Ruoka ja viini

Lapin karuuden jälkeen Oulu on kovin vihreä, tuoksuukin vihreälle. Ja aamun lämpö tuntui niin kesältä.

Päivän ohjelmaan kuului vain turhan paljon sisäoloja. Toisaalta huoltopäivä oli hemmottelua: fysioterapiassa ja jalkahoidossa. Perinteisesti kesälomani alkuun tähän huoltosettiin kuuluisi vielä verenluovutus, mutta kun olen jo oppinut, että ei se minulle sovi silloin kun on lennolle lähtö lähellä. Ja seuraavalle lennolle lähtöön ei ole enää viikkoakaan. Sitä paitsi kävimme aika vasta Juniorin kanssa yhdessä SPR:llä. Ja että se poika osasi repiä riemun siitäkin. Oli koko päivän, ja pari seuraavaa, niin verenluovuttajaa, niin verenluovuttajaa. Hyvähän se on jos jää tavaksi siellä käydä. Aikoi ainakin. Paljon muutakinhan poika on kyllä aikonut.

Lennoilla pyörtyilemiseen, verenluovutukseen ja alhaiseen verenpaineeseeni liittyen olen nyt saanut pariltakin lääkäriltä luvan ja kehotuksen syödä poikkeuksellisen suolaista ruokaa hyvissä ajoin ennen koneeseen nousua. Taitaapa viikonlopun ruokalistalla sitten olla gefilusta ja graavilohta. 🙂

Ruoasta puheenollen. Katsoin juuri eka kertaa ”chez Jounin”. Ja tekivät siinä sitten macaroonseja. Joita minä olen jo kolmesti yrittänyt!  En ihan Nizzan kokkien tulokseen ole yltänyt, mutta mikä ohjelmassa lohdutti, oli että siinäkin todettiin, ettei niiden onnistuminen ole aina varmaa edes parhaille ”pasticceeraajille”.  Minähän viikonloppuna vielä kerran yritän, – jollei onnistu, luovun koko projektista. Ohjelmassa oli myös hyvä pannacotan ohje, ja siinä tehtiin aluksi marjabalsamico, mistä tulikin mieleeni Mansikat balsamico-marinadissa ja niiden kera limemascarponea. (Resepti on LappItaliassa ja Mestarien vieraana -kirjassa.) Joskopa sitäkin, jo huomenna? Ei, ei huomenna. Huomenna mennään Maikkulaan juhlimaan Murmelin tasavuosia.

Mansikat balsamico-marinadissa ja limemascarponea

1 l mansikoita
½ dl valkoista balsamicoa
2 rkl sokeria

100 mascarponea
½ dl tomusokeria
1 lime

Keitä balsamicoa ja sokeria kattilassa kunnes sokeri on sulanut. Anna jäähtyä ja kaada kokonaisten, perattujen mansikoiden päälle.
Pese ja kuivaa lime, raasta kuori. Sekoita raastettu kuori mascarponen ja tomusokerin kanssa. Tarjoa kreemi yhdessä balsamicolla maustettujen mansikoiden kanssa.

_______________________________________

Vielä on muutama tunti aikaa osallistua blogin kesäkisaan.
Osallistujia on kovin vähän, joten kannattaa kokeilla …
Kilpailu ja ohjeet osallistumiseksi TÄÄLLÄ.
Yhteen kysymykseen löytynee perusteellinen vastaus huomisen Kalevasta… 🙂

Eiliseltä jäi kesken …

Scampit ovat ihanan välimerellistä, vähän ylellistä kesäruokaa. Saahan niitä valmiiksi kypsennettyinäkin, mutta maistuvat ja tuoksuvat aivat erilaiselle, paljon paremmalle,  kun marinoi ja grillaa itse. Keittiömestariystäväni oivallisen marinadin reseptiä vähän tuunasin ja tämmöinen on tulos

Grillatut scampit
(alkuruokana salaattipedillä 2 – 3 riittää, pääruokana 4 – 6 esim. risoton kera/ruokailija)

Marinadi riittää noin tusinalle

Sulata scampit ja marinoi niitä puolisen tuntia

3 rkl oliiviöljyä
2 limetin mehu
1 rkl (thai-)kalakastiketta
yksi pilkottu punainen chili
2 rkl korianteria silputtuna

Pujottele marinoidut, valutetut scampit varrastikkuun ja grillaa vajaa viitisen minuuttia, – katkaravun värisiksi.

