Historiaa Lappi

Me mökkiläiset turistina

Tuulimiestä ja maahisia (rumpukuvia) kävimme katsomassa. Myös hienoja luontokuvia Lapista. Ja historiaa. Saamelaisten elinkeinojen historiaa ja arkipäivää. Siis kävimme Siidassa. Kävimme myös kerrassaan huikeassa vaatekaupassa ja Myössäjärvellä. Ja iltapäivä kului patikoidessa Pielpajärven erämaakirkolle. Olemme olleet turisteja katselemassa nähtävyyksiä! Mutta aloitetaanpa alusta.

Aamulla mökin lämpömittari näytti huikeat +5C. Lämpöasteiden lisäksi oloa riemastuttivat puiden latvojen tasolla roikkuneet pilvet, jotka enteilivät sadetta. Lähtökohdiltaan hieman arveluttava aamu ei lannistanut: päätimme ryhtyä turisteiksi. Mökki jääköön, met lähdemme kohti Inaria.

Jo ennen Ivaloa alkoi sataa. Aika lailla. Siispä käydään ensin Ivalossa kaupassa, ja sitten: on aika tutustua kovasti kehuttuun vaatekauppaan. Ivalon apteekin vieressä on liike nimeltä Kenkä-Asu. Ja vaikka vuosikymmeniä on näillä seuduin tullut liikuttua, ei kyseiseen kauppaan ole tullut mentyä. Tänään mentiin. (kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Ehkä jo julkisivu kertoo aika paljon. Ikkunassa lukee isolla ”Retroa”.

Ja sitä sieltä sisältä löytyy! Teryleenitunikoita ja -housuja (joissa on metalliset vetoketjut), farkkuja, joissa on polven kohdalla sellainen V-laskos (minulla on ainakin kahdet sellaiset vuonna 1972!!), yksiosaisia laskettelupukuja paksusta toppakankaasta, hiihtohousuja, joissa on ommellut prässit ja harmaa kuminauha jalkaterän alle. Kernitakkeja ja (teko)silkkisiä miesten paitoja, joissa on pieni kapea pystykaulus.

Ja mikä hienointa kaikissa vaatteissa on hintalaput, joissa on hinnat myös markoissa. Entäs kauppiaspariskunta? About 80 v. molemmat. Ja vireitä ja virkeitä ovat, mutta mitään pankkikorttihömpötystä ei kauppaan ole otettu. Mistäkö tiedetään? Pehtoori osti hienon flanellipaidan, ja käteisellä oli maksettava.

Tämän kulttuurinähtävyyden jälkeen ajelimme kohti Inaria ja Siidaa (saamelaismuseota), jossa on käyty edellisen kerran 10 vuotta sitten. Matkalla pysähdyimme kauniilla Inarinjärven reitillä Myössäjärvellä, jossa on maailman ainoa synnyinpaikaltaan siirtynyt hiidenkirnu. Joka kaiken lisäksi on väärinpäin. Komea kivi se oli, ja kiven taakse kun kiivettiin, näkyi Inarinjärvi sumuisesta kelistä huolimatta kauniisti. Kansallismaisemaa siinä missä Kolikin, sanoisin. Sadekin tokeni.

Inarissa meidän turistireitillä oli Siida. Siellä oli parahiksi Elli Maaret Helanderin Noitarumpu-näyttely. Ja luontovalokuvanäyttely. Ja poronluusta ja -nahasta tehtyjen (nyky)käsitöiden näyttely. Ja tietysti äärimmäisen hyvin toteutettu saamelaisten elinkeinojen ja historian perusnäyttely.

Helanderin rumpuihin miellyin kovasti. Niissä oli shamanismin, historian, Lapin aiheita toteutettu hienosti. Monta hienoa rumpua pysäyttivät meidät… Esimerkiksi tämä Elämän polku -rumpu.

Inarissa käytiin vielä hopeapajalla ja kirkossa, tietysti. Ainoa alttaritaulu ikinä, jossa olen nähnyt poron!

Kaiken muun turisteilun jälkeen päivän pääkohteeseen: patikkaretki Pielpajärven erämaakirkkoon. Ennen kokematon reitti, luonto matkalla monimuotoinen, kaunis ja karu. Eikä ollutkaan mikään pikku tepastelu! But we did it!

Palasimme vasta muutama tunti sitten. Laitan huomenna kuvakertomuksen. …

Niitä näitä

Post-juhannus

Eilisen peli-illan jälkeen yön uni venyi kovin pitkälle aamuun … No ei nukkuessa menetetty varmaankaan juuri mitään: yöllä oli tullut – – syksy? Aamulla lämpömittari näytti + 8 C , ikkunasta näkyi sateinen ja harmaa pihapiiri, naapurimökissä jo pakkasivat autoa. Vähän lohdutonta oli.

Myöhäinen aamiainen pannareineen ja puuroineen oli pöydässä ennen yhtätoista. Nuoret jaksoivat taas hyvin syödä. Sitähän siinä sitten ihmeteltiin. Nuoriso vielä kulki eestaas, siivoili mökkiään. Lounaaksi olin vielä luvannut käristyksen, sen nauttivat ja sitten lähtivät kohti maalikyliä. Yhtäkkiä olemisessamme oli iso aukko, – ikävä.

Jahka  saimme ulkoiltua, saimme ystävät ”Saariselkä-citystä” kylään. Korvasienikeitto (omin pikkukätösin poimituista sienistä!) ja porofileet maistuivat. Oliko meillä asiaa? Ehkäpä meillä ei, – isommasti ainakaan, paitsi ensi vapun agenda ;), mutta kyllä meillä juttua riitti. Työpäivän verran. Miksi täällä aika kuluu kovin hopusti?

Valokuvatorstain haasteeseen ”juhannus” olisi nyt paljon parempi kuva tarjolla. Huom. kuva (klikkaamalla suurenee) on otettu kymmeneltä illalla. Aurinko EI laske täällä. Nyt on meille kuudes juhannus täällä, ja vielä jaksan ihmetellä valon määrää.

Niitä näitä

Kiirettä pitelee ;)

Rauhallinen runsas aamiainen (oikeastaan jo brunssi, sen verran kauan nukuttiin, olihan pelattu myöhään yöhön), verkkaisesti lähdimme ulkoilemaan, tepastelua kohti Iisakkipään huippua (Juniorikin saatiin liikkumaan ja lenkille, hyvä J.!), Kaunispäällä katseltiin maisemia ja nautiskeltiin iltapäiväkahvit (ja tietysti pojille ne mahtavat munkit),  jatkettiin matkaa alas lussakasti löntystellen.

Aikaa kun oli, kävimme katsomassa panimon pihalla kullanhuuhdontakisoja ja tapaamassa tuttuja. Iltapäivä alkoi olla lopuillaan, joten oli aika palata kaupan kautta kohti mökkiä.

Ryhdyimme saunanlämmityspuuhiin, viesteiltiin ja soiteltiin, – kukin tahoilleen. Nuoret taisivat torkahdellakin. Laittelin ruokaa, aika paljon, – taas, vaikka ei ollut tarkoitus. Saunottiin, pulahdeltiin purossa, istuskeltiin ulkona ja katseltiin, että ei se sade sitten kuitenkaan tullut… tulisko ukkonen? Ei sekään. Nytkin melkein paistaa.

Söimme. Aika pitkän kaavan mukaan. Rauhassa. Down sifting. Leppoisassa olossa.

Jotta kiirettä on pidellyt. Koko päivän. 😉

Lappi

Ihmisiä suviyössä

Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa. Se on suviaamun aavistus, joka lähenee.
F. E. Sillanpää, Ihmisiä suviyössä

Pitkän yöunen jälkeen hieno aamu, aurinkoa, kuruissa kävelyä, korvasienien etsimistä (löydettiinkin, vähän tosin), itikatonta aurinkoa, nuoremman nuorenparin kanssa Kuukkeli-kaupassa, saunan lämmitystä ja ruoanlaittoa yhdessä, puron rannalla oloa, kuvaamista, notskilla myöhäinen lounas, vanhempi nuoriparikin tuli – iloksemme. Rauhallinen illallinen – maistuihan se. Pian alkanee peli-ilta.

Meillä on täällä nuoret, Lapin luonto ja loma. 

Ei meiltä mitään puutu.

Historiaa Lappi

Saamenmaan suvessa

Aamulla ensimmäisen kerran herätessä näin auringonsäteiden heijastuvan tuvan punaiseen ryijyyn: ollaan mökillä, on loma! Nukumme kahdeksaan. Juhannussaunan pesu ensimmäinen projekti, jonka jälkeen niitä on riittänyt. Ulkona on ollut ilo olla. Lämmin, melko tyven, tosin pilvessä ison osan päivästä, mutta sääskiä paljon vähemmän kuin Oulussa. Siitäkös olemme olleet iloisia!
 
Toissapäivän postauksessani oli kuva noitarummusta. … Lupasin sen symboleista vähän tietoa: noitarummun kuviot ovat kahdessa tai kolmessa eri kentässä; tuossa meidän mökin seinällä roikkuvassa on keskellä selkeästi viiva,  joka jakaa ”maailman kahtia”. Yläpuolella on jumalat, siellä on kuu (siis se kumpu jossa kolme ristiä, voi tarkoittaa myös seitapaikkaa), siellä on ”tuonpuoleiseen” liittyviä symboleita. Rummun keskellä todellakin on aurinko (kuten Koivu arvelikin, Railatertullakin ajatus oikea, symboli vain väärä). Aurinko on luonnonkansojen uskomusmaailmassa (eikö meidän city-ihmistenkin?) keskeisellä sijalla. Saamen lipussakin on aurinko ja kuu (lipun keskellä oleva ympyrä kuvaa aurinkoa (punainen) ja kuuta (sininen).
 
