Eilen paljon ”ajantasaistettavia” tapaamisia, kohtaamisia, pankkiasioita, lääkäreitä, kuulumisten ja tuntojen vaihtamista, hyvää tekeviä keskusteluja – ja hiljaisuuttakin. Mutta päällimmäisenä tunne puhumisesta. Monisanaisesta, monimerkityksellisestä, helpottavasta, tärkeästä, merkityksellisestä, kipeästä, parantavasta, repivästä ja eheyttävästä puhumisesta, – ja kuuntelemisesta.
Tänään onkin ollut sitten enimmäkseen hiljaista, – vaikka mummeiluakin oli tovi iltapäivällä (lapsenlapsen kanssa hammashoitajan luona). Ja äsken tovin ihan ”seurassa”, ihmisten ilmoilla .
Päivät sen mittaisia kuin toukokuussa kuuluu ollakin. Tänään pyörälenkillä sadetta, tuulta, tummia pilviä, pestyjä reittejä, pieniä jääpaakkuja jossain ojien reunoilla, pölyä, pölyä, uppouttava äänikirja (kuinka hyvä juttu!) ja paluureitillä jo lämmin, sinistä taivasta, – tuntui keväältä. Ja kaikki tämä puolessatoista tunnissa.