomissa. Minua hieman hämmästyttää siinä muutama asia [hyvä on: lehdissä on toki paljon muitakin asioita, jotka hämmästyttävät ja vaatisivat kommentointia, mutta perinteisestihän Tuulestatemmattua-jutut ovat enemmän tai vähemmän sellaista ilimanaikusta höpinää, joten pysynpä nyt aloittamallani linjalla ja kommentoin tällaista pikkujuttua].

Ensinnäkin ihmettelin, kuinka paljon ihmiset edelleen käyvät ja jäävät oleilemaan mökeillä ”ex tempore” tyyliin: ”työkaveri tuli vaimonsa kanssa pitkäksi viikonlopuksi syötettäväksi” tai ”sukulaiset kakaralaumoineen tulivat ja viettivät viikon”. Kyllä minä ajattelen, että jos menen jonkun mökille, minut on sinne kutsuttu. Ja meidän mökillä toki on käynyt ystäviä ja sukulaisia, mutta kukaan ei ole ilmestynyt ”viikoksi passattavaksi”. Toki mökille voi ”tupsahtaa” yllättäenkin, mutta viikoksi vieraana mökkeilemään ei meidän mielestä mennä, eikä tulla ihan noin vain.

Mökkituliainen-3

Ja sitten se tuliaisasia. Ilta-Sanomien keskustelupalstan lukuisissa kommenttipuheenvuoroissa minua hämmästytti ehkä eniten se, että joku toivoi saavansa tuliaiseksi lahjakortin lähimarkettiin/kauppaan. Huh! Ja sitten toinen asia, jollaista en osannut ikinä ajatella, en toivoa tuliaiseksi, enkä koskaan ole ajatellut vieväni, mutta joka tuntui olevan yleinen ja tykättykin tuliainen: ei, ei kahvipaketti, vaan ”säkillinen vessapaperia”. Mikä ettei! Vessapaperia tarvitaan mökilläkin. Hyttysmyrkyt ja saippuat tuntuivat jakavan mielipiteitä puolesta ja vastaan.

Me olemme sanoneet mökkivieraille, että tuokaa mukananne omat lakanat ja pyyhkeet. Ja he ovat tuoneet (ja tietysti myös vieneet mennessään :)) . Se on minusta jo hyvä tuliainen. Sitä paitsi meillä mökki(yö)vieraat ovat siivonneet lähtiessään; pikku/vierasmökin imuroivat ja tyhjentelevät roskikset, tunnollisimmat tuulettelevat petivaatteetkin. Se on minusta hyvä ”tuliainen”.

Mökkituliainen

Ilolla on otettu vastaan tuodut viinipullot, suklaarasiat, kirjat, kynttilät tai hillopurkit. Ja sama koskee kotiinkin kutsuttujen vieraiden tuliaisia. Ja juuri jotain tuollaista mekin yleensä viemme. Kaupungissa kukkakimput tietysti ovat aina takuuvarma hyvä vieminen/saaminen.

Mökkituliainen-2

On toki saatu joskus jotain muutakin, enkä kyllä muista, että mistään olisin ajatellut ”että suoraan kirppikselle” kuten tuossa IS:n jutussa joku saamistaan tuliaisista totesi.

Sitten on kerrottava yksi tuliaisratkaisu, jonka keksin ihan itse ja joka sai kiitosta vierailtakin. 🙂 Kun meidän Myötätuuli oli ihan uusi, me kutsuimme kalaasiystävämme (siis ne kuusi pariskuntaa, jotka käyvät meillä joka kesä kalaaseissa syömässä ja juomassa hyvin yhden pitkän illallisen) mökille. Viisi parinkuntaa kuudesta pääsivät viettämään syksyisen viikonlopun mökillemme (osa yöpyi sisareni mökillä). Ystävät kyselivät hyvissä ajoin, mitä he tuovat tullessaan? – No ne petivaatteet ja pyyhkeet, ja ihana kun tulette. Ja tuokaa viiniä, sitähän kuluu tuollaisella porukalla parina iltana syödessä. Ehkä omat saunajuomanne puron koriin voitte tuoda?

Mökkituliainen-4

Ja sitten keksin!

– Tuokaa jokainen vieras yksi pullo viiniä, johon liittyy tarina. Ihan sama, onko viini sopiva pororuoalle tai maistuuko se hillajälkkärin kanssa, ihan sama, onko se kallis tai halpa, hieno tai uutuus, tärkeää on, että se on tuojalle jollakin lailla merkityksellinen viini ja että siihen liittyy tarina.

Sitten teimme niin, että me Pehtoorin kanssa tilasimme Saariselän Alkoon ne viinit, jotka noina kahtena iltana (paljolti yhteisesti koko porukalla) valmistetulle ja nautitulle aterialle sopivat. Siis ystävien tuomia viinejä EI nautittu tuona viikonloppuna.

Lauantaina kun olimme päivän patikoineet Iisakkipäällä, sen jälkeen saunoneet, Myötätuuleen pitkä pöytä katettu ja pääruoka syöty, oli tuliaisviinien tarinoiden aika: vuorotellen jokainen kertoi, miksi juuri sen viinin toi, mikä tarina siihen liittyi, miksi viini oli jäänyt mieleen. Kuulimme tarinan Lacrima Cristi -viinistä, Sangre de Toro mahtui joukkoon, itävaltainen (huom.pikku pullo) Trockenbeerenausleseä ja monta muuta viiniä oli esillä. Kymmeneen viinitarinaan liittyi muistoja, kyyneleitä, naurua, romantiikkaa, matkoja, ostamisen tuskaa.  Näin tuliaisviineistä tuli hieno ohjelmanumero.

Eikä siinä vielä kaikki: ystävien tuomat viinit jäivät meidän ”viinikellariin” mökille. Nautimme ne myöhemmin yksi kerrallaan muutaman vuoden aikana muistellen ystävien tarinoita niistä, palasimme vielä iltaan, jolloin nuo viinit olimme tuliaisiksi saaneet. Yritimme aina jonkun noista viineistä avatessamme muistaa lähettää tekstarin viinintuoneelle ystävälle. Tuliaisesta oli pitkään iloa.

2 kommenttia artikkeliin ”Mökkituliaisista”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.