Ruoka ja viini – Sivu 84 – Tuulestatemmattua

Huomenna äijäflunssapäivä!

Äijäflunssa! Äijäflunssapäivän aion viettää huomenna. Tulen olemaan tavattoman nuhainen, kipeä, väsynyt, valitan, olen voipunut, jaksamaton. Katselen videoita, kuuntelen peiton alla lempimusiikkiani. Luen jos jaksan. Juon viinimarjamehua, luulen, että illalla tarvitsen mukillisen glögiä tai rommikaakaon. Pyydän Pehtoorin hakemaan lisää Panadolia, nenäliinoja ja keittämään vettä Finnrexiä varten. Kaipaan huomiota, enkä liikahda edes postilaatikolle. En vastaa puheluihin, saapa nähdä pystynkö edes päivittämään blogiani. Syön vain hedelmiä ja katkarapuja. Ehkä jonkin pienen juustopalasen ja kaikkea muuta hyvää, mitä jääkaapista löydän.

Äsken jo varoittaessani Pehtooria huomisesta, hän kylmän rauhallisesti ilmoitti, että aamuyhdeksältä hänellä on auton huoltoon vienti ja puolen päivän jälkeen vanhempiensa luo meno: on ollut viimeisen puolentoista viikkoa tavallista tiiviimpiä nämä vanhustenhuoltojutut. Joten minun olisi kuulemma ajoitettava äijäflunssailuni tarkasti, että saavuttaisin toivomani huomion.

On nimittäin niin, että minähän olen surkea potemaan flunssia: a) olen useimmiten sairastanut niitä joko joulu- tai hiihtolomaviikolla (esim. viime keväänä ja edellisenä syksynä syyslomalla). b) jos sairastun loma-ajan ulkopuolella, en ole osannut olla pois töistä. Kun kerran kuume ei nouse, olen Buranan/Panadolin ja viinimarjamehun voimin duunissa käynyt. Ja silti ensimmäisenä motkottamassa muille flunssaisina töihin tuleville, jotta ei niin saa tehdä. Muttaku…

Ei meillä mitään sijaisia palkattu tekemään hommia. Ne oli joka tapauksessa odottamassa. Ja sitten varsinkaan seminaareja en halunnut siirtää: tiesin, että opiskelija oli tehnyt viikkoja, jopa vuoden töitä, että kandityö tai gradu olisi esityskunnossa, ja sitten ope ilmoitttaisi olevansa nuhassa, joten siirretäänkö parilla viikolla?

Omaa surkeutta moinen töihin kulkeutuminen kipeänikin tietysti oli. Toki monet kollegat sairastivat flunssan montakin kertaa lukukaudessa ja pysyivät kotona sairastamassa, mutta minä en osannut. Totta puhuen, usein kyllä ajattelin, että miltähän se tuntuisi: olla kotona ja potea. Tänään ei vielä ollut siihen oikein mahdollisuutta, vaikka näkökyky on heikentynyt nuhan vuoksi, pää on raskas ja kipeä, ääni todella matala ja käheä, mutta koska kirjaprojekti (huom. jo kirja, ei enää pelkkä käsikirjoitus) on kriittisessä vaiheessa, että pysytään aikataulussa, oli tänään pidettävä neljän tunnin ”seminaari” ja heti sen perään oli paistinkääntäjien kokoukset: voutineuvosto ja sitten perään vuosikokous, ei minulla oikein ollut (muka?!) rääpyä olla poiskaan.

Mutta huomenna. Huomenna olen niin flunssainen, niin flunssainen!

Ranskalainen illallinen ja Cheval Blanc!

Lupasin vielä palata meidän viinikerhomme 24-vuotisjuhlamaisteluun, joka rakentui Cheval Blanc 2001 -viinin ympärille. Ko. viini hankittiin kerhon kellariin aika pian Sideways-elokuvan jälkeen joskus vuoden 2005 tienoilla. Se maksoi jo silloin paljon, nyt se maksaisi liki kaksinkertaisen hinnan, ja se on paljon se.

Elokuvassa ko. viinillä on vähintään pääosanesittäjien vertainen rooli, ja ko. viiniin liittyy leffaan rakennettu jippo: Milesin suurin aarre on vuoden 1961 Cheval Blanc, joka on tehty Merlot- ja Cabernet Franc -rypäleistä, ja Miles inhoaa Merlotia. 😉

Tuon huippuviinin verrokkina sokkotestissä oli kaksi aika hienoa bordeauxin (grand cru) viiniä vuodelta 2005, joka sekin on erinomaisen hyvä vuosikerta. Niiden kahden hinta oli viidennes Cheval Blancista. Miten kävi? Löysivätkö 24 vuotta kerran kuussa kokoontuneen viinikerhomme jäsenet sokkomaistelussa tuoksun ja maun perusteella tuon huipun noiden kolmen joukosta.

Muutamat löysivät, useimmat eivät. Mutta ilman soraääniä kaikki totesimme kaikki kolme viiniä erinomaisiksi, pisteet olivat 8½ ja siitä ylöspäin. Kymppejäkin vilahti.

Ennen näitä ilta oli aloitettu samppanjalla ja noiden jälkeen oli illallisen aika: ruokaviineinä oli viinejä Bourgognesta.

Kaksi (kallista) pinot noiria ja hyvähintainen Moulin-A-Vent gamay-rypäleestä. Näistäkään ei kenelläkään valittamista. Marsanny kuitenkin todettiin pienellä piste-erolla parhaaksi.

(Jos kiinnostaa niin viinipruju on täällä BO 24 v)

Ja sitten menu. Klikkaa (tämäkin) isommaksi.

Paljon uutta minulle, mutta oli ilo tehdä, ja ilo oli kun vieraat antoivat ruoallekin huomiota ja onnistumisen ilo, kun mikään ei mennyt ihan pieleen. Päinvastoin keitto oli ihan huippuhyvää. Keiton ohessa oli ankanrintaa leikkeleenä ja ankan kivipiiroja (laittelin salaatin päälle paistamisen jälkeen) ja niistä kyllä tykättiin. Ihan oikealla näkyy mustakaalia.

