Ruoka ja viini

Lapissa leppeä sää. Jo aamulla lämmintä. Menin mäkeen. Hiljaista ja pehmeää. Sataneet lumet oli tampattu rinteisiin, joten suksien ja lautojen kaarteissa ei kuulunut ääniä, tuulikin leppeä, eikä viuhunut. Oli hyvä laskea.

Maisema kylläkin ihan musta-valkoinen, idässä sadepilvet roikkuivat mustina. Kunnes sitten kahden kieppeissä rupesivat pudottamaan vettä. Ihan silkkaa vettä. Laskettelulaseissa kun ei ole pyyhkimiä, alkoi näkyvyys olla vähän niin ja näin, eikä vetistyvä untuvatakkikaan tuntunut erityisen miellyttävälle. Luovutin. Kaupan kautta mökille.

Pehtoori olikin jo tullut. Yksin oli tullut. Sisarensa ja tämän mies eivät sitten päässeetkään, eikä meidän nuoriso ollut mieltään muuttanut; eivät siis tulleet. Koetan kestää …

Tässä ennen saunaan lähtöä olemme viettäneet uuden poppanan ripustusjuhlaa. Tampereelta löytynyt punainen poppana on kuin tilattu paikalleen. (kuva suurenee klikkaamalla)

Laitan kuvan myös ”Jänöapiloista”. Annukka Mikkolan ryiijyt, jotka ovat sänkymme yläpuolella, sain mieheltäni 50-vuotislahjaksi. Se oli niin hieno lahja; pidän Jänöapiloista kovasti.

Pääsiäisen herkkuruokia en paljon meille kahdelle viitsi värkkäillä, mutta oli pakko kokeilla viime viikon Hesarissa ollut ohje jätskimämmistä. Siis jätskiä ja mämmiä sekaisin, sekaan sitruunan mehua ja kuoriraastetta. Ja sitten pakkaseen. Tulee mämmijäädykettä.

Jummi, jammi kuinka on hyvää!  Ainoa vaan, että tuon saan syödä yksikseni (saa siinä taas vesiä kantaa ja mäkeä laskea kalorien kuluttamiseksi!). Pehtoorille ei mämmi maistu. Paitsi jos se on hukutettu mantelilikööriin ja kermavaahtoon.

Illan pikkujälkkärinä aion tarjota mangorahkaa; onhan se vähän pääsiäisruokaa. Minulle kyllä melkein enemmän eväseinettä. Nyt kyllä lisäsin kermaa ja vähän vanilja- ja hedelmäsokeriakin.

Siis: purkki rahkaa, purkki mango-pilttiä, 1 dl kermaa, 2 rkl sokeria, pieni purkki mangoviipaleita ja sauvasekoittimella sekaisin. Jääkaappiin ässehtimään vähäksi aikaa.

Päälle marmeladikuulista leikattuja viipaleita. Tämä on jo paljon vähäkalorisempi jälkkäri kuin mämmijätski. 🙂

Niinku, miksikö iltaruokaa? Laittelen jotain pientä, kun sisareni poikkeaa täältä kautta matkalla omalle mökilleen, Laanilaan asti :).

Taidanpa laittaa niitä etanoita, kun niitä meillä kerran täällä on yllin kyllin ja meille kolmelle ne hyvin maistuvat…

Mukava kun ei ole kiire. Eikä liikaa tekemistä kasattuna yhdelle päivälle.  Onnenpalmuista ja ruususta ehdin tehdä ”pääsiäiskukka-asetelman”.

