Vanhentumisesta

Olen käyttänyt – ihan liian – paljon aikaa tämän blogini ulkoasun parissa. Tämä kun EI minua nyt, vielä, vieläkään miellytä! Miten ihmeessä saan tuon vasemman palkin vihreän värin vaihdetuksi harmaaksi, tai valkoiseksi tai … ? Tähän ne nyt kulminoituvat minun suurimmat ongelmani.. 😉 Tai noh…

Nyt kun on tämä merkillinen kevät, on näitä merkillisiä päiviä… tulee miettineeksi kaikenmoista.

Tänäänkin. Eikä merkillisyys ole kiinni vain säästä, ei vain auringosta, ei vain ihanasta lämmöstä, jonka soisin huomenna ja sunnuntaina jatkuvan, jotta tulisi oltua kunnolla ulkona, vaan myös vanhenemisesta, tai sen lähelle tulemisesta, omakohtaiseksi kokemisesta. Vanheneminen tuo viisautta, sanotaan. Tuoko? Ja mietin, että aika kova hinta on viisastumisella. Eikä ole kyse VAIN kehon vanhenemisesta.

Väistämätöntä on, että on meillä jokaisella on perimämme, geenimme, perinnölliset sairautemme, piirteemme, hyvät ja huonot puolemme. Halusimme tai emme, vanhenemme. Näemme itsemme vanhenemassa – tai osa meistä ei näe, tai kieltäytyy näkemästä, kieltävät menneen itsessään, kieltävät itsensä osana sukupolvien ketjua   …  –  ehkä historioitsija ei kieltämiseen sorru niin usein kuin muut…?  tai noh, tiedä häntä!

Näiden pohdintojeni taustalla romaani Neljäntienristeys, sen maailmasta kumpuavat yöstä toiseen jatkuvat (painajais)unet, tänään  sairaalareissu äidin kanssa, gradu, joka on arvosteltava ja jonka aihe ´karjalainen identiteetti´ –  evakoiden ja heidän lastensa identiteetti – siis minunkin identiteettini. Taustalla oma lääkärireissu, perhetuttujen, monessa mukana olleen, melkein kuin kummilapsen kihlautuminen, minulle tärkeän opiskelijan raskaus, josta halusi kertoa…  Vanhenen.

No mutta tähän päivään, hetkeen… Siinähän sitä pitäisi oppia elämään, – mikä taas on historioitsijalle vähän vaikeaa, mutta …

Siis nyt! Perjantai-illassa maistuu hyvälle pieni jälkiruoka, helppo makunautinto: Comte-juustosiivu, parapähkinöitä, Reese´s ja lasillinen punaviiniä. Ei mitään turhaa pipertämistä, mutta maistuu perjantailta. Ja siinä on antioksidantteja, flavonoideja, terveellisiä rasvoja, verenpainetta alentavaa punaviiniä, relaksoivia aineksia, – siis ihan pelkkää vanhuuden torjuntaa koko herkku. Mitä makeampi punaviini, sitä paremmin sopii Reese´sin pähkinävoin suolaiseen makuun. Ja huomaat nuorentuvasi.  😉

Reese

4 kommenttia artikkeliin ”Vanhentumisesta”

  1. No nyt on musta (ja vihreä) vaihtunut harmaaksi. Hyvähyvä, tekemällä sitä oppii! Tykkään, että näin on paljon parempi. Ainakin paljon parempi kuin musta, kun se vihreäkin oli minun mielestä ihan jees. 🙂

    Vastaa
  2. Voi kun tietäisit kuinka paljon on pitänyt tehdä, jotta on oppinu! Olen kyllä melkoinen tumpelo tuon css:n kanssa. Ja paljon haluaisin vielä muuttaa, mm. viikonpäivän ja kellonajan tuohon päiväykseen. Ja nämä kommentit alas. … ja kaikkea. Mutta kyllä, kyllä minustakin tuo palkkiasia alkaa olla jo lähellä valmistumista. 🙂

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.