Oulun ”ulkomuseon” oma Turkansaari-perinnesukkamalli lanseerattiin jo viime vuonna, mutta minä näin lanka- ja ohjepaketin ihan vastikään. Oli aie tehdä täksi päiväksi Pehtoorille sellaiset, mutta paketin hankkiminen on aina unohtunut. Olen sitten pitkin kesää neulonut jämälankasukkia ainakin kymmenet.
Yle Areenan Gran Hotel [olipa melkoista ”rallia” kaikki kolme kautta, suunnilleen yksi vainaja/jakso, läsäreitä pitkin poikin, kieroiluja ja aina sopivasti Julio paikalla, mutta Javier! – riemullinen hahmo. Pukujen ja miljöön upeus, kauniit näyttelijät, symppis, älykäs ja oikeudenmukainen Ayala] ja Forsyten suku [tykkäsin minisarjasta hyvin paljon, – britit osaavat nämä historialliset draamat] on tullut katsotuksi ja samalla neulottua, automatkoillakin puikot on heiluneet ja solisluun murtumaa potiessa pienet lankakerät muuntuivat talven varalle varpaiden lämmikkeiksi.
Sukkia on siis jaettavaksi asti korillinen (keväältäkin ainakin viisi paria), mutta nämä Turkansaari-sukat olisivat olleet niin hyvä saada jo tänään valmiiksi: on meidän hääpäivä (43.) ja meidäthän on juuri siellä Turkansaaressa vihitty. Noh, ehdinpä nuo tehdä vaikka jouluksi. Ja tekisi mieli aloittaa myös joku isompikin juttu nyt syksyn tullessa…
Taito-shopista etsin myös Tervatynnyri-pipareita, joita oli myynnissä Turkansaaressa silloin kun kävin katsomassa tervahautaa. Ostin silloin yhden paketin, ja maistelimme niitä ystävien kanssa mökkireissulla. Aika hyviä, sopivan tervaisia olivat, ja olisin nyt ostanut toisenkin ”veneellisen”, mutta eipä niitä ole enää näkynyt missään myynnissä.
Tänään lanka- ja ohjepaketin hakumatkalla pyöräilin myös Ainolan puistoon: olen käynyt siellä nyt joka päivä tällä viikolla.
Kajo-kukkafestivaali on kiehtova. Ja vielä löysin uusiakin teoksia. Mm. kasvihuoneeseen tehdyn ”kappelin”, jossa lauantaina vihitään useampikin pari avioliittoon, käytävällä on ”Mielikki” (Kalevalassa metsänjumala Tapion viisas ja lempeä puoliso, metsän emäntä ja villieläinten hoivaaja).
Eilen iltapäivällä alueella oli myös polkupyörien kukitusta: olin ensimmäisten joukossa jonossa, ja niinpä Trekkini keulassa on nyt kukkaseppele.
Tämän kesän kilometrisaldo on vasta 2000 km, mikä on vain noin 2/3 siitä, mitä yleensä on heinäkuun lopussa, mutta ”meriselityksiä” tähän löytyy: kuusi viikkoa pyöräily oli ehdottomasti kielletty (se solisluun murtuma etc.) ja sateita on ollut paljon. Mutta toisaalta olen kyllä ajellut vähintään parikymmentä kilometriä oikeastaan jokaisena sellaisena päivänä, kun se on vaan ollut mahdollista. Ja sekin on ihan hyvä ja riittävä tavoite ja taso. Ja onhan se mukavaa.