Ruoka ja viini – Sivu 122 – Tuulestatemmattua

Syyskuun ruokahaaste: Lapsuuden paras kotiruoka

Elokuun ruokahaasteen äänestys päättyi viime yönä, ja niinhän siinä sitten kävi, että Hillamisu- reseptini voitti – tosin arpaonnenkin siivittämänä. Kiitokset Herkku ja koukku -blogin pitäjille, kaikille äänestäjille ja muille haasteeseen vastanneille. Erityisesti Vellipoika ansaitsee kiitokset hyvästä vastuksesta. 🙂

Voitto myös velvoittaa. Siispä katseet tulevaan kauteen: nyt olisi julkistettava syyskuun haaste!

Osallistuminen

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Ruoka voi olla pääruoka, jälkiruoka tai leivonnainen, jotain sellaista, mitä kotona tehtiin. Äidin, isän, mummon tai vaikka naapurin tädin tekemää kotiruokaa, joka oli parasta herkkua lapsuudessa.

Tuunaa äidin lihapullat omalla tavallasi, oletko muokannut mummon makaronilaatikon moderniksi, miten olisi siskon tekemien suklaaruutujen new edition? Vai haluaisitko kehitellä kalapuikot gurmeeksi, ehkä perheen paras pastaruoka vol. II tai postaa kisaan pyhänä tarjotun paistin resepti? Ideana on lapsuuden parhaan kotiruoan reseptin uusi tuleminen!

Näissä haasteissa on ollut hyvä tapa ilmoittaa ruoan alkuperäisen reseptin lähde; hyvää tapaa on hyvä jatkaa — jos suinkin mahdollista.

Haasteruoka tulee postata 1.-23.9.2009 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ari on tehnyt oivallisen ohjeen, jolla linkki omaan blogiin ja osallistuvaan haastepostaukseen onnistuu kätevästi. OHJE

Ilmoittautuminen päättyy 23.9.2009 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Järjestävänä osapuolena jäävään itseni äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.9.2009, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 30.9.2009 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee onnetar voittajan. Syyskuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 1.10.2009.

Lokakuun ruokahaaste

Syyskuun 2009 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2009 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

_________________________________________________

ÄÄNESTYS ON ALKANUT TÄÄLLÄ

Oloksen kapituli

Olemme Oloksella. Aamuyhdeksältä lähdimme Oulusta Lasaretin pihalta bussilla kohti pohjoista. Kaikkiaan lähtijöitä kolmisenkymmentä. Suurin osa meille ennen tuntemattomia. Paitsi että monet heistä tiesimme koskapa olimme käyneet heidän ravintolassaan syömässä. Melkein kaikki siis ruoka-alan ammattilaisia tai heidän puolisoitaan. Mikä reissu siis?

Tälle reissulle on juonteensa. Yksi niistä oli tammikuussa. Minulla oli testi: illallinen.

Jo sitä ennen oli ollut kaikenlaista… Ja keväällä tuli Ranskasta päätös: minut on hyväksytty Paistinkääntäjien jäseneksi.

Paistinkääntäjien veljeskunnan Suurkapituli järjestetään Oloksella elokuun viimeisenä viikonloppuna 28.-30.8.2009. Järjestön Suomen historian aikana vuodesta 1963 alkaen tämä on kahdeksas Lapin kapituli. Nyt ruokatapahtuma kerää 250 innokasta osallistujaa eri puolilta maata. Kapitulin tärkein osa on juhlallinen installointi eli uusien jäsenten ritariksilyönti. Uusia jäseniä Olos Polar Centerissä installoidaan noin 60.

Ja minä ole yksi noista ritariksilyötävistä!

Huomenna on ns. Grand Diner, jota ennen on tuo juhlallinen installointi. Silloin pitää olla puvut ja protokollat hanskassa. Tänään – ihan kohta – lähdetään ns. Diner Amical iin. Ruokalista alkaa näin: Blini, mätejä ja graavattua kalaa, Sallan villiä poroa vartaassa, … Pallaksen grllistä Meri-Lapin karitsa-sieninakki, savuhauki-rapunakki, hirvikarajanmarjanakki …. et cetera. Ja itse asiassa jo koko päivä on syöty. Bussimatkalla oli eri ravintoloiden keittiömestareiden järjesteämiä pieniä välipaloja.

