Showing: 4561 - 4570 of 6 408 RESULTS
Niitä näitä

Kokouksen ja iltapalan jälkeen

Sanoivat, että mitähän siitä olisi tullut, jos minulla olisi ollut aikaa kokata ja järjestellä.

Kokouksen jälkeen tarjoamani iltapala ei kuulemma täyttänyt iltapalan tunnusmerkkejä.

Epäilivät, kun pehtoori pokkana selitti, että näin meillä aina tiistai-iltaisin syödään.

Tämä oli toinen kerta kun voutineuvosto kokousti meillä … Nyt oli kauan toivomani revanssin paikka. Nyt minun ei tarvitse rypeä itsekritiikin syövereissä, niin jokunen vuosi sitten kun viimeksi olivat meillä. Nyt ei ollut yritystäkään tehdä mitään gourmet-illallista; pieni iltapala oli tavoitteena, noh, laajeni viiden sapuskan iltapalaksi, siitäkin huolimatta, että olin häthätää neljältä kotona, ja vieraat olivat puolikuudelta täällä.

Osansa oli tietty sillä, että olin pikkuhiljaa tehnyt pakkaseen jätskit, viikonloppuna piirakan, toissapäivänä kattanut pöydän ja että pehtoori oli käynyt kaupassa, savustanut lohirullat, ja oli mukana kaikin puolin touhussani. Tunnin kokouksen jälkeen istahdimme kahdeksalle hengelle katettuun pöytään, ja meillä oli oikein leppoisaa ja jutut hyviä, eikä Kuusamon ”osaston” osuus ollut siinä vähäisintä. Rustiikkia bistroruokaa rotissööreille kokkailin, ja nyt se riitti itsellekin. Enempää en tavoitellutkaan, –  Nyt on hyvä…

sininen kattaus-2

Uudet kaitaliinatkin tulivat parahiksi viime viikolla… 😉

Yliopistoelämää

Kandiseminaarissa

Ulkona  tuoksuu kesäillalle. Ulkona on lämmintä kuin parhaina kesäiltoina.

Mitä tänään olen oppinut? Että ei ikinä, ei koskaan enää järjestetä VIITTÄ seminaarityötä yhdelle päivälle. Aloitimme puolenpäivän jälkeen, lopetimme illalla. Olin käynyt ostamassa vähän makeaa, keitin kahvia, hommasin seminaarihuoneeseen tuulettimen, haettiin aina välillä kannullinen jääkylmää vettä, keskusteltiin, opiskelijat opponoivat ja respondeerasivat, minä koetin ohjeistaa ja opastaa, kommentoida, kehua ja kritikoida! Ja kyllä, kyllä meillä oli hyvä päivä, mutta eihän se tee oikeutta opiskelijoiden opinnäytetöille, joita ova tehneet parista kuukaudesta liki pariin vuoteen, että ne huiskaistaan läpi. Pitäisi ehtiä käsitellä ja keskustella, kannustaa ja kehottaa… Ei enää koskaan tuollaista viiden työn sumaa … Ei enää koskaan. Mutta ohi on!

Myös pääsykokeet on nyt läpiluettu, pisteet minun osaltani annettu. Siitäkin voi taas kerran sanoa, että opettavainen kokemus oli.

Huomenna on minun hieman erilaisen opinnäytteeni aika… saapa nähdä…

Niitä näitä

Hitaasti kohti nykypäivää

 

Lissabonin Sao Jorgen -linnoituksen vallihauta (syyslomalla 2010).

keskiajalla2

Tämäkin Lissabonin vanhan kaupungin kujilta.

keskiajalla4

Siis näissä merkeissä edelleen…

Keskiajalla 3

Joka ikisessä paperissa, ihan sama onko kahden tai kahdenkymmenen pisteen vastaus, pyrkijä on muistanut keskiajan kaupungeista yhden seikan: hygienia oli olematonta, viemärijärjestelmää ei ollut ja kaikki jätteet, ulosteet mukaan lukien, heitettiin kaduille ja kujille. Joka ikinen on muistanut sen! Mutta vain yksi on tullut väittäneeksi, että keskiajan kaupungeissa talot lämmitettiin öljyllä ja ruoka valmistettiin grillaamalla. 😉

mdinassa

Yllä oleva kuva  on syksyltä 2006 kun olimme Maltalla, sen keskiaikainen Mdinan hiljainen kaupunki oli aika vaikuttava. http://www.satokangas.fi/Matka/Malta/malta.htm Tullut kyllä mieleen aika  monet reissut ja keskiaikaiset kaupungit joissa on käyty…

