Tuulestatemmattua

Aurinko lämmittää jo. Heti aamupäivällä kevätaurinko. Ja paljon muutakin hyvää tänään.

Saimme yhdestä syksyn ”vieraanvaraisuus”-jutusta lahjaksi lahjakortin hemmotteluhoitoon. Kävin tänään oman osani nauttimassa; ihana rentouttava kuumakivihieronta. Tuntui ylelliseltä ja nyt koko kroppa on hieman kuin ”irti”. Kevensi oloa. Sellainen kiitos oli hienoa saada lahjaksi.

Ja sitten toinen vähän samanmoinen juttu oli kun saimme kirjeen.  Kirje on pieni lahja. Ainakin sellainen kuin tämä oli.

Tänään oli Neliö-Galleriassa viimeistä päivää Olli Joen näyttely. Viimeisenä päivänä, viimeisellä tunnilla kävimme pehtoorin kanssa katsomassa. Meidän pari vuotta sitten ostamamme Joen taulu ”Andalusian valo” olisi sieltä saanut parin yhdestä jos toisestakin taulusta. Erityisesti taulu nimeltä ”Ystävät kohtaavat” oli meidän molempien mieleen. Ja oli siellä monta muutakin…

Ja minulla on kuin onkin nuha. Taas. Tämä ei  – ainakaan vielä – vaikuta yhtä pahalta taudilta kuin tammikuinen Hirmuinen Flunssa, mutta nuha kuitenkin. Taas. Juuri olin päässyt kuntoilun makuun ja hyvään tahtiin … Argh!

Mutta jos summataan yhteen tämä päivä, niin viivan alla ihan selvästi plusmerkkinen tulos.

 Tänään piti olla kampaaja. Ei ollut. Se ei ole katastrofi, mutta ennen ensi tiistaita on kampaajalle päästävä. Tänään piti tehdä lumitöitä ja lenkkeillä. En tehnyt, enkä lenkkeillyt. Tänään piti kirjoittaa yksi puhe valmiiksi, enkä kirjoittanut.

Tänään olisin oikeastaan voinut mennä vaateostoksille. Viimeisen vuoden aikana olen ostanut lähinnä vain urheilu- ja vaellusvaatteita. En ole tarvinnut muita. Tai siis olen pärjännyt vanhalla varastolla, joka nippa nappa mahtuu päällekin. Mutta tässä on tiedossa yhtä sun toista juhlaa, tapahtumaa, vierailua, ”edustusta”, joihin tarvisin sellaisen paremman työkamppeen kaltaisen uuden kokonaisuuden, siis housut ja jakku, poolo tai paitapusero ja huivi, tietysti huivi, minulla kun on ennestään vain noin sata huivia. Ei, ei ole sataa, mutta olen riippuvainen huiveista. Mutta kun en millään viitsisi lähteä ostoksille… Enkä siis lähtenyt.

Aamupäivän auttelin murmelia kalenteriasioissa ja piipahdin Caritaksessa.  Iltapäivän aikatauluttelin omaa kevään ohjelmaani ja reissujamme, tein matkasivua ja lueskelin – vihdoin – Yrjö Kokon Neljän tuulen tietä. Luulen että se onkin sellainen kirja, että sitä on luettava kevättalvella. Parasta sitä olisi lukea Hangasojalla. Otankin sen varmaan mukaan jos/kun ensi viikon keskiviikkoaamuna pääsen sinne lähtemään. Enkä ihmettelisi jos sieltä postaillessani Neljän tuulen tietä lainaisilin täällä Temmatussakin.

Poikkeