Lapissa leppeä sää. Jo aamulla lämmintä. Menin mäkeen. Hiljaista ja pehmeää. Sataneet lumet oli tampattu rinteisiin, joten suksien ja lautojen kaarteissa ei kuulunut ääniä, tuulikin leppeä, eikä viuhunut. Oli hyvä laskea.
Maisema kylläkin ihan musta-valkoinen, idässä sadepilvet roikkuivat mustina. Kunnes sitten kahden kieppeissä rupesivat pudottamaan vettä. Ihan silkkaa vettä. Laskettelulaseissa kun ei ole pyyhkimiä, alkoi näkyvyys olla vähän niin ja näin, eikä vetistyvä untuvatakkikaan tuntunut erityisen miellyttävälle. Luovutin. Kaupan kautta mökille.
Pehtoori olikin jo tullut. Yksin oli tullut. Sisarensa ja tämän mies eivät sitten päässeetkään, eikä meidän nuoriso ollut mieltään muuttanut; eivät siis tulleet. Koetan kestää …
Tässä ennen saunaan lähtöä olemme viettäneet uuden poppanan ripustusjuhlaa. Tampereelta löytynyt punainen poppana on kuin tilattu paikalleen. (kuva suurenee klikkaamalla)
Laitan kuvan myös ”Jänöapiloista”. Annukka Mikkolan ryiijyt, jotka ovat sänkymme yläpuolella, sain mieheltäni 50-vuotislahjaksi. Se oli niin hieno lahja; pidän Jänöapiloista kovasti.
Pääsiäisen herkkuruokia en paljon meille kahdelle viitsi värkkäillä, mutta oli pakko kokeilla viime viikon Hesarissa ollut ohje jätskimämmistä. Siis jätskiä ja mämmiä sekaisin, sekaan sitruunan mehua ja kuoriraastetta. Ja sitten pakkaseen. Tulee mämmijäädykettä.
Jummi, jammi kuinka on hyvää! Ainoa vaan, että tuon saan syödä yksikseni (saa siinä taas vesiä kantaa ja mäkeä laskea kalorien kuluttamiseksi!). Pehtoorille ei mämmi maistu. Paitsi jos se on hukutettu mantelilikööriin ja kermavaahtoon.
Illan pikkujälkkärinä aion tarjota mangorahkaa; onhan se vähän pääsiäisruokaa. Minulle kyllä melkein enemmän eväseinettä. Nyt kyllä lisäsin kermaa ja vähän vanilja- ja hedelmäsokeriakin.
Siis: purkki rahkaa, purkki mango-pilttiä, 1 dl kermaa, 2 rkl sokeria, pieni purkki mangoviipaleita ja sauvasekoittimella sekaisin. Jääkaappiin ässehtimään vähäksi aikaa.
Päälle marmeladikuulista leikattuja viipaleita. Tämä on jo paljon vähäkalorisempi jälkkäri kuin mämmijätski. 🙂
Niinku, miksikö iltaruokaa? Laittelen jotain pientä, kun sisareni poikkeaa täältä kautta matkalla omalle mökilleen, Laanilaan asti :).
Taidanpa laittaa niitä etanoita, kun niitä meillä kerran täällä on yllin kyllin ja meille kolmelle ne hyvin maistuvat…
Lämpimät onnitteluni ”Jänöapiloille”, olette päätyneet – ei vain pohjoiseen – vaan yllättävän pohjoiseen. Kasvikuntaa (Plantae) edustavan serkkunne (Jänönapila, Trifolium arvense) pohjoisin havainto on tehty yli 100 vuotta sitten ”vain” Kemin – Tornion tasalla. Varmimmin jänönapilan tapaa tätä nykyä Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen kuivilta kedoilta; sillä on kasvupaikkatihentymät myös Etelä-Savossa ja Itä-Hämeesä. https://www-hotel1.it.helsinki.fi/~ekuva/virtuaalikasvio/plant.php?id=13827&image_id=20152&prms=
Ei mämmiä pehtoorille? Ymmärrän häntä perin hyvin. Pashaa?
Siitä puheen ollen, Hannu Tarvas haastatteli tänään radiossa KP Oulun metropoliitta Panteleimonia. Ortodoksien pääsiäistapoja/traditioita eivät luterilaiset hänen mukaansa ole aina ymmärtäneet oikein. Eräskin ”ruoči”* oli (joskus, jossain) tuumannut: ”Helppohan ortodoksien on paastota, kun ne syö aina sitä pashaa…”
*luterilainen
Kiitokset jänöNapilainfosta. Piti tarkistaa ryijyjen signeerauksesta, että jänöNapiloita nuo meidänkin ovat, eivät siis jänöapiloita kuten eilen kirjoitin.
Pehtoori oli kuullut tuon Panteleimonin haastattelun myös. Ja pehtoori syö mielellään pashaa. Ja rahkaruokia yleensäkin.
Kilvoittele sinäkin paastosi loppuun, pian on juhlan aika ja pashan ja savulampaan aika.