Helsingin kaksipäiväinen reissu oli varsin elämyksellinen, monin tavoin. Aurinko, perjantai-iltapäivän kadut ja kaupat, muistoja, Stockan lastenvaateosasto, The Lohikeitto, pieni ”patikka” Pasilassa: valkohäntäpeura, valkovuokkoja, mustarastaan lohduttava laulu, puheluita ja viestejä, jotka koskivat ja huolettivat, tyttärentyttären halaus, pakahduttava baletti, kyyneleitä, ystävyyttä, iloa ja surua samoissa lauseissa, …
Kolme kohokohtaa: ystävien tapaaminen perjantai-iltana, ei mikään ”kevyt illallinen”, vaan paljon enemmän: hyvää ruokaa, erinomaisia viinejä, tuttua ja turvallista seuraa. Vuosikymmeniä kestänyt ystävyys kestää ja kantaa. Illan jo kääntyessä yöksi, palatessamme Kampin bussiasemalta kävellen hotellille lämpimässä kevätillassa, kaduilla oli paljon elämää, meillä omat hiljaiset juttumme … epätodellista.
Lauantaiaamuna liian varhain hereille, yö oli (taas) rikkonainen, levoton. Lähdimme kävellen tyhjän Espan puiston läpi Vanhaan Kauppahalliin aamucappuccinoille. Aution Helsingin kaduilla erilainen aamulenkki.
Hotelliaaminen (Marski) sitten vasta oikeastaan brunssin aikaan.
Ja iltapäivän vietimme Järvenpäässä: reissun kohokohta numero kaksi. Emmiliinin kanssa pääsimme hyvinkin pian taas tutuiksi, ja yhdessä touhuttiin kaikenlaista. Vävy kokkaili sapuskat, tyttären kanssa jaettiin kuulumisia ja Emmiliinin kanssa luettiin ja leikittiin. Olisipa Järvenpää lähempänä Oulua, tai toisinpäin.
Viikonlopun loppuhuipennus eilen illalla baletissa: Edith Piaf. Ensimmäinen kokemuksemme baletissa.
Baletti oli tavattoman vaikuttava, kaunis, upea, liikuttavakin: elämäkerta tanssin ja musiikin keinoin suorastaan lumosi. Luulen, etten ollut ainoa 1300 katsojan joukossa, jolle kävi kuten minulle: lopussa kaikki kauneus, musiikki, tarina, tanssi, chansonin sävelet, elämäntarinan traagisuus ja se, kuinka koreografia, sävellystyö, orkesterointi, lavastus, valojen käyttö!!, tanssijoiden taito ja tulkinta saivat muutenkin herkillä olevan mieleni ja silmäni kyynelehtimään. Aplodit kestivät kauan!
Vielä on mainittava kuinka pidin myös ”ulko-baletillisista” tekijöistä. Me olimme Oopperatalolla tuntia ennen esityksen alkua, nautimme lasilliset kuohuvaa (vain oopperassa sellaisista laseista 🙂 ) , katselimme paikalle tulevia kauniisti ja tavallisesti pukeutuneita ihmisiä, kuuntelimme puheensorinaa, nautimme hienosta tilasta ja kevään valosta, unohdimme hetkeksi uuden huolen, ihailimme maisemaa Töölönlahdelle, yritimme päästä oikeaan flow´hun, – taas epätodellista.
Tämän linkin takana on traileri baletista, ja siellä on myös linkki, josta baletin taltioinnin voi kymmenellä eurolla tilata katsottavakseen kotikoneelta tai telkkarista. Olen jo tilannut. Suosittelen lämpimästi!
Kotimatka juna-bussi-juna (ratatöiden vuoksi tällainen juttu) meni aika nopeasti: nyt vielä vähän kuin unessa.
Mukavaa, että saitte hyvän irtioton viikonloppuna. Oli hienoa kuulla, että Piaf baletti lumosi, koska minullakin sinne lippu, joten hieno kevään huipennus odotettavissa. Täällä etelässä asuvana tulee Helsingin kulttuuririennoissa käytyä ja usein ne saavat ajatukset pois arjen asioista. Hyvää kevättä!
Kiitos, Tiina. Etelässä asuvalla on kyllä nyt – ainakin meidän mielestä – erityisen hieno kulttuurikokemus edessä.
Taide tekee hyvää, monella tavalla.