Keskustelut liittyvät ruokaan ja juomaan, ja taas ruokaan. Tietokilpailuja ruoasta ja etiketistä, arvontoja. Äkkiä tutustui uusiin ihmisiin. Ilmakin parani mitä pohjoisemmas tultiin. Nyt paistaa aurinko.

Tämä sopii minulle. Kavaljeerillakaan ei vaikeuksia.

_________

Perjantai 28.8.

12.00–17.00 Ilmoittautuminen Lapland Hotel Oloksen vastaanoton yhteydessä.

16.00–17.00 Suomen Paistinkääntäjät ry:n vuosikokous.

18.00 Yhteiskuljetus Dîner Amicaliin Lapland Hotel Pallakselle (25km).

23.30 Ensimmäinen paluukuljetus Olokselle, jatkot Polar Kodassa.

Lauantai 29.8.

7.00–9.30 Aamupala Hirsiravintolassa.

9.00–15.00 Ilmoittautuminen Lapland Hotel Oloksen vastaanoton yhteydessä.

9.45 Yhteislähtö Keimiöniemen kalapirteille. Retki sisältää maastolounaan ja tapaamme mahdollisesti vaikutusvaltaisen yllätysvieraan.

14.30 Voutikuntien välinen kilpailu Oloksella Polar Kodan läheisyydessä. Kilpailun jälkeen After Ski ja palkintojen jako Polar Kodassa. Paras After Ski -asu palkitaan.

16.45 Installointiharjoitus Olos Polar Centerissä.

17.30 Installointi Olos Polar Centerissä.

18.45 Installoitavien kuvaus.

19.00 Kunnanjohtajan tervehdys ja samppanjatarjoilu Olos Polar Centerin lämpiössä.

19.30 Siirtyminen illalliselle Hirsiravintolaan.

20.00 Grand Dîner

24.00 Jatkot ja yöpala Polar Kodassa.

Sunnuntai 30.8.

9.00–11.00 Brunssi Hirsiravintolassa

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Hillamisu: vastaus elokuun ruokahaasteeseen

Kesän ruokahaastekilpailun voitti Herkku ja koukku -blogin pitäjien kirsikkavaniljapiiras. Haaste jatkuu ja elokuun ruokahaasteen aihe on ”Luonnon antimet”. Haasteessa lukee, että ”haasteruuan pääraaka-aineen tulee olla sellainen joka kasvaa villinä luonnossa!”

Kovasti mietin, millä osallistuisin. Jotain pohjoista? Tämän reseptin taustalla on se, että pohjoisen mökillämme ei ennen ollut uunia, joten tiramisu oli siksi siellä hyvä herkku tehtäväksi. Tiramisua tuli varioitua jos ja vaikka miten. Tyttären lakkiaisia varten sitten soveltelin tämän tavallista juhlavamman version.

Vaikka tänä vuonna hillasato ei olekaan hyvä, on niitä kuitenkin taas käytettävissä: kiitos ja kumarrus jälleen kerran Pudasjärven suuntaan.

No niin, vastaukseni haasteeseen on siis Hillamisu.

HILLAMISU
– tiramisun pohjoinen versio

1 pkt Savoiardi-tiramisukeksejä
1 dl mango- tai appelsiinituoremehua
500 g hilloja (lakkoja, suomuuraimia – ihan millä nimellä vaan)
(pullollinen Lapin jängän kastiketta)
(4 rkl Cointreau tai Grand Marnier –likööriä)
100 g tummaa suklaata
4 dl vispikermaa, vaniljasokeria pari teelusikallista
200 g mascarpone-juustoa tai Philadelphia-juustoa
kaakaojauhetta tai suklaalastuja

Vatkaa täytettä varten kerma vaahdoksi, lisää vaniljasokeri ja tuorejuusto mukaan.

