Huomenna on se päivä, jolloin 10 vuotta sitten meistä tuli isovanhempia, jolloin minusta tuli mummi, jolloin elämääni tuli ihan uutta merkityksellisyyttä ja jonka jälkeen elämässä on ollut yksi tärkeä ja rakas ihminen lisää. Apsun 10 v. synttäreitä vietettiin meillä tänään.

Menusta viesteilimme pojan kanssa jo viikolla, ja hän halusi pääruoaksi pihviä, mutta ei jälkkäriksi kakkua. Nyt kun animaatiotyypit (Autot-leffan hahmot tai Spiderman etc.) eivät enää ole se The Juttu, eikä Apsu kovinkaan paljon täytekakuista muutenkaan piittaa, hän oli oikein tyytyväinen, kun ehdotin, että jos leivoin pullaa kakuksi.

Lasten kuviahan ei nettiin tule enää laittaa, ja minullekin selfiet ja omakuvat täällä blogissa, ja muutenkin netissä, ovat vähän ”vaikeita”, mutta menköön nyt! Pullakakku ja Teneriffan Santa Cruzista ostetut kynttilät, jotka lopulta ihan vahingossa eilen sattuivat silmiini herkkulaatikon pohjalta, olikin oikein hyvä juttu. ”Nutellla-pullakakku” hupeni aika helposti!

6 Comments

  1. Siis kymmenen vuotta?! Muistan vielä aivan hyvin, kun teit postauksen pienen miehen syntymästä. Voi että, paljon onnea pojalle ja mummille ❤️

  2. Kiitos, Katri! Aika kuluu, ihan hirmu nopeaa. Eepikin oli käynyt jo kouluun tutustumassa, – eskarilainen onkin syksyllä ekaluokkalainen.

  3. Täällä juhlitaan tänään, 3v mittarissa, lapsuuden perheeni toistaiseksi ainoa jälkikasvu ( ja meitä on sentään kolme), toinen on kyllä jo tuotannossa. Vaaleanpunainen yksisarvinen on täällä kova juttu.

    1. Eikös juuri tämä kolmevee ole hyvää vauhtia ”hangasojalaistumassa” – tai ainakin Lappiin totttunut jo? Kaikki pinkki, erityisesti yksisarviset, ovat olleet myös täällä ihan ykkösjuttuja. Eepihan pukeutuu pinkkiin. Mielellään vain ja ainoastaan pinkkiin. Mielellään vähän hopeahilettä tai muuta ”yksisarvis”-bling-blingiä koristeena tai muovikoruissa.

  4. Vuodet vierii, lapset kasvaa, itsellä vain aika pysähtynyt johonkin.. Ihana neule sinulla <3

  5. Tunnistan tuon ”pysähtynyt johonkin” -tunteen. Minullakin se on aika ajoin hiipinyt mieleen. Merkityksellinen tekeminen ja tarpeellisena olemisen tarve ovat vielä vahvoja, niiltä osin pysähtyminen viivästyköön… Juuri nyt sellainen elämäntilanne, että olen taas menettänyt jotain merkityksellistä ja tarpeellisena olemista.

    Neule? Kiitos. Pidän itsekin siitä, ja lisäksesi muutama muukin on siitä maininnut myönteisesti. Se on aika uusi, ostin sen viime syksynä, ja pitkin talvea se onkin ollut ykkösvaate kun on menty ”ulos”. Sitä suuremmalla syyllä olen vähän harmissani kun se on paikoin nukkaantunut yllättävän nopeasti, vaikkei se mitään kertakäyttömuotia (jota vastustan rasittavuuteen asti) olekaan. Näyttää olevan Kekäleen verkkokaupassa vielä (ale)myynnissäkin.

    https://www.kekale.fi/part-two-naisten-neule-lukayapw-pu-medium-grey-melange?gad_source=1&gad_campaignid=20743104156&gbraid=0AAAAADt6minij6igcm1BnbAKvcONPyX6U&gclid=Cj0KCQjw_8rBBhCFARIsAJrc9yB1epZDZK23aL7QRfsXW7b-FzubvLko0atDMnHMpOpn3v6pyilYw9YaAgnNEALw_wcB

Jokainen kommentti on ilo!