Aamusella kun olikin kuitenkin aika kylmä vielä, ja rupesi tuulemaankin, lähdin pyöräilemään ja kun Linnanmaan kasvitieteellinen aukesi, menin sinne kuvailemaan. Ja iltapäivällä systeri ja poika syömässä, jotta mukavasti lukuhommat keskeytyivät. Tämä ei varmaankaan olisi ollut näin mukavaa jollei olisi ollut tämä uskomattoman ihana toukokuu! Itikaton lämpö!

Niitä näitä Oulu

Kesäntulo, nuoria – –

Nukkuminen on aivan yliarvostettua, ainakin näin kevätkesällä ja urakan aikana. Illalla ei malta, aamulla ei pysty, ja siinä sitten kitkutellaan viiden kuuden tunnin unilla, … hyvä on, tänäänkin torkahdin päivällä pihalla tovin. Meneehän tämä välillä näinkin. Ja tänäänkin ollut hyvä päivä.

Aamukaste


Aamulenkillä-11

Aamulla,kun aurinko ja minä olimme molemmat kunnolla nousseet, oli merenrannassa kaunista. Rasvatyyni meri, tyven, ei ketään muita. Taas hiljaa mielessäni ajattelen, kuiskaan, en ainakaan leuhkiakseni, mutta koska siltä tuntuu: minun mereni. Tämä maisema on ollut jo niin kauan minun päiviäni, kaikkina vuoden- ja vuorokauden aikoina. Minun mereni.

Aamulenkillä-10

Aamulenkillä-4

Tänään se oli niin kaunis.

Ja kaunista oli Meri-Toppilassa muutenkin….

Aamulenkillä-9

Aamulenkillä-8

Aamulenkillä-7

Aamulenkillä-6
Aamulenkillä-2

Sitten se tavallinen lauantaiaamun kierros AAAACHHH (selitys täällä). Olin oikein tehokas ja tein tuon kaiken muutamssa tunnissa ja hyvissä ajoin ennen puolta päivää olin jo pihalla – tiedättehän keskiaikaa ja kanditöitä…

Kolmen kieppeissä lähdimme pyöräillen Pyykösjärvelle: ystävien keskimmäisen diplomi-insinööriyskekkerit. Emme viivähtäneet kauaa, vappuaattoisin vietämme ko. kodissa hyvinkin liki kellonympäryksen, mutta tänään noup.

Meidän nuoripari, kihlapari, joka on jo kaksi vuotta asunut Alppilassa, pitivät meille tänään pienimuotoiset tuparit. Onhan niitä odotettukin. 😉 Mutta kun nyt olivat pesseet ikkunatkin, kutsuivat meidät kuohuvalle. Ja syömään päätimme porukalla kaupungille lähteä. Olihan torinrannan patiot ja ravitsemusliikkeet täynnä. Ihan mielettömästi ihmisiä liikkeellä. Toripolliisiin (ent. Matalan paikalla) mentiin: ruoka oli hyvää bistroruokaa, juuri sopiva tämän illan tarpeisiin, mutta ehkä tarjoilun – miten sanoisin? rentous? ei ollut se mitä minä ravintolakokemukselta kaipaisin. Mutta en valita: meillä oli kelpo illansuu. Sitten katselemaan Kidsingin finaali, tai ainakin valitut palat siitä, … kaikenmoista järkkäilyä ja nyt, juuri nyt!! , olen väsynyt  – – hyvä merkki.

Viikossa tuli kesä!

Aamulenkillä-12

Niitä näitä

TGIF – perjantai nyt vaan rulettaa

Se tunne, kun tietää perjantain ansainneensa! Nyt se on!

Aika vaiherikas viikko on ollut, aurinkoinen myös mieleltään. Kauaskantoisia päätöksiä on tullut tehtyä, oman ja muiden elämän osalta. Business on bisnes (harvoin olen niin paljon ollut puhelimessa), vai miten se menikään? 😀  Jajajaja — (jajaja ….  on meksikolainen tapa nauraa virtuaalisesti)

Pehtoori tuli eilen pohjoisesta, oli ollut ”hyvät kelit ja jutut”. Hyvä niin.

