Ruoka ja viini – Sivu 123 – Tuulestatemmattua

Huhtikuun ruokahaaste: punainen, keltainen, vihreä

Huhtikuun ruokahaasteen järjesti Vellipoika, joka asetti tehtävän näin: ”Haasteruoka tulee valmistaa kolmesta keskenään eri värisestä pääraaka-aineesta. Näiden keskeisten raaka-aineiden tulee olla väreiltään keltainen, vihreä ja punainen. Ruoan muoto on vapaavalintainen. Ruoka voi olla brunssi tai lunssi, aamupala, välipala, alkupala, pääruoka, jälkiruoka, iltapala, yöpala tai huikopala.”

Osallistun tällä:

Marinoidut paprikat

Kesäillassa, grillistä lähtevien tuoksujen huumaamana, samalla kun viet maalaisleipäkorin pöytään, nosta siihen myös ihanan värinen paprikamalja. Sen tekeminen on vaatinut edeltävänä iltana vähän käsityötä, mutta se palkitsee kyllä. Ainakin joku, yleensä useimmat, ihastuu paprikoihin ikihyviksi.

Kaksi keltaista, vihreää ja punaista paprikaa
öljyä

Marinadi
4 murskattua valkosipulinkynttä
4 rkl hunajaa
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

Leikkaa paprikat suikaleiksi. Poista kannat ja siemenet. Höyrytä tai ryöppää suikaleita hetki. (Loppukesän makeita, kotimaisia paprikoita ei tarvitse esikypsentää ollenkaan.)

Valuta vesi pois ja kaada paprikat pannulle kuumaan öljyyn. Kääntele ja paista. Suikaleet saavat osittain mustuakin, mutta niiden tulisi jäädä rapsakoiksi.

Siirrä suikaleet tarjoilukulhoon ja kaada päälle marinadi.

Pidä kylmässä yön yli. Säilyvät jääkaapissa viikonkin, maku vain paranee.

Marinoitujen paprikoiden ohjeita on vaikka kuinka monia. Tämä on variaationi yhdestä niistä. Tämä on siitä mukava ja helppo ettei paprikoita tarvitse kuoria. Sopivat alkupalaksi leivän kanssa, buffet-pöytään tai liha- ja makkaruokien lisukkeeksi. Klikkaamalla kuvat suurenevat. Bon appetito!

Myötätuulessa tyyntä ja kevyt pasha

Yöllä -20 C. Päivällä – 4 C, aurinko siniseltä taivaalta, täysin tyven, tunturissakin. Tunturissa on harvoin tyven. Tänään oli. Ei voi sanoin kuvata sitä riemua joka on kun rinne on loistokunnossa (olivat viime yönäkin ajaneet kaikki rinteet lumikissalla) eikä mäessä eikä hississäkään palele. Kun voi vaan antaa mennä. Ja antaa auringon ottaa, antaa lihasten tehdä töitä melkein kipeytymiseen asti. Eikä yhtäkkiä muista tai ajattele mitään muuta kuin puhdasta ilmaa ja liikettä, valoa ja vauhtia. Hissijonoja ei ollut, eikä seuraa mäessä, joten laskin jotensakin tauotta reilut kolme tuntia. Se on mun juttu – mäessäolo: minä vaan pidän laskemisesta, – tosin on myönnettävä, että eihän enää jaksa niin kuin joskus hieman nuorempana. Mutta yritin. Ja nautin.

aurinko

Aamupäivällä valmistelin vähän huomista (nuoripari ja pehtoori kun tulevat tänne) ja pääsiäistä, mm. tein pashan muhimaan. Vanhaa reseptiä soveltelin. Vuosikausia sitten löysin jostain Valion?, Painonvartioiden?, Yhteishyvän?, — enivei jostakin lehdestä reseptin ”Kevyt pasha”. Siihen ei tule ollenkaan voita kuten ”aitoon”, mutta meillä on tätä tykätty syödä . Ei tämäkään niin kovin kevyttä ole, mutta makoisaa. Tällä kertaa jätin pois ohjeeseen kuuluvat 50g mantelirouhetta sillä juniorin tyttöystävä on allerginen niille ja sitten ohjeen desin rusinoita vaihdoin kuivattuihin karpaloihin ja mustikoihin, joita Pirkka-tuotemerkin alla oli paikallisessakin lähikaupassa. Tähän voisi varmaan laittaa kuivattuja mango-, papaija- , yms. hedelmiäkin, mutta nuo pohjoisen marjat tuntuivat minusta nyt passeleilta…