Ja ehdin kehitellä uuden sapuskankin. Reissusta jäi päälle aasialainen ruoka. Kävin hallista hakemassa kassillisen kastikkeita ja muita aineksia. Nuudelit, paistetut erityisesti, ovat olleet muutenkin mieleen. Indonesialainen Nasi Goreng tehdään yleensä riisistä, mutta vaihdoin riisin nuudeleiksi ja muutenkin soveltelin omanlaisekseni. Pehtoori ja poikakin söivät mieluusti; muuta kun ei ollut tarjolla 🙂

Nasi Goreng Rantapellon tapaan

Ainekset (4 – 6 annosta)

1 grillattu broileri
1 pkt (400 g) munanuudeleita
6 rkl rypsiöljyä
2  sipulia
2  valkosipulinkynttä
yksi paprika
kaksi tomaattia
2 tl mango-curryjauhetta
1 tl sokeria
3 rkl thai-kalakastiketta
2 rkl sambal oelek -kastiketta
2 rkl (kiinalaista herkkusieni)soijakastiketta
1 limen mehu

munakasrulla: 2 munaa ja 2 rkl vettä

Poista grillatusta broilerista nahka ja paloittele annospaloiksi.
Keitä nuudelit melkein kypsäksi.
Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä sipulit.
Lisää paprikasuikaleet, paloitellut tomaatit, nuudelit
sekä curry, soija, sambal oelek, kalakastike ja sokeri.
Hauduta hiljalleen kannen alla 5 – 7 minuuttia.

Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja lisää vesi.
Kuumenna pannulla tilkka öljyä ja paista ohut munakas.
Kääri se tiiviisti rullalle.
Lisää paistokseen kanapalat.
Sekoita ja kuumenna nopeasti. Lisää limen mehu.
Leikkaa munakasrulla ohuiksi siivuiksi ja lisää ne päällimmäiseksi ruokaan.
Scampit tai katkaravut ja kevätsipuli juhlistavat ruoan.

Tyttären tuparit, viinikerhon Mondovino-elokuva– ja blini-ilta meillä .. niissä merkeissä. Vaikka eipä me paljon noita meillä pidettäviä kestejä ole järkkäilty: vieraat kun tuovat blinitaikinan* ja -pannut, jälkkärin, lasit ja elokuvan tullessaan. Pehtoori on viininkaatajana tänään joten siitäkään minun ei tarvitse huolehtia. Tyttären kekkeritarjoilujen lisäksi olen Vorscmakkia keitellyt, joskopa jollakin jää blinien jälkeen nälkä.  Sellainen lussakka lauantai menossa…

* yksi bliniresepti on täällä ja LappItalia-keittokirjassani on pari lisää josko tarvetta on…. Vorscmakin reseptikin löytyy kirjasta.

Keitin ISON kattilallisen keittoa, .. ei mitään dieettikaalisoppaa, vaikka pohjimmaisena tarkoituksena tietysti vähän kevennellä. Keittelin borssikeittoa, puolalaista borssikeittoa. Mikä erottaa venäläisen ja puolalaisen borssikeiton? Venäläiseen ei tule lihaa, mutta puolalaiseen tulee. Resepti on jotensakin suoraan, ehkä sentään vähän oikaistuna, Eero Mäkelän keittokirjasta. Tuli oikein hyvää. Tyttärelle annoin osan mutta muutoin taidan syödä tätä yksikseni useampana päivänä. Pojat kun punajuurta vähän ylönkatsovat…

Puolalainen borssikeitto

750 g punajuuria
250 g keräkaalia
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
pala selleriä
50 g tomaattisosetta
2 l hyvää lihalientä
sitruunan mehu
½ dl punaviinietikkaa
100 g keitettyä naudanlihaa
paketti pekonia
100 g chorizo (tms.) makkaraa
50 g voita

Maustepussi tai purkki jossa on 2 valkosipulinkynttä, 5 katajanmarjaa,10 mauste- ja 10 valkopippuria, laakerilehti, timjamia.

Kuori ja suikaloi juurekset ja vihannekset. Sulata voi isossa kattilassa. Hauduta ensin punajuurisuikaleita kymmenkunta minuuttia. Lisää punaviinietikka, puristettu sitruunamehu, tomaattisose ja loput juurekset. Hauduta taas 10 minuuttia. Lisää lihaliemi (Puljonki-lihalientä tai fondista tehtyä) ja maustepussi. Keitä hiljalleen vajaa tunti, ja kypsennyksen loppuvaiheessa laita joukkoon suikaloitu naudanliha, pekoni ja makkara. Tarjoile kuumana smetanan kanssa.

