Reija

Rästipostaus vol. II

Masterchef on jättänyt jälkensä keittiöömme.

Viime viikkojen monta hyvää ruokareseptikokeilua on jäänyt postailematta, joten tähänpä taas muutamia niistä.

Ja lisäksi tämänpäivänen hyvä salaatti. Se, kuten myös toscakakkuset,ja peltiruoka ovat olleet kokeilussa, koska Master Chef!

Melkein koko kausi tuli tänäkin vuonna seuratuksi, ja yksi lempparityyppi ohjelmassa oli oululainen Iina. Positiivisisuus ja periksiantamattomuus, nuoruus ja nöyryys, hymy ja hämmästys, ilo ja into! Hänen Instagram-postauksistaan jo kaksi juttua ollaan testattu ja hyviksi havaittu. Toscamuffinien ohje on TÄÄLLÄ. Nämä pienet toscakakkuset maistuivat myös muksuille, ja M-mummu sulki silmänsä mielihyvästä, kun näitä äitienpäivänä söi. Siis neljä sukupolvea ovat tykänneet näistä pienistä, hyvinkin ´klassikkomaisista´ leivonnaisista.

Skarppiinan ohjeella kokkaamani uunipeltiruoka oli vain meidän kahden maisteltavana, mutta osui ja upposi sekin. Kana-chorizopelti on helppo, ruokaisa (vaikka vähensin perunoiden määrää) ja kaikin puolin suunmyötäinen arkiruoka. Alla kollaasissa ruokaan tarvittavat ainekset, pelti ennen ja jälkeen uunin.

Simppeli mutta silppuamista vaativa ruoka on tämä. Ja kuten Iina postauksessaan toteaa: seuraavana päivänä kylmänäkin hyvää. Esim. töihin oikein hyvä lounasruoka, – jos siis vielä kävisi töissä eväiden kanssa… Ohje tähän löytyy täältä: https://www.instagram.com/p/DJQiGIqKlBH/

Master Chef 2025 voittaja Samuli oli ainakin ohjelmassa liki lapsenomaisen innostuksen ja ilon ruumiillistuma, ja tulinpa hänenkin Insta-tilillään käyneeni. Sieltä löytyi ohje tämänpäiväisen sunnuntaisapuskamme salaatiksi, jonka oheen grillistä (Pehtoorille) Kapen Chorizo-makkaraa. Kelpo pari aika kylmän suvisunnuntaina päivälliselle.

Samuli antaa ohjeessaan vinkin hankkia granaattiomenan siemenet pakastealtaasta pussitettuna, mutta minulla on toinen, parempi? vinkki: hedelmätiskistä kannattaa etsiä mahdollisimman hyvä, kiiltäväkuorinen granaattiomena, pyöritellä sitä keittiötasolla niin, että hedelmä ”rutisee”, sen jälkeen laskea keittiöaltaaseen kylmää vettä, pilkkoa hedelmä neljään tai vaikka kuuteen osaan, ja irrotella siemenet veden alla. Valkoinen (pahanmakuinen) malto nousee pintaan ja siemenet painuvat altaan pohjalle, josta ne on helppo nostella salaattiin. Kirjoitettuna vaikuttaa monimutkaiselta, mutta helposti ja nopeasti hoituu näin. Ja on tuore!

Toinen kesän grilliruokien oheen sopivat salaatti oli meillä viime viikonloppuna Iberico Secredon (ihan karkkia oli tuo) kylkiäisinä: synttärisankari 10 v. olisi syönyt possua enemmän kuin oli tarjolla. Toki me kaikki muutkin tykkäsimme. Lihamestarilla oli ainakin eilen sitä vielä: kävin hakemassa pakkaseen juhannusta varten. Mutta siis se salaatti: klassikko sekin! Coleslaw kannattaa pitää mielessä näin grillikauden alussa ja pitkin kesää. Tein kevytmajoneesiin, ja vielä parempaa kuin ennen! Perusohje täällä.