Lado laakean tarjoiluastian pohjalle keksejä ja kostuta ne mehun ja liköörin sekoituksella.

Kaada keksien päälle myös Lapin jängän kastiketta, jota on myynnissä ainakin pohjoisen turistikaupoissa ja eteläisemmän Suomen herkkukaupoissa (esim. Stocka). Ilman tätäkin misu onnistuu.

Seuraavaksi vuokaan kerros hilloja ja sitten kerma-tuorejuustovaahto. Tähän päälle sulatettua suklaata (ei ihan välttämätön).

Sitten taas keksejä, mehua, kastiketta, hilloja.

Päällimmäiseksi tulee juustomassa. Anna maustua yön yli jääkaapissa. Viimeistele kaakaojauheella tai suklaalastuilla ennen tarjolle asettamista.

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tämä on hyvää, helppoa ja monin tavoin sovellettavissa. Esimerkiksi vadelmista tulee oikein hyvää. Ja mustikkamisuakin meillä on syöty…

___________________________________________

PS. Toinen hyvä hillakakkuohje on reseptikansiossani.

Ruoka ja viini

Maksamaton mainos

Minähän ostan keittokirjan tai ruokalehden suunnilleen kerran kuussa, ja lisäksi siippa ostaa niitä erityisesti joulu- ja nimpparilahjoiksi. Työkaverit ja ystävät kantavat minulle ylijäämäkeittokirjansa muuttoaallossa, remontin alla tai muuten vain halutessaan päästä eroon opuksistaan. En ole vastustanut, hyvänen aika!, miksi olisin? Kirjoja alkaakin olla reilusti enemmän kuin yksi Lundian hyllyväli.

Tänään Hesarin Ruokatorstaissa esiteltiin syksyn uusia ruokaopuksia, ja muutama herätti kiinnostuksen: Viivin ja Wagnerin keittoski ja Anna Lehtosen Aamiaiskirja kiehtovat jo ajatuksina. Gastronomian sanakirjasta voisi olla minulle jopa tutkimuksessa hyötyä. Jahkapa ehdin kirjakauppaan …

Yksi parhaista viime aikoina hankkimistani alan tuotoksista on ollut markettien lehtihyllyistä löytyvä Anna-Leena Härkösen Taikinaterapiaa. Liki satasivuisessa lehdessä on puolensataa reseptiä ja kymmenen ruoka- ja juoma-aiheista pakinaa. Rikollisen hyvin kirjoitettuja riemullisia juttuja, ja kuinka samaa mieltä monesta asiasta olenkaan!

Muutama suora lainaus Härkösen tekstiä. Aamiaisista ja niiden ihanuudesta:

Italiassa aamiaisen syöminen suorastaan puhdistaa ihmisen sielun. Limone, Gardajärvi [voisin vaihtaa tähän Arezzo, Toscana tai soveltaen Hangasoja, Lappi]. Heräät aamulla kirkonkellojen soittoon. Järvenselkä aamuauringossa; sulaa tinaa. Menet aamiaiselle; ulkona terassilla on vielä vähän kirpeää mutta ei kylmää. Tarjoilija kantaa eteesi valtavan kupillisen cappuccinoa ja korillisen vaniljavoisarvia. Olet liikuttunut. Oivallat yhtäkkiä täysin kirkkaasti että syntymälläsi oli jokin tarkoitus, että kannattaa mahdollisesti pysyä edelleen hengissä.

Juhlien järjestäjälle Härköseltä tällainen kommentti:

Älä myöskään tarjoa infantiilia ruokaa jo elämää nähneille ystävillesi siksi ettei mikään muu kelpaa lapsillesi. Lapset syökööt omaa ruokaansa tai olkoot syömättä ollenkaan. He eivät kuole nälkään vaikka söisivätkin yhden päivän pelkkää leipää, vaikka monet kuvittelevatkin niin.