Muutoinkin sellainen touhupäivä. Ja jo varhain lenkillä, pitkällä lenkillä. Lauhassa säässä oli hienoa. Jo aamulla. (klikkaa kuvaa, silloin maisemassa voi aistia pienen kevään häivähdyksen 🙂 Jos oikein kuvittelee… )

Monet huippusuositut bloggaajat saavat firmoilta tuotteita kokeiltavaksi – tavoitteena tietysti, että niitä blogistaniasta tai bloglandiassa tai whatever tämä sosiaalisen median maailma onkaan, esiteltäisiin ja kehuttaisiin. Meitsin Tuulestatemmatun lukijakunta on suht pieni eikä sitä ilmeisesti ole katsottu riittävän suureksi mainonnalle, joten eipä ole tuotepaketteja postista putkahdellut. Tästä huolimatta – ja ehkä sitäkin vakuuttavammin? – aion nyt esitellä muutaman uudehkon löydön, joita mieluusti voin muillekin suositella.

Ensinnäkin. Minun kätenihän kuivuvat karstalle monta kertaa vuodessa ja erityisesti talvipakkasilla pienille haavoille asti, rystyset ja erityisesti peukalonhanka ovat usein ihan kipeitä, koska iho ratkeilee. Mutta ei nyt. Ei vaikka ollaan sydäntalven pakkasissa, ei vaikka takana on viikko Lapin mökillä, jossa vesi on sellaista, että käteni repeilevät usein pahasti.

Ja mikä nyt sitten auttaa? Norjan Formula. Neutrogena. Apteekista saatavasta pikkutuubista riittää pitkäksi aikaa, ja kädet ovat kunnossa. Tätä  ennen on kokeiltu kaikki liposomit, tummelit, reseptisalvat, Decubalit, kaikki! Tämä on paras! Ja mistä minulle vinkki? Kampaajalta tietysti! Kiitos vielä, Irmeli.

Ja sitten toinen pikku purkki, joka arjessa on hyväksi. Balsamico. Glassa Gourmet. Eikä mikä tahansa balsamico, vaan vaniljainen siirappi. Mustaa, paksua, vähän makeaa, mukavasti (ei liikaa, pehtoori ei pidä tavallisesta balmicosta juurikaan, mutta tätä menee) balsamicolle maistuvaa. Sopii salaattiin, on oivallista brien kanssa, jopa jätskille, mansikoille erityisesti. Nuotiomakkarallekin olen sitäsinapin sijaan laittanut ja vot! – ihan gourmetherkkua tuli makkarastakin.

Kolmas huippujuttu, tai oikeastaan huippupari: tee ja kannu. Minähän en varsinaisesti ole mikään teen ystävä, mutta Helena Petäistön pitämän teeillan jälkeen tuli ostettua kuvassa näkyvä kannu. Siinä on nokkelaa se, että kannuun kuuluu metallinen suodatin, sihti, joka on helppo huuhtaista (ei mitään teepallojen ja -lusikoiden räpeltämistä), kannu on ystävällisen 🙂 näköinen ja se on passeli, vaikka vain itselleen hauduttelisi, mutta riittää pannusta parikin mukillista.

Noh, kun pannu tuli ostettua, on sitten tullut myös testailtua vähän uusia teelaatuja. Ja kovin muodikastahan on juoda mateeta. Idioottimaisesta nimestään huolimatta Kuuma Tanssi -mate on hyvää.

Paketin kyljessä lukee, että  ”Mate on ystävyyden tunnus ja tapa jakaa yhteinen hetki! Eteläamerikkalainen mate sisältää runsaasti kofeiinia [siinä yksi syy miksi pidän tästä!], C-vitamiinia ja terveydelle hyödyllisiä antioksidantteja. Herkullisen vihreä juoma poistaa voimattomuutta, virkistää ja lisää kylläisyyden tunnetta”. Ja tämä kaikki kupillisella haudutettua teetä!

Nyt taitaakin olla teekupillisen aika, jotta jaksan ryhtyä rakentelemaan kilpurillemme talvikotia… Pitäisi saada Elmeri talviunille, mutta mokoma kulkee ympäri huushollia ja kerjää endiiviä!