Kuvissa näkyy uusi pöytäliinani! Tämä kesä La Festassamme syödään sinisen sävyissä: Pentikin uusi Lapin kukka, jossa on kulleroita, mustikoita ja vaivaiskoivuja, olisi periaatteessa mökille passelimpi, mutta minä hankin sen kotiin. Ilahduttaa täällä! Varsinkin jos se kesä vielä tulee. Ei tullut kunnon talvea millään, toivottavasti tulee pian kesä.

Puutarhoissa ja merenrannassa

Puutarhoilla, – pyörällä Seelantiin, pyörällä Hietasaareen, ensin Säynäjäaholle, sitten Aleniukselle. Molemmista täydennyksiä jo aiemmin haettuihin… Molemmat omalla tavallaan parhaita.

Auringossa, hyvä on, melkoisessa siitepölypöhnässä, mutta liikkumisesta nauttien, vähän mutkienkin kautta, että sain sen 40 km poljettua.

Oli vähän hassu tunne, sellainen totaalisen kiireetön: ei tarvitse tehdä mitään. Ei mitään, ei tarvi.

Mutkiin kuului ajelu Möljälle, pyörä parkkiin, ja rannalle hengittämään. Oli ”meren tarve”. Eikös minulla aina? Viime aikoina taas enemmän.

Ja siellä yksinäisen joutsenen lento ohi,- honottaen, toitottaen, heipaten, – olen ihan varma, että systerihän se.

Iltapäivä pihalla, kesäkukatkin on nyt. Nyt on näin.

Niitä näitä

Tulkoon kesä!

Enimmäkseen aika levollinen päivä, vaikka kaikenlaista kulkemista mm. puutarhalta hammaslääkärille* siihen kuuluikin.

* (Minun ”kerää koko sarja -hammasongelmia ja niiden korjauksia” sen kun jatkuu!)

Kaikilla aisteilla väriä, ääniä, tuntuja.

Sinitaivas, alkukesän vihreys ja pelargonioiden puna.

Valo, lämpö, liike ja linnunlaulu!

Niitä näitä Puutarhahommia

Kesää odotellessa

Tänään ensimmäinen päivä jolloin tarkenin pyöräillä lenkin ilman sormikkaita. Iltapäivällä jo niin lämmin, että islannin villaneuleen olisi voinut jättää pois, mutta kyllä se aamupäivällä oli vielä ihan tarpeen. Siis se, mitä yritän selittää on se, että vihdoinkin on ollut aika lämmin päivä.

Ehkä kevään viileys selittää, miksei minun viime syksynä istuttamistani kymmenistä, tai yli sadasta kukkasipulista ole noussut kuin muutama narsissi ja kuusi tulppaania. Eikä yhtään krookusta! Posliinihyasintit (kuvissa) sentään ovat kukkineet jo pari viikkoa. Ne on kivan näköisiä.

Huomenna ajateltiin hakea puutarhalta kesäkukat ja sitten alkaakin olla piha kesäasetuksissa ja ”päivitetty”. Eilen sain Huvilan siivottua ja ikkunat pestyä – huolimatta hyytävästä säästä ja ikävistä sadekuuroista. Tehdään kesää vaikka väkisin. Noh, eihän nämä nyt niin isoja huolia…

Mökkireissuja lukuun ottamatta meidän kesäkalenterissa ei mitään reissuja olekaan, joten hyvä saada koti ja piha kesäiseksi.

Paitsi että ajateltiinhan me keskiviikkona käväistä ulkomailla: Haaparantaan ajateltiin pitkästä aikaa piipahtaa, ja Torniottaressa haluan myös käydä. Kesäjuttuja sieltäkin. Tornion Lappia-opistossa vuosina 2015 – 2017 kulkiessani löysin tuon mukavan putiikin, josta löytyi monta kertaa sekä kotiin tai mökille että garderobiin jotain kaunista ja/tai muuten mukavaa, enemmän vähemmän tarpeellista. Josko nyt löytyisi mustat kesähousut? Tai musta salsahame! Myydäänköhän niitä enää missään? Vaatekaapista perkasin ja huolsin viime viikolla ison kassillisen aika väljäksi käyneitä kesäkamppeitani ja vein SMUK-kirpparille. Oulun keskustassa tämä ”täyden palvelun, moderni” kirppis kierrättäköön vaatteeni, ja minä hankin vähän uusia.

