2009

Home 2009 (Page 29)
Showing: 281 - 290 of 384 RESULTS
Lappi

Retriitin viettoon

”Pohjoisessa laajoilla alueilla aurinkoista”, todettiin säätiedotuksessa. Pitää paikkansa: aurinkoista on.

Aamupäivällä hurautin Rantapellosta Hangasojalle. Ei kauaa mennyt, – ei ollut liikennettä eikä liukasta. Aurinko siniseltä taivaalta koko matkan. Napapiirillä pysähdyin sen verran että vessassa kävin ja ostin matkakahvin. Autolle palatessa hoksin, että kaksi nuorehkoa miestä autoni vieressä katselivat sitä tarkemminkin. Ajattelin, jotta kehtaahan tuota ihailla: semminkin kun pehtoori oli eilen sen minulle huoltanut ja puhtaaksi päältä ja sisältä puleerannut … Aamuauringossa kiilteli kauniisti. Mutta eivätpä nämä auton vieressä notkujat – ainakaan ensi sijaisesti – autoani ihailleet. Kohdalle tullessani kyselivät, että ”ruohoviljelyskö sulla on mukana?” No niinpä. Rairuoholautaset takaikkunalaudalla olivat muka suurikin ihmetyksen aihe. Eihän ne nyt ole vielä edes vihreitä, ituja vasta, – mitä ihmettelemistä niissä muka on! Jo varhaisnuoruudessani olen tottunut matkustamaan pääsiäisenviettoon rairuoholautaset auton takaikkunalla. Äitini ne aina muisti mukaan ottaa: asuntovaunuun tai hotellihuoneeseen piti saada omat pikkuniityt mukaan. Pidän vaan perinteitä yllä!

Mökin pihaan kääntyessä onnen läikähdys: viikko rauhaa ja rentoutumista edessä. Yli kolme kuukautta mennyt edellisestä käynnistä; nyt tuntuu hyvältä täällä. En raskinut ottaa lumilinkoa esiin: se on niin isoääninen ja sotkee. Se heittelee neulasia ja pikkukiviä kimmeltäville hangille, joten kolasin ja lapioin. Meni hyvinkin pari tuntia; puron vedenottopaikalle asti kun väylät putsasin. Tulipahan oltua ulkona, nyt on punaiset posket ja piha siisti. Kuvasinkin. Varmaan puolensataa kuvaa, niiden liittäminen taas vähän ongelmallista. Ehkä värkkäilen vielä illan päälle ja yritän laittaa jonkun …

Hiljainen, hiljaisuuden viikkoni, oma retriittini (kestää keskiviikkoon, jolloin pehtoori ja nuorempi nuoripari tulee tänne) on alkanut hyvin. On vaikea kertoa, kuinka tämä paikka on minulle tärkeä, ei ihan pyhä, mutta hyvä paikka. Nyt olen levollinen.

Ruoka ja viini

Lähdön loppukiri

Eilen meni töissä aika myöhään: asiat oli saatava sellaiseen jamaan, että ensi viikon voin tehdä hommia etänä, – tai olla tekemättä töitä ollenkaan. Kelit ratkaisevat, mitä teen 🙂

Kun nuorisokaan ei sitten ollut kotona ruokaa vailla, sain pitkällisen houkuttelun jälkeen  (lähdetäänkö kaupunkiin syömään? – lähdetään vaan) pehtoorin suostumaan Istanbuliin. Ruoka oli taas hyvää, niin kuin siellä aina. Ikkunasta katselimme Hulluille päiville kiitäviä ja keltaisten kassien kanssa sieltä palaavia… ei ole mun juttu ne päivät… Tosin Pekingin matka olisi ollut niin halpa, että hetken jo harkitsin jonottamaan lähtemistä. Mutta eipä taideta seuraavaa ulkomaan matkaa Pekingiin tehdä.

Historian opiskelijat – itse asiassa fuksit niistä – järjestävät joka vuosi kevätbakkanaalit. Viinin ja ilon juhlan. Sinne suuntasin Istanbulista. Mennessä mietin: ensimmäisiä olen ollut järjestämässä – keräsimme juhlalla rahaa Kreikan ekskursiota varten – ja siis: ensimmäisistä on 27 vuotta!!! Ehkä puolessa  noista kevätkarkeloista olen ollut mukana.  Eilen viihdyin melkein puoleen yöhön. Juttua opiskelijoiden kanssa oli yllin kyllin. Hyvä niin.

