Kuva keittiöstä, keittiössä kuva (klikkaamalla suurenee). Näinkin digikuvia voi käyttää.
Täysi-ikäiset
Molemmat nyt täysi-ikäisiä. Miksi se on haikeaakin?
Tietoliikennettä
Miksen tehnyt tätä aikaisemmin? Muuttanut sorvin asetuksia paikallisen operaattorin ohjeiden mukaan ja samalla pois yliopiston reitittimen alta. Semminkin kun yliopistolaisten alennus on jo aiemmin poistettu. No nyt sen tein, ja onhan heti kerralla nopea nettiyhteys! Esim. massiivinen New York -sivuston julkaisu olisi sujunut hopummasti … Tässä on nyt vaan se huono puoli, että minussa asuva pieni nörtti alkaa nyt kaivata myös muun datailun sujumista nopeammin. Ja isommasta näytöstähän olen jo pitkään haaveillut. Tosin kone on vasta kolme vuotta vanha, mutta romppuasema on kaput, joten esim. kuvien varmennustallennus polttamalla CD:eille ei onnistu. Ja viimeisten kolmen vuoden ajalta on paljon kuvia once-in-a-lifetime -tilanteista: pojan rippijuhlat, minun promootioni, pehtoorin isot rakennusurakat, tyttären lakkiaiset, … ja paljon muita muistojen kuvia.
Joo ulkoinen kovalevy on ja kuvat siellä, mutta kun olen lukenut – ja minähän uskon kaiken mitä on kirjoitettu – että kovalevyt eivät ole mitenkään varma tallennusmuoto. Ja meillä sen rajallista varmuutta heikentää sekin, että kilpurimme on löytänyt kovalevyn kupeesta lämpimän ja mukavan majapaikan (klikkaamalla Elmeri suurenee). On muistettava, että kilpikonnia ei voi opettaa sisäsiistiksi, joten joku kaunis päivä ulkoinen kovalevymme voi kärsiä erinäisiä kosteusvaurioita.
Siispä uusi kone, isompi näyttö ja muutamien ohjelmien päivitysversiot olisivat haaveissa. Josko kesälomaksi itselleni sellaisten hankkimisen lupaisin?
Historia lyömäaseena?
Kaksi artikkelipyyntöä ja yhden väitöskirjan ohjaajaksi nimittäminen yhdelle päivälle. Toisesta artikkelista oli mahdollisuus kieltäytyä. Niin tein. Haluaisin kovastikin kirjoittaa, tehdä tutkimusta, mutta millä ajalla? Nyt on taas duunissa sellainen vaihe, jotta hyvä jos saan kiireelliset ja ajankohtaiset asiat tehdyksi ajallaan. Ja sitten soittaa joku huru-ukko joka uskoo löytävänsä historiasta perusteita toivomalleen Suomen ulkomaalaispolitiikan jyrkälle muutokselle. Hän halusi pistää Suomen ovet ja ikkunat kiinni. Ja perusteena pakolaisten poispitämiselle armaasta kotimaastamme hän halusi minun (lue: historian) olevan kanssaan samaa mieltä mm. seuraavista väitteistä: ”Eihän täältäkään ole koskaan kukaan toisten leipää menny syömään.” Yritin selittää, että ”onhan niitä suomalaisia lähtenyt leivän perään muille maille melkein miljoona, ensin Amerikkaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa ja sitten 1960-luvulla rapiat 400 000 Ruotsiin”. Näitä tämä historianharrastaja ei laskenut samaksi asiaksi, ei hän näitä halunnut kuulla. Yritti sitten toista kautta: ”Eihän niiden [puhui somaleista, otaksun] kotimaassakaan joka kantilla sodita ja vainota, menisivät semmoisille alueille, joissa ei sodita. Eihän Suomestakaan kukaan sodan aikana lähteny pakoon?” Niin että ei vai? Ruotsiin ja Tanskaan lähetettiin kymmeniätuhansia lapsia. Paljon aikuisia, kokonaisia perheitä muutti mm. Ruotsiin. No sitten kun yritin mainita Karjalan evakot, kahteen kertaan kotoaan häädetyt, ilmoitti tämä pakolaispolitiikastapanikoiva, että ”se oliki ryssän vika…” En käynyt kiistämään, mutta sotaa pakoon nekin lapset ja karjalaiset lähtivät, ”vaikkei Suomessa joka paikassa sodittukaan”. Tässä vaiheessa soittaja totesi, ettei hän saisi minusta ja mielipiteistäni prinsiipeilleen puolustajaa ja tukijaa ja katsoi parhaaksi läjäyttää luurin korvaani. Parempi niin, ei haaskaantunut enempää meidän kummankaan aikaa.
Voi kun tietäisitte, mihin kaikkeen historiaa tarvitaan, ja millaisia puheluita saamme, millaisiin kysymyksiin vastata. Kerron joskus.
Kakkukahvipäivä
Huikaiseva auringonpaiste meren jäällä tänään. Tarkoitus oli tehdä tunnin lenkki: pullat piti vielä leipoa ja suolaisia koristella… Jäällä kuitenkin venähti: ensin en malttanut kääntyä takaisin, pohjoistuulen ahava tuntui, mutta hyvältä vain. Ja oli niin kaunista. Sitten kun hakeuduuin rannantuntumaan kestohanki muuttuikin pehmeäksi pettäväksi, tulipahan tehtyä pohjetreeniä oikein kunnolla. 😉 Kiirus tuli kuitenkin.
Kun pojan synttäreille mummut ja pappa, eno ja täti puoliskoineen ja osin perheineen tulivat olin onneksi kahvit ja kakut pöytään saanut. 18-vuotista kuopusta juhlimme. Nyt on sitten minunkin uskottava ettei meidän perheessä enää lastenkutsuja järjestetä.
Ja luulen että huomenna töissä on kakkupäivä! Sen verran paljon baakkelseja jäi.
Lapissako?
Lapissa? Ei vaan kuva on vakkarilenkiltäni Toppilan rannasta. Hulvattoman hieno kevätpäivä tänään. Ja minä suoritan. Hyvänen aika, kuinka minä suoritankaan…
Mukavaa on huomisten kestien järjestely. Pihaa jo sai jo siistiä. Ikkunalautoja luututa, ja sitten kävin puutarhalta hakemassa pikkunarsisseja. Ostin heti tusinan. Ripottelin pitkin pihapiiriä. Minä joka en voi sietää keltaisia kukkia! Ostin niitä sisällekin. Huominen kattaus on hyvin pääsiäismäinen… (Kamala sana!) Mutta keltaisia kukkia rekkalastillinen. Kukkia enemmän kuin kakkuja. Niitäkin on. Ja menen tekemään vielä yhden …
Yllätys, yllätys
Pehtoori on palannut ja tyär on töissä. Juniori lähdössä omille synttäripirskeilleen, jotka tyttöystävä, kaverit ja vähän mekin järjestetty, mutta joista poika ei tiedä vielä mitään. Mukavaa… Hieman (vainko hieman?) minua ihmetyttää että miten poika muka voi 18 täyttää? Meidän kuopus!
Sunnuntaina on kakkukahvit sukulaisille, joten kondensoidun maidon keitto ja muffinien teko ovat minulla nyt edessä. Mitähän leipoisi suolaiseksi? Olisiko ehdotuksia?
Niin, nyt on siis aikaa leipoakin kun NYCin matkasivusto on valmiina. Käykäähän kuvia katselemassa. Kymmeniä ennenjulkaisemattomia kuvia reissultamme osoitteessa:
Ehtymätön luonnonvara
Mistä niitä aina tulee? Hetken luulet, että määrä on vähenemään päin, yhtään lajityyppinsä edustajaa et ole nähnyt tai kuullut pitkään aikaan. Ajattelet, että josko ovat tukehtuneet omaan ahdistukseensa tai että ovat vaihtaneet reviiriä niin ettei niitä siksikään esiinny. Mutta sitten kuuletkin, mutkan kautta kuten tämän lajin tunnistamisessa yleensä tapahtuu, että laji elää ja voi hyvin. Ihan uusia voimavaroja paljastaen se on täällä taas. Et voi lakata ihmettelemästä, kuinka moninaisia käyteaineita ja perusteita tämän lajin hengissäpysyjillä itselleen on. Perusteita ja oikeutuksia olemassaoloonsa. Ja mistä kaikesta ne energiansa voivatkaan ammentaa! Ovat ne ehtymätön luonnonvara, – kateelliset ihmiset.
Valokuvatorstai: Murphyn lait
Murphyn lain 7. aksiooma: ”Luonto on aina salaisen virheen puolella”.
Mentiin maaliskuun alussa ”keväiseen New Yorkiin” jouduttiin ”vuosikymmenen talvimyrskyyn”.
(Klikkaamalla kuvat suurenevat)
Ilon kautta
Herätyskello ei ehdi soida kun jo aamu herättää. Salille lähtiessä linnut laulaa. Isosti. Ja salilla olen yksin. En laula, mutta teen hyvän treenin ja iPodissa uutta musiikkia. Hymyilen salin peilille klo 6.22 kun kuulen biisin ”All this time”. Se on hyvä biisi. En siltikään laula. Mutta treeni kulkee. Pehtoori viesteilee pohjoisesta: kelit on hyvät ja seuraakin hänellä siellä, joten hienoa sekin. Töissä muistan ne kaksi asisaa jotka on koko viikon pitänyt muistaa, mutta jääneet hoitamatta. Puoli tuntia, asiat järjestyksessä ja ohi. Saan keskittyä koko aamupäivän, keskittyminen sopi tänään, ja saan kuin saankin toimitustyössä olevan opuksen ensimmäiselle kierrokselle tarkistukseen. Yhtäkkiä muistan, miten viisaita juniori eilen illalla puhuikaan, – tämäkö se sama jääräpää, jonka kanssa vielä syksyllä olimme valovuosien päässä mielipiteissämme erinäisissä asioissa. Hyvä olo ja ilo tapaamisesta: aina on ilo tavata ihmisiä, joilla on intohimo siihen, mitä tekevät. Ilo saada kiittävä kommentti omasta työstään. Ilta valokuvauskurssilla, jossa on kannustava porukka, ja jossa on naurua. Kevätkö?