Minulla takana monta ”yksinäistä” koti-iltaa. Ja nehän tuntuivat oikein hyville. Siitäkin huolimatta, että duunin parissa paljolti kuluivat.

Poikkeuksellista on ollut tämä lämpö, tämä ihana toukokuun aurinkoinen viikko. Pohjarusketus Meksikoa varten on hankittu.

Tänään töistä tullessa (tai siis minä missään töissä ole ollut; kunhan kampuksella kävin. Ystävien (kollegojakin ;)) kanssa lounaalla, kuuntelemassa kuukausiseminaariesitelmän (hulluudellakin on historiansa, –  mielenkiintoinen sellainen) ja muutamia juoksevia asioita hoitamassa, ja palasin iltapäivällä ”Suureen Tarkastamoon” (= pihalle lukemaan pääsykoevastauksia) – minä alan pitää tästä etätyöstä ;). Todellakin alan. Mutta siis, palatessa etelässä näkyivät tummanpuhuvat pilvet…

Sinisiä kukkia

Eivät ne kauan uhitelleet. Pian tuli tyyni, ihana, aurinkoinen  ilta. Poika tuli meidän kaveriksi grilliherkkujen äärelle, höpöttämään, siihen asti kunnes piti lähteä nukkumaan (ainakin yrittämään sitä), sillä pullakuskilla on huomennakin herätys aamuyön tunteina.

Haluaisin olla niin reipas, että lähtisin pyöräilemään Möljälle tai kävelemään merenrantaan, mutta en ole itselleni vihainen, vaikka vain vetäydyn uuden Donna Leonin kanssa nojatuolin nurkkaan, – olenhan perjantaini ansainnut. 😉

Sinisiä kukkia-2

Sinisiä kukkia-3

 

Yliopistoelämää

Edelleen keskiajalla

Jos eilisessä postauksessa olin Keski-Euroopassa ja Reimsin seudulla, niin samoissa maisemissa olen oikeastaan ollut tänäänkin. Mitä nyt Inarissa ja Kajaanissa piipahdin päivällä.

Siis mitä ihmettä?

Reims ja muut keskiaikaiset miljööt ovat olleet pääsykoevastauksissa pyrkijöiden kuvailemina. Ehkä noin 70 vastausta olen tänään lukenut ja arvostellut. Hyviäkin jo joukossa, ja muutamia ihan riemullisia: tahattomasti ovat filosofian ylioppilaiksi haluavat vastailleet niin, että  tällä sensorilla on ollut vedet silmissä, kun olen niin nauranut. ”Kivimuurit kaupunkien yllä…”  ja sitten tämmöinen ”Keskiaikaa kutsuaan myös Pimeäksiajaksi. Tämä ei johdu siitä että keskiajalla olisi ollut pimeää, vaan koska se oli niin pimeä.” – Ihan laittamattomasti on tuo päättelyketju rakennettu! Ja tässä on tainnut pari sanontaa sotkeutua.:”… keskiajan kaupunkilaiset katsoivatkin maalaisia pitkällä nenällä.” ”Köyhälistö, kuten porvaristo, asuivat…. ” ”Maaorjilla oli asevelvollisuus.” ja paljon muuta mukavaa.

Mitä Kajaani ja Inari tähän päivään kuuluvat? Toinen kandityö käsittelee Inarin kuolleisuutta 1800- ja 1900-luvuila ja toinen Ensimmäisen sortokauden uutisointia kajaanilaisessa lehdistössä. Siis olen nuokin lueskellut ja arvostellut. Ja mikä parasta olen viettänyt etätyöpäivän: koko päivän ollut kotosalla. Aamupäivän olin sisällä, mutta puolelta päivin siirryin aurinkoon. Ei hassumpaa! 🙂

Tuossa illan aluksi oli taas digikurssin verkkokurssin luento, minkä seurauksena innostuinkin (= muistin kun hoksautettiin) että Photoshopin Elementsissä on valmiita kehyksiä kuviin liitettäväksi. Laittelinpa muutaman Reimsin, Sienan ja muutaman muun keskiaikaisen kaupungin kuvan kehyksiin  – ihan vaan pysyäkseni oikealla aikakaudella, sillä huomenna sukellan taas keskiajalle…

Colmarissa aamulenkillä maaliskuussa 2011…

Kaikki kuvat kehyksineen suurenevat klikkaamalla. 