Kivipiiroihin tutustuin paistinkääntäjien sisäelin-ruokakurssilla. Ja mikä hieman noloa, ne on purkkiruokaa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä kannattaa kokeilla. Kauppahallin Lihamestarilta saa purkin vajaalla 20 eurolla. Purkissa on valmiina myös ankanrasva, jossa piirat kypsennetään (10 minuuttia pannulla). Ja ovat hyviä. Tänään Miniäkin tykkäsi kun purkin pohjalta jämiä vielä tarjoilin kun pikkuperhe kävi tapansa mukaan sunnuntaipäivällisellä.

Crème ninon ja paahdettuja kurpitsansiemeniä sekä pekonia

Tämä ohje on Henri Alenin käsialaa, ja poimin sen Hesarista (Ruoka 11.4.2013)

2 salottisipulia
1 valkosipulinkynsi
2 pientä perunaa
1 rkl voita
noin 7 dl kana- tai kasvislientä
500 g pakasteherneitä
suolaa ja valkopippuria
1 dl kermaa
tilkka kuohuviiniä

Viimeistelyyn:
2 siivua pekonia
3 rkl kurpitsansiemeniä

Kuori ja hienonna salottisipulit, valkosipuli ja perunat. Kuullota ainekset kattilassa tilkassa voita. Lisää joukkoon liemi ja anna hautua noin 20 minuuttia miedosti poreillen.

Lisää joukkoon herneet, suolaa ja hieman valkopippuria. Anna hautua muutama minuutti ja soseuta keitto tasaiseksi tehosekoittimessa. Painele keitto siivilän läpi puhtaaseen kattilaan. Kiehauta keitto.

Vaahdota kerma kevyesti. Lisää keiton joukkoon hieman kuohuviiniä ja kermavaahtoa juuri ennen tarjoilua. Leikkaa pekoni ohuiksi suikaleiksi ja paista pannulla rapeaksi. Lisää lopussa joukkoon kurpitsansiemenet. Lusikoi paistosta hieman jokaisen keiton joukkoon lautaselle.

Ei niin kovin monimutkainen, mutta kun tekee kolminkertaisen annoksen niin pientä näpertelyä oli. Mutta kyllä kannatti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten pääruoka. Voihan tämän periaatteessa tehdä broileristakin, ja periaatteessa ilman viiniä ja ilman suklaata, mutta eihän siitä siten tule lähellekään samanlaista, hyvää, aromaattista, uutteista, mureaa, maukasta. Broilerista ilman viiniä ja suklaata tästä tulee työpaikkaruokaloiden ruokaa, tai noh, arkisempaa joka tapauksessa. Tämä ohje on mukaelma legendaarisesta Julia Childin kirjasta.

Coq au Vin

1 kokonainen kana (kuvan kanat ostin nekin Kauppahallista)
150 g savukylkeä
20 salottisipulia
5 valkosipulin kynttä
½ pulloa punaviiniä
5 dl kanalientä (Puljonki)
vehnäjauhoja
3 rkl voita
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl konjakkia
1 laakerinlehti
timjamia
mustapippuria
suolaa
1 rkl tomaattipuretta
1 pkt herkkusieniä
40 g tummaa suklaata

Paloittele kana kahdeksaan osaan. Pehtoori paloitteli, oli löytänyt netistä hyvän kuvallisen ohjeen. http://www.keittotaito.com/linnun_paloittelu_kahdeksaan_osaan.html Lintusaksiapa ei paljon ole tarvittu. Nyt olivat kyvät.

Mausta palaset suolalla ja rouhitulla mustapippurilla, ja kierittele ne jauhoissa. Kuori sipulit (älä pilko vaan käytä kokonaisina), murskaa valkosipulit, ja pilko savukylki. Laita kattilaan tai valurautapataan voi ja oliiviöljy ja ruskista kanapalaset. Liekitä ne sen jälkeen konjakilla.

Ruskista toisella pannulla savukylki ja sipulit. Lisää ne kanapalasten joukkoon, ja viini ja kanaliemi. Sekoita joukkoon vielä valkosipuli, tomaattipure ja mausteet. Kypsyttele kannen alla kolmisen varttia, ja lisää sitten joukkoon suklaa. Se tekee kastikkeesta kiiltävää ja aromaattista.

Ruskista herkkusienet kokonaisina voissa, ja lisää pataan. Puolisen tuntia, vähän reilu, ja Coq au Vin on valmista.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jälkiruokana oli perus-créme brûlée, eikä minun tarvinnut edes tohotella, kun yksi seurueemme miespuolisista jäsenistä mukisematta otti homman tehdäkseen. En ollut maustanut bruleeta millään (aika usein maustan hilla- tai vadelmasoseella), mutta tarjosimme sen ohessa tilkat ranskalaista Chambord-karhunvatukkalikööriä. Eikä se huono ratkaisu ollutkaan. … Ja se on siitä hyvä, että prosentteja ei ole kuin 16; tuollaisen viinimäärän jälkeen ei mitään väkeviä liköörejä enää tarvita.

Oli ilo tehdä, ilo oli kun vieraat tulivat nälkäisinä, nauttivat, puheensorina oli duurivoittoinen, tosin se keskeytyi välillä kokonaan (mikä minulle kertoi, että pöydän ympärillä keskityttiin makuihin :)), neljännesvuosisadan viiniystävyys on opiksi ja hyväksi.

(PS. ensi viikon kuvahaaste tulee huomenna…. )

Niitä näitä Ruoka ja viini

BO 24 v. juhlittu

Viinikerhon 24-vuotissynttärit vietetty asianmukaisin menoin. Eikä niin huonosti menneetkään. Päinvastoin: olipa mukava ja makoisa ilta, ja ymmärtääkseni kaikki viihtyivät.

