Ruoka ja viini – Sivu 121 – Tuulestatemmattua

Kilpailuja ja arvontoja

Joulunpyhien mentyä väki selvästikin palannut koneiden ääreen. Blogissa kävijöitäkin taas näyttää olevan. Joulun tienoissa oli kovin hiljaista.

Mutta ennen joulua webbisivuillani kävi päivittäin parhaimmillaan melkein 700 surffailijaa! Se on kyllä ennätys. Joulureseptit ja LappItalia-keittokirja vetivät väkeä. Kirjan arvonta on vielä voimassa, joten osallistu ihmeessä … Arvon kaikkien halukkaiden kesken yhden LappItalia-kirjan. Ja lohdutuspalkinnoksi on belgialaista suklaata. Jos haluat kirjan nettiversion lisäksi oikean kirjan osallistu arvontaan: laita alle blogin kommenttilootaan siitä viesti tai lähetä minulle suoraan sähköpostiviesti . Osallistumisaikaa on 1.1.2010 klo 12 asti.

Arvonnan palkinnot:

Toinen minua koskettava ”arvonta” tai enemmänkin kilpailu on myös menossa Melukylässä. Joulukuun ruokahaasteen äänestys on käynnissä… Käykäänhän katsomassa, millaisia herkkuja kisassa on mukana… Äänestääkin saa… 🙂 Täällä

________________________

No entäs elämä Itäkairassa vuoden lopussa? Kunhan huippupitkien yöunien jälkeen heräsimme, niin totesimme että a) on pimeää ja b) on pakkasta. Ilmatieteen laitoksen sivulla lukee ”aurinko ei nouse eikä laske”. Olemme samaa mieltä.

Huoltotoimenpiteitä (lakanapyykkiä, pakastimen sulatusta, saunan vesisäiliön korjausta, vesipaikan esiinkaivua, kylpytakkien pesua, keittiönkaappien järjestelyä) ennen ulkoilua. Niidne jälkeen pehtoori lähti ladulle, minä kameran (ja auton) kanssa Kaunispäälle. Kuva on otettu noin puoli kolmen aikaan … Sinisestä hetkestä toiseen.

Huipulla ja Saariselän keskustassa paljon japanilaisia, venäläisiä, lappilaisia, mökkiläisiä. Kaikenlaisia asioita minullakin toimitettavana.

Pakkasta – 10 C – – 20 C. Kovasti on vaihdellut tunturin tuolla ja tällä puolen nuo lukemat.

Ruoka ja viini

Joulutaikina

Joulupullataikinaa tehdessä, kardemummaputkiloa avatessa hulvahdus lapsuudesta: kardemummaputkista tuli maailman parhaat (noin vaatimattomasti) hernepyssyt. Minun lapsuudessani kardemummanputkilot olivat lasia, eivät helposti sahattavaa muovia, eikä ihan jokaikinen kakara osannutkaan tehdä kardemummaputkilosta kunnon hernepyssyjä. Minä osasin. Erinäisten harjoituskappaleiden ja hyvän opetuksen jälkeen. 🙂

Jotkut tytöt osasivat tehdä kardemummaputkiloista jotain nukkekotikapineita tai barbi-vermeitä. Minä en niitä osannut, en todellakaan, mutta hernepyssyn osasin. Tosin vasta – kotipihapiirssä olleen – korjaamon miesten Keinä-Erkin, Paavolan ja Sampan opettamana. Heidän avullaan minäkin opin leikkaamaan putkeen tasaisen huulia repimättömän reunan.

Joulupullataikinasta puheenollen: onko minulla joku erityisresepti? Ei, ei ole. Joulupullataikinan teon ensimmäinen ohje on tehdä se ajan kanssa. Ainekset lämpenemään ajoissa. Paljon kardemummaa. Sokeria soveliaasti, mutta voita kunnolla! Jos sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin on joulupullasta kiinni, niin olkoon! Neljänneskilo voita, vähintään. Siis voita, eikä mitään leivontamargariinia. Silloin harvoin kun pullaa leivotaan, siitä tehdään hyvää ja voilla. Diettiieineet on erikseen.

