Reija

Mikä ihana ilta

Olen ihan satavarma, että edellisessä elämässäni olen asunut Italiassa, tai jossain senkaltaisessa ilmanalassa kuin tänään on ollut Oulussa. Tämä lempeä lämpö, tämä auringonpaiste, linnunlaulu, vilvoittava tuuli ja sääsketön piha! Jee…!

Näin pieni on koivunlehti meidän pihalla vielä…

Joku ”miekka” on tämä kasvi … ei voi muistaa [eikä puutarhuri paikalla] …
miekka sopii päivän teemaan. ks. alla.
Kannattaa nämä kasvikuvat klikata isommiksi.
Oikeesti kannattaa. 🙂

Bannerissa jo ensimmäiset kevätkaihonkukat.
Niistä pidän hyvin paljon.

Eihän sitä sitten malttanut taas edes nukkua. Mutta ei sillä väliä, kun aikaisin aloittaa,ehtii iltapäivään mennessä tehdä paljon.

Puutarhalle en pehtoorin kanssa kuitenkaan aamupäivällä lähtenyt – en vaikka mieli teki. Ehtii tehdä paljon, kun ei humputtele puutarhalla. Lenkillekään en mennyt, istuin ja luin, kirjoitin ja kommentoin. Aika varhain siirsin työpisteen pihalle, kilpurin nostin kaveriksi piazzalle. Elmerin eka ulkoilupäivä tänään; silmin nähden nautti. Onkin konnuli ollut merkillisen apaattinen koko kevään, mutta ihmekös tuo jos kelejä ja valoja ajattelee.

RUohosipulia minulla kasvaa kuin muilla ruohoa! Sitä on pian paljon! Oisko kellään reseptiä mihin tarvisi paljon ruohosipulia. Olisin iloinen ohjeesta…

Pehtoori lähti puolelta päivin luokkakokoukseen: Tekulta 30 vuotta sitten valmistuneiden meetinki on tänä viikonloppuna Oulussa. Kerran ennenkin on ollut luokkakokous, mutta me olimme silloin reissussa tai joku muu juttu, eikä pehtoori päässyt, mutta nyt meni. Eilen olivat osalla porukkaa jo kokoontuneet, mutta minun insinöörini ilmoitti, että yksi päivä saa riittää. Aika hyvin olivat saaneet porukkaa kootuksi: yhteensä 34 valmistuneesta (joista muutama on jo kuollutkin) 18 tuli tapaamiseen, kaukaisin Dubaista asti. Seelarissa ovat. Ei ainakaan komeampaa keliä insinööriköörille olisi voinut sattua.

Eikä myöskään promootioväelle. On Oulussa näet myös promootioviikonloppu. Iltapäivällä päätin lähteä kauppaan ja kuvaamaan kulkuetta ja tuttuja, joita olikin yllättävänkin paljon. Olin niin vähän aika monelle luvannutkin, siis mennä kuvaamaan. Ja fiilistelemään.

Siinähän se esimieskin, katsoo suoraan tänne päin…

Onhan promootio niin hieno akateeminen juhla, … once in a lifetime. Tai onhan se muutamille (monille proffille jne.) toistuva juhla, mutta promovointi on vain kerran. Eipä ole kyllä paljon miekalle ollut käyttöä, hatulle sentään muutaman kerran… Ja onhan tuo miekka hieno ”sisustuselementti” tuossa tämän työhuoneen ovenpielessä. Huom. ovea voi pitää vielä auki. Linnut laulaa, ja leppeä ilma kulkee sisään, eikä ole sääskiä. Mikä ihana ilta.

PS. silloin kun oli minun promootioni (2006) ja iltajuhla, jossa juuri olimme ehtineet vanhat tanssit tanssia ja promoottia kantaa ulos, tuli tieto, että Lordi oli voittanut euroviisut… Siis? Enne? Historia toistaa itseään? Senhän me huomenna tiedämme, onko niin, että kun Oulussa on promootio yhtäaikaa euroviisujen kanssa niin voitto tulee.., minä vain pahoin pelkään että uni tulee jo ennen kuin skaba ehtii alkaakaan…

Niitä näitä

Aamusta iltaan …

… on paistanut aurinko.