Kevyt pasha (KUVA (klik) tuolla ylempänä, torstain kohdalla)

2 tlk rahkaa (sitruunalla maustettua)

2 dl vispikermaa vaahdotettuna

4 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 dl kuivattuja mustikoita, karpaloita, hedelmiä, sukaattia, rusinoita

( 50 g mantelirouhetta)

Vaahdota kerma, sekoita kaikki aineet. Laita pasha muottiin tai suodatinpaperilla vuorattuun siivilään.

Anna valua vuorokauden tai pari. Pasha säilyy hyvinkin muutamia päiviä kylmässä, jollei nautita pois … 😉

Toinen vielä helpompi pääsiäisjälkiruoka on mämmi, jota voi myös ”modistaa”. Tänään otin ”lavastekuviakin” ruoasta, ja olin oikein tyytyväinen, että naapurimökeillä ei vielä ole pääsiäisenviettäjiä. Satavarmasti olisin lopullisesti saanut oudon leiman: kuljin mämmikippojen ja pikku likööripullon kanssa pitkin mökin hankien reunamia, jotta saisin hyvän valon kuvaan…

Siis mämmiä, vaahdottua kermaa tai Vaniljavispiä ja sitten loraus Amaretto di Saronno -likööriä. Tulee suomalaiskansallisesta pääsiäisherkusta salonkikelpoinen gourmet-jälkkäri. Jopa mämminvieroksujat saattavat innostua. 🙂 Italialainen mantelilikööri kruunaa mämmin. Maistuis varmaan Berlusconillekin!

Ruoka ja viini

Lähdön loppukiri

Eilen meni töissä aika myöhään: asiat oli saatava sellaiseen jamaan, että ensi viikon voin tehdä hommia etänä, – tai olla tekemättä töitä ollenkaan. Kelit ratkaisevat, mitä teen 🙂

Kun nuorisokaan ei sitten ollut kotona ruokaa vailla, sain pitkällisen houkuttelun jälkeen (lähdetäänkö kaupunkiin syömään? – lähdetään vaan) pehtoorin suostumaan Istanbuliin. Ruoka oli taas hyvää, niin kuin siellä aina. Ikkunasta katselimme Hulluille päiville kiitäviä ja keltaisten kassien kanssa sieltä palaavia… ei ole mun juttu ne päivät… Tosin Pekingin matka olisi ollut niin halpa, että hetken jo harkitsin jonottamaan lähtemistä. Mutta eipä taideta seuraavaa ulkomaan matkaa Pekingiin tehdä.

Historian opiskelijat – itse asiassa fuksit niistä – järjestävät joka vuosi kevätbakkanaalit. Viinin ja ilon juhlan. Sinne suuntasin Istanbulista. Mennessä mietin: ensimmäisiä olen ollut järjestämässä – keräsimme juhlalla rahaa Kreikan ekskursiota varten – ja siis: ensimmäisistä on 27 vuotta!!! Ehkä puolessa noista kevätkarkeloista olen ollut mukana. Eilen viihdyin melkein puoleen yöhön. Juttua opiskelijoiden kanssa oli yllin kyllin. Hyvä niin.

Eilisen humputtelun takia tälle päivälle on sitten kasaantunut kaikenlaista puuhaa. Rairuohot ja pyykit. Kaupassa käynti (eikä ihan mikä tahansa ”maitoa purkki, pari banaania ja ruisleipä” -piipahdus, vaan sekä kodin että mökin kaappien ”varmuusvarastojen” täydentäminen niin, että kassa jo kysyi, ”oletko varautumassa ydinsodan varalle”. – No en. Tänään on ollut myös Limoncellon ensimmäisen vaiheen työstäminen. Se on niin kaunis keittiön ikkunan edessä, että melkein senkin takia kannattaa tehdä. Linkin takana oma reseptikehitelmäni. Ja kuva. Suosittelen lämpimästi.

Tähän päivään on kuulunut myös joka keväinen ”pikkunarsissit haudalle -käynti”. En ole New Yorkin matkan jälkeen käynyt haudalla. Ensimmäistä kertaa näin pitkä väli. Matka NYCiin oikeasti sai surutyön päätökseen? Vai se että kohta jo viisi vuotta on kulunut?

Nyt olisi pakattava: huomenna lähden aamuvarhaisella kohti pohjoista. Yksin.

”Itätuuli kutsuu mua itään, kesätuuli vetää etelään. Ja siteitä en mitään kestä pitempään, nyt joko lähden tai jään. Tuuliviiri rauhaton… ”

Myötätuuli mielessäin. Tuulestatemmatut tunnelmat huomenna Hangasojalta.

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Kuhafileitä ja mustajuuripyrettä – myöhässä

Oli tarkoitus tänään osallistua maaliskuun Ruokahaasteeseen.

Olen hyvissä ajoin tehnyt ”kilpailuruoan”, ottanut kuvat ja kirjoittanut reseptit, mutta joku käppi sattui ja ajattelin, että ilmoittautumisaikaa on kuun loppuun. Eihän se niin ollutkaan, vaan äänestysaikaa on kuun lopppuun. Oma ruoka olisi pitänyt postata jo viime viikonloppuna, enkä minä semmoista ollut tietenkään hoksinu. Olen auttamattomasti myöhässä. Mutta kun nyt kerran reseptiikkaa harrastelin ja ruoka perheelle kelpasi niin laitanpa nyt sitten oman vastaukseni haasteeseen.

Haasteessa kehotettiin menemään lähikauppaan, ja ostamaan vihannes- ja hedelmäosaston tuotetta numero 42. Ja tekemään siitä lisäkeruoka. Pääruoka-aineesta haasteessa luki näin: ”Tehtäväsi on hankkia kalaa, ensisijaisesti kotimaista, vaaleaa kalaa, jota valmistat hankkimasi kasviksen kanssa”. Edelleen hauskan haastavassa haasteessa luki: ”Ruuan muoto on vapaa – se voi olla keitto, välipala, salaatti, pääruoka tai alkupala – 42 päättää kalan kaverin ja sinä päätät loput :)”

Me käytämme kahta kauppaa ruokaostoksiin: ensimmäisessä numero 42 on ”minimandariini”, josta minun oli mahdoton kuvitella kehitteleväni kalalle lisäkettä mutta toisessa kaupassa numero 42 oli mustajuuri! Yesh! Sehän on kalalle oivallinen lisäke. Kalatiskissä olisin suonut näkeväni ahvenfileitä, mutta kun niitä ei ollut ostin kuhaa. Ja eiku keittiöön. Tuloksena olivat dijonmaustetut kuhafileet ja mustajuuripyree.

Kuha dijonsinappikastikkeessa

2 isoa kuhafilettä
suolaa
valkopippuria
vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Kastike
4 rkl dijoninsinappia
4 dl kermaa
1 nippu basilikaa

Leikkaa kuhafileet annospaloiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla, kierittele jauhoissa ja paista voissa. Voitele fileet sinapilla ja kaada niiden päälle kerma. Lisää lopuksi basilikasilppu, ja hauduta kalat kypsiksi (noin viisi minuuttia).

Mustajuuripyree

4–5 kpl mustajuuria
1 iso sipuli
1 tl suolaa
40 g voita
loraus kermaa
1 tl (kuivattua) kirveliä,
musta- ja valkopippuria myllystä

Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja pane ne kylmään veteen, jossa on vähän sitruunamehua. Muutoin ne tummuvat. Laita pilkotut mustajuuret ja silputtu sipuli kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsiksi, noin 15–20 minuuttia.
Kaada vesi pois ja soseuta mustajuuret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi, kerma ja mausteet.

Annos on kohtuullisen väritön, joten parsakaali on paitsi hyvä lisäke, myös ”värittäjä”.

annos

Ru okahaasteen äänestys on jo meneillään enkä minä ehtinyt mukaan… mutta tässäpä nyt kuitenkin tämä kehitelmäni. Kalaresepti on sovellus ”vanhasta” ahvenfileversiosta, eikä se ollut ollenkaan huonoa kuhaan sovellettuna. Bon appetito!