Eikä lehdykkä maksa vitostakaan. Aina se jonkun kalliin kiiltäväkantisen eliittilehden hakkaa!

Myös Härkösen reseptiikka sopii keittiööni ja ruokapöytäämme oivallisesti. Esimerkiksi kreikkalainen pannukakku (johon tulee fetaa, pinaattia ja oliiveja) jää varmasti talven arkiruokareportoaariimme. Äsken vispasin kookosjäädykkeen pakastimeen. Pikkuisen piti päästä mestaroimaan ja korvasin osan kermasta kookoskermalla. Ja Kalaasien aasialaissävyjä vastustava pehtoori totesi kulhoa kaapiessaan, että ”hyvä on: jälkiruoan osalta jutussa voi olla ideaa”. Ei kuulemma olisi kookosmassaa tarvetta edes jäädyttää; on sellaisenaan herkkua.

Ruoka ja viini

Uusia makuja hakusessa

Olen ollut ohjaajakoulutuksessa koko pimeän ja nihkeän, hikisen ja huonounisen yön jälkeisen päivän. Nyt ukostaa. Kuitenkin kummallisen seesteinen olo, nyt. Nyt on hyvä fiilis ryhtyä järkkäilemään lauantain kalaaseja.

Olen ilmoittanut ystäville, että on aika kymmenvuotisen juhlaperinteen uusimiselle. Olen tullut italialaisen ruoan kokkaamisessa umpikujaan, enkä nyt keksi mitään uutta. Antipastit ja mascarpone-jälkiruoat alkavat jo toistaa itseään, joten laitoin kutsuun tiedon, että tänä vuonna ei ole tarjolla primi piatteja eikä dolceja vaan jotain aasialaisen keittiön antimia. Mihin mieheni ensimmäisenä protestoi: ”Ihmiset tulee meille syömään ja toivovat saavansa jotain hyvää, ja sinä aiot wokata jotain kevytsapuskaa?!” Myös muut ovat suhtautuneet varauksellisesti uudistuspyrkimykseeni, eivät vain tohdi sanoa kantaansa niin suoraan kuin pehtoori. Vastarinnasta huolimatta aion pitää pääni (kuten yleensäkin, sanoisi tähän perhe …).

Ruokalista alkaa olla hahmoteltuna. Ainoastaan pää(liha?)ruoka on vielä hakusessa. Jollen muuta keksi tarjoan grillipihvejä, joiden kanssa tarjottavat lisukkeet tehkööt ruoasta aasialaisen. Grillipihvien kanssa meillä on yleensä aina maustevoita. Milloin minkäkin laista. Sitä tein – rakuuna kun jo kasvaa komeana – ja kuvailinkin viime viikolla, joten tässäpä resepti kuvineen.

½ kg:n pkt voita
1 prk Estragon sinappia (ainakin Stockalla on)
nippu tuoretta rakuunaa
tai 2 tl kuivattua
suolaa
oliiviöljyä

Anna voin pehmetä huoneenlämmössä. Sekoita pehmenneeseen voihin sinappi, silputtu rakuuna, maun mukaan suolaa (ei välttämätöntä) ja puolisen desiä oliiviöljyä. Kastele leivinpaperi ja muotoile voiseos paperina avulla pötköksi. Kääri pötkö paperiin ja pane muovipussissa pakastimeen. Siitä on tarvittaessa helppo leikata kuumennetulla veitsellä kulloinkin tarvittava sopiva pätkä. Tai laita voimassa pieniin silikoni-muotteihin, joilloin niistä tulee kuvassa olevan näköisiä nappeja. Niitä voi ottaa pakastamista kulloinkin tarvittavan määrän.

Samalla idealla voit tehdä myös persiljavoita, joilloin joukkoon kannattaa murskata myös valkosipulin kynsi tai enemmänkin. Persiljavoi on erityisen hyvää uuniperunoiden kanssa. Jos kasvimaalla tai ruukuissa on rakuunan ja persiljan lisäksi myös tilliä, tee tillivoita. Se on hyvää vaikka uunissa paistettujen kalafileiden kanssa.

