Tertin kautta kotiin

Emme sitten kuitenkaan jääneet täksi päiväksi Helsinkiin, vaikka vähän sellaistakin oli vireillä. Aamulla vielä WSOY:llä ja Akateemisessa; olisin tarvinnut Arjen historia -kirjasarjan nelososan, mutta mitäs olen sen hankkimista vitkuttanut, nyt koko teossarja on loppuunmyyty, ja minulta jäi nelonen puuttumaan. Jos jollakin on tarpeettomana, ostan mieluusti pois kuleksimasta…

Aamupäivällä ennen yhtätoista olimme Lahdentiellä ja päätimme ajella kotiin Savon kautta. Paitsi vaihtelun takia myös Tertin kartanon takia. (edelleenkin kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Viime kesän kartanokierroksella kävimme siellä, mutta vain talliin tehdyssä herkkukaupassa. Silloin  jätimme kartanoravintolassa syömättä, tänään päätimme lounastaa siellä. Hieno päätös gastronomiselle kotimaanturneelleemme.

Pitopöytä oli suuri nautinto ja kartanonisäntä itse oli salissa hovimestarina, sommelierina ja tarjoilijana. Pianhan meillä oli yhteisiä jutunaiheita  (Suomen kartanot ja Toscanan enotecat) ja yhteisiä ruokatuttuja. Isäntä kertoi Tertissä tänä vuonna olevan teemana erityisesti yrttiruoat: puuutarhassa harjoittelija (yrttitarha sitten hieman erilainen kuin meitsin takapihan viljelykset) on erikoistunut yrttiviljeleyyn ja tekevät keittiömestarin kanssa yhteistyötä.

Ja yhteistyön tuloksia saimme maistella: kuusenkerkkämuikut ja ohramuhennetttu fasaani olivat vain osa siitä gastronomisesta runsaudesta, jota suuresti nauttien maistelimme.

Kyllä meidän kelpasi kartanon terassilla lomatiistain iltapäivää viettää… Lopetellessamme isäntä kävi kyselemässä, jotta maistuiko? Maistui. Mutta kuka jaksaa ajaa kotiin? – Jiäkää yöksi!, toteaa kartanonherra.  Kartanossa on majoitustilojakin pihapiirissä; kyllä vähän houkutti jäädäkin, mutta jo nuorison luo ja kotiin halusimme.

Ehdottomasti kannatti ajaa tämä 60 – 70 kilometriä pidempi reitti kotiin, jotta Tertin lounas tuli nautittua. Ja pöydästä oli hyvä mennä kartanon kauppaan, jossa on myynnissä tilalla tuotettuja hilloja, hyytelöitä ja näkkäriä! Tertin näkkäri on parasta! Ja Iivarin savumuikkuja, – monta purkkia niitä koriimme lastasin. Pitopöydän kalat olivat kaikki hyviä ja noista savumuikuista pidimme erityisesti.

Kotimatkalla satoi, ja paistoi, ajelimme vuorotellen, liikennettä Kuopion seudulla valtavasti (asuntomessut? oopperajuhlaväkeä?), mutta matka taittui. Neljän päivän aikana ajelimme melkein 2000 kilometriä, nautimme monta jumalaista illallista, muutaman makoisan lounaan, näimme monta kirkkoa, vain kaksi museota, yhden taidenäyttelyn, kymmenkunta kartanoa (osan sisältä, osan vain päällisin puolin), monta viehättävää putiikkia (nyt mm. kaikki Suomen Butiken på Landenit käyty), herkkukauppoja (kummasti on noita ruoka- ja herkkukasseja kertynyt. no monet kesäjuhlat onkin tulossa). Nyt loppuloma Rantapellossa!

Loppukevennys?
Valkosuklaalehmä!
Pehtoori ei oikein luota lehmien tuntemukseeni. Mieheni ei tiedä, että on valkosuklaalehmiä, tummasuklaalehmiä, Marabou-lehmiä ja lehmätoffee-lehmiä… 🙂

3 kommenttia artikkeliin ”Tertin kautta kotiin”

  1. Minullakin oli joitakin viikkoja sitten ihana kokemus Tertin kartanossa. Pitopöytä oli fantastinen;etenkin muikut ja nieriä…Mukava isäntä tuli meidänkin kanssa juttelemaan,sillä ystäväni oli vanha tuttu.

  2. ”Jassoo; että sittej jiäneet yöks.”

    Miten te osaattekin hakeutua tällaisiin kohteisiin? Kokemusta ja tietoa on, tiedän. Toscanasta Terttiin – vain Telluksen parasta tarjontaa.

    Kun oma ekskursiomme ”Kaenuuseen” päättyi samaan aikaan Rantapeltoon kotiutumisesi kanssa, niin minun piti – jotain sanoakseni – löytää aasinsilta kommentilleni.

    Tykistönkomentaja Svanström (Tertissä talvella 1940) sitokoon reissujamme yhteen.

    Kuhmossa oli (Jordi Savallin, viola da gamba, lisäksi) mielenkiintoisia talveen 1939-40 liittyviä kohteita. Talvisotamuseon tarjontaa täydentävät entisöidyt taistelutantereet kaupungin (kyllä, ja komea kaupunki onkin!) lähiympäristössä. Jyrkänkosken entisöidyllä puolustusasemalla näimme neuvostosoturien pyörillä liikkuneen KENTTÄLEIPOMON uunin. Laiitteisto oli jykevää valurautaa, nyt – naturalmente – jo melkoisessa ruosteessa. Siinä olisi rotissööreille ja muillekin herkkusuille päivittelemistä!

    Ja maistoimmehan mekin muikkuja! Neulasellaisia, pikkulapsen pikkusormen kokoisia.

    See ya!

  3. Yaelian, samoja reittejä ollaan lomalla kuljettu. 🙂 Ruoka vie …

    Koivu: itse teet ihan samaa ennen reissujasi. Hankit ja haet tietoa. Kirjat ja netti. Historia ja gourmet ovat hakusanojani 🙂

    Minun hakutermeihini ei kuulu musiikki: esimerkiksi Kuhmo, Pori,Ruissalo ja Seinäjoki ovat kokematta… Olenkohan koskaan käynyt Kuhmossa? Kerran ehkä tilausajossa jotain pesäpallojoukkuetta kuskaamassa? En ole varma.

    Joka tapauksessa talvisotamuseo ja Jyrkänkosken kenttäleipomo ovat näkemättä. Joskus voisi ajella siellä päin. Raatteentielläkään kun en ole käynyt. Jos siellä päin saa vielä hyviä muikkuja niin miksei … 🙂

    Tervetuloa sinullekin takaisin samoille leveysasteille. Todellakin, ci vediamo!

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.