Luulenpa, että huomenna palaan asiaan. Joka tapauksessa: hieno ja maukas ilta oli, huolimatta siitä, ettei oltu ihan minun vahvuusalueellani. 😉

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Sunnuntain saldo

Pakkasaamuna kun herään, on kirkas, kuulas aamu. Kotona olen, ja tulvahtaa heti mieleen: täällä on nyt kolme sukupolvea ”minun miehiäni, minun poikiani”. Pehtoori vieressä, Juniori ja Aapeli vierashuoneessa… Hyvä mieli sellaisesta tulee.

On niin aikainen, että luulen, että ehdin käydä lenkillä ennen kuin muut edes heräävät. Mittaria katsottuani (-25,8 C) mietin, onko ulkoilma sittenkään hyväksi, mutta en anna itseni keksiä tekosyitä, miksen lähtisi edes vähäksi aikaa ulos. Kamera – ja auto – auttaa lähtemistä. Ajelen Nallikariin, sieltä sitten laaja kaarros… ja mm. bannerikuva Möljän sillasta.

Miniä kysyi äsken ruokapöydässä, oliko siellä muita? – No ei ollut. Todellakaan kukaan tervejärkinen ei sunnuntaiaamuna kahdeksan aikaan kohtuullisessa pakkasessa, viiman lisätessä pakkasen purevuutta, ole kameran kanssa merenrannassa, ”uimarannalla”, kuvailemassa. Paitsi minä, pöhkö. Oikeasti teki hyvää, ja loi päivään ryhtiä.

Olen lupaillut näitä ruokajuttuja. Ihan ensimmäiseksi tuon jo perjantaina vilahtaneen ananaksen ”tarina”. Tähän aikaan vuodesta, keveitä, kuituisia, nestettä poistavia elintavikkeita arvostavassa ilmapiirissä tuore ananas on ihan ykkösjuttuja. Minä kyllä ostin tuon komean yksilön ensisijaisesti (noloa kyllä) kuvauksellisuuden takia… Aika säälittävää, – tiedän.

Kun kuvat oli otettu, oli ”objekti” työstettävä syötäväksi. Minttusokeri-ananas-juttu on ainakin LappItaliassa (s. 28) tullut jo esitellyksi, ja uuniananas myös, ehkä myös ananaksen paisto voissa, mutta nyt oli uusi kokeilu: paistoin ananaspalaset kookosrasvassa. Pieni erä paistui voissa. Siis vertailimme: äänin neljä – nolla kookosöljy voitti.

Leikkaa ananas viipaleiksi tai ananasporalla renkaiksi, paista kuumassa kookosrasvasssa, pari minuuttia puoleltaan, paistamisen loppuvaiheessa ripottele pinnalle sokeria (kookos-, fariini-, cane- tai jotain muuta tummaa sokeria) ja paahda vielä hetki. Tarjoile jäätelön tai kermavaahdon kera. Baileys-vaahto olisi varmasti ollut excellent, meillä ei vain Baileysta ollut. Kokeilehan!

Sitten lisää uusia juttuja. Tai noh, Cosmopolitan-salaatti (alakuvassa alla) nyt niin uusi ole meidän keittiössä, mutta hyvä tulokas se on. Joskus ajattelen, että se on melkein vihannes enemmän kuin salaatti: on se vaan niin rapsakkaa ja tuhtia. Sen oheen silppuan usein jääsalaattia tai jotain muuta ohuempaa.

Ja sitten tuo ylempi: mustakaali! Pussissa luki, että sitä voi käyttää pestoon, salaattiin, lämpimiin ruokiin. Vaikutti vähän rucolalta, mutta maistuu kaalin ja jäävuorisalaatin välimuodolta. Hyvää oli.

Voisin kirjoittaa pitkästikin kalaruoan puolesta. Perjantaina söimme – taas kerran – kuhaa. Nimenomaan perjantairuokana se on hyvää. Valmistuu nopeasti, ja on ”vähän parempaa”, eikä kovin raskasta, kun kuitenkin sapuskalle istahtaminen venähtää illan puolelle.

Oheen perunoita, salaattia ja hyvää kastiketta (hollandaise-, valkoviini-, voikastike). Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Suurin ”vaiva” on mennä halliin ja ostaa (Pekurin Minnalta) tuore kala. Vähän on paljon.

Viineistäkin on sananen kirjoitettava. Ensin varoituksen sana: tällaisen ostin – vastoin tapojani – kauniin etiketin perusteella. Noh, ei se huono ollut, mutta turhan nuori, liki pirskahteleva, raakakin.

Paljon parempi oli vanha klassikko: Museum. Jo karonkkaviininäni tunnettu Museum ei petä. Tämä on se halvempi, crianza-versio, ja sellaisena erinomainen. Sopi tänään lihapadan kanssa oikein hyvin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sunnuntai-iltana on aika julkistaa ensi viikon haastekuvan aihe. Se on ”Valo. Vapaa aihe kunhan valo on pääosassa.” Muutaman viime viikon aikana on ollut ilo huomata, että haasteeseen osallistujat ovat ottaneet kuvan juuri ko. haastetta varten. Ei arkistojen penkominenkaan ole kielletty, hienoa on, että osallistútte millä tahansa kuvalla, mutta aina parempi (itsellekin), jos kuva on nimenomaan haastetta varten otettu. Nythän jo on valoa…

Uusiakin jäseniä toivottelen tervetulleeksi mukaan. Myös kännykkäkuvaajat ovat tervetulleita. Ja kannattaa kaikkien käydä katsomassa haastesivulle osallistuneiden kuvia, ja kuvista käytyä keskustelua, mikä on mielestäni ollut varsin asiallista, opettavaista ja avointa. http://satokangas.kuvat.fi/kuvat/Haastesivu/

Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus Yliopistoelämää

Linnanmaalla uusin silmin

Linnanmaalla, työpaikalla (ex) kävin. Tulipa rauhallinen mieli.