IMG_1066

Reimsin katedraalin ruusuikkuna säilyi II maailmansodan pommituksissa vaikka muu osa pyhätöstä vaurioitui pahoin pommituksissa.

Reimsin katedraali 2 Reimsin katedraali kirkon tuoli

Hillittömässä helteessä Sienan campolla heinäkuussa 2010.

siena

Keskiaikainen ravintola Riquewihrissä maaliskuussa 2011.

Riquewihr

San Gimignano 2011

San Gimignano

Ruoka ja viini

Kuohuvia …

”Ihminen joka juo vuoden 1952 Dom Perignonia, ei voi olla läpeensä paha”, toteaa James Bond löydettyään pahiksen jemmasta tuota ko. samppanjaa. Bondin juomahan (täällä lisää) on kyllä nimenomaan Bollinger, ei Dom. Täytyy tunnustaa, että  minulla on hyvin läheinen suhde ko. munkkiin, siis Dom Perignoniin. Kuten kuvastakin ilmenee.

Me and Dom

DP

 Täällä Napoleonkin oli usein lasillisella…

IMG_0691

Ja mitäs Churchill totesikaan? Totesi, että ”samppanja on parasta silloin kun se on kuivaa, kylmää ja mieluiten ilmaista”, mutta ensimmäisen maailmansodan aikana totesi myös, että  ”Emme taistele pelkästään Ranskan vuoksi, taistelemme samppanjasta!”

IMG_0693

mC

Edellä olevat kuvat ovat ”pyhiinvaellusmatkalta” Epernayssä maaliskuussa 2011. Moët & Chandon ja monta muuta samppanjataloa tuli Avenue Champagnen varrella kuvattua. Ja muutama samppanjalasillinen tietysti nautittuakin.

Nyt kun tänään on (olisi!) pieni syy juhlistaa yhtä juttua lasillisella, tuli mieleen, että voisin koota tähän kuvat, joita olen ottanut, keräillyt  kevään ja kesän juhlijoita varten.  Ja totta puhuen on näissä taas läksykuviakin joukossa. Ja kaikki kuvathan suurenevat klikkaamalla. Muutama otos on kyllä ihan hyväkin, joten kokeilehan katsoa isompana.

Toki skumppa- ja samppanjasuosituksia ovat lehdet täynnä, Alkon sivuilla on paljon tietoa ja myymälöissä erinomaisia asiantuntijoita ja palvelua, mutta nämä nyt ovat minun/meidän lemppareita. Siis vakaalla maistelukokemuksella (ei niinkään tiedolla ja taidolla) suosittelen kuohuvia lakkiaisiin, valmistujaisiin, piknikeille, häihin,  tasavuosijuhliin ja pieniin juhlahetkiin ja aurinkoisiin päiviin… Onhan noita aina isoja ja pieniä juhlahetkiä, joihin kuohuva sopii…

Ihan ensimmäinen suositukseni on italialainen uutuus Alkon valikoimissa. Divici Prosecco. Se on tehty erikoisesta rypäleestä nimeltä glera, siinä on mielestäni hyvät hapot, mutta siinä on hedelmäisyyttä. Eikä esimerkiksi lakkiaisia ajatellen ole mikään väheksyttävä seikka se, että pullo ja etiketti ovat tyylikkään mustavalkoisia. Ja hintakin on ihan kohtuullinen juhlajuomalle (11,48). Lakkiaiskuohuviini numero yksi?

Kuohuvia kevään juhliin-2 Kuohuvia kevään juhliin

KWV:n rose on ehkä kakkossuositukseni. Se on edullinen, alle kympin kuohuva. Sekään ei ole rutikuivaa, siinä on makua. Se on todella kauniin rose. Ei ehkä buffet-pöytään, mutta nimenomaan onnittelu/juhlajuomaksi oivallinen. Ja varsinkin jollei sellainen rutikuiva kuohuva oikein maistu. Tätä voisi ehkä luonnehtia myös sanomalla, että se on ´helppo´.

Kuohuvia kevään juhliin-5

Kuohuvia kevään juhliin-3-2

 

Alla oleva kuva sopisi vaikka kortiksi, eikö? Okei, on lavstekuva, mutta pidän siitä.

Kuohuvia kevään juhliin-2-2

Jos on roseen ystävä ja haluaa erittäin kuivan sellaisen ja on valmis maksamaan vähän enemmän kuin halpisskumppa maksaa, on meidän esikoisen lakkiaisissa (kuvia) kuohuvana ollut australialainen Taltarni erinomainen valinta, ja uutuuksissa on aiemminkin tavallisena myynnissä ollut, hyväksi havaittu Pongrácz vallan hyvä ja tyylikäs valinta. Viimeisessä Viinilehdessä oli juttu, jossa nimenomaan todettiin, että vaikka rose mielletään jotenkin naiselliseksi kuohuvaksi, roset ovat kuitenkin maultaan kuohuvista maskuliinisimpia, voimakkaita, – usein kaikkea muuta kuin hempeitä maultaan.

Kuohuvia kevään juhliin-4-3

Kuohuvia kevään juhliin-3-4

_MG_6641

Ja samppanjahan on aina samppanjaa! Maksaa enemmän, mutta myös maistuu erinomaiselta. Useimmat ainakin. Pannier Brutia saa nyt Suomestakin, vuosikerta sellaista. Juniorin lakkiaisiin (kuvia niistäkin) sitä hankittiin Systembolagetista kuohuviinin hinnalla, tosin se ei ollut vuosikertasamppanjaa). (ks. kuinka samppanjan hakureissulla olivat meksikolaisetkin mukana! KLIKS)

Kevään kuohuviinit-2

Kuohuvia kevään juhliin-6

Tavatessani Alkon viiniasiantuntijaa ja kouluttajaa tässä jokin aika sitten, kyselin (jo tätä postausta suunnitellessani), mikä on hänen suosituksensa kesän ja kevään juhliin, lakkiaisten samppanja? Hän vinkkasi, että Alkolla on uusi ”kausituotteiden” valikoima, joiden joúkossa on kelpo samppanja Christian de Montaille. Alkon luonnehdinta vaikuttaa lupaavalta; aina kun samppanjassa sanotaan maussa ja tuoksussa olevan ”paahtoleipäisyyttä”, minä pidän siitä. Tätä ei olla testattu, mutta laitoinpa senkin muistilistaan. Toinen muistilistassa oleva, josta ei ole kuvaa, on Araldica Brachetto d´Achui. Se ei – mielestäni – sovi lakkiaisten kuohuvaksi, mutta kesähelteellä jääkylmänä mansikoiden kanssa jo haaveilen sitä lipittäväni. Makea, joka sopii kesän jälkkäreille tai ihan vain nautinnoksi lasillinen.

Kokosin näistä suosituksista ”kauppalapun”, siis pdf:n, jossa on hinnat ja muu tieto. Se on linkin takana ja tulostettavissa. Olkaapas hyvät: täällä  KLIKS!

Toivotttelen ihania juhlia ja pieniä ja kauniita kuplia kaikille. Ja muistutan, että karpalokuohuva, jota on ainakin myyty Stockalla, on hyvä alkoholiton vaihtoehto.

Dom Perignonista ja samppanjavispilästä kannattaa katsoa minun kommenttini täältä.

Niitä näitä Yliopistoelämää

Pimeä keskiaika ja valoisat haaveet

Pääsykoepäivä. Kysyttiin keskiajan kaupungeista ja ihmisten maailmankuvasta ja pyydettiin vertailemaan Suomen ja Englannin teollistumista. Nyt kun olen ensimmäiset 40 vastausta lukenut, ei mitään erityisen briljanttia ole vielä eteen tullut. Mutta aloitinkin niistä, jotka lähtivät ensimmäisenä pois. Toivoa sopii, että vastaukset syvenevät ja tiedollisesti ja tekstillisesti tanakoituvat, kunhan homma etenee.

1

Kävin päivällä poliisilaitoksella, kuukausi sitten ajan varanneena ja tänään häthätää mennessä passikuvassa käyneenä, olin tiskillä ajoissa, jätin sormenjälkeni poliisiviranomaisen tietokantaan ja sain kuulla, että saan viikon, parin!! päästä tekstarin, jossa ilmoitetaan, mistä R-kioskilta saan uuden passini hakea. Minusta moinen tuntuu vähän hassulta, oudolta, merkillisesti epäluotettavaltakin. R-kioskilta? Ja se, että passi tulee viikon tai parin!! päästä hieman huolettaa. Parin viikon päästä TODELLAKIN pitäisi olla passi, sillä keskiviikkoaamuna 5.5. on lähtö kohti Mexico Cityä.