Juniori ei luonnollisestikaan jättikatkaravuista tule kylläisiksi, joten keittelin samalle sapuskalle pastaa ja tein helppoakin helpomman

Välimerellisen poronkäristyksen, 🙂

400 g hyvää käristyslihaa
2 rkl voita
suolaa
reilusti pippuria myllystä
1 prk vuohenjuusto-tomaatti-ruokakermaa

Sulata voi pannulla, paista jäinen käristys normaalisti. Suolaa ja pippuroi.
Kaada ruokakerma pannuun ja anna hautua 10 – 15 minuuttia.

Tarjoile ehdottomasti pastan, ei perunamuusin, kera.

Bon appetito!

Viikonlopun viineistäkin jokunen sananen. Alkon uutuuksissa on kaksi ”meidän talon” viiniä. Lindeman´s Early Harvest valko- ja punaviinien ideana on ”low calories”. Molemmissa on alle 10 prosenttia alkoholia. Molemmat ovat nuoria, kevyitä, kesäviinejä. Ja molemmat kannattaa nauttia kylmänä, valkoinen liki jäisenä, ja punaviinikin lähes jääkaappikylmänä.

Valkkari on tehty Semillon- ja Sauvignon Blanc -rypäleistä. Minä kun olen sen verran rajoittunut, että en SB-rypäleestä tehdyistä viineistä pidä, en luonnollisestikaan ollut kovinkaan riemastunut tästä. Mutta hyvä viini se on. Ja ideana kevyt kesävalkkari hyvä. Noiden scampien ja varsinkin salaattien yms. kanssa nauttisin kuitenkin mieluummin punaista syrah-viiniä. Siinä oli sellaista ”rosemaisuutta”. Mutta paljon parempaa kuin monet roset. Siis hyvä vaihtoehto niille.

1840-luvulla Australiassa viinintuotannon aloittanut hollantilainen Lindemans antoi talon kuohuviinille nimen Cawarra, joka on paikallista alkuasukaskieltä ja tarkoittaa ”virtaavan veden äärellä”. Viinitalo olisi voinut käyttää Cawarraa myös näiden kesäviinien tuotenimessä. Sopivat veden äärelle, mökille ja piknikille.

Tarvitsen enemmän aikaa!!!

Ja se mitä kaipaan on lämpö. Varhain aamulla rullistelemassa tuntui että lapaset eivät olisi olleet ollenkaan turhaan. Lujaa sai luistella ettei olisi muutenkin palellut. Sitten aamupäivällä pihahommissa olisi kevyttoppapuku ollut ihan passeli. Ja kuinka mukava olisikaan ollut kattaa ulos kun tytär ja äiti tulivat ruoka”vieraiksi”. Noh söimme Festassa. Tein uudesta mozzarellasta rullia ”terveisiä keittiöstä”. Tosi kätevä tuote.

Paketista avautuva mozzarellalevy on hyvä täyttää mieleisekseen. Näin eka kerralla kovin konservatiivinen ratkaisu, mutta eipä siinäkään ollut vikaa. Basilikanlehtiä, tomaattihakkelusta, ruohuosipulisilppua, parman kinkkua, ja eiku rullalle ja sitten viipaleiksi.

Tein näitä paristakin paketista, tarkoituksena viedä toinen nyyttäreille, kihlajaisnyyttäreille. Kuukauden sisään toiset kihlajaiset. Olen siis siinä iässä, että ollaan mukana ”toisella kierroksella”!! Siis. Meillä oli kutsu illansuuksi yliopiston kasvitieteelliseen. Sinnehän pyöräilimme, OSA nyyttärisapuskoista mukana. Ei haitannut vaikka mozzarella-rullat jäivät kotiin, sillä tarjolla oli paljonkin herkkuja. Ja oli mukava nähdä muutamia harvoin tavattavia tuttujakin.

Takaisin tullessa kädet jäässä. Kun ei ollut tullut mieleen – vieläkään, taaskaan – ottaa hanskoja mukaan. No huomista aamua varten olen ne jo tuulikaappiin nostanut.

Tosin en haluaisi edes lähteä töihin huomenna. Minulla olisi niiiiin paljon tekemistä täällä kotonakin.  Varsinkin jos olisi vähän lämpimämpi 🙂

On niin syksyinen ilma (+ 7 C!! + illansuussa tuuli niin, että sitä voi nimittää myrskyksi!!) että säilöntä sopii oikein hyvin kuvioihin. Siis raparperichutney. Vakkarireseptillä (klikkaa niin saat reseptin näkyviin). Juuri nyt on paras aika tehdä chutneyta: tulee hyvää. Ja nyt koko huusholli tuoksuu inkiväärin ja valkosipulin, haudutetun raparperin ja makoisan valkosipulin aromeilta. Siis makoiselle tuoksuu. Chutney maistuu pitkin  kesää ja talvea. Ja saapahan tuon kasvimaalla anarkistisesti vellovan raparperipehkon edes vähän pienemmäksi!