SitruunaEilisen humputtelun takia tälle päivälle on sitten kasaantunut kaikenlaista puuhaa. Rairuohot ja pyykit. Kaupassa käynti (eikä ihan mikä tahansa ”maitoa purkki, pari banaania ja ruisleipä” -piipahdus, vaan sekä kodin että mökin kaappien ”varmuusvarastojen” täydentäminen niin, että kassa jo kysyi,  ”oletko varautumassa ydinsodan varalle”. – No en. Tänään on ollut myös Limoncellon ensimmäisen vaiheen työstäminen. Se on niin kaunis keittiön ikkunan edessä, että melkein senkin takia kannattaa tehdä. Linkin takana oma reseptikehitelmäni. Ja kuva. Suosittelen lämpimästi.

Tähän päivään on kuulunut myös joka keväinen ”pikkunarsissit haudalle -käynti”. En ole New Yorkin matkan jälkeen käynyt haudalla. Ensimmäistä kertaa näin pitkä väli. Matka NYCiin oikeasti sai surutyön päätökseen? Vai se että kohta jo viisi vuotta on kulunut?

Nyt olisi pakattava: huomenna lähden aamuvarhaisella kohti pohjoista. Yksin.

”Itätuuli kutsuu mua itään, kesätuuli vetää etelään. Ja siteitä en mitään kestä pitempään, nyt joko lähden tai jään.  Tuuliviiri rauhaton… ”

Myötätuuli mielessäin. Tuulestatemmatut tunnelmat huomenna Hangasojalta.

Bloggailu

Omat jutut

Bloggaamisessani on taas pienoinen kriisi. Toisaalta olen tullut tästä täysin riippuvaiseksi. Aikanaan, avatessani Lyhyesti-blogini, bloggaamisella oli  tarkoitus mm.  päästä pitkistä, oman elämäni syövereitä syväluotaavista päiväkirjoista joita olen iät ajat raapustellut. Vatvominen ja vatulointi kirjoittaessani päivieni kulusta alkoi tuntua tarpeettomalta. Muuttaessani tekstintuottamisen yksityisistä päiväkirjoista Tuulestatemmattuihin tilityksiin meni kauan, etten edes kaivannut yksityistä kirjoittamista.

Nyt kuitenkin on ollut parin viikon ajan tarve raapustaa paperille jotain vain itselleni, – ajatusten, tunteiden ja odotusten selkiinnyttämiseksi. Olisi päästävä paperille kommentoimaan ihmisten sanomisia ja tekemisiä; hyvässä ja pahassa. Kirjoittaa toisten tuohduttavista teoista, ilahduttavista ilonläikähdyksistä ja huomenen hyvistä haaveista… haluaisin kirjoittaa taas asioista, jotka on mun omia. Vain mun.

On iltoja, jolloin ei ole oikein minkään vertaa julkaistavaksi kelpaavaa tekstiä. Joskus taas on, – muka sanottavaakin.  Ja nousujohteista kehitystä blogissani piipahtelevien määrissä näyttää kuitenkin viime tilinpäätöksessä taas olevan. Sitähän minä täällä ihmeissäni katselen (klikkaamalla suurenee). Näköjään ainakin maaliskuun alun NYCin matkaraportointi toi lukijoita…

tilasto21

Toisaalta webbi-hotellini tila uhkaa taas olla täynnä. Olisi ostettava lisää (kuva)tilaa, tai sitten vihdoin tehtävä www-sivustoni rankemman puoleinen siivous.  Tänne blogipuolelle tulee niin helposti laiteltua kuvia, jotka jo vievät tilaa. Valokuvatorstai on kyllä ollut mukava harraste… Toisaalta piipahtelen itse joskus muutamassa blogissa, jotka ovat niin ylivertaisia että nolottaa kuin pientä eläintä tulla tänne omalle tontille.