Entistä vakuuttuneempi olen sen suhteen, että lähdin hyvissä ajoin.

Oli mukava kuulla, että asiat etenee, mutta myös, että entistä vaikeampi on saada ne etenemään. Mukavaa on siis se, ettei minun tarvi olla yrittämässä. Monia uhkakuvia, jo toteutuneita kurjia juttuja, tuntui olevan.

Rauhallisen tunteen teki sekin, että väitöskirjan tekijä, ohjattavani, on jo loppusuoralla. Kahvituokion kimpassa vietimme, mahdollista väitöstä suunnittelimme. Molemmille tärkeä etappi on tulossa.

Oppiaineen yksi kauan odotettu väitöstilaisuuskin oli tänään, sehän se oli tähdellisin syy, miksi juuri tänään kampukselle hankkiuduin. Oli ilo kuunnella ja tuntea, että tiedän, mistä puhutaan, etten ole ole vielä unohtanut tieteellistä diskurssia, etten vieä ole ulkona tutkimuksen nykytilasta, että vielä kuitenkin voin olla osa tiedeyhteisöä.

Tosin.

Huomasin, että kamerani hakeutui käytävillä kuvaamaan vähemmän akateemisia aiheita. KTK:n opiskelijat olivat taas KLIKS tehneet opinnäyteitään…. 😉

Alla kannanotto terveellisen ruoan puolesta – virkkaamalla!

Yliopistolla on menossa massiivinen yrittäjyyttä edistävä kampanja. Yllä kannanotto sen suhteen.

Katutaidetta sisätiloissa ovat nuo.

Omaa visuaalista näkemystäni olen tässä minäkin koettanut toteuttaa…

Illan päälle Pehtoorin kanssa minun läksyjäni, tuotekuvausasioita, edistääksemme avasimme kuohuviinin … ja nautimme eilisiä ”etelän hedelmiä”. 🙂

Ananas ja minttu ovat verraton yhdistelmä.

Ja kuohuviini maistuu pakkasellakin.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Joulun alkuruoaksi?

Vuosikausia tein jouluksi www-sivustolleni ”Jouluruoka ja -viini” -sivut. Niistä olen hiljalleen luopunut, siis kokonaan uusien sivujen tekemisestä. Nyttemmin olen täällä Temmatussa jotain jouluruokaohjeita laittanut ehdolle, enimmäkseen eturuokaehdotelmia. Omia hyviksi todettuja (kala)kokeiluja. Ja niinpä niitä taas tässä ..

Graavilohi-tartar

150 g graavattua (kirjo)lohifileetä
1 punasipuli
1 pieni hapahko omena, esim. Granny Smith
1–1 1/2 rkl Dijon-sinappia
1 tl sitruunapippuria
1 prk (200 g) (kevyt) Crème fraîchea
1/2 dl tuoretta tilliä hienonnettuna

Leikkaa lohi pieniksi kuutioiksi, samoin punasipuli ja omena. Sekoita kaikki aineet ja anna tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin. Tarjoa alkupalana leipänapposten päällä tai alkuruokana salaattipedillä tai pääruokana uuniperunoiden kanssa.

Mökillä testasimme kaikki em. vaihtoehdot ja hyvää oli. Jouluna aion tarjota saaristolaisleivän kanssa. Sen helppo ja hyvä ohje on täällä.

Ankan rintafilettä alkuruoaksi

2 kpl tuoretta ankanrintafilettä
3 dl hyvää lihalientä (Puljonki on parasta)
¾ dl soijaa

Laita fileet uunivuokaan nahkapuoli ylöspäin. Uunin lämpö parisataa astetta ja fileet saavat olla uunissa 20 -30 minuuttia. Ota vuoka uunista, ja anna fileiden jäähtyä rasvassa (joka kannattaa ottaa talteen, sillä se on erinomaista paistinrasvaa). Laita jäähtyneet fileet liemeen jossa on Puljongin lihalientä ja hyvää soijakastiketta. Anna fileiden maustua ja marinoitua 4–8 tuntia. Leikkaa sen jälkeen ohuiksi viipaleiksi ja tarjoa alkupalana salaattipedillä, päärynä- tai mustaherukkahyytelön kanssa.

Lohi-katkarapuceviche

Viimeksi Helsingissä käydessämme, kävimme syömässä ravintola Pastorissa, jossa otimme alkuruoaksi lohicevicheä. Raakakypsytettyjä kalaruokia kun tyär sanoi Meksikosta kovasti kaipaavansa… ja hyvää oli Pastorin ceviche, jossa oli myös katkoja.

Minähän olen ihan itse kehitellyt haukicevichen toisinnon, joten olin varma, että osaan tehdä myös lohi-katkaversion. Ja samalla reseptipohjalla lähdin liikkeelle, – ja kyllä, kyllä siitä tuli niin kelvollista, että joulupäivänä sitä toistamiseen aion tarjota.

200 g lohta
pieni pussillinen pakastekatkarapuja
yhden sitruunan mehu
pieni punainen chili (siemenet ja kalvot pois)
½ ruukkua korianteria
1 (roscoff/)punasipuli tai pätkä purjoa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl (ruusu)suolaa
ripaus sokeria

Leikkaa lohifile pieneksi silpuksi. Valuta sulaneet katkaravut. Silppua ja pieni kaikki muutkin ainekset. Purista situunasta mehu ja sekoita kalan joukkoon. Lisää sitten muut aineet. Anna makuuntua jääkaapissa tunti, pari. Tarjoa paahtoleivän tai patongin kanssa.

Joulun jälkkärissä jatkuu tämän syksyn pannacotta -teema (kahvi- , tyrni- ja hillapannacotta on jo testattu (ohjeita), ja kun jouluna ei kaloreita lasketa, tarjolla on valkosuklaaversio. Sen kruunaa joko mustikkasiirappi tai lakkakastike. Jokainen voi valita mieltymystensä mukaan omansa.