Kun en ole oikein reissugarderobia ehtinyt ajatella ja olen sitä paitsi perustanut siihen, että pärjään viime kesän Masai-kokoelmallani (mustaa, valkoista, valko-mustaa ja sitten hieman lisää valkoista), ja kun minulle vinkattiin tällainen ihana pellavavaatesivusto http://www.linenbypias.fi/pellavatunikat-c-16.html , tilasin juuri äsken itselleni pellavatunikan. Sieluni silmin näen itseni se päällä liukuvani uneliaana resortin aamiaiselle, jossa nautin hitaasti hedelmiä ja vastapuristettuja mehuja, jälkiruoaksi mustaa, vahvaa kahvia ja jonkin pienen makean…

Ja tömps! Putosinpa ajatuksistani suoraan tänne Rantapellon työhuoneeseeni, jossa olisi vähän nälkäkin, mutta jääkaapissa ei mitään, mikä juuri nyt maistuisi. Duunista kotiuduttua en viitsinyt oikein mitään kokkaillakkaan, – pehtoori kun on pohjoisessa. Sai kaverikseen VMP:n maskuliinin, jonka kanssa olivat tänään patikoineet Hangasojan alkulähteille, jääjärville. Olisinko halunnut olla mukana? Höpsis! Paljon kivempi lukea nuorten merkillisiä selityksiä pimeästä keskiajasta, joka ei ollutkaan pimeä. Tai noh, ehkä juuri ja juuri jääjärvillä olisi voinut olla kiva käydä tähän aikaan vuodesta.

Mitähän valkoinen hortensia tarkoittaa. Joku aika sitten laitoin kuvia sinisistä hortensioista, ja sain kuulla [kaunis kiitos kirjeestä] että sininen hortensia on vanhanpiian kukka. Mikähän valkoinen on? Minä vain pidän valkoisistakin ja sinisistä ja …

Hortensia_-2

Hortensia_

Niitä näitä Yliopistoelämää

Piste

Klo 22.32 ja artikkeli on valmis! Eikä paljonkaan (= 4 sivua) yli määrämitan. 

Ja reilusti ennen pääsykokeita, jotka alkavat huomenna klo 9.00.

Ihan työstä on tämä päivä käynyt …

Iltapäivän/illan maraton-seminaari-istunnossa oli hassua, kun opiskelijapojilla oli sortsit.

Enpä muista aiemmin pitäneeni seminaaria sortsi-porukalle. 😉 

Mutta hyvin me keskustelimme. Aika hyvin.

Nyt lähden nukkumaan….

 

Tämä lämpö-14

Tämä lämpö-2-4

Kuvat eiliseltä aamulenkiltä.

Kesäkuussa tuota reittiä ei enää voi mennä merenrantaan:
kilometrin pätkällä sääsket syövät elävältä.
Mutta näin alkukesästä ja sitten
taas heinäkuun lopulta lähtien, 
se on niin mukava polku. 

Siellä on hyvä ajatella.

Tämä lämpö-3-3

Klikkaamalla kuvat isommiksi, melkein tunnet tuoksun. Valon ainakin näet paremmin. 

Niitä näitä

Suvi suloinen

Kello on ties mitä ja edelleen liikutaan hellerajoilla. Ja on toukokuu! Suomalaiskansalliseen tapaan kuuluu ´small talkin´ aikana  ilmoitttaa, että ”tässä ne nyt ovat tämän kesän helteet”. Turha enää toivoa mitään lämmintä kesää, ja että kun ennen lomakautta on niin paljon lämpimiä päiviä, että KUKAAN ei ehdi nauttia… höpö höpö, sanoin vain… . Kaikki, jotka ovat voineet, ovat nauttineet näistä päivistä, aamuista, illoista, öistä ja nämä ihanat lämpimät eivät ole pois tulevalta kesältä. Eikö kukaan ole hoksannut, että tässähän meillä on säästössä viime kesän hellepäivät, jotka jäivät tulematta ja kokematta, nauttimatta. Katsokaahan kun nämä ovat säästöjä, eivät förskottia!  😉

No kieltämättä, hieman puun takaahan tämä lämpö tuli, ja ehkä minun urakkatoukokuulleni hiukan kinkkinen juttu, mutta nou hätä. Duunia on tänäänkin tehty, ja vielä tehdään… Mutta parasta on ollut olla ulkona.