Niitä näitä

10 v. synttärit

Huomenna on se päivä, jolloin 10 vuotta sitten meistä tuli isovanhempia, jolloin minusta tuli mummi, jolloin elämääni tuli ihan uutta merkityksellisyyttä ja jonka jälkeen elämässä on ollut yksi tärkeä ja rakas ihminen lisää. Apsun 10 v. synttäreitä vietettiin meillä tänään.

Menusta viesteilimme pojan kanssa jo viikolla, ja hän halusi pääruoaksi pihviä, mutta ei jälkkäriksi kakkua. Nyt kun animaatiotyypit (Autot-leffan hahmot tai Spiderman etc.) eivät enää ole se The Juttu, eikä Apsu kovinkaan paljon täytekakuista muutenkaan piittaa, hän oli oikein tyytyväinen, kun ehdotin, että jos leivoin pullaa kakuksi.

Lasten kuviahan ei nettiin tule enää laittaa, ja minullekin selfiet ja omakuvat täällä blogissa, ja muutenkin netissä, ovat vähän ”vaikeita”, mutta menköön nyt! Pullakakku ja Teneriffan Santa Cruzista ostetut kynttilät, jotka lopulta ihan vahingossa eilen sattuivat silmiini herkkulaatikon pohjalta, olikin oikein hyvä juttu. ”Nutellla-pullakakku” hupeni aika helposti!

Puutarhahommia Reseptit Ruoka ja viini

Touhun ja toimen päivä

Touhun ja toimen päivä. Minullakin tänään. Pehtoorilla niitä on ollut jo pari, kolme viikkoa. Pihahommien aikaa. (Otsikkokuva kesältä 2010)

Kesävieraat, pihalla piipahtelijat, joskus ohikulkijatkin usein ihastelevat pihaamme, ääneenkin kehuvat, kuinka harmooninen ja hyvin hoidettu, vehreä ja vihreä se onkaan, ja samaan hengenvetoon päivittelevät, kuinka paljon se mahtaakaan vaatia aikaa ja huolenpitoa. Mihin mies on vuosikymmeniä vastaillut, ettei pihanhoito nyt niin paljon aikaa vie, mitä nyt ”keväin, syksyin jonkun päivän, ja sitten kesällä nurmen liikkuu, ja hyvinä kesinä kasteluhommia, eipä siinä juuri muuta…” Noh, eihän se nyt ihan noin mene.

Vuosituhannen vaihteessa pihahommat olivat kesä kesältä enemmän aikaa vieviä, mutta enpä minä millään muotoa katsonut tarpeelliseksi puuttua miehen ajankäyttöön hyvän harrastuksen parissa. Päinvastoin: kannustin ja lapiointihommia tehden olin mukana minäkin: ks. Legendaariset multakuormat!!

Kun parinkymmenvuotinen pihanhoito kesällä 2004 palkittiin ”Oulun kaunein piha” -kilpailussa voitolla, se oli kyllä Pehtoorin ansiota. Ja vaikka meidän molempien puutarhanhoito ja pihan siistiminen on viime vuosina vähentynyt paljonkin, niin kyllä miehellä edelleen menee keväin syksyin parisen viikkoa täysiä työpäiviä ”ihan pihalla”. Viime viikolla vielä aidan ja perkolan maalaus ”ekstrana”. Huomenna taidetaan pestä piazza, laitella pihakalusteet ja minä ajattelin ehkä vielä siivoilla Huvilan, ja ensi viikolla sitten haetaan kesäkukat. Josko tämä hyinen toukokuu jo muuttuisi oikeaksi kevääksi?