En muista, miten kansakoulussa pullataikina tehtiin, mutta merkillisen pimeässä tilassa niitä pullatonttu-ukkoja väännettiin. Aina 4-6 oppilasta kerrallaan pääsi tekemään. Oliskohan ollut kolmannella luokalla, jolloin pullatontun omilla enemmän tai vähemmän likaisilla pikku kätösillä tein, enkä edes ehtinyt oman vuoroni aikana tehdä sitä valmiiksi. Ope vaihtoi ryhmää, mutta meitsi taiteili omaa tonttuaan aina vain uuteen malliin. Lopulta se oli varmaan niin lämitty ja leivottu, ettei olisi kannattanut edes maistaa. Mutta voi sitä hartautta, millä sen tein…

Samalla hartaudella olisin mieluusti tehnyt tämänvuotisen joulusivunkin, mutta nyt ei ollut mahdollisuuksia. Joulusivu on kuitenkin jotensakin valmis. Käykäähän katsomassa sieltä joulutaikinoiden ohjeita. On siellä kalapatee, sorbetti ja viinivinkkejäkin. Ja kuvia. Tietysti kuvia. … Joulunodotusta toivottelen

Joulureseptit ja viinivinkit 2009

_________________________________________________________________

Joulukorttikuva n:o 19
Tonttu joulutaikina kainalossa

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Zabaione ja LappItalia

On aika vastata joulukuun ruokahaasteeseen. Ja vinkata kaikille blogivierailleni nettikeittokirjasesta. Olkoon se lukijalahja teille kaikille. Ja huomatkaapas että postauksen alareunassa on arvontakin…

__________________________________________________________

Joulukuun ruokahaasteen julkaisi Krisu voitettuaan marraskuun haasteen tulisella broileri-reseptillään. Blogissaan Merkintöjä Melukylästä Krisu kirjoittaa, että joulukuun haasteruoassa on käytettävä alkoholia. Sen jälkeen minulla ei oikeastaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä tämä: Zabaione freddo, prego!

Haastesivun kuvassakin on yksi versio samaisesta jälkiruoasta. Zabaiglione, Zabaione, Sabayon, Sabaione, Viinivaahto, tällä klassikkojälkiruoalla on monta nimeä. Eri ruokakulttuureissa eri nimillä ja vähän eri versioina. Monta kertaa olisin halunnut tehdä zabaionea jälkiruoaksi, mutta kun minusta ei ole mukavaa kesken illallisen enemmälti vispailla mitään ja kun keittiöpiikaa ei ole, riemastuin tähän versioon, johon yhdessä Italiasta ostetussa keittokirjassa törmäsin: tämä tehdään jo edellisenä iltana.

Vuosien varrella resepti on vähän muuttunut. Vain vähän. Kyllä tästä on tullut yksi suosituimmista jälkkäreistäni. Zabaione sopii kesän jälkiruokaherkuksi, mutta myös joulupöytään, – kaneli makuuttaa sen jouluiseksi.

Zabaione freddo – viinivaahdon uusi tuleminen

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
1½–2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1–2 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl kuohukermaa

Ensimmäiseksi on tietysti mentävä ostamaan Marsalaa. Sitä ei myydä pienemmissä pulloissa, mutta se säilyy hyvin, joten ei huolta. Zabaionen lisäksi sitä voi käyttää mm. kalkkunan marinadiliemeen ja marsala-loraus sopii moniin kastikkeisiinkin.

Vatkaa kaikkia muita aineksia paitsi kermaa vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes vaahto on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Jäähdytä seos jääkaapissa. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi, kääntele se munavaahtoon. Jaa annoslaseihin ja anna tekeytyä yön yli.

Tätä zabaionea ei tehdä vieraiden odotellessa pöydässä vaan mieluusti se kannattaa tehdä edellisenä iltana. Maku pehmenee ja täyteläistyy yön yli levättyään. Merkillisesti makuun vaikuttaa myös se, että vaahto on annosteltu laseihin valmiiksi (klikkaa kuva suuremmaksi). Jos tätä jää (ihmettelen kyllä :)) niin voit pakastaa sen ja saat oivallista zabaione-jäädykettä.

Olen julkaissut tämän reseptin aiemminkin: pari vuotta sitten tein pienen omakustanteisen keittokirjan, ja resepti on myös siellä.

Tiedoksi kaikille ruokabloggaajillekin: olen juuri laittanut 135-sivuisen kirjan pdf-versiona nettiin.

Käykäähän katsomassa LappItalia – à la Carte … Kirjassa on ideoita lappilaisesta ja italialaisesta keittiöstä – makumatka tuntureilta Toscanaan. Mukana on omia kehitelmiä ja toisilta lainattuja reseptejä. Kuvia ja juttuja reseptien lomassa. Ruokaa ja leivonnaisia arkeen ja juhlaan.