Sitten toinen säilyke. Uusi resepti joka on kirjassa Toscanalainen keittiö.  Timjamilla ja valkosipulilla maustettuun balmicoon säilöttyä munakoisoa!  No munakoisoreseptejähän on vaikka kuinka, mutta tässä on parasta se, että munakoisoja voi käyttää paljon ja ”kompotti” säilyy – kauankin.

Munakoisot marinadissa

750 g munakoisoa
1 ½ dl oliiviöljyä
ohuiksi viipaleiksi leikattuja valkosipulinkynsiä (4 – 8)
½ dl pilkottua timjamia
suolaa
mustapippuria myllystä
½ dl balsamicoa

Leikkaa munakoisot pitkittäin sentin siivuiksi. ja sitten leikka kahtia. Levitä viipaleet uunipellille ja sivele niille vähän oliiviöljyä. Grillaa uunissa (250 astetta viitisen minuuttia puoleltaan, käännä välillä)
Siirrä munakoisot kulhoon jäähtymään. Sitten laita päälle valkosipuliviipaleet, timjami, suola ja pippuri. Kaada päälle keskenään sekoitettu balsamico ja oliiviöljy. Tölkitä.

Heti nautittuina ihania, mutta munakoisoviipaleita voi tarvittaessa nostella salaattiin, lautaselle. …

Eihän munakoisosta voi mitään silmänruokaa tehdä, mutta hyvää silti. Ja tyttärelle maistuvat kaikki munakoisosapuskat! Sekin on hyvä syy niitä tehdä.

_____________________

Ai niin: puutarhakuva (klikkaa isommaksi). Daalia sateen jälkeen.

Se että sataa ja on kylmä ei ole vain huono asia. Koska: a) tulee tehtyä duunia ihan huomaamatta b) nenä ja kaikki hengitystiehyet pelittävät kunnolla, c) voi haaveilla kesälomasta ja tehdä järjestelyjä sen eteen.

Olen  varannut Mustionlinnan kesäteatteriin liput ja yösijan linnan Isosta tuvasta, etsinyt muutaman museon ja puutarhan kotimaan matkamme varrelta, perehtynyt Fiskarsin ja Billnäsin alueen mahdollisuuksiin, päättänyt kalaasipäivän ja pistänyt siitä ystäville tiedon. Tämän pienen haaveilun jälkeen voinkin taas palata kirjoituspöydän ääreen arvostelemaan tutkielmia: MISTÄ näitä proseminaareja oikein tulee! (13 työtä reilun viikon sisällä!)  Noh, tulostahan se vaan on. Ja edelleenkin mielenkiintoisia ovat.

Puutarhakuva on kasvimaalta, jossa ruohosipuli, valkosipuli, raparperi sekä lipstikka tietysti! jo rehottavat ihan ilman mitään hoitoa ja huolta.

Keittokirjani ensimmäinen resepti on lipstikkakeiton resepti. Alla kuva keittokirjasta…

_________________________________________________________________________________________________________________________

Miten tänään on niin pitkä päivä ollutkin!

Aurinko on näyttäytynyt vain hetkisen, mutta siitä huolimatta pitkä sauvakävelylenkki aamusella. Lounaaksi värkkäiltiin juhannusruokaa (enemmän juhannus- kuin vappuruokaa): korvasienikeittoa, tuoretta leipää eturuoaksi, pehtoori avasi savustuskauden ja saimme siikaa, tein sille kaveriksi salaattia ja tsatsikia. Jälkkärinä toscanalaista sitruunapiirasta.* Resepti alla.

Ei jaksanut murmeli tulla syömään, eikä tytär päässyt kun oli töissä, mutta onneksi systeri ajoi Iistä seuraksemme lounaalle.

Kesäruoka ja toscanalainen piiras toivat sen verran kevätoloa, että sain vihdoinkin aikaiseksi istutella yrttejä. Rosmariinia, oreganoa, timjamia – basilikaa tietysti. Sitruunamelissaa tai minttua pitäisi vielä laitella.

