Puutarhoilla, – pyörällä Seelantiin, pyörällä Hietasaareen, ensin Säynäjäaholle, sitten Aleniukselle. Molemmista täydennyksiä jo aiemmin haettuihin… Molemmat omalla tavallaan parhaita.
Auringossa, hyvä on, melkoisessa siitepölypöhnässä, mutta liikkumisesta nauttien, vähän mutkienkin kautta, että sain sen 40 km poljettua.
Oli vähän hassu tunne, sellainen totaalisen kiireetön: ei tarvitse tehdä mitään. Ei mitään, ei tarvi.
Mutkiin kuului ajelu Möljälle, pyörä parkkiin, ja rannalle hengittämään. Oli ”meren tarve”. Eikös minulla aina? Viime aikoina taas enemmän.
Ja siellä yksinäisen joutsenen lento ohi,- honottaen, toitottaen, heipaten, – olen ihan varma, että systerihän se.
Iltapäivä pihalla, kesäkukatkin on nyt. Nyt on näin.