Onneksi en ottanut iTunesia mukaan kun lähdin suhteellisen varhain (ei, ei se ollut seitsemääkään, mutta huomenna nukun. Ihan varmasti.) polkemaan Linnanmaalle. Musiikkia ei tarvittu, oli hiljaista, – paitsi linnut!! Paljon ei puuttunut, että olisin ajanut ohi kampuksen, jatkanut aamuista pyöräilyä Pyykösjärven rantaan, sieltä Kuivasjärvelle, Tuiranrannan kautta torille aamukahville. Sitten olisin voinut käydä kaupunginkirjastossa katsomassa, olisiko se kaipaamani vanha kartta kotiseutukokoelmassa. Kuvannut sen, lueskellut ja kirjoitellut vähän aikaa. Käynyt hakemassa hallista kalaa, polkenut kotiin, pessyt ne Huvilan loputkin ikkunat.

Olisin sitten ehkä ajellut (nyt jo omalla harmaalla moottoroidulla kaunokaisellani) Maakariin, Kodin Ykköseen tai jonnekin, missä myydään kauniita pyöreitä pitsiliinoja – sellaisen nyt haluaisin Huvilaan. Olisin käynyt Vihiluodon Kalakaupassa, jossa kuulemma myydään erikoisen hyvää lisuketta kalaruoalle, ehkä olisin lohileivät siellä nauttinut… Sitten olisin vielä hurauttanut ottamaan kuukausikuvan Möljältä – siiloista. Tullut kotiin ja ryhtynyt silittämään kesäliinoja Festaan ja sisälle, istahtanut aurinkoon jatkamaan kirjoittamista… ja nauttinut auringosta. Mutta ei! Eihän se ihan niin mennyt.

Miksei? Sitä minä olen tässä miettinyt? Ehkä siksi, että oli hyvä olla duunissa omassa työhuoneessa, että ne kanditöidensä kanssa kipuilevat opiskelijat saattoivat käydä kysymässä viime hetken neuvoja, ja ehkä siksi, että tiedän, että osaan auringossa lukea, mutten kirjoittaa… En ainakaan mitään tolkkua, viimeisteltyä tieteellistä tekstiä. Jotkut osaa, minä en. Parasta oli istua työhuoneessa sälekaihtimet kiinni ja keskittyä. Nyt onkin sitten hyvä mieli kun on perjantai-ilta. On lupa. Lupa istua ja selailla sisustuslehtiä, siemailla ruoalta jäänyt punaviini, … miettiä elämänmenoa…

PS: Tänään töistä lähtiessä oli yhtä paljon lämmintä Oulussa ja Monterreyssä. Talvella meillä oli tyttären kanssa muutaman kerran 60 asteen lämpöero säätilassa: Meksikossa oli + 30 C ja täällä sama miinuksina, mutta tänään neljältä (tosin silloin siellä oli klo aamukahdeksan :)) oli samat lukemat!

Historiahöpötyksiä

Olen ollut vähän paitsiossa kahvipöytäkeskusteluista; lätkä ja euroviisut kun eivät nyt ole oikein päivissäni ykkösjuttuja. Ei niin, ettenkö joskus niitäkin seuraa ja niistä molemmista olen joskus paljonkin välittänyt, mutta nyt eivät ole oikein sopineet elämänmenooni.

Enemmän kruununmetsätorppa-asutus ja Inarin kultakuumeen aiheuttama muuttoliike ja ”minun” Matildani ovat tarkasteluni ja ajatusteni keskiössä. Sitäkin minä mietin, että ikä, laiskuus vai tyhmentyminen? – mikä ihme tekee tämän, että yhden parikymmensivuisen artikkelin kanssa tuhraantuu viikkokaupalla aikaa. Eikä se selitä, että on muitakin töitä yhtä aikaa. Onhan niitä ennenkin tehty; opetusta ja ohjausta, seminaaria ja selontekoja yhtä aikaa kirjoitusprojektien kanssa, mutta mikä hitto se tämän pohjoisen muuttoliike -artikkelin kanssa oikein kitkuttaa? Naapurihuoneessa (vain muutamaa vuotta nuorempi) kollega suoltaa tieteellistä tekstiä kahden liuskan keskimääräisellä päivävauhdilla. Ei pysty meitsi moiseen. Artikkelin valmistumattomuus alkaa pian ahistaa…

