Aamupuuron ääressä, auringon paistaessa, yöpakkasen jo hälvettyä, mittarin näyttäessä monta lämpöastetta mietimme, että mitäs tänään.
Yhdeksän jälkeen starttasimme mökin pihasta kohti Kulmakurua. Siellä on käyty edellisen kerran nuorina ja hyväkuntoisina, – suksilla. Sinne on mökiltä reilusti toistakymmentä kilometriä suuntaansa, joten varasimme reppuun vähän eväitä ja lähdimme polkemaan. Pitkästä aikaa maastopyöräilyä.
Täällä on viikonloppuna ollut kansainväliset, kolmipäiväiset MTB-skabat ja maastopyöräilijöitä onkin vilahdellut maisemassa ja kylillä koko viikonlopun, ja nyt mekin sitten liityimme maastopyöräilijöiden joukkoon.
Nelostien ylitettyämme lähdimme kohti Vihaisen Seppäsen maata, mutta ennen kuin olimme lähelläkään sitä, oli edessä suo. Ajeltiin, talutettiin. Ja alkoi olla oikeasti lämmin. Yhä ylemmäs noustiin… Saariselän tunturijono alkoi hahmottua oikealla.
Ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Pienesti muistin, että on maanantai, että lukukauden alku, ja jatkoin polkemista, syvään hengitttämistä, hyvillä mielin jatkoin.
Pääosin moottorikelkkareitin pohjaa etenenimme, ja reilun puolen tunnin päästä ymmärsimme, että Kulmakurulle ei pyörillä mentäisi. Mutta ihan uusissa maisemissa oli mukava kulkea, tunturipuroja (Piispanoja, Kaunispäänoja, joka laskee Tolosjokeen), joissa on paljon vettä, solina kuulostaa hyvälle.
Melkein parituntisen poljimme ennen kuin Saariselän kohdalla palasimme Jäämerentielle.
Meidän reitti ei ihan ollut tuossa kartassa olevan mukainen. 😀 Ikäänkuin sisäkehällä olimme.
Ruskaa ei vielä kovin paljoa ole, mutta kaunista on silti.
Ja liikkuminen, aika haastavakin, teki hyvää. Mutta ehkäpä huomenna tyydymme taas vain patikoimaan.
Reilun kolmen tunnin pyöräilyn jälkeen mökillä sellaisia kodinhoidollisia, vai pitäisikö sanoa, ”mökinhoidollisia” toimia: pesty pyykkiä, nuohooja kävi, siivoiltiin, hoideltiin viikonlopun sienisaalin säilöntää ja matsutakea kokkailin. Nyt on parikin makoisaa kokeilua takana. Palaan asiaan.
Sitten tuli puhelu, jossa ikäviä uutisia. Ei, ei mitään elämää suurempaa, mutta kyllä harmittaa, ihan hitosti harmittaa.
Minähän olen kertonut, että olemme varanneet matkan. Että pitkästä aikaa olemme vihdoin lähdössä ulkomaille. Kauan haaveena ollut matkakohteen sopiva matkanjärjestäjä valittu, ajankohta soviteltu koulun ja muiden velvotteiden väliin ja matka varattu. On jo ryhdytty perehtymään kohteeseen, jo odottaminen on ollut mukavaa, on houkuteltu naantalilaisia ystäviäkin mukaan, ja tehty varaus aikoja sitten. Japanin 12 päivän kiertomatkan (Tema-matkat) piti alkaa 2.11.
Ja nyt soittivat, että ei ole tarpeeksi osallistujia, joten matkaa EI järjestetä! Auts. Kun on niin odotettu. Niinpä tässä on monta tuntia surffailtu ja etsitty uutta matkaa, mutta eihän mihinkään enää ole tilaa, ei lentoja, ei paikkoja. Ei Madeiralle, ei Japaniin, ei Islantiin, ei mihinkään, mihin haluttaisiin. … Harmittaa kyllä tosi paljon.
Mutta mökkielämä jatkuu.