Historiaa Ruoka ja viini

Pulla ja vapauden ajan loppu

Jokaisen työpaikan ykköspuheenaihe tänään on varmaankin ollut kiperä kysymys ”hillo vai mantelimassa”. On kuulemma ikäkysymyskin; siis että aikuiset (ainakin makuaistiltaan aikuiset) pitävät mantelimassasta, lapset ja ”makuaistiltaan lapselliset” pitävät hillosta. No meillä on lapset aina tykänneet mantelimassapullista, ja niin olen minäkin. Ehkä se johtuu tavasta jolla äiti kotikotona pullat täytti, ja minä olen jatkanut tapaa. Elikkäs ei mätkäistä mantelipötköstä leikattua viipaletta pullan väliin, aivan kuin se oli joku hampurilaispihvi, vaan pulla halkaistaan, alaosaan kaivetaan kunnon monttu, pullan sisus ja mantelimassa muussataan haarukalla ja joukkoon sekoitetaan kermaa (vatkaamatonta) mössön notkistamiseksi. Tällä seoksella täytetään pullakraateri ja sitten päälle vaahdotettua vispikermaa. Se on siinä.

Raja kannattaa näidenkin herkkujen syömisessä kuitenkin pitää. Ettei käy kuten Adolf Fredrikille 1700-luvun lopussa: ahmittuaan 14 laskiaispullaa kuningas heitti henkensä. Toki hän oli syönyt yhtä sun toista muutakin samaisella aterialla. Jotta laskiaispullaan tiistaina 40 vrk ennen pääsiäistä 1771 se sitten loppui Ruotsin vapauden aika ja vuonna 1772 alkoi kustavilainen kausi. Tämmöistä pullantuoksuista historianhavinaa täältä tänään.

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Muna vai kana -haaste

Osallistunpa eka kertaa ruokahaasteeseen. Helmikuun haasteteemoja ovat muna JA kana. Haaste kuuluu näin: ”Valmista sellainen ruoka, jonka keskeisiä tykötarpeita ovat kananliha sekä munat.”

Annoin itselleni luvan toteuttaa ruoka-annoksen, jossa on kanaa ja munia. Siis kana kanana ja munia tarvitaan lisäkesalaattiin. Caesar-salaatti on tämän ruoan ehdoton lisäke, ja siihenhän tarvitaan munia… (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Valkosipulikana ja Caesar-salaatti

1 kana tai broileri
1 kokonainen valkosipuli
1 dl viinietikkaa
1 rkl voita
1 rkl öljyä
timjamia, laakerinlehti,
rouhittua mustapippuria ja suolaa

Ota valkosipulista kuivat ulommaiset kuoret pois. Pistä sipuli muovipussiin ja nuiji esim. lihanuijalla murskeeksi. Kuullota sipuli voi-öljyseoksessa pannulla tai padassa ja lisää koipiin ja rintalihaksiin paloiteltu kana mukaan. Lisää lopuksi mausteet ja suola. Laita kana uu-ninkestävään vuokaan, jonka saat tiivisti kiinni (jos omistat römertopfin niin siinä tästä tulee erityisen mehukasta). Kaada vielä viinietikka mukaan, muuta nestettä ei laiteta.

Kanan on oltava uunissa (175 astetta) noin kolme varttia, broilerille riittää lyhyempi kypsytysaika. Kanasta tulee eittämättä maukkaampi kuin broilerista.

Caesar-salaatti

romaine-salaattia
1dl krutonkeja
50 g parmesanlastuja

kastike
6–8 sardellifilettä (hätätapauksessa anjoviskin käy)
3 keltuaista
2 tl Dijonin sinappia
1 tl balsamicoa
tabaskoa maun mukaan
1 valkosipulinkynsi murskattuna
suolaa ja mustapippuria rouhittuna
1 dl oliiviöljyä

Revi salaaatti kulhoon. Sekoita kaikki kastikkeen aineet sauvasekoittimella tasaiseksi.
Sekoita salaatin joukkoon. Raasta parmesan salaatin päälle, ja lisää lopuksi kruntongit.