Ruoka ja viini

Kotisunnuntaina munakoisovuokaa

Kokonaisen päivän olen ollut kotona. Koko päivän! Onneksi saimme yllärivieraita. 🙂 Saimme heistä ruokavieraitakin, mikä oli vallan mainiota.

Eilen lupasin posteilla reseptiikkaa, ja tässäpä tämä tänään kokkaamani munakoisovuoan ohje. (Variaatioita tästä on kaikissa Välimeren keittiöissä ja keittokirjoissa, mutta kirjoittelenpa nyt yhden helpon ja vähän oikaistun ja kevennetyn reseptin ja kehotan kokeilemaan…)

Munakoisovuoka

kolme isoa munakoisoa

oliiviöljyä

2 tlk tomaattimursketta (yrtti tai valkosipuli)

5 valkosipulinkynttä

mustapippurirouhetta

suolaa

basilikan lehtiä

mozzarella-raastetta

Leikkaa munakoiso pitkittäin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Ripottele viipaleille suolaa ja anna munakoison ”itkeä” puolisen tuntia. Pyyhi viipaleet talouspaperilla. Paista ne pannulla kuumassa öljyssä (jota kyllä kuluu useampi ruokalusikallinen) molemmin puolin. Samaan aikaan voit tehdä tomaattikastikkeen: oliiviöljyä kattilaan, murskatut valkosipulin kynnet murskattuna kuullottumaan, lisää tomaattimurske, suola, mustapippurirouhe ja lopuksi silputtu basilika (käytä sitä paljon!). Lado kerroksittain kastiketta, paistettuja munakoisoviipaleita ja juustoraastetta uunivuokaan. Viimeiseksi juustoraaste. Sitten vuoka uuniin (+ 200 C) puoleksi tunniksi. Anna vuoan vetäytyä kymmenkunta minuuttia ennen tarjolle tuontia. Tämä on sitä paitsi aika hyvää kylmänäkin. Ja huomenna, lämmitettynä vielä parempaa kuin tänään.

Ruoka ja viini

Kuhafileet osana loma-agendaa?

Suorituspäivä. Loma-agenda on tietoisesti pyritty pitämään hyvin pienimuotoisena. Normaalit matonpesut, pakastimen sulatukset, vaatekaappien kertakaikkinen päivittäminen, ja sitä rataa, mutta jo pelkästään tälle päivälle onnistuin kokoamaan sellaisen määrän ”asioita” että huh-huh! Sää suosi suorittajaa. Kylmä (+ 13 C) ja sateinen päivä oli kuin luotu hierojalla, verenluovutuksessa, ruokakaupassa Suurella Kaappien Täydennys -reissulla käyntiä varten. Pankkiasioita ja puheluja, yhden sun toisenkin jutun huolto- ja korjausasioita…

Mutta olennaista on syöminen. Ruoka on hyväksi. Illansuussa pitkästä aikaa neljästään, koko perhe yhtä aikaa syömässä. Kuhafileitähän meillä. Olennaisinta tässä päivässä oli uuden reseptin kehittely. Ei ihmeellistä, mutta hyvää.

Kuhafileet sateisena kesätiistaina (neljälle)

2 – 3 kuhafilettä

ripottele fileille suolaa ja valkopippuria (eikä tarvita mitään turhaa panerointia)

1 rkl voita paistinpannuun

Laita fileet pannuun. Paista molemmin puolin minuutti, pari.

Kaada pannuun 1 dl Kippari-sulatejuusto -ruokakermaa. Hauduta vähän aikaa.

Kaada loputkin kermasta pannuun ja hauduta vielä viitisen minuuttia.

Ripottele fileiden pinnalle tilliä ja vähän parmesan-raastetta.

Tarjoile salaatin, uusien perunoiden ja rieskan kanssa.