LappItalia-arvontaan ilmoittautui yhteensä 13 kirjasta kiinnostunutta. Virallinen arvonta suoritettiin täällä pohjoisessa mökillä uuden vuoden lenkille lähtiessämme. Arvonnan virallisena valvojana toimi KP ja ”onnettarena” MP, joka edellisessä, eilisen postauksen kuvassa on jo keskittymässä tämänpäiväiseen vaativaan tehtäväänsä.

Ja arvonnan tulos on seuraava:

LappItalia – a la Carte -keittokirjan voitti Marja (ei siis Maria)

Ja rasian belgialaista suklaata lähetän Sinikalle.

Onnittelut voittajille!

Kiitokset kaikille osallistuneille, ja kiitokset kaikista kommenteista. Keittokirja on edelleen netissä vapaasti käytettävissänne.

http://www.satokangas.fi/Keittio/LappItalia.htm

Makoisaa vuotta 2010 kaikille!

Postittakaapa voittajat minulle postiosoitteenne, jotta voin maanantaina lähettää teille palkinnot.

sähköpostiosoitteeni on  tuulestatemmattu(at)gmail.com

Joulupullataikinaa tehdessä, kardemummaputkiloa avatessa hulvahdus lapsuudesta: kardemummaputkista tuli maailman parhaat (noin vaatimattomasti) hernepyssyt. Minun lapsuudessani kardemummanputkilot olivat lasia, eivät helposti sahattavaa muovia, eikä ihan jokaikinen kakara osannutkaan tehdä kardemummaputkilosta kunnon hernepyssyjä. Minä osasin. Erinäisten harjoituskappaleiden ja hyvän opetuksen jälkeen. 🙂

Jotkut tytöt osasivat tehdä kardemummaputkiloista jotain nukkekotikapineita tai barbi-vermeitä. Minä en niitä osannut, en todellakaan, mutta hernepyssyn osasin. Tosin vasta – kotipihapiirssä olleen – korjaamon miesten Keinä-Erkin, Paavolan ja Sampan opettamana. Heidän avullaan minäkin opin leikkaamaan putkeen tasaisen huulia repimättömän reunan.

Joulupullataikinasta puheenollen: onko minulla joku erityisresepti? Ei, ei ole. Joulupullataikinan teon ensimmäinen ohje on tehdä se ajan kanssa. Ainekset lämpenemään ajoissa. Paljon kardemummaa. Sokeria soveliaasti, mutta voita kunnolla! Jos sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin on joulupullasta kiinni, niin olkoon! Neljänneskilo voita, vähintään. Siis voita, eikä mitään leivontamargariinia. Silloin harvoin kun pullaa leivotaan, siitä tehdään hyvää ja voilla. Diettiieineet on erikseen.

En muista, miten kansakoulussa pullataikina tehtiin, mutta merkillisen pimeässä tilassa niitä pullatonttu-ukkoja väännettiin. Aina 4-6  oppilasta kerrallaan pääsi tekemään. Oliskohan ollut kolmannella luokalla, jolloin pullatontun omilla enemmän tai vähemmän likaisilla pikku kätösillä tein, enkä edes ehtinyt oman vuoroni aikana tehdä sitä valmiiksi. Ope vaihtoi ryhmää, mutta meitsi taiteili omaa tonttuaan aina vain uuteen malliin. Lopulta se oli varmaan niin lämitty ja leivottu, ettei olisi kannattanut edes maistaa. Mutta voi sitä hartautta, millä sen tein…

Samalla hartaudella olisin mieluusti tehnyt tämänvuotisen joulusivunkin, mutta nyt ei ollut mahdollisuuksia. Joulusivu on kuitenkin jotensakin valmis. Käykäähän katsomassa sieltä joulutaikinoiden ohjeita. On siellä kalapatee, sorbetti ja viinivinkkejäkin. Ja kuvia. Tietysti kuvia.  … Joulunodotusta toivottelen

Joulureseptit ja viinivinkit 2009

_________________________________________________________________

Joulukorttikuva n:o 19
Tonttu joulutaikina kainalossa