Valkosuklaa-pannacotta

Valmistusaineet

1/2 vaniljatankoa
1 dl Valio kuohukermaa
200 g valkosuklaata
2 dl Valio turkkilaista jogurttia

Ja sitten pöydässä jokainen voi valita, mitä herkun päälle haluaa, marjoja, marjasiirappia, lakkakastiketta, etc…

Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet veitsellä. Laita siemenet ja vaniljatanko pieneen kattilaan. Kaada kerma kattilaan. Kiehauta.
Poista vaniljatanko ja sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa. Sekoita kerma sulatetun suklaan joukkoon.
Anna seoksen jäähtyä, sekoittele välillä ja lisää sitten jogurtti.
Jaa seos pieniin kahvikuppeihin tai laseihin. Pidä peitettynä jääkaapissa tarjoiluun asti.

Ja jos joku teistä ei ole vielä testannut Zabaione freddoa, niin viimeistään nyt tulevana uutena vuonna? Sen kanelisuus kyllä sopii jouluunkin erinomaisen hyvin.

Pipari-sinihomejuusto-herkkuihin ohjeita on täällä ja muutamia viime vuoden vinkkejä (mm. vitello tonnato kalkkunasta ja puolukka-kookospiirakka).

Tänään tein tupla-, tripla-satsit porolasagnea. Jälleen kerrran muokkasin omaa ohjettani, ja edelleen se vain paranee. Uudeksi vuodeksi sinunkin juhliisi? Laittelen petrausversion ohjeesta viimeistään heti joulun jälkeen…

Ja jos jollakin meni ohi niin jouluviinisuositukset on täällä.

Kiihtyvällä tahdilla kohti joulua. Joulukalenterikynttiläkin tulee jäljessä. Ja joulutähdessä on jännää ”varsikasvua”, ihan kuin juuresta kasvaisi uuden kukan. En todellakaan tiedä oikeaa nimeä. 😀

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Niitä näitä Ruoka ja viini

(Ruoka)ystävyys on hyväksi!

Jouluostoksilla aamupäivän. Kolmen tunnin täsmäkierros, johon kuului myös ruokakauppa, sitten kotiin. Huh! Ohi on. Tulkoon Joulu. Ja sitten sain vain odotella, että olisi aika päivälliselle.

Tänään siis sellainen merkillinen päivä, että pääsin valmiiseen ruokapöytään, joka ei ole meillä kotona, eikä ravintolassa. Edellinen kerta taitaa olla elokuulta Naantalissa. 🙂

Ystävät kutsuivat remontin jälkeen kotiinsa. Myös toinen kalaasiystäväpariskunta (VMP) oli kutsuttu. Juhlaahan se sellainen. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikea olla, nauttia, jutella, – eikä syödä hyvin.

Harmi, ettei ollut järkkäriä mukana: nyhtökuusi ja huikea rommirusinakakku ansaitsisivat tulla esitellyksi. Mutta jos kerron: kaikki oli erinomaista. Eikä ollenkaan pahaksi, että kävelimme mennen tullen, semminkin kun ruoan lisäksi saimme nauttia mitä mainioimpia viinejä. mm. tämä (Malbec). Ja lopuksi vielä Marsalaa ja ”kotipakettiin” marinoitua punasipulia. Yhdessä syöminen on hyväksi. Niinhän olen aina sanonut.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulutulppaaneja, pikkuisia tulppaaneja, pienessä Aalto-maljakossa. Pikkujoulutulppaaneja? 🙂

Ruoka ja viini

Ehdotuksia jouluviineiksi…

(Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla: etiketitkin näkyvät siten paremmin.)

Perinteestä voin jo puhua… kymmenes kerta? Jostain syystä, tämä aika isotöinen, koko syksyn uurasta 😀 maistelua vaativa jouluviinien suosituspostauksen teko, on minulle osa laskeutumista kohti joulunpyhiä, ja onpa ollut mukava vuosien varrella hoksata ja saada kuulla, että näistä kuvista, kommenteista, suosituksista ja kauppalapusta (se on täällä)! on ollut iloa.

Muistanpa sen yhden joulun kun suositusteni (osa?)vaikutuksesta Linnanmaan Alkosta loppui Juno-viini. 🙂 Tänä vuonna, jo pian 25-vuotias, viinikerhomme ei ole osallistunut näihin valintoihin, joten joudumme Pehtoorin kanssa kaksistaan kantamaan vastuun …

Mutta asiaa: nyt on ollut monta maisteltua, joita haluaisi suositella, toisaalta aika tavallisia viinejä näyttää tänä vuonna kertyneen listalle. Ja punaisissa useimpien luennehdinta on ”mehevä ja hilloinen”. Eikä kenellekään liene yllätys, että melkein puolet suosituksista ovat italialaisia.

Ensin tietysti glögi. Siihenhän oli äänestyskin menossa: Blossa vai Loimu? jotka nykyisin molemmat ovat suomalaista tuotantoa. Ja pitkästä aikaa olemme me, ja monet muut, tykänneet Blossan vuosikertaglögistä enemmän kuin väkevämmästä ja kalliimmasta Loimusta. Tänä vuonna Blossassa on teen aromeja, eikä ole ällöttävän makea. Eikä sellainen ”ulkoviinillinen seikka” kuin pullon ulkonäkö ole vähäpätöinen asia: tämänvuotinen on huomattavan viehättävä. 😀

Haaparannasta hankittu Snälleröds-glögi kului itsenäisyyspäivän jälkeen mökillä oikein helposti, hyväähän se oli. Sen kanssa hengenheimolainen on nyt Alkossa myynnissä oleva saksalainen Glühwein, joka sikäli poikkeaa Blossa-Loimu-linjasta (edukseen), ettei ole makea, ei väkevä, ja on hyvin viinillinen, mutta silti jouluinen. Ja se on vallan edullista. Litran pullo maksaa kympin. Ja tarinathan ovat aina hyväksi:

Hehkuviiniä on valmistettu Etelä-Saksassa Nürnbergin seudulla jo 1500-luvulta lähtien. ”Rauschgoldengel” oli tunnetun nürnbergiläisen kellarimestarin tyttären lempinimi.