Tämän kanaohjeen alkuperäinen versio, jota olen vähän varioinut on vanhahkosta (ilm. 1983) kirjasta nimeltä Hanhensulan ravintola, Kirjallinen keittokirja, jossa kirjailijat kertovat ruokakokemuksiaan ja esittelevät yhden reseptin.

Valkosipulikanasta kirjoittavat Irma ja Kai Laitinnen, jotka toteavat tarinansa lopuksi ruoan lopputuloksesta: ”Viinietikka on menettänyt pistävyytensä, valkosipuli on kesytetty suoraan syötäväksi, kana on saanut pikantin maun, joka ei ole liian terävä ”.

Pitää paikkansa, eilen tein tätä. On vielä lisättävä että on helppoa, halpaa ja hyvää.

Eilen tein valkosipulikanaa pitkästä aikaa: ihan vain osallistuakseni eka kertaa tähän haastejuttuun, jota olen jo jonkin aikaa sivusta seurannut. Nyt siis mukana Kana ja muna-haasteessa.

Ruoka ja viini

Silmin nähden… näen paremmin

Uudet rillit. Hei, minähän näen! Nyt vasta hoksin, kuinka huonosti vanhoilla näinkään… Hyvä että nyt näen. Tänään(kin) näytön ääressä koko päivän. Luennon loppua viimeistelin, kirjan toimitustyötä, sähköpostissa opiskelijoita ruuhkaksi asti, ja jottei tämä näyttöpäätetyöskentely kerralla tyssäisi niin pistinpäs äsken lupaamani fetajuustoiset lihapullat -reseptin www-sivustolle. Ja nyt vielä surffailua monen asian selvittämiseksi. Ci vediamo!

Ruoka ja viini

Italialaiset broilertaskut

Reseptiikkaa pitkästä aikaa. Ja kaiken kukkuraksi broileria, johon suhtaudun periaatteessa hyvin varauksellisesti. No nyt kuitenkin tein italialaisia broilerfileitä. Helppoa, melko kevyttä, edullista ja nopeaa. Siis leikkaa broilerfileeseen viilto, melkein halki. Mausta suolalla ja mustapippurilla, laita taskuun viipale (puhveli)mozzarellaa, pari, kolme aurinkokuivattua tomaattia, jokunen basilikanlehti ja sulje tasku hammastikulla. Yksi file per aterioitsija riittänee. Laita uunivuokaan vieriviereen, ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria. Uunin lämpö 220 C ja noin puolituntia. Puolivälissä kypsennystä ripottele pinnalle parmesanraastetta tai -lastuja. Tagliatelle-pasta ja caesar-salaatti sopivat seuraksi. Ei erikoista, mutta onko se aina oltavakaan. Hyvää oli.

Tänään ruoanlaitto onnistui paremmin kuin tietotekniikan kanssa töissä yksikään asia. Ei kannata päivästä paljon kertoa.

Ruoka ja viini

Kookosrisottoa ja muuta hyvää

Eilinen meni jotensakin kokatessa koko päivä. Oli meidän vuoro järjestää viinikerhon meetinki. Aiheeksi valitsin Espanjan viinit, – Madridista tuodut erikoisuudet ja muutama kotimaan monopolista hankittu punaviini olivat kaikki luksusviinejä. Yhä useammin maisteluistamme on tullut myös ruokasessioita, ja minä halusin opetella – taas kerran – tekemään espanjalaista ruokaa. Tapaksia lähinnä. Vaikka tapakset ovatkin periaatteessa alkuruokia, tein niitä niin paljon ja erilaisia (tais olla yhteensä 13?) jotta saatiin ihan päivällinen aikaseksi. Eivätkä nyt niin huonoja olleetkaan. Marinoiduille herkkusienille kehittelin uuden tavan kokata, mutta mitä niihin laitoin? Heaven knows. Toinen oma kehitelmä oli yritys tehdä samanlaista kookosrisottoa kuin saatiin viime lauantaina Matalassa. Viikolla yritin jo kerran ja tämä toinen yritys oli jo ihan kelpo. (Aivan risotto on italialaista ruokaa, eikä tapksia, mutta tarjosin tapasmaisesti, siis pari ruokalusikallista lautaselle ja sen oheen chilikatkoja.) Resepti alla.