Olihan tässä taas tälle päivälle… 🙂 Torstaihan on kuitenkin hyvä päivä, eikö?  Tässä keväässä keskiviikot on kuitenkin olleet usein parempia kuin torstait…

Niitä näitä

Hellittää jo

Hiljalleen hellittää. Lumisade ja kiire. Molemmat hellittävät. Tänään satoi niin paljon lunta, että jos olisimme New Yorkissa koulut ja yliopistot olisi suljettu. Mutta Oulussa ei suljettu. Yliopiston uuden puolen kolmannessa kerroksessa olevan huoneeni ikkunasta näkyy yleensä toisen siiven seinä ja ikkunat. Tänään välillä ei näkynyt; pyrytti niin sakeasti.

Mutta työhuoneessa alkaa näkyä pöydän pinta, sillä kuukauden jatkunut ”läjäyttäminen” on purkupuolella. Laittelen töissä papereita aina erilaisiin ”läjiin”: läjäytän proseminaarit, kokousmuistiot, täytettävät lanketit, tenttivastaukset, sekalaisen silpun, luettavaksi laskettavat. Jos kaikkia noita on paljon alkaa tuntua ahistavalta, ja läjät vain nousevat mutta nyt olen päässyt jo läjien purkupuolelle. Kaunis, hiljalleen paljastuva valkoinen kirjoituspöytä kertoo, että kevät etenee ja hommat alkavat tasaantua … Se tuntuu mukavalle. Keväälle.  Lumipyrystä huolimatta.

Yliopistoelämää

Kokouksissa kiintiönä

Kokouksissa harvoin viihtyy ja virittyy. Harvoin on sellaisen työryhmän palaverissa, jossa aika vierähtäisi huomaamatta, jossa ajatuksen ja älyn säihkeessä sekä kehittämisen kuohuissa pääsisi osalliseksi jostakin joka kiehtoisi ja veisi tärkeäksi koettuja asioita eteenpäin niin, että vaivoin voisi hillitä innostustaan. Tuntisi, että olisi osallisena työssä tai työryhmässä, joka saa jotain merkittävää aikaiseksi pelkästään palaveeraamalla.

Eihän sitä sellaiseen virkanainen monta kertaa urallaan tupsahda. Joskus kuitenniin. No tänään ei todellakaan ollut sellainen päivä.

Tänään oli kaksikin sellaista tavallisempaa kokousta. Sellaista kokousta joissa puuduttavien puheenvuorojen aikana havahtuu siihen tosiasiaan, että on taas kerran tullut nimitetyksi työryhmän kiintiönaiseksi, kiintiöhumanistiksi, kiintiöopettajaksi, kiintiöwwwnörtteilijäksi, kiintiökehittäjäksi, kiintiö joksikin…  Yliopistoelämän byrokratian ja raporttien määrän noustessa käsittämättömiin korkeuksiin joutuu yhä useammin viettämään tehollista työaikaa tehottomissa sessioissa.

Eipä ole ollut häävi päivä tänään. Ei ole.

Ruoka ja viini Ruokahaaste

Kuhafileitä ja mustajuuripyrettä – myöhässä

Oli tarkoitus tänään osallistua maaliskuun Ruokahaasteeseen.

Olen hyvissä ajoin tehnyt ”kilpailuruoan”, ottanut kuvat ja kirjoittanut reseptit, mutta joku käppi sattui ja ajattelin, että ilmoittautumisaikaa on kuun loppuun. Eihän se niin ollutkaan, vaan äänestysaikaa on kuun lopppuun. Oma ruoka olisi pitänyt postata jo viime viikonloppuna, enkä minä semmoista ollut  tietenkään hoksinu. Olen auttamattomasti myöhässä. Mutta kun nyt kerran reseptiikkaa harrastelin ja ruoka perheelle kelpasi niin laitanpa nyt sitten oman vastaukseni haasteeseen.

Haasteessa kehotettiin menemään lähikauppaan, ja ostamaan vihannes- ja hedelmäosaston tuotetta numero 42. Ja tekemään siitä lisäkeruoka. Pääruoka-aineesta haasteessa luki näin: ”Tehtäväsi on hankkia kalaa, ensisijaisesti kotimaista, vaaleaa kalaa, jota valmistat hankkimasi kasviksen kanssa”.  Edelleen hauskan haastavassa haasteessa luki: ”Ruuan muoto on vapaa – se voi olla keitto, välipala, salaatti, pääruoka tai alkupala – 42 päättää kalan kaverin ja sinä päätät loput :)”

Me käytämme kahta kauppaa ruokaostoksiin: ensimmäisessä numero 42 on ”minimandariini”, josta minun oli mahdoton kuvitella kehitteleväni kalalle lisäkettä mutta toisessa kaupassa numero 42 oli mustajuuri! Yesh! Sehän on kalalle oivallinen lisäke. Kalatiskissä olisin suonut näkeväni ahvenfileitä, mutta kun niitä ei ollut ostin kuhaa. Ja eiku keittiöön.  Tuloksena olivat dijonmaustetut kuhafileet ja mustajuuripyree.

tarvikkeet

Kuha dijonsinappikastikkeessa

pannussa

2 isoa kuhafilettä
suolaa
valkopippuria
vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Kastike
4 rkl dijoninsinappia
4 dl kermaa
1 nippu basilikaa

Leikkaa kuhafileet annospaloiksi, mausta suolalla ja valkopippurilla, kierittele jauhoissa ja paista voissa. Voitele fileet sinapilla ja kaada niiden päälle kerma. Lisää lopuksi basilikasilppu, ja hauduta kalat kypsiksi (noin viisi minuuttia).

mustajuuri

Mustajuuripyree

4–5 kpl mustajuuria 
1 iso sipuli
1 tl suolaa
40 g voita
loraus kermaa
1 tl (kuivattua) kirveliä,
musta- ja valkopippuria myllystä

Kuori mustajuuret juoksevan veden alla ja pane ne kylmään veteen, jossa on vähän sitruunamehua. Muutoin ne tummuvat.  Laita pilkotut mustajuuret ja silputtu sipuli kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsiksi, noin 15–20 minuuttia.
Kaada vesi pois ja soseuta mustajuuret sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi, kerma ja mausteet.

Annos on kohtuullisen väritön, joten parsakaali on paitsi hyvä lisäke, myös ”värittäjä”.

 
 
 

 

annos

Ruokahaasteen äänestys on jo meneillään enkä minä ehtinyt mukaan… mutta tässäpä nyt kuitenkin tämä kehitelmäni. Kalaresepti on sovellus ”vanhasta” ahvenfileversiosta, eikä se ollut ollenkaan huonoa kuhaan sovellettuna. Bon appetito!

Niitä näitä

Keväällä kesähaaveissa

ensimmainenYhtäkkiä huomaan viettäneeni päivän Interhomen sivuilla: jo kerran haaveeni ensi kesän reissusta Eurooppaan, haave talonvuokrauksesta, on haudattu, mutta eilen se heräsi uudelleen henkiin.

Eilen, kohtuullisen työteliään työviikon jälkeen, saatiin ”pienimuotoiselle päivälliselle” ystäviä, jotka iloksemme esittivät reissua … mentäiskö yhdessä Portugaliin? Provenceen? Espanjaan? Methän pehtoorin kanssa olemme valmiita lähtemään.

Kaihertavasta flunssaolosta ja matkakuumeesta huolimatta sinnittelin lenkillekin: kannatti. Olo parani ja ulkona oli taas niin kaunista. Ensimmäinen pajunkissakin jo. 🙂

Niitä näitä

Kohti kesäaikaa

On hyvä että sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Tai että muutkin siirtyvät. Minä olen jo siirtynyt. Kolmas aamu peräkkäin kun herään klo 4.50. Ehkä vuodenaika ei ole ainoa syy aamuvarhaisiin heräilyihin. Ylikierroksilla mennään. Eikä ihan vähänkään. En ole ehtinyt ajattelemaan. Sellainen ei ole hyväksi. Taidan leipoa jotain. Leipominen relauttaa. Ja lihottaa. Siis en leivo. Teen huomiseksi jälkiruoan. Lihottamattoman jälkiruoan. Mikä viikonlopun jälkiruoka se sellainen on? Ei mikään. Kalorit on hyviä. Tai ehkä joku rahkajuttu – pääsiäinenkin kun on lähellä? Joka tapauksessa poistun tietokoneen äärestä. Koko illaksi!  (No tuota en usko itsekään,…)