Silleen aika simppeli lempinimi, eikö?

Entäs sitten joulun valkoviini? Kaikki kultivoituneet, oikeat viiniharrastajat roudaavat äyriäis- ja lohipöytään ranskalaisia Sauvignon Blanc -viinejä, mutta minussahan on sellainen tyyppivika, että ruohoiset SB:t eivät – siedätyshoitoyrityksistä huolimatta – minulle maistu. Joten meillä pysytään joulunakin riesling- ja sekoiteviinilinjalla. Adamsin Pinot Grisin olen jo kehunut, ja kuvassa on monta muuta menneen kesän ja syksyn suosikkia, mutta kun oli valittava niistä vain pari …

Kahden kärkeen nousivat itävaltalainen Leth ja (vanha! – pitkään suosikkiviininä ollut, Alkoon taas palannut) italialainen Bucci. Leth sopii joulupöydän kalaosuuteen, ja Buccissa riittää voimaa vaikka kalkkunan kumppaniksi. Kolmas vasemmalta on italialainen Pieropan, joka on tyyris ja jollaisen saimme ystäviltä kesän kalaaseissa. Kun syksyllä lahjaviinin nautimme, oli väistämättä haettava uusi pullo jemmaan, ja siellä se nyt odottelee jouluaaton alkuruokia. Jopa graavilohen kumppaniksi siitä on.

Pistesijoilla, neljältenä, on ikisuosikki Wolfberger Riesling – Pinot Gris, jota myydään myös puolikkaissa pulloissa, joten pienen poppoon vaihtoehto sekin. Viides on edellisen saksalainen haastaja, ja viimeisen pistesijan sai Liguriasta oleva viini. Muistoja! Ja kyllä se Belgvardo on muutenkin hyvä viini… Mutta tässä siis voittajakaksikko.

Punaviineissä on vielä enemmän valinnanvaraa! Poikkeuksellisesti meillä on listalla kaksikin Alkon valitsemaa ”jouluviininä” (etikettiä myöten) myytävää punkkua: australialaien Christmas Cabernet Sauvignon 2014, ja italialainen Terre Valpolicella Ripasso 2013. Eikä kumpikaan ole huono valinta, jos pöydässä on kinkkua (mitä meillä ei kyllä ole ;)). Nämä ovat tarpeeksi kevyitä, mutta ”terveitä”, makoisia viinejä.

Aavistuksen hienostuneempi, ja vaikka juustojen kanssa tarjottavaksi passeli, on ranskalainen, hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen Château Aquerian Lirac-viini. Kannattaa pistää muistiin joulun jälkeiseenkin elämään.

Ja jos olet espanjalaisten viinien vannoutunut ystävä, niin tässä on tarjolla kelpo tempranillo. Vuoden viiniksi valittu, kympin Durius on kinkun ja laatikoiden seuraan (myös ulkoiselta habitukseltaan!) enemmän kuin sopiva.

Ja sitten vähän kalliimmista viineistä voisin – taas – kertoa yhdestä jos toisestakin Amaronesta… mutta tänä syksynä Amaronen – samoin kuin parempien kuohuvien – maistelut, ovat olleet – sattuneesta syystä – Haaparannan Systembolagetin tarjonnan varassa [palaan tähän varmastikin viimeistään tammikuun puolella. Lähiopetusviikonloput Torniossa liki edellyttävät Systemissä käymistä (säästyy bensarahat! 🙂 ].

No niin, mutta siis: tämän vuoden viinilöytö, suosikki, eikä vain meidän, on ollut hyväksi jo aiemminkin tiedetyn Hewitsonin viinitalon La Secateur 2014. Se nyt vaan on ihan mahdottoman hyvä viini! Ajateltiin poronpaistin kanssa se tai sitten se perinteinen Chateauneuf-du-Pape nauttia. Ja La Secateur kannattaa tarjota vaikka uutena vuonna vorschmackin kanssa. Siitäpä tulikin mieleeni … ohje siihen ja moniin muihin juhlakauden safkoihin löytynee täältä.

Ja onpa vielä muistutettava italialaisesta, ryhdikkäästä ripassosta, jota olen sitäkin jo täällä Temmatussa aiemmin kehuskellut: Antiche Terre Valpolicella Ripasso 2013. Jouluviininä sitäkin myydään, mutta voisin kyllä ajatella sen sopivan erinomaisen hyvin vaikka grillin äärellä kesällä. Mikset siis kokeilisi nyt? 🙂

Ja kun aattoilta on hiipumassa tai ehkä jo keskiviikkona kaksistaan, kun melkein kaikki on joulua varten valmiina, entä jos silloin istahtaisitte takkatulen ääreen ja tovin pohtisitte kumpi (viime vuoden suosikki, oikea portviini) Nirvana vai ”köyhän-miehen-eteläafrikkalinen-tawny”? [Elämää suurempia ongelmia! :D]

– Molemmat ovat sarjassaan erinomaisia, vaikkapa manchego-viipaleen, suklaan (muista Reeses! kuvassa etualalla) tai vaikka sinihomejuustolla täytettyjen taateleiden ja – tietysti – pähkinöiden etc. kanssa! Kyllä näitä voi nauttia vaikka ihan yksikseen kuunnellessa joulumusiikkia, lukiessa. Ainoa ongelma on vain valinta. Kumpi?

Ehkä jo jouluna, viimeistään uutena vuonna, herää kysymys, mitä kuohuviinilaseihin?