Ruoka ja viini

Raparperichutney versus pyörälenkki

Raparperichutneytä olisi syytä ryhtyä tekemään. Se on hyvää poronpaistin ja grillimakkaran, stifadon ja karjalanpaistin kanssa. Raparperipiirakan aikakin olisi, mutta kun en millään viitsisi nyt ryhtyä leipomaan. Jos houkuttelisin pehtoorin kaveriksi pyöräilemään, silläkin uhalla, että sade voi yllättää hetkenä minä hyvänsä. Tänään on kyllä jo kävelylenkki tullut tehtyä, mutta toisaalta myös käytyä veljen kuopuksen rippijuhlissa, mikä merkitsee, että uusia kulutettavia kaloreita on tullut hankituksi. Siis pyöräilyllä olisi perusteensa.

Mutta jos jollakin toisellakin raparperi on penkissä jo saman näköinen kuin meillä, eikä tiedä mitä sille tekisi, niin suosittelen chutneytä. Nettikeittokirjassani (ja reseptikansiossani) on yksi piirakkaohjekin jos sellaiselle olisi tarvetta…

Raparperichutney

1 kg raparperia
1 rkl kardemummaa (kokonaisia)
1 rkl neilikoita (kokonaisia)
pala inkivääriä viipaloituna
(5 valkosipulinkynttä viipaloituna)
½ kg fariinisokeria
2 dl rusinoita
2½ dl sokeria
1 dl viinietikkaa

Kuori uloimmat raparperinsuikaleet ja silppua varret. Sido mausteet sideharsonyyttiin. Laita kaikki aineet kattilaan, kiehauta ja anna muhia hiljaisella lämmöllä pari tuntia paksuksi soseeksi. Tölkitä kuumiin tölkkeihin.

Ruoka ja viini

Kesäherkkuja

Tämän päivän ykkösjuttu on ollut kasvimaan laitto. Vihdoin. Ikinä en ole kylvänyt ja istutellut näin myöhään. Eikä ikinä ole ollut niin kylmä kuin tänään. Hieman poikkeavan valikoiman laittelin tänä vuonna. Ei porkkanoita eikä retiisejä, yrttipainotteiseksi meni…

Ruohosipuli ja lipstikka ovat monivuotisia, viimevuotiset valkosipulit nousevat vasta nyt :), raparperi tietysti. Sitten kylvin tilliä, persiljaa, salaattia, herneitä, niittykukkia ja pitkästä aikaa kyssäkaalta. Ruukkuihin vielä lisää basilikaa ja rosmariinia.

Puutarhalta ostin muutaman yrttitaimen (rakuunaa ja rosmariinia) ja pöllin idean pistää niitä koriin, ovat Festan keittiön oven vieressä kätevästi käytettävissä. Eilenkin niistä jo iloa kun poronfileitä koristelin ja maustoin. Rosmariini on siihen erinomaisen hyvää…

Lupasin posteilla tänään muutakin reseptiikkaa pitkästä aikaa. Ensinnäkin eilinen jälkiruoka: lämpimiä suklaakakkusia ja pistaasijäätelöä. Resepti on mukaelma Marko Koskisen keittokirjasta (Passione).

Suklaakakkuisiin tarvitaan

200 g voita

2½ dl sokeria

4 kananmunaa

2½ dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhoja (Van Heuten tai Ögon)

1 tl leivinjauhetta

220 g tummaa suklaata

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi huoneenlämpöinen sulatettu suklaa. Kaada taikinaa voideltuihin pikkuvuokiin. Paista 190-asteisessa uunissa noin 6 – 8 minuuttia. Kumoa ja tarjoa jäätelön kanssa. Kerran tein Koskisen ohjeen mukaan pistaasijäätelönkin alusta asti itse, mutta siitä ei mielestäni tullut vaivan arvoista. Siispä eilen fuskasin: 2 pakettia Mövenpickin vanilla dreamia (Valion vaniljajätskikin varmasti käy) ja liki desin verran kuorittuja ja murskattuja pistaasipähkinöitä sekä puoli punttia minttua sekaisin keskenään. Jätskimassa painellaan pikkuvuokiin. Lämmin suklaakakku ja kylmä jäätelö ovat vallan mainio yhdistelmä. (klikkaamalla kuva suurenee)

Sitten grillimaissien ja vaikka salaatin, tai kurkun tai monen muun kanssa kelvollinen dippi/salaattikastike.