Ajatuksena ja aikeena on tässä ollut myös laitella ”uuden” makkarin seinälle kehyksiin uusia ja vanhoja valokuvia, mutta etsiessä lapsista tarhassa otettuja ”studiokuvia” tulikin eteen muutaman laatikon siivous, ja siivousvälineitä hakiessa hoksasin, että allaskaappi oli putsattava, minkä jälkeen olikin imuroitava kun kaapista tuli roskia, ja siinä samalla kun imuri kerran oli esillä, oli järkevää siivoilla kilpikonnan terraa ja  sitten aloinkin olla jo taas suihkun tarpeessa ja siinähän oli sama tehdä vähän pedikyyriä, ja tästä oli enää hyvin lyhyt matka pyyhepyykin hoitelemiseen. Tätä rataa! Ja kello ei ole vielä seitsemääkään! Haluan jo nukkumaan!

______________________________________________________________

Toscanalainen sitruunakakku

Pohja
200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte
5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 sitruuna kuori
tomusokeria

Tee ensin täyte: laita (teflon)kattilaan keltuaiset, sokeri ja raastettu sitruunankuori. Kuumenna hiljalleen ja lisää jauhot ja maitoa. Sekoittele koko ajan ja keitä kymmenisen minuuttia tai niin kauan, että kastike sakenee. Jätä jäähtymään ja tee taikina. Sekoita kuivat aineet, ja sekoita niihin voi nokareina, lisää munat yksitellen.

Ota puolet taikinasta ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Kaada jäähtynyt täyte pohjan päälle ja kauli lopputaikinasta kansi kakulle. Paista noin 200-steisessa uunissa puolisen tuntia. Toscanassa tämän kanssa ei tarjota suklaakastiketta, mutta kannattaa kokeilla vaikka valmiskastiketta tämän rinnalla. La Dolce Vita! Miten makeaa elämää!

Sunnuntain aurinko, – kuin lahjaksi saatu.

Vähän on ollut sellainen suorittamisen meininki tänään, mutta hyvällä mielellä olen suoritellut. Koetan kuvin kertoa…

Merenrannassa aamulenkillä kylmä. Jäälle ei enää ollut asiaa, muilla kuin variksella.

Siispä siirryin Meri-Toppilassa sisäosiin. Paikoin jo lämmin. Poimin noita etualalla olevia kaisloja, pihalle ruukkuun.

Ruukku ja muitakin pihakalusteita nosteltiin ulos, siivoiltiin ikkunalautoja, leviteltiin lunta.

Kaasulämppäri takasi lämmön niin, että huomenna toivottavasti sairaalasta kotiutuvan murmelin ja systerin kanssa pitkät tovit tarkenin ulkosalla istuskella ja telefoneerata.

Lämmön ja auringon huumaamana avasimme kuohuvan. Tämän kevään uutuus cava Alkossa on Faustino. Alle kympin maksava oikein hedelmäiseksi, tasaiseksi, täyteläiseksi ja silti kuivaksi todettu espanjalainen kuohuviini on suorituksemme vappujuomaksi.

Kuvassa olevat Macaroons-leivokset ovat Stockalta, mutta minulla on vakaa aie tehdä niitä itse. Ehkä jo vapuksi. Ehkä jo tänään…

Tänään olen jo tehnyt mm. siman ja leipää. Toscanalaista ihanaista juhlaleipää. Tavallisessa toscanalaisessa leivässä ei ole suolaa, mutta tässä on. Ja tässä on paljon muutakin.

Kaivoin vanhan reseptini esiin kun Dubain reissulla saimme usein tämäntyylistä kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöillä täyteläistettyä leipää, ja siitä jäi kaipuu, …

Toscanalainen rusina-pähkinäleipä

3 dl vettä
35 g hiivaa
½ dl öljyä
1 rkl suolaa
1 dl rusinoita
1 dl pähkinärouhetta, tai pistaasipähkinöitä, tai molempia sekaisin
2 dl grahamjauhoja
1 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
2 dl spelttijauhoja
Liuota hiiva haaleaan veteen. Sekoita mukaan öljy, suola,
rusinat, pähkinät ja graham- ja ruisjauhot. Alusta taikina
kimmoisaksi vehnäjauhoisilla. Anna kohota.
Leivo taikinasta kaksi pientä limppua ja kohota pellillä.
Voitele kohonnut leipä öljyllä ja paista ensin
250 asteessa noin 10 minuuttia ja sitten pudota lämpö 200 asteeseen.
Jatka paistamista vielä noin 25 – 35 minuuttia.