Viininmaistelun ja päivällisen nauttisen lisäksi mietimme myös, miten juhlistaisimme kerhomme 18-vuotista taivalta. Täysi-ikäiselle viinikerholle esitimme maailmanvalloitusta, tai noh, josko vuokrattaisiin viikoksi talo/linna Italiasta? Ei jyrkkää eitä. Elämme toivossa. Ja nyt juuri elän toivossa myös kymppiviikon loman osalta. Saapa nähdä.

Valokuvauskurssin tämän viikon läksynä on ”kuvaaminen niukassa valossa” . Tein äsken läksyjä…

_________________________________________________________________________

Kookosrisotto

3 rkl oliiviöljyä
2 dl risottoriisiä (Arborio)
1 dl kuohuviini tai loraus valkoviinietikkaa
1 tlk (2-3 dl) kookosmaitoa, ja vettä

1 dl kookoshiutaleita
3 rkl voita
suolaa
ruohosipulia

Lämmitä öljy pannulla miedolla lämmöllä. Lisää riisi samalla lisäten lämpöä. Sekoita hyvin ja valvo koko ajan, ettei riisi pääse palamaan. Kun riisi alkaa ”kuultaa” kaada kuohuviini pannuun. Lisää kookosmaito vähitellen, samalla sekoittaen pieniä määriä kerrallaan. Anna liemen liueta riisiin ennen kuin kaadat lisää. Lisää vettä niin ettei riisi pääse kuivumaan. n. 20 minuuttia ja risotto on kypsää. Ota pannu pois liedeltä. Lisää kookoshiutaleet, silputtu ruohosipuli ja voi sekä suola. Sekoita hyvin ja tarjoile lämpimänä.

Ruoka ja viini

Tuttuja ja vieraita

Olen tehnyt kuuden ruokalajin päivällisen. Joka jatkunee illalliseksi asti. Kalaasiystävät, jotka ovat joutuneet jättämään kahdet edelliset kestit väliin, tulevat nyt ”paikkaamaan”. Siispä ruokalista kovin samanlainen kuin kesän suurimmissa ruokakesteissä, mutta pientä poikkeustakin on.

Saamme nimittäin myös vieraita vieraita. Toinen pariskunta, joka tulee, ei ole ennen meillä käynyt. Ja heidän vierailunsa aiheuttaa tai oikeastaan on seurausta niistä ambitioista, joita minulla ruoanlaittoon on. Minulla on vähän sellainen ”näyttö”-olo. Olen koetteilla: on osoitettava, että osaan tehdä ruokaa.

Siksipä ruokalista kertaalleen testattu. Jälkiruoan kohdalla vain mietin kauan: zabaione freddo vai flan. Flan on vähän vaikeampi, kaikilla ei onnistu. Minulla on kuitenkin jemmassa (myös Riemusta ruuanlaittoon -kirjassa se on) resepti, joka toimii. Siis se. Mutta kun menu on muuten kovin italialainen, ja sitten ajattelimme tarjota toisen Sisiliasta tuodun jälkiruokaviinin, Liparin saaren Malvasian; sen kanssa Zabaione olisi parempi. Siis sitä. Laitan reseptin kunhan ehdin… Nyt viimeistelemään antipastit.

________________________________

Tässäpä se resepti

Zabaione freddo – kylmä viinivaahto

Tämä zabaione on paksua ja hyvää. Tässä on hyvää sekin, että tämän voi tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoamista, vaikka edellisenä iltana. Ei tarvitse olla keittiössä vispaamassa kun vieraat istuvat odottamassa jälkiruokaa.

6 munankeltuaista
1,5 dl sokeria
2 dl marsalaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1 tl kanelia
muutama tippa vaniljaesanssia
2 dl vispikermaa

Vatkaa muita aineksia kermaa lukuun ottamatta vesihauteessa (tai teflonkattilassa) kunnes seos on kuohkeaa, sakeaa ja kermamaista. Anna seoksen jäähtyä. Vatkaa kerma tanakaksi vaahdoksi. Lisää edelliseen. Jaa annoslaseihin tai tarjoiluastiaan.