Tänään Pehtoori tienasi perinteisen Uleåborg-illallisen ja pesi koko talosta ikkunat, ja samaan aikaan toisaalla minä pesin ja silitin kaikki pitkät verhot: oli jo aikakin!! Aikaa tähän kaikkeen meni, mutta nyt on hyvä mieli. Ja homma jatkuu huomenna, ehkä.

~~~~~~~~~~~~~~

Tänään tämmöinen aika hyvä, arkinen, siivouspäivänä helposti valmistuva Uunifeta-parsapasta

Niitä näitä Ruoka ja viini

Ruokajuttuja rästipostaukseen vol. I

Vaikka suru maaliskuun lopussa katkaisi 17 vuotta jatkuneen jokapäiväisen blogiini postaamisen, ei se kuitenkaan vienyt tarvetta syödä, ei ainakaan pitkäksi aikaa, eikä halua laittaa ruokaa… Päinvastoin, – itse asiassa koko lopputalven ja varsinkin maaliskuussa kaikenlainen kokkailu ja leipominen olivat mieluista puuhaa ja rentouttavaa ajankulua, keinoja hetkeksi unohtaa huolet ja murheet. Tanskalaisia voileipiä oli harva se päivä tarjolla, laskiaispullia kotiin ja sairaalaan joka viikko, hiljaisena mökkipääsiäisenä kaikenmoista piperrystä kahdelle, viikonloppuisin jotain ”työlästä” tekemistä. Mutta kuvaaminen, kirjoittaminen, postaaminen eivät sitten enää maistuneetkaan…

Nyt siis muutamia ”rästiin jääneitä” juttuja tähän. Ja koska kevät, niin Italia. Tai milloinpa meidän keittiössä ei Italia olisi, mutta kyllä se keväisin, kesäisin korostuu. Osoituksena siitä tilasin pari viikkoa sitten (pitkästä aikaa) turkulaisesta Italian herkut -kaupasta herkkuja. Samaisesta kaupasta Pehtoori (ja sisareni) tilasivat syksyllä ison yhteiskahvitilauksen. Kauppa on siis myös kahvikonehifistelijöiden suosiossa!

Kuvassa minun tämän kertaisesta paketista olennaisimmat jutut (+ Pinsa ja Rummon lasagne lähikaupasta): erityismaininnan ansaitsevat etualan Balsam Limoncino, kaunis sinivalkoinen hapankirsikkapurkki ja pinaatti-muna-lasagne-levyt (lohilasagne mökkiruoaksi!). (Il Caratello -balsamicosta olen aiemminkin maininnut – Hakaniemen halli Helsingissä ja Torin Lihamestari Oulussa myyvät sitä).

Hapankirsikka! Tilasin tällä kertaa kolme purkkia: Amarena Fabbri! Nyt ei tarvitse pihtailla niiden kanssa. Vaniljajäätelöä tai kreikkalaista paksua jukurttia ja kirsikoita siirapin kanssa! Oi, että! Ruokalusikallinen siirappia kuohuviinilasin pohjalle ja jääkylmää proseccoa tai vaikka kuplavettä päälle, oi, että! Perfetto! Pullaan, piirakoihin… Sopii! Ja keramiikkapurkit jo sinällään ovat kauniita hyllyssä ja tyhjinä vaikka kesäisessä mökkikeittiössä kukkamaljakkona!

Ja Balsam Limoncino -viinietikka! Samalla viikolla kun paketti tuli Ouluun, kävin meidän omassa Toppilan K-supermarketissa, ja voila! Sinnekin oli tätä tullut. Ehdottoman hyvä tuote! Pieni loraus lämminsavukirjolohen pinnalle ja kurkku-vihersalaattiin on jo kokeiltu, herkulliseksi todettu – seuraavaksi ehkä johonkin jälkkäriin tai hedelmäsalaattiin. Varmasti sopii monien kesäisten salaatti- ja kalaruokien kanssa erinomaisen hyvin.

Pinsa Romana

Italian herkut -kaupasta saa myös Pinsa-jauhoja ja sivulla on ohje Pinsan valmistamiseksi. En (ainakaan vielä) ole itse pinsa-pohjaa tehnyt, vaan S-kaupasta ostin valmiin pohjan. Siitä tulikin mahtavan rapeakuorinen, ei raskas, maistuva.

Keittelin tomaattikastiketta huolella tämän ensimmäinen pinsamme pinnalle ja täytteeksi katkoja, tonnikalaa, paprikaa ja pepperonia (molemmille omat herkut) sekä maltillisesti juustoa. Olipa aika kesäistä, edes ruoka. Yksinkertaista, melkein kevyttä, nopeaa, edullista. Kelpo arkiruoka. Ensi kerralla sitten jotain uudenlaista. Ohjeita löytyy netistä jo vaikka kuinka, esim. Yhteishyvä.

Huomenna, tai tässä joku päivä, vielä lisää rästiruokajuttuja.

Niitä näitä

Kotiin palattua vielä muistoissa

Helsingin kaksipäiväinen reissu oli varsin elämyksellinen, monin tavoin. Aurinko, perjantai-iltapäivän kadut ja kaupat, muistoja, Stockan lastenvaateosasto, The Lohikeitto, pieni ”patikka” Pasilassa: valkohäntäpeura, valkovuokkoja, mustarastaan lohduttava laulu, puheluita ja viestejä, jotka koskivat ja huolettivat, tyttärentyttären halaus, pakahduttava baletti, kyyneleitä, ystävyyttä, iloa ja surua samoissa lauseissa, …

Kolme kohokohtaa: ystävien tapaaminen perjantai-iltana, ei mikään ”kevyt illallinen”, vaan paljon enemmän: hyvää ruokaa, erinomaisia viinejä, tuttua ja turvallista seuraa. Vuosikymmeniä kestänyt ystävyys kestää ja kantaa. Illan jo kääntyessä yöksi, palatessamme Kampin bussiasemalta kävellen hotellille lämpimässä kevätillassa, kaduilla oli paljon elämää, meillä omat hiljaiset juttumme … epätodellista.

Lauantaiaamuna liian varhain hereille, yö oli (taas) rikkonainen, levoton. Lähdimme kävellen tyhjän Espan puiston läpi Vanhaan Kauppahalliin aamucappuccinoille. Aution Helsingin kaduilla erilainen aamulenkki.

Hotelliaaminen (Marski) sitten vasta oikeastaan brunssin aikaan.

Ja iltapäivän vietimme Järvenpäässä: reissun kohokohta numero kaksi. Emmiliinin kanssa pääsimme hyvinkin pian taas tutuiksi, ja yhdessä touhuttiin kaikenlaista. Vävy kokkaili sapuskat, tyttären kanssa jaettiin kuulumisia ja Emmiliinin kanssa luettiin ja leikittiin. Olisipa Järvenpää lähempänä Oulua, tai toisinpäin.

Viikonlopun loppuhuipennus eilen illalla baletissa: Edith Piaf. Ensimmäinen kokemuksemme baletissa.

Baletti oli tavattoman vaikuttava, kaunis, upea, liikuttavakin: elämäkerta tanssin ja musiikin keinoin suorastaan lumosi. Luulen, etten ollut ainoa 1300 katsojan joukossa, jolle kävi kuten minulle: lopussa kaikki kauneus, musiikki, tarina, tanssi, chansonin sävelet, elämäntarinan traagisuus ja se, kuinka koreografia, sävellystyö, orkesterointi, lavastus, valojen käyttö!!, tanssijoiden taito ja tulkinta saivat muutenkin herkillä olevan mieleni ja silmäni kyynelehtimään. Aplodit kestivät kauan!

Vielä on mainittava kuinka pidin myös ”ulko-baletillisista” tekijöistä. Me olimme Oopperatalolla tuntia ennen esityksen alkua, nautimme lasilliset kuohuvaa (vain oopperassa sellaisista laseista 🙂 ) , katselimme paikalle tulevia kauniisti ja tavallisesti pukeutuneita ihmisiä, kuuntelimme puheensorinaa, nautimme hienosta tilasta ja kevään valosta, unohdimme hetkeksi uuden huolen, ihailimme maisemaa Töölönlahdelle, yritimme päästä oikeaan flow´hun, – taas epätodellista.

Tämän linkin takana on traileri baletista, ja siellä on myös linkki, josta baletin taltioinnin voi kymmenellä eurolla tilata katsottavakseen kotikoneelta tai telkkarista. Olen jo tilannut. Suosittelen lämpimästi!

Kotimatka juna-bussi-juna (ratatöiden vuoksi tällainen juttu) meni aika nopeasti: nyt vielä vähän kuin unessa.

Niitä näitä

Sellainen kummallinen lomaolo

Olemme Pehtoorin kanssa aloittamassa ”uusia seikkailuja”, kuten sisareni mies eilen totesi. No joo, ehkä noinkin. Joka tapauksessa, nyt oikein oli oikein hyvä hetki tulla Helsinkiin, viikonlopun rientoihin, joista sovittiin jo viime vuoden puolella?

Lähdimme kaksin aamujunalla Oulusta – eka kertaa olin varannut meille kahden hengen hytin. Muutama kymppi lisää junalipun eläkeläishintaan, ja saimme oma pienen ”eriön”. Oikein mukava oli se. Rauhallinen, hiljainen.

Olimme jo ennen kahta perillä, ja vaikka meille oli luvattu ”kevyt illallinen” ystävän luona, jonne olemme menossa vasta kuudeksi, kävimme myöhäisellä lounaalla Kampin ”Fisken på diskenissä”. Minä kävin siellä jo heinäkuisella yhden päivän Helsingin reissullani, mutta Pehtoori ei ole legendaarista ”The Lohikeittoa” päässyt testaamaan – tänään pääsi. Minulle riitti pieni alkuruoka, ”sopivan vähän, enemmän kuin tarpeeksi hyvää”.

Pehtoori innokkaana shoppailukierroksella.

Lounaan jälkeen hankimme huomista varten vähän tuliaisia. (Muumitalo-villureiden lisäksi jotain muutakin: olemmehan menossa launtaipäivän viettoon Järvenpäähän Emmiliinin luo.

Huomiseen ”seikkailuun” kuuluu myös jotain ennenkokematonta: me menemme eka kertaa balettiin!

Helsingin uudessa oopperatalossa kävimme joskus vuosia sitten katsomassa oopperaa ja sirkusta, hienon esityksen, mutta balettia emme ole nähneet. Paitsi Ateenassa 1982 Rudolf Nurejev resuissa lämmittelyhousuissa… En tarkkaan muista miten me sinne pääsimme. En muista vaikka olin matkanjohtaja… Hmmm.

No mutta, huomenna siis balettiin. Nyt Pasilaan, tapaamaan oululaisia. 🙂

Oikeastaan aika hyväkin olo nyt.

Niitä näitä

Pari toukokuista päivää

Eilen paljon ”ajantasaistettavia” tapaamisia, kohtaamisia, pankkiasioita, lääkäreitä, kuulumisten ja tuntojen vaihtamista, hyvää tekeviä keskusteluja – ja hiljaisuuttakin. Mutta päällimmäisenä tunne puhumisesta. Monisanaisesta, monimerkityksellisestä, helpottavasta, tärkeästä, merkityksellisestä, kipeästä, parantavasta, repivästä ja eheyttävästä puhumisesta, – ja kuuntelemisesta.

Tänään onkin ollut sitten enimmäkseen hiljaista, – vaikka mummeiluakin oli tovi iltapäivällä (lapsenlapsen kanssa hammashoitajan luona). Ja äsken tovin ihan ”seurassa”, ihmisten ilmoilla .

Päivät sen mittaisia kuin toukokuussa kuuluu ollakin. Tänään pyörälenkillä sadetta, tuulta, tummia pilviä, pestyjä reittejä, pieniä jääpaakkuja jossain ojien reunoilla, pölyä, pölyä, uppouttava äänikirja (kuinka hyvä juttu!) ja paluureitillä jo lämmin, sinistä taivasta, – tuntui keväältä. Ja kaikki tämä puolessatoista tunnissa.