Nekin on meillä kuluneena syksynä tarvittaessa täytetty aika usein Ruotsin tuliaisilla, mutta jotain kokemusta kotimaisen monopolin tarjonnasta silti on.

Kuvassa ei ole Rotarin reserve -kuohuvaa, joka on uusi tulokas meidän makumaailmassa, ja jota kyllä voimme lämpimästi suositella. Alkossa on myynnissä vuosikerta 2010, joten on kyse jo kypsyneestä kuohuvasta, mikä tuntuu positiivisena täyteläisyytenä maussa. Kuvassa on monelle suomalaiselle kesäsuosikiksi muodostunut Fresita ”kausipullossa”. Ihan samaa mansikkaskumppaa se edelleen on, sellaisena voisi mennä vaikka joulun täytekakun kaverina. Ja jossain näin ohjeen, jossa suositeltiin alle Blossan glögiä ( 4cl), ja päälle Fresitaa. Vielä ei olla testattu, mutta … ehkä … Lopultakin ehkä jouluna meillä on kuitenkin samppanjaa. Ja vaahtokarkkeja. 😀

Tässä linkkejä

http://www.alko.fi/tuotteet/377037/ Blossa 2015

http://www.alko.fi/tuotteet/641368/ Glühwein

http://www.alko.fi/tuotteet/455727/ Christmas Cabernet Sauvignon

http://www.alko.fi/tuotteet/407397/ Durius

http://www.alko.fi/tuotteet/457557/ Lirac

http://www.alko.fi/tuotteet/476347/ La Secateur

http://www.alko.fi/tuotteet/563967/ Fresita

http://www.alko.fi/tuotteet/519647/ Rotari

http://www.alko.fi/tuotteet/334736/ Nirvana

http://www.alko.fi/tuotteet/307357/ Cape Tawny

Edellisten vuosien viinisuosituksissa on monta klassikkoa, joten ehkä kannattaa kurkata niitäkin: 2014, 2013, 2012, 2011 …

Viikonloppuna tänne Temmattuun on tulossa jotain uusia joulupöydän ruokavinkkejä. Niin ja tässä se kauppalappu noista viineistä. Siitä näet hinnat etc.

Nauttikaahan, ihmiset!

(ja kommentoikaa … nämä kun ovat vain meidän makumuistoihin jääneet… )

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Aamusta iltaan sinisiä hetkiä

Liki heti aamukahvipöydästä minun oli päästävä ulos. Sininen hetki on (taas) koettava ulkona. Huolimatta, että oli pakkasta, ihan reilusti, peräti toistakymmentä astetta, – mutta ei se täällä tyvenellä tunnu.

Kameran ja kolan kanssa aloittelin aamun, sitten ajelimme Saariselän keskustaan: minulla kun oli ”kana kynittävänä” kirkon kuvaamisen kanssa. Pehtoori lähti kävelylle, minä päätin – teitä hyvät blogilukijat – ilahduttaa (?) kuvailemalla sarjan Saariselkä Cityä. Tämä EI ole kattava kuvasarja, mutta joitakin Saariselän verraten pienen keskustan kiinnekohtia aamuntunneilta siinä on.

[Postauksen kuvat hävisivät blogiromahduksessa toukokuussa 2017]

Tässä yllä on Lumi-ravintola. Entinen Riekonkieppi. Nyt ravintolassa on kaksi juttua, joista minä pidän kovasti: samppanjabaari ja se että a la carte -listalla on kuningasrapua.

Japanilaiset lukevat karttaa! Ja kävelevät keskellä katua ja ovat siitä ihan onnessaan.

Angry birdsin ystäville on teemapuisto sisällä.

Lippujonon takana on Muossi-grilli, joka on ollut paikallaan vuosikymmeniä, ja se on auki aamuneljään. Hassua, että me emme olla koskaan sitä tulleet kokeilleeksi. 🙂

Tämä Panimokin on ollut paikallaan iät, ajat. Ja minä sain siellä käydyksi ensimmäisen kerran viime uudenvuoden aattona, kun vastikään Meksikosta palannut tyär meidät sinne vie. Ja nyt juuri kovin hyvä tunne siitä, että pikkuinen ei ole enää Monterreyssä, vaan Helsingissä.

Charter-lennolla Ivaloon tulleita turisteja on tänä joulusesonkina 70 lentokoneellista. Joten kelkkahaalarikansaa on katukuvassa aika runsaasti. Siimiinpistävää on, että sekä venäläiset (joita nyt on aika vähän) ja britit kulkevat avopäin. Huolimatta, että tänään siis oli pakkasta ihan kunnolla. Ja japanilaisilla (/aasialaisilla) on hengityssuojat.

Teerenpesästä on tasan kaksi kokemusta. Mutta sen kanssa samassa kiinteistössä olevasta Design centeristä sitäkin enemmän.

Ja sitten meidän lähikauppa, sekametelisoppa Kuukkeli. Se on legenda. Ja nyt taas ainoa kauppa aluella, Siulassa ollut Tarmo Lähikauppa on lopettanut, mikä näkyy Kuukkelin hintatasossa: monopolin jälki on tosiasia. Mutta onneksi on Kuukkeli. 🙂

Aamupäivän lumityö- ja Saariselkä-rundin jälkeen lähdin pienelle kuvaus/hiihtolenkille.

Pastillin sävyt olivat hyvä syy pysähdellä tiuhaan.

Iltapäivä perjantaihommissa: pyykkiä, siivoilua, matot hankeen, pakastimen sulatus, saunan lämmmitys, ja safkan tekoa.

Nyt voisin vaikka vähän leuhkia: voissa paistettu poronpaistikäristys, puikulamuusi ja itse poimitista puolukoista tehty tarpeeksi sokerinen puolukkasurvous. On vaikea kuvitella parempaa ruokaa tämmöisen päivän ehtoolle.