Sivulla on arvontakin, jossa on muutama pieni ruoka-aiheinen palkinto. Ja joulureseptisivullakin on ehkä jotain asianharrrastajia kiinnostavaa…

_______________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12
Tällä kertaa kuva on tuolla LappItalia -sivulla… 🙂

Ruoka ja viini

Joululimppu ja muita aikaansaannoksia

Jos lähtee kolmelta töistä ehtii tehdä siviilissä vaikka mitä! Käydä kaupassa (milloin minun on viimeksi tarvinnut arkena kaupassa käydä?), käydä tyttären luona (viedä huomaamatta ruokaakin) ja yrittää vielä nettiyhteyden kytkemistä, vain yrittää (ilmeisesti ongelma on ollut sittenkin siinä että taloyhtiön verkko ei sittenkään ole vielä kunnossa. Siis minä en olekaan ihan tumpelo? 🙂 ), kokkaillla pojalle ja itselle päivällinen, silittää pieni vuori pyykkiä (milloin minun on viimeksi tarvinnut hoidella silitysvuoria, edes -tuntureita?), puhua äidin kanssa tunteroinen puhelimessa (hands free toimii silittäessä yhtä hyvin kuin liikenteessäkin), leipoa ensimmäiset joululimput ja ottaa kalenterikuva (että sisällä kuvaaminen on vaikeaa!).

Tämän kaiken ehtii
kun karkaa töistä,
kun ei ole koko iltaa koneella
(maanantaina lääkäri kehotti vähentämään datailua, pisti kortisonia olkavarteen ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan),
kun pehtoori on pohjoisessa
(jossa on kuulemma kaunista, lunta, rauhallista, hyvä hiihtää, rantasauna entisensä ja muutoinkin sellaista kuin tähän aikaan vuodesta kuuluu ollakkin. Enkä minä todellakaan haluaisia olla siellä, no en. Siis minun on ollut ehdittäväkin kun jo tottumukseen asti hyväksi passattu elämänmenoni on heilahtunut viikoksi raiteiltaan),
kun poika lupaa siivota itse huonettaan
(tosin luvatahan aina voi!)

Kalenterissa on joululimppu. Sen reseptin olen julkaissut jo keittokirjassani, mutta pistänpä taas tuohon mukaan. Onhan resepti niin helppo ja kelpo. Tämä juttu liittyy myös tulevaan vähän isompaan yllätykseen: pysykäähän linjoilla.

________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 2
JOULULIMPPU RESEPTEINEEN

Joululimppu

1 l piimää
50 g hiivaa
2 dl siirappia
2 rkl pomeranssinkuorta
½ rkl anista rouhittuna
1 rkl suolaa
8 dl ruisjauhoja
4 dl hiivaleipäjauhoja
1 l vehnäjauhoja

Lämmitä piimä. Lisää hiiva, mausteet ja siirappi.
Alusta taikinaan jauhot.
Peitä ja kohota taikina.
Leivo neljäksi limpuksi, ja pistele pinta haarukalla.
Kohota uudelleen. Voitele siirapilla jos haluat (minä en halua: se sotkee) .
Paista 200 asteessa noin 30–40 minuuttia.

PALJON LISÄÄ JOULU- JA MUITA RESEPTEJÄ TÄÄLLÄ
Joulureseptejä, keittokirja ja viinivinkkejä

Ruokahaaste

Marraskuun ruokahaaste: HOT!

Marraskuun ruokahaaste on HOT, HOT, HOT! Lokakuun ruokahaasteen jumalaisella ”Imaami pyörtyi” -munakoisoreseptillä voittanut Kissapöydällä -blogin voittaja toteaa, että marraskuun haasteruoassa tulee käyttää tulista raaka-ainetta.

Koskapa ainakin meidän huushollissa marraskuussa maistuvat paitsi lämmittävät, mausteiset ruoat muutamille perheenjäsenille myös suklaa, ajattelin ensin tehdä yhdestä joulunajan suosikkijälkiruoastamme ”suklaakupeista” chili-suklaa -version. Suklaakuppien reseptin olen kuitenkin jo julkaissut: sen ja sivutolkulla muita joulureseptejä löydät täältä. Niinpä siis jotain muuta.

Chili-suklaa-linjalla silti jatketaan, mutta ei tehdäkään jälkiruokaa, vaan kastiketta. Kastikkeen pohjaidea on saatu tutun keittiömestarin postituslistan kautta. Hieman keventelin, ja samalla hieman tulistin alkuperäisen kastin reseptiä. Erityisesti broilerin tai pastan kanssa tämä tulisempi versio sopii hyvin.

Tässä kastikkeessa erityisen paljon suklaata erityisesti marraskuussa tarvitsevat – ja tietysti kaikki muutkin – saavat lämmittävää, uskomattoman herkullista, pienesti tulista kastiketta pääruoalle, ja samalla kertaa ihanan suklaisen herkullisen häivähdyksen makuhermoja hivelemään.

Kuten suosimani reseptit yleensäkin tämäkin on kerrassaan simppeli sovellus.

Chili-cacao-kastike

lihalle, broilerille, pastalle, …
3 rkl vasikanfondia
2 dl ruokakermaa
3 rkl Olympia-sulatejuustoa
mustapippuria myllystä
Santa Maria cacao-chili mausteseosta (ainakin 1 tl)
1 punainen chili

***

Mittaa fondi (teflon)kattilaan ja kiehauta se.
Lisää joukkoon kerma ja kuumenna kiehuvaksi.
Lisää joukkoon chili-cacao-mausteseos, pippuri ja pieneksi silputtu chili.
Sulata joukkoon juusto.
Sekoita ja kuumenna.

Tarjoile lehtipihvin, paistin, broilerin, pastan kanssa. Kannattaa valita pasta johon kastike ”uppoaa”: farfalle, gnocchi, penne, radiatore tms.

Kuvassa kastiketta ei paljon näy, klik, klik kuvaa, niin näkyy vähän paremmin.

Ruoka ja viini

Pampoenmoes – kurpitsalisuke afrikkalaisittain

Afrikan matkan jälkeen, ennen halloweenia, jota edelleenkin kieltäydyn viettämästä, tein tänään kurpitsaruokaa.

Yritin tehdä sellaista kuin söin matkalla monta kertaa, mutta vaikka kaupoissa nyt onkin komeita kurpitsoja ja vaikka minulla oli uusi keittokirjakin apuna, ei Pampoenmoes ollut samanlaista kuin viime viikolla.

Kurpitsan värikin oli aivan eri. Tuo meidän kurpitsa oli sellainen lentopallonkokoinen ja siitä tuli neljälle sopivasti. Melko ontto yksilö sattui tuo olemaan.

Afrikassa ruoka oli kunnolla oranssia kuten bataatti- tai porkkanasose tai kuten kurpitsan kuori, mutta tämä versio jäi paljon vaaleammaksi.

Mutta ei se huonoa ollut.

Suosittelen viikonlopun liharuoan lisäkkeeksi ehdottomasti.

Pampoenmoes

1 kurpitsa

1 – 2 tl kanelia

2 – 4 tl ruskeaa sokeria (fariini- cane-, moscovite- , … )

1 tl suolaa

2 – 3 rkl voita

½ dl vettä

Halkaise kurpitsa, kaavi sisus pois, kuori palaset ja pilko ne pieniksi (2 x 2 cm). Pistä uuninkestävän vuoan pohjalle, ripottele väliin ja päälle kanelia, sokeria, suolaa. Vuokaa n päällimmäiseksi voita ja puoli desiä vettä. Pistä uuniin (180 C) noin kolmeksi vartiksi. Tai jos on kiire, niin kuin tietty tänään oli, töiden jälkeen nälkäisten odottaessa einettä, laita vuoka mikroon (täysi teho viitisen minuuttia) ja sitten vasta uuniin, niin selviät puolen tunnin kypsennyksellä. Varmaankin hidas uunikypsytys on (tässäkin) paremman tuloksen antava vaihtoehto.

Ruokahaaste

Lokakuun ruokahaaste: leffaruokaa

Sisilia. Sàvocan kylä. Pienen aukion laidalla Bar Vitelli, jossa Michael Corleone ja Apollonia kohtaavat. Kummisetä-elokuvan maisemissa, tunnelmissa.

Sisilian välimerellisissä, kuvauksellisissa maisemissa Forza d´Agron kylässä, jossa sielläkin on Kummisetä-elokuvia kuvattu, saimme jotensakin tasan vuosi sitten syödäksemme Pesce spada alla Siciliana (miekkakalaa sisilialaisittain). Sieltä tuomisena makumuisto, mutta myös resepti. Melkein kuin elokuvasta saatu resepti siis. Miekkakalaa meidän kalatiskillä on tarjolla kovin harvoin, eikä koskaan noin komeita kuin Sisiliassa oli (klikkaa kollaasi suuremmaksi, näet kalatkin paremmin), joten reseptiä on sovellettu sekä lohelle että kuhalle.

