Omat jutut

Bloggaamisessani on taas pienoinen kriisi. Toisaalta olen tullut tästä täysin riippuvaiseksi. Aikanaan, avatessani Lyhyesti-blogini, bloggaamisella oli  tarkoitus mm.  päästä pitkistä, oman elämäni syövereitä syväluotaavista päiväkirjoista joita olen iät ajat raapustellut. Vatvominen ja vatulointi kirjoittaessani päivieni kulusta alkoi tuntua tarpeettomalta. Muuttaessani tekstintuottamisen yksityisistä päiväkirjoista Tuulestatemmattuihin tilityksiin meni kauan, etten edes kaivannut yksityistä kirjoittamista.

Nyt kuitenkin on ollut parin viikon ajan tarve raapustaa paperille jotain vain itselleni, – ajatusten, tunteiden ja odotusten selkiinnyttämiseksi. Olisi päästävä paperille kommentoimaan ihmisten sanomisia ja tekemisiä; hyvässä ja pahassa. Kirjoittaa toisten tuohduttavista teoista, ilahduttavista ilonläikähdyksistä ja huomenen hyvistä haaveista… haluaisin kirjoittaa taas asioista, jotka on mun omia. Vain mun.

On iltoja, jolloin ei ole oikein minkään vertaa julkaistavaksi kelpaavaa tekstiä. Joskus taas on, – muka sanottavaakin.  Ja nousujohteista kehitystä blogissani piipahtelevien määrissä näyttää kuitenkin viime tilinpäätöksessä taas olevan. Sitähän minä täällä ihmeissäni katselen (klikkaamalla suurenee). Näköjään ainakin maaliskuun alun NYCin matkaraportointi toi lukijoita…

tilasto21

Toisaalta webbi-hotellini tila uhkaa taas olla täynnä. Olisi ostettava lisää (kuva)tilaa, tai sitten vihdoin tehtävä www-sivustoni rankemman puoleinen siivous.  Tänne blogipuolelle tulee niin helposti laiteltua kuvia, jotka jo vievät tilaa. Valokuvatorstai on kyllä ollut mukava harraste… Toisaalta piipahtelen itse joskus muutamassa blogissa, jotka ovat niin ylivertaisia että nolottaa kuin pientä eläintä tulla tänne omalle tontille.

Olihan tässä taas tälle päivälle… 🙂 Torstaihan on kuitenkin hyvä päivä, eikö?  Tässä keväässä keskiviikot on kuitenkin olleet usein parempia kuin torstait…

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.