Chili-kermaviilikastike

2 dl kermaviiliä
2 rkl majoneesia
1 rkl tomaattiketsuppia
1 valkosipulinkynsi murskattuna
½ tl suolaa
ripaus sokeria
1 – 2 tl chilijauhetta

Lisäksi ruohosipulia silputtuna – paljon!, ja mustapippuria maun mukaan. Sekoita aineet keskenään ja laita vähäksi aikaa makuuntumaan jääkaappiin. Esikeitetyt maissit kannattaa sivellä Santa Marian American Barbeque -kastikeella, grillata ja tarjota tämän kastikkeen kanssa.

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Toukokuun ruokahaaste: paras piknikeväs

Toukokuun ruokahaasteen asettivat huhtikuun voittajat Pastanjauhantaa-blogia pitävät Rosmariini ja Pippurimylly. Haasteella haetaan parasta piknikevästä. Osallistun pakkaamalla koriin Parmankinkkurullia ja Parman Salaattia. Berlusconista huolimattta italialainen ruoka on huippuhyvää kesäruokaa…

Parmankinkkurullat

1 pkt valmista lehtitaikinaa
parmankinkkua
punaista pestoa
mascarpone-tuorejuustoa
muffinsivuokia
Voitele valmiit lehtitaikinalevyt mascarponella, laita päälle parmankinkkuviipale ja sivele päälle vielä pestoa. Rullaa taikina kääröiksi ja leikkaa noin kahden sentin palasia. Laita muffinsivuokiin ja paista 200-asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Parmankinkkurullat ovat Outi Pakkasen dekkarista vohkittu resepti, jota olen varioinut monin tavoin. Kalaversion saa kun vaihtaa mascarponen mustapippuri-tilli tuorejuustoon ja kinkun kylmäsavulohisiivuihin ja punaisen peston vihreään. Hyviä tulee myös kun taikinaan rullailee valkosipulimaustettua tuorejuustoa, kylmäsavuporoa ja rucolasalaatinlehtiä. Entäs katkaraputuorejuustoa, tonnikalaa, cheddarjuustoviipaleita.

Näitä voi tarjoilla myös kesäisissä buffet-pöydissä ja esimerkiksi kylmän gaspazo-keiton kanssa ne ovat oivallisia.

Tämä on siis se minun haasteruokani, mutta en malta olla lisäämättä tähän samaan myös Parman Salaatti -reseptiä.

Parman Salaatti

erilaisia salaatteja (Romaine, jääsalaatti, vuonankaali, ja ehdottomasti rucolaa)
Parman kinkkua (ilmakuivattua kinkkua, prosciuttoa)
mozzarellapalloja
kirsikkatomaatteja
parmesanlastuja
aurinkokuivattuja tomaatteja
oliiveja
krutoneja
pinjansiemeniä
basilikaa

Levitä Parman kinkkusiivut leivinpaperin päälle ja pistä ne uunin (200 C) 6–8 minuutiksi. Leikkaa sen jälkeen kinkku palasiksi. Uunissa prosciutto saa makua ja siitä tulee mukavan suolaista ja antaa salaatille huippumaun.

Kokoa salaatti laakeaan astiaan tai tee jokaiselle piknikkeilijälle annossalaatit muovirasiaan: revi osa salaatista pediksi ja lisää haluamasi italialaisen antipasti-pöydän herkkuja niin paljon kuin tarve ja maku vaatii.

Salaatti on todella ruokaisaa, eikä kaipaa kastikkeeksi muuta kuin oliiviöljyä, balsamicoa ja tietysti mustapippuria.

Sopii kesälounaaksi tai juhlavaksi alkupalasalaatiksi. Ja seuraksi tietysti parmankinkkurullia… Buon appetito!