Aamulla merenrannassa näkyi, että vesi on paennut jonnekin. Pääasia, että jäät ovat paenneet. 😉

Tämä lämpö

 

Tämä lämpö-2 – Kopio

Lenkiltä kotiuduttua pehtoori oli jo häipynyt omalle lenkilleen [Pikisaari-round sunnuntaisin] joten läksinpä itsekseni ajelemaan puutarhalle. Jo kauan Säynäjäahon puutarha on ollut se, josta haen kesäkukat. Sinne siis. Ja hyvä on: olen konservatiivi [myös kukkajutuissa]. Aina suunnilleen samat kukat, samoihin purkkeihin, samoihin paikkoihin. Mutta so what? Ja kuitenkin aina jotakin uuttakin.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. …

Tämä lämpö-2-2 – Kopio – Kopio

Pateniemessä oleva Säynäjäahon puutarha kasvattaa Oulun parhaat japaninkellot, surffinat, pelargoniat,- ja paljon muuta. Ja tiedättekös, että kaltaiselleni ko. puutarhan siisteys ja järjestys ovat silmiä hiveliviä ja olennaisesti elämäniloa lisääviä tekijöitä: on vain ilo katsella, kun kaikki on järjestyksessä ja kaikki on siistiä,  ei tarvitse mutalillussa kulkea. Sitä paitsi palvelu on hyvää, eikä turhia tyrkyttävää. Asiallista ja asiantuntevaa olematta tylyä. Siis hyvä paikka!

Tämä lämpö-7 – Kopio (3)

Tämä lämpö-5 – Kopio – Kopio

Tämä lämpö-6 – Kopio (3)

Tämä siisteys viehättää!

Tämä lämpö-3 – Kopio

Tämä lämpö-4 – Kopio (2)

Kerrassaan radikaalisti istutin nämä portinpielikukat: about 20 vuotta olen laittanut ne valk-pun-valk-pun ja nyt on KAIKKI perinteinen hylätty ja onkin valk-pun-pun-valk. Onhan tässä ajatuksessa totuttelemista…. 😉

Tämä lämpö-9 – Kopio

Ikkunalaudoilla sentään entinen pun-valk-pun. 😉

Tämä lämpö-8 – Kopio – Kopio

Pihatöissä se sitten kului useampikin tunti. Yrttilaatikotkin sain takapihalla kylvetyksi, ja taas rohkenin leikkoa Huvilan vieressä olevaa japaninmarjakuusta. Se ei oikeastaan kuulu reviirilleni, vaan joka vuosi pehtoori, pääpuutarhuri, on huomautellut, kun olen takapihalta nurkan kautta paraatipihan puolelle luikahtanut ja ko. kuusta leikellyt ja siistinyt. Olemme käyneet periaatteellisia keskusteluja, saako havukasveja leikata, milloin ja kuinka paljon, ja joka vuosi olen rohjennut tehdä oman pääni mukaan (mitä en kyllä monien perennapenkkiemme kanssa yrittäisikään…) ja leikellyt mielin määrin. Ja kuusi voi hyvin, mikä on ehkä syynä siihen, että ensimmäistä kertaa ever pehtoori ei tullut toimiani kommentoimaan, kommentoimaan kriittisesti puutarhurointiani. 😉

Tämä lämpö-10 – Kopio

Lämpö jatkukoon, … kesä kaikilla, toivottavasti onnikin!

Tämä lämpö-12

Nuoripari kävi syömässä, kaikenmoista kesäistä, enimmäkseen grillistä hyvää, vähän jäi jotain pohjoiseen pakattavaksi, ehkä vielä pienen leipomuksen tässä  koetan saada aikaiseksi… Pehtoori suuntaa huomenna Hangasojalle, olen kade. Ihan hiton kade, mutta en valita. En. En. Sitä paitsi muutama viikko ja pääsen näkemään tyärtä. 😉