No niin – mutta tänään kun evästeltiin (tai siis minähän taas unohdin aamulla tekemäni tonnikalasalaatin kotijääkaappiin, joten hainkin Bioskan ruokalasta salaatin… sinne on avattu uusi salaattibaari! Jee! Olihan hyvä. Aika tyyris kyllä oli (7,20), joten edelleen taidan pääsääntöisesti pysyä omissa eväissä – hahaa, jos vain muistaisin ne… 😀 ) mutta siis, kun puolelta päivin poikien kanssa (saako (aika) nuoria miehiä pojitella?) lounastimme ja samalla lueskelimme päivän lehtiä, totesimme, että taas kerran Suomi on euroviisuennusteissa vahvoilla voittajaksi tai ainakin – vahvasti menosssa – kolmen parhaan joukkoon.

Vaikea mennä sanomaan oikein mitään, en ole ehkä kuullut koko biisiä, mutta sitä ryhdyimme pohtimaan, että kannattaisi jo tehdä jonkinlainen tutkimus tästä aiheesta: Miten lehdistön hypetys, ”euroviisuhuuman” ja voitonjuhlatunnelman nostattaminen ennen semifinaalia ja ”kuinkas-sitten-kävikään” – kirjoittelu eri lehdissä ja muissa medioissa on vuosikymmenien kuluessa muuttunut. Tai miten yhteiskunnallinen kehitys vaikuttaa euroviisufanitukseen, sukupuoli ja -polvi erot voittoennusteissa, Suomen geopoliittinen asema ja euroviisu-uutisointi ja niin edelleen. Lopulta päädyimme siihen, että teetätetään ensi lukuvuonna aiheesta kandityö ja otsikkokin jo keksittiin:

”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä” – suomalaiskansallinen identiteetti ja Euroviisut kautta vuosikymmenten”

Oukei, ehkä ei muita huvita, mutta meillä ruokkis sujui hauskasti. Ja ihan vilpittömästi kyllä toivon Suomelle menestystä molemmissa mittelöissä. Minä palaan muuttotilastojen äärelle.

Ai niin. Aurinko. Lämmin. Kevät, – eikun jo kesä! Mielettömän ihanaa!

Nautitaanpa siitä!

Niitä näitä Yliopistoelämää

Siivouksesta iloa

Tänään on meillä käynyt siivooja, joten oli ihana tulla puhtaaseen kotiin. Kunhan sain meille kukkakaalitortillat tehdyksi ja syötyämme, pehtoori lähti minun autoani pesemään ja putsaamaan. Minua ei todellakaan innostanut istahtaa koneen ääreen, taivas kun oli sininen ja aurinko paistoi, ja sitä paitsi eilen kirjoitin itseni niin umpikujaan, että on vaikea jatkaa …

Lisäksi tänään saatiin kollegan kanssa ensi viikon pääsykoetta varten kysymykset formuloitua jotensakin valmiiksi ja melkein tein ”tarkastussabluunankin” valmiiksi, joten oli sellainen jotain jo aikaiseksi saanut olo. Kun vielä ”romahtanut olkapääni” juili oikein reippaanlaisesti, annoin itselleni luvan ja kehotuksen lähteä siivoamaan Huvila. Muutkin siivoaa, niin sitten minäkin.

Yleensä sen luutuamiseen talven jäljiltä menee hyvinkin lauantaiaamupäivä, mutta nyt pistin vähän töpinäksi ja putsattu on. Jep, jep, pikkuisen fuskasin: jätin ikkunat ulkoapäin pesemättä. Niihin kun helposti humahtaa tunteroinen, ikkunaristikot saa kyllä irti, mutta silti vähän työlästä on noiden pesu: syreenien ja Huvilan välissä kun saa häärätä. Pesen sitten lauantaina.

Aamulla kävelin Terveystalolle rokotukselle ja tietysti kamera mukana… ei vielä Linnanmaalla kovin kesältä näytä. Mutta paistaa kuitenkin. Ja ensi viikolla tuonne tulee monta sataa nuorta ja muutama vähän vanhempikin pääsykokeeeen.

Pääsykokeeseen ilmoittautuneita on yhteensä 430!! Ja vain 28 pääsee sisään. On siinä taas karsiminen. Kun muutama sata konseptia saan luetuksi ja kollega toisen samanmoisen nipun, niin ollaan jo kesäkuun puolella hyvinkin. Nyt kyllä kulutimme aikaa ja vaivaa, jotta pääsykokeella voisimme erotella jyvät akanoista; tai siis juurikin ne, jotka intohimoisimmin historiaan suhtautuvat. Katsotaan nyt sitten miten käy.

Valokuvaus

Digikuvia – kaikenmoisia

Nyt olen kyllä syvästi pahoillani ja vähän hämillänikin siitä, että kerta kaikkiaan nyt ei repeä postausta tälle illalle. Mutta olen työstänyt läksyt digikurssille. Kuvia ja niiden muokkailua, muutamia kelpo otoksiakin… Ja näet, millaisia läksyjä tässä kuussa oli tehtävänä…

Digikurssin kuvatehtävät (niitä on monta sivua, kestää tovin aueta ja sitten rullaile alaspäin…. )

KLIKS

Huomenna taas höpötyksiä… nyt jatkan kaikenmoisen kiireellisen parissa.

Ruoka ja viini

Yltiömakeat kuppikakut ja ihanaiset tomaattiherkut

Vapuksi tein eka kertaa kuppikakkuja, ja nyt viikonloppuna toisen satsin. Lupailin postailla ohjeita… Tummasuklaamuffinsit, jotka sinälläänkin ovat erinomaisia, ja makeita, olivat tämän toisen satsin perustana. Ehkä parempi vaihtoehto kuin ne ensimmäiset keltaiset, joissa oli muutoin sama muffinsiohje mutta ei kaakaota ja suklaata, vaan 1 dl enemmän jauhoja.

Siis valitse mieluisesi muffinsiohje, paista muffinsit, anna jäähtyä ja pursota pintaan voi-sokerikuorrutus.

Muffinsi-ohje

200 g voita
2,5 dl sokeria
3 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
5 dl venhäjauhoja
100 g suklaarouhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmunat yksi kerraallan. Lisää kuivat aineet ja maitoa vuorotellen. Jaa taikina 20 – 25 pieneen muffinsivuokaan ja paista 225-asteessa noin vartin verran.

Voi-sokerikuorrutus

125 g voita
5 dl tomusokeria
ripaus suolaa
2 tl vaniljasokeria
3 rkl maitoa

Vatkaa ensin voi yleiskoneessa, lisää pölysokeri (sihdattuna jos jaksat olla tarkka, minä en jaksanut, ja silti tuli ihan riittävän tasainen). Lisää vaniljasokeri ja ripaus suolaa ja lopuksi maito ja väriaine (käytin nestemäistä). Vatkaa vielä yleiskoneen täydellä teholla kuohkeaksi. Pursota muffareiden päälle. Minulla oli molemmilla kerroilla vähän turhan paljon kuorrutetta, joten tuosta ei riittänyt kuin tusinan kuorruttamiseen. Vähän matalammalla ”tursotuksella” riittää enempiinkin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sitten niitä tomaattiherkkuja. Pitkästä aikaa on taas muistettava mainostaa teille roscoff-sipulia, jota on Stockan sipulihyllyssä terttuina. Se on makeaa erinomaista, ihan täydellistä tomaatti-sipuli-salaattiin tai hakkeluksena blinien kanssa tai kreikkalaiseen salaattiin tai mihin vain missä tarvitaan raakaa sipulia, joka ei saa ”polttaa” tai olla liian tymäkkää.

Täällä on monta vinkkiä mihin Roscoffia voi käyttää: https://www.satokangas.fi/blogi/?s=roscoff

Pikkutomaatit uunissa ovat hyviä grilliruoan kanssa. Ja seuraavana päivänä salaatissa. Osta napakoita kirsikkatomaatteja, halkaise ne, lado vierekkäin uunipellille, kaada päälle öljy-balsamico-sokeri -liemi = ½ dl öljyä, ½ dl hyvää vähän makeaa balsamicoa, 1 rkl fariinisokeria, 1 tl suolaa. Pippuria myllystä pintaan ja puoleksi tunniksi uuniin (oisko ollu 200-astetta?). Anna vetäytyä tovi ennen tarjolle vientiä.

Näiden kanssa mozzarella-pallo ja salaattia sekä basilikaa ja maalaisleipää, niin saat pienen alkuruoan… Bon appetito!

Niitä näitä

Niin se aika rientää!

Aurinkoista äitienpäivää kaikille!

Niitä näitä

Harmaa aatto

On äitienpäivän aatto. Perinteisesti on äitini, sisarusteni ja perheidemme kanssa käyty äitienpäivälounaalla: huomenna ei ole perinteisesti. Murmeli ei enää lähde lounaille [lupasin että viemme huomenna lounaan sinne :)] , esikoinen on siellä maailman äärissä, Oulussa on kylmä, [kuva otettu äsken torinrannassa, yhtä harmaata on ollut koko päivän] … joten miten nyt?

Pojat (pehtoori ja juniori) veivät minut jo tänään syömään.
Miten hieno juttu!! Uleåborgissa oli taas niin mukava käydä.
Ja siellä on paitsi ylivertaisen hyvä ruoka, rauhallinen, kaunis vanha miljöö,
myös tavattoman mukavat T & P, jotka tekevät ravintolakokemuksesta aina vain paremman.

Juniori toi minulle kukankin. Oiskohan ollu ensimmäistä kertaa ever?
Yleensä isänsä tai sisarensa ollut avittamassa…
Ja näin viehättävä vielä. Minä tiedän että tuo kukkii koko kesän!

Itsekin olin kukkaostoksilla tänään, aamuvarhain puutarhalla…

Ja olen sitten ottanut eräänkin ruusukuvan. Kerrassaan ”tutkielmia ruususta” on tulossa. Nyt en vain niitä ryhdy työstämään. Menen viimeistelemään cupcaket, – huomenna anoppilaan niitä aattelin viedä… ja toivon mukaan saan huomenna, jollen jo tänään, aikaiseksi sen ohjeen tänne, kuten olen luvannut… Valmisteilla on myös postaus otsikolla ”Suosituksia kevään kuohuviineiksi” — huomaatteko että paljon saa aikaiseksi kun välttelee töiden tekemistä lauantaisin. 😀

^^^^^^^^^^^^

Niitä näitä Yliopistoelämää

Paljon kondititionaaleja

Aamulla olin – taas kerran – ajatuksissani päättänyt, että otan ne vähäiset evääni ja kävelen lounasaikaan kasvitieteelliseen kameran kanssa, vähän kuin toteuttaakseni edes nyt, viimeinkin, niitä vuorottelun jälkeisiä lupauksiani* (*kliks) , ja menisin kuvaamaan viimeiset läksytehtävät kukista… Ja kattia kanssa! Vettä tuli kuin aisaa ja artikkelista puuttuu vieläkin melkein 8000 merkkiä + kaikki hiominen + taulukoiden ja tilastojen stilisointi + viitteiden kuurnaus … ja monta kymmentä muuta pikkuseikkaa, joten minä mihinkään lähde. Eikä tee mielikään kun katsoo ikkunasta ulos.

Oli ehkä hyvä että otin tuon kuvan. Ihan itseäni varten. Ehkä sitten kun jään pois tuon kolossaalin työelämästä, niin on hyvä katsoa, miltä päivät joskus näyttivät. Mutta kuitenkin vielä enemmän haluaisin ottaa kuvia ihmisistä töissä. Kollegoista, välähdyksiä luennoilta, kuvia niistä minulle tärkeistä opiskelijoistakin …

Ihan viime aikoina on ollut monta tilannetta joista haluaisin kuvan, siitä kuinka yksi opiskelija kutsuu minua Reiskaksi, kuinka toinen käy kertomassa neljännen lapsensa olevan pian syntymässä, kuinka kolmas, nuori nainen, tyttö vielä, halusi kertoa pääsystään yhteen suurlähetystöön harjoittelijaksi, neljäs siitä, ettei saa [omasta mielestään] koskaan kandintutkintoaan valmiiksi, viides ihan vaan pähkäilemässä, mennäkö vanhaan (voiko 22-vuotias puhua vanhasta??) kesätyöpaikkaansa … Niistä kohtaamisista haluaisin muutakin kuin muistikuvia…

Työ on edelleenkin ihmisiä, menneitä ja olevia. Historiassa olleita, nuoria olevia.

Minun piti tänään illalla tehdä kakkupohjat, pestä käsipyykkiä, kylvää basilika, tehdä pientä remppaa kuvasivustoillani… Mutta mitäpä sitä turhaan valmiissa maailmassa… Kuitenkin samassa päivässä maanantai ja perjantai. Aika reipasta, eikö?

Klikkaapas tuo yllä oleva kuva isommaksi.
Se on aika hyvä, vaikka itse sanonkin.
Yksi läksykuva siis tehty. 😉

Niitä näitä

Helatorstait

Helatorstaiviikonloppuna on mukava olla mökillä. On menossa ”lumenjättöpäivät”. Purot ovat täynnänsä vettä ja kevät tulee kohisten.

https://www.satokangas.fi/blogi/2010/05/lumen-jatto-paiva/

Nyt ei vain ollut oikein rääpyä lähteä pohjoiseen.

Muistan yhden toisenkin helatorstain, jolloin oli istuttava sisällä ja kirjoitettava… Oli joko 1994 tai 1995, jolloin minulla oli oltava Keminmaahan historiatoimikunnalle toimitettavana muutama sata sivua tekstiä kesäkuun alkuun mennessä ja tuolloin tein tuota kirjoitusprojektia jo totaalisesti otona, oman virkatyön ohessa, joten projekti oli pikkuisen vaiheessa – kuten sanonta kuuluu. Jos tänään ei ole sisällä olo juuri rassannut, niin tuolloin lähes 20 vuotta sitten liki itkua väänsin kun istuin kirjoituspöydän ääressä (silloin kirjoitin kaiken ensin lyijykynällä vihkoihin ja sitten vasta koneella puhtaaksi) ja katselin ikkunan takaa aurinkoiselle ja lämpimälle pihalle, jossa muu perhe ja naapurit touhusivat.

Lapset, mutikaisiksi kutsuttiin, olivat saaneet uudet tarralenkkarit ja potkupallot ja koko kujan muksulauma meidän pihalla pelaamassa kuten tavallisesti. Pehtoori ja kaikki naapurustossa olivat pihatöissä ja nautiskelivat kimpassa viinilasillisia silloin tällöin [hyvä on kävin minäkin sitten jo illansuussa tovin naapurin pihalla istuksimassa] ja minä marttyyri istuin sisällä tekemässä analyysiä Kemin maalaiskunnan kuntakokouspöytäkirjoista ja takseerausluetteloista. Silloin se oli niin epiä!

Yksikään näistä kuvista ei ole tuolta helatorstailta, mutta suunnilleen noilta ajoilta, suunnilleen tuon ikäisiä lapset (ja naapurin M.) olivat tuolloin.

Kun suurennat alemman kuvan hoksaat, että juniorilla (kiikussa vasemmalla) on –
tietysti – kumpparit väärissä jaloissa.
Tai siis noinhan ne hänellä useimmin olivat. 😉
Eikä haitannut menoa yhtään.
Tyär kuvassa äärimmäisenä vasemmalla.

Tänään sade ja kylmä sää edesauttoivat koneella viihtymistä, eikä kujalla näkynyt mutikaisia, eikä ketään muitakaan. Ruokaakaan minun ei tänään ollut lupa tehdä, joten siihenkään ei mennyt aikaa. Ja ennen kaikkea se, että tiedän tämän toukokuun urakoinnin mahdollistavan sen, että olen kuukauden päästä tyttären luona. Tai tarkemmin ottaen tyttären ja pehtoorin kanssa Karibian rannalla! Motivaation nostamiseen tuolla seikalla on varsin iso osansa. : )

Vuosi sitten helatorstai-iltana otin tämmöisen kuvan

Ja nyt kun päivä on kääntymässä jo kohti iltaa, voin todeta, että torstaiksi aika hyvät oli tarjoilut ja seura on ollut koti-La Festassa vähintääkin kohtuullista.

Pehtoori kokkasi ja poikakin tuli syömään. Avasimmepa sitten ystävien ostaman Amaronen … M & I halusivat viime toukokuussa Orvieton Enotecassa (kuva yllä) tuhlata rahojaan ja ostivat meille läksiäislahjaksi tämmöisen… Juuri tänään oli hyvä nauttia se. Se toi mieleen muistoja… olenko jotenkin nostalgisella tuulella? Ehkäpä. Tässä iässä se lienee tavallista. …. 😉