Syyskuun ruokahaasteen Syysillan kaaliherkullaan voittanut Jytis asetti Herkku ja koukku -blogissa mainion haasteen: Leffaruokaa. Lokakuun ruokahaasteena on siis tehdä ruoka, jonka innoittajana on elokuva. Vaikka haasteeseen on jo Kirsikkakin vastannut Kummisetä-leffojen innoittamana, en voi olla tekemättä samoin. Siispä osallistun reseptillä, jonka nimi olkoon vaikka

Corleonen kuha

2 silputtua sipulia

2 pilkottua lehtisellerin vartta

2 murskattua valkosipulin kynttä

2 laakerinlehteä

5 rkl oliiviöljyä

5 kaltattua, palasiksi hakattua tomaattia (hyvä tölkkitavarakin käy)

2 tl sokeria

½ ploa kuivaa valkoviiniä

suolaa ja pippuria

600 g kuhafilettä (tai miekkakalaa tai lohta)

Pehmitä sipuli, lehtiselleri, valkosipuli ja laakerinlehti ruokalusikallisessa oliiviöljyä. Lisää tomaatit ja sokeri. Hauduta aineksia viitisen minuuttia.

Lisää viini, suola ja pippuri. Hauduta toiset viisi minuuttia.

Lisää annospaloiksi leikattu kala. Käännä kala kerran. Kuha kypsyy nopeasti, noin viisi, korkeintaan kymmenen minuuttia. Kun se on valkoista, eikä enää läpikuultavaa, se on valmista. Perfetto!

Kalan valmistukseen tarvitaan viiniä: sisilialainen Rapitala sopii siihen ovallisesti.

(Kaikki kuvat muuten suurenevat klikkaamalla).

Rapitala-viini ja Nino Rotan säveltämä Kummisetä-elokuvan musiikki,

Waltz erityisesti :),

tekevät leffaruoasta melkein aitoitalialaisen.

Bon appetito!

~~~~~~~~~~~

Traileri vie tunnelmaan…

http://www.youtube.com/watch?v=lSj9IdwLfzo

Ruokahaaste

Syyskuun ruokahaasteen voittaja

Syyskuun muistoja herättänyt lapsuuden paras kotiruoka –haaste on ohi. Ääntenlasku on suoritettu: kuusitoista makoisaa haasteeseen osallistunutta reseptiä keräsivät yhteensä 99 ääntä.

Kolmen kärki oli tasainen: Vellipojan Mustatorvisienitäytteiset kurttukaalikääreet nousivat 11 äänellä kolmanneksi ja tasaäänin (12 ääntä) ykkössijalle ylsivät ”Siskot kokkaa” -blogin Uuniomenat kaurakekseillä tuunattuna ja ”Herkku ja koukku” -blogin Syysillan kaaliherkku.

* * *

Tasatulos edellytti arpajaisten järjestestämistä: äsken aamukahvipöydässä oli suurta urheilujuhlan tuntua kun järjestimme arpajaisia. Siis samoin kuin elokuun ruokahaasteen voittajan, myös syyskuun ruokahaasteen voittajan ratkaisi arpa:

Rutkasti ONNEA ja kokkausintoa edelleen Lapsuuden kotiruokamuisto -haasteen voittajalle Herkku ja Koukku- blogiin!

***

Kiitos kaikille haasteeseen osallistuneille. Nostalgiset lapsuuden ruokamuistot olivat minusta hieno lisä tämän kuukauden haastevastauksissa. Kiitokset niistäkin. Äänestäjille tietysti kiitos kiinnostuksesta, ja nyt taas katseet seuraavaan kisaan. Haasteen asettamisvuorossa on – taas – Herkku ja koukku -blogin Jytis. On lokakuun haasteen vuoro.

Ruokahaaste

Syyskuun ruokahaasteen äänestys

Syyskuun ruokahaasteen ideana oli lapsuuden parhaan ruokamuiston ja reseptin henkiinherättäminen ja päivittäminen niin halutessa. Ruokamuistoja eri vuosikymmeniltä tulikin yli odotusten: yhteensä 16 bloggailija-kokkailijaa palasi mielessään kotikodin ruokapöytään ja sen herkkujen makumuistoihin.

Koskapa kommenteissa ja blogeissa on lapsuuden ruokamuistoista käyty keskustelua ja heittäydytty menneittein vuosikymmenien arkiruokakulttuuriin muisteloihin, on vinkattava, että tämän blogin yläpalkissa on ”artikkelit”. Siellä on pieni juttuni (”Makkarakuppeja ja lanttumunkkeja”) suomalaisen kotiruoan historiasta 1900-luvulta. Se, että noiden asioiden parissa vietän työaikaanikin, selittänee myös tämän merkillisen, mutta onneksi aika innostuneen vastaanoton saaneen, valintani haasteaiheeksi. 🙂 Haasteen vastauspostauksissa olevat jutut ovat olleet nostalgisia, lämminhenkisiä tarinoita. Suosittelen blogeihin klikkailemista muutenkin kuin reseptien takia. Minusta monet tarinat olivat kovin viehättäviä.

Alla kaikki kisaan osallistuneet ilmoittautumisjärjestyksessä ja lopussa äänestysvalikko.

Äänestys päättyy 30.9.2009 klo 24.00 ja lokakuun ensimmäisenä on selvillä syyskuun ruokahaasteen voittaja.

Virpin äidin kiinalainen kanapata (Peruspöperöä)

Mustatorvisienitäytteiset kurttukaalikääreet (Vellipoika)

Juustoinen jauhelihakastike Lapsuudenmaasta (Sillä Sipuli)

Vuohenjuustokasvislasagne (Pata & Kattila)

Syysillan kaaliherkku (Herkku & Koukku)

Maxaboxi (Keittiö Piemonten sydämessä)

Perinteinen perunalaatikko (Kulinaarimurula)

Lapsuuden fudgekinuskimuisto (Appelsiineja ja hunajaa)

Kookos-lime-seikastike (Anzkun Kauhasta kajahtaa)

10visapipuuro

Vispipuuro (Kurpitsamoska)

Savuluusoppa (Äijäruokaa)

Lapsuuden lätyt (Pastanjauhantaa)

Persiljapikanttinen marjapuuro (Kissa pöydällä)

Köyhät ritarit (Fakta & Farfalle)

Uuniomenat kaurakekseillä tuunattuna (Siskot kokkaa)

Lapsuuden pannukakku (Sorsanpaistaja)

Ruoka ja viini Vanhemmuus

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tänään oltiin pitkästä aikaa koko perhe yhtä aikaa ruokapöydässä. Esikoisen työvuorot/luennot ovat pitäneet meidät eri ruokavuoroissa toista viikkoa. Mutta siis tänään tiesin saavani perheen yhtäaikaa keittiöön, ja töiden jälkeen pikakokkausta, ilman enempiä suunnitelmia. Broileria ja pastaa. Tavallisen broilersuikaleet-, valkosipuli-, paprikajauhe-, pippurit-, suolaa- ja jotain maustetta -viritelmän piristämiseksi hulautin kastikkeen kypsymisen loppuvaiheessa melkein puoli pullollista uutta maustekastiketta – joka sitten paljastuikin salaatinkastikkeeksi 🙂 – mukaan. Piti oikein kesken sapuskan mennä katsomaan, että mitäs soosia se oikein olikaan, ja kyllä: salaatinkastike. Merkki Felix ja maku mango-chili. Sehän sopi kermaiseen broilerkastikkeeseen kuin nenä päähän. Mukava vahinko.

Ja verbaalitykkityttären höpötyksiä ja lievästi sanottuna vanhemmille kettuilua, sarkastista sanailua oli ilo kuunnella. Entä sitten juniori: oli itsekin aivan hämmästynyt kun ei ole mitään kouluhommia rästissä. Naureskeli, että oispa joku joskus kertonut, kuinka hulppeaa on kun on esseet tehty ja läksyt duunattu. Olisipa tosiaan joku joskus kertonut!! Vallan veikeitä poikamme haastoi!

Ruokapöytä on hyvä paikka. Arkiruoka, ruoka kotona. Sitä ei meidän nuorisokaan ole onneksi koskaan kyseenalaistanut. Tupisematta kotiin hankkiutuvat ruoka-aikaan – jos suinkin mahdollista ja yleensä on. Se on minulle merkillisen tärkeä juttu. Nyt näissä arkisapuskoissa alkaa olla jo sellaista sisäänrakennettua haikeuttakin, sillä esikoisen muuttopäivä lähenee. … Onneksi tyär on luvannut viikonloppuisin kotiin tulla… ainakin syömään. 🙂