Knallipäinen olento auringon oikealla puolella on shamaani, parantaja, sen alapuolella poroaita, vene symboloi kauppa- ja muita yhteyksiä. jne. Noitarumpu ei ole ole shamaanin tai noidan väline, jollei sitä ole vihitty tarkoitukseensa (meidän rumpua ei ole). Onpa 1700-luvulta löydetty rumpuja joissa on kristillisiä symboleita. Pakanalliset ja kristilliset muodot ovat monessa muussakin yhteydessä suloisesti sekaisin, niin noitarummuissakin.
 
Lihku mátkái!  (onnea matkaan, nuoret!) Ajakaa varovaisesti, täällä läpi yön paistavan auringon alla teitä ootellaan.
 
Lappi

Tämä taivas, tämä maa

Kello on kymmenen. Ja Hangasojalla paistaa. Tästä tuvan ikkunasta kuvatessa näyttää nyt juuri tältä (klikkaa kuvaa, näen avautuvan näkymän paremmin):

Rovaniemen jälkeen ei juuri liikennettä, Vuotson jälkeen poroja. Eikä ollenkaan  kulleroita tienvarsilla, ei vaikka niitä viimeiset viisi juhannuksen seutua on tapana ollut olla.

Kunhan saimme kassit puretuksi (sen jälkeen kun nuoriso ilmoitti tulevansa tänne, olen keräillyt ruokaa kasseihin ja kylmälaukkuun, Rovaniemellä käytiin vielä kaupassa, niin että pienen komppanian, tai ainakin joukkueen, voisin aika keposesti muonittaa) sytyttelimme tulet puron rantaan.

Istuskelimme. Tämä taivas, tämä maa … ei tätä voi kertoa, tämä täytyy elää…

Lappi

Mökki mielessäin

Tytär pisti aamulla tekstarin: ”Soita kun ehdit!” Juuri ja juurihan minä nyt ehdin yliopiston aamupäivän raukeasta työrupeamasta hellittää sen verran, että tyttärelle soitan. Kyseli, jotta passaisko jos sittenkin poikaystävänsä tulisivat mökille. Pariksi yöksi vaan kun töistä ei ole vapaata, mutta voitaisko tulla?
– Voisitteko?

Ei mitään mukavampaa olisi voinut soittaa! Voi kuinka iloinen olen kun tulevat!

Tässä olen vähän pakkaillut, ruokaa lähinnä. Ja sitten tulostellut kuvia – kamarin seinän kehyksiin vielä pitäisi jotain kuvia laitella. Selatessa kuvakansioita löysin kuvan noitarummusta joka on Myötätuulen (uuden mökin) seinällä ja jonka eksnaapurimme toivat meille tuliaisena käydessään mökillä. Naapurin isännän veli tekee näitä puhdetöinä, matkamuistoiksi. Suurenee klikkaamalla.

Keksimme teetättää rummun kahdesta kuvioista takorautaiset ”reliefit” mökkien ulkoseiniin. Tuulentuvan nurkassa on tuo vasemmanpuoleinen ja Myötätuulen puronpuoleisella seinällä toinen. Kuinkas moni tietää mitä symbolit tarkoittavat?

Joka tapauksessa noita kohti huomenna, loman aluksi Hangasojan hiljaiseen pihapiiriin, tuntureille ja tupaan.

Niitä näitä

Hyviä uutisia ja jo lähdön tunnelmaa

Hieman hoppupäivä. Ja helpotuksen päivä! Kummallista, miten huoli olikin iso. Tai onkos se nyt niin kummallista?

Pienempi (paljon), iso asia on, että minulla on lyhyempi tukka kuin vuosikausiin. Keventää, kuulemma. Hyvä, että keventää. Mikään muu ei kevennäkään. Muutoin olenkin tänä keväänä hävinnyt ikiaikaisen, jokavuotisen taisteluni kilojen kertymistä vastaan kuus nolla! Yleensä edes alkukesästä kukkamekko on tuntunut mukavalle. Nyt ei tunnu edes alkukesästä. Ja loma ja herkuttelu alkaa vasta ylihuomenna!

Tänäänkin tosin herkuteltu. Kahden viikon päästä ollaan Roomassa, ja niissä merkeissä tänään mukava meeting, ja hieman herkuteltiin. Ainakin espanjalaiset mansikat olivat hyviä. Oikeesti. Ja matkani onnistuneiden macaroonsien leipomiseksi on jo pitkällä. Kyllä se tästä.

Ja tämänkin, tulevan matkan kanssa, näiden matkaan lähtevien kanssa: pitää nauttia matkalla olosta, eikä vain varrota perille pääsyä. On mukava jo suunnitellla ja odottaa matkaa…