Niitä näitä Ruoka ja viini VAT

Ensimmäinen adventti ja sen päivällinen

Ensimmäinen adventti, ja maa on paljas. Lämpöasteita. Silti halusin joulua kohti jo mennä.

Aamupäivän lenkillä soi mielessä – ilman nappikuulokkeita – Valot pimeyden reunoilla. Minä se aina vaan tykkään Apulannasta. Vaikkei ehkä kuuluisi – tässä iässä.

Sitten tänään … Paitsi että nuoripari (ja Aapeli tietysti) tulivat syömäään, saatiin sisareni ruokapöydän ääreen, mikä oli minulle hyvä syy tehdä vähän enemmän, vähän parempaa kuin tavallisena sunnuntaina. Alkuun eilisen possunfileen jämät (alla) ja Västerbottenin piirakan yksi uusi versio (joka on syntisen hyvää!)

Pääruokana jotain niin proosallista kuin sisäfilepihviä, punaviinikastiketta ja uunijuureksia. Yksinkertainen on parasta. Kauppahallin Lihamestarilta erinomaiset pihvit ja sitten pientä piperrystä noiden juuresten kanssa (hunajaa ei saa unohtaa, – tuli mieleen, että jos joulunakin lanttulaatikon korvaisin uunilantuilla?).

Osanhan tämän päivän tarjottavista tein jo eilen, mm. hillapannacotta, joka tänään oli vielä parempaa kuin eilen (siis kannattaa tehdä päivää ennen). Sitten se varsinainen, The Jälkiruoka. Ohjeen olen poiminut Hesarin Ruokatorstaista aika päiviä sitten … enkä sitten nytkään tehnyt ihan alkuperäisohjeen mukaan, mutta tässä minun versioni. Jonka onnistumista itse kyseenalaistin loppumetreille asti, mutta hyväksi sitä pöytäseurue kehui, ja tykkäsin kyllä lopulta itsekin.

Omenaterriini ja muscovadojäätelö

Terriini:
2 Granny Smith -omenaa
1 dl Loimu-glögiä
3 dl omenamehua
3 rkl sokeria
pari kanelitankoa, ½ tl kardemummaa
3 liivatelehteä

Kuori omenat, poista kota ja leikkaa omenat lohkoiksi. Kuumenna omenamehu, mausteet, glögi ja sokeri.

Lisää joukkoon omenat, hauduta varovasti noin 10 minuuttia, kunnes omenat pehmenevät hieman. Varo, etteivät omenat hajoa. Poista omenat liemestä ja anna jäähtyä. Laita liivatelehdet kylmään veteen.

Siivilöi omenalientä 2 desilitraa. Kuumenna liemi ja liuota siihen kuiviksi puristetut liivatteet.

Vuoraa terriinivuoan (ihan tavallinen leipävuoka minulla oli) pohja kelmulla. Nostele omenat vuokaan, kaada päälle liivate-omenaliemi. Anna hyytyä muutaman tunnin ajan viileässä.

Muscovadojäätelö:
noin 3 dl vaniljajäätelöä
3 rkl muscovadosokeria

Anna jäätelön hieman pehmetä. Sekoita muscovadosokeri jäätelön joukkoon. Pistaarirouhe ohessa maistui hyvälle.

Terriini vaatiin ehdottomasti tuon jätskin seurakseen. Tai edes Aino- tai Mövenpick -jätskin. Mutta jotain pitää olla ohessa.

Viiniäkin oli pöydässä. Viikonlopun virtuaalitaistingin viinit on nyt maisteltu. Ja? Ensinnäkin valkoinen Adam Pinot Gris tiedettiinkin erinomaiseksi, siinä on hedelmäisyyttä, helpoutta, mutta myös karaktääriä, voimaa ja se kyllä pärjää varmasti monien ruokien kumppanina. Ei ole mikään ”lipittelyviini” vaan vaatii ruokaa seurakseen.

Ja sitten tuo eilen testattu australialainen Gabernet Sauvignon. Hinta-laatu-suhteeltaan vallan kelpo viini, ja jos joulupöydässä on kinkku laatikoineen niin tämä ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. Terve, tasapainoinen, ei mitään epämiellyttäviä makuja, ei napsumista hampaissa, ei raaka eikä etikkainen. Perus-cabernet, jossa ei huomauttamista, ei edes hinnassa (alle kympin), mutta … mutta ei se kyllä mitään suuria (myönteisiä) tunteitakaan herättänyt. Tuskin jää makumuistiin pitkäksi aikaa; ei hyvässä eikä pahassa. Vähän hengetön se on. Mutta esimerkiksi joulun buffet-pöytään oikein hyvä valinta.

Perheessämme on tietysti ilolla otettu vastaan tällainen (Kauppalehden!!) uutisoima asia; http://www.kauppalehti.fi/uutiset/patkiiko-muisti-juo-samppanjaa/ziM6CsZH Tyär onkin jo kohta vuoden ollut Kauppalehdellä töissä, joten ei ihme, että näin vakuuttavia uutisia sieltä tulee.

~~~~~~~~~~~~

Uusi valokuvaamisen viikkohaaste on julkistettu. Nämä viikkohaasteiden aiheet ovat meidän ”vattilaisten” vuorollaan antamia aiheita. Minun vuoroni on vuoden vaihteessa; taidan jo tietää aiheen, en kerro vielä. Tällä viikolla aiheen antovuorossa on porukkamme kuopuksen (luulisin) antama aihe ja se kuuluu näin: ”Henkilökohtainen. Vapaasti tulkiten, esim. jokin itselle tärkeä henkilökohtainen konkreettinen asia (ihminen / esine / eläin / jne.) tai vaikka luonteenpiirre kuvattuna.”

Minä tykkään kovasti aiheesta. Ei tuhannen vaikea, mutta vaatii työstämistä…. Mikä on sinun ”henkilökohtainen”? Ota kuva ja postaa haastesivulle. http://satokangas.kuvat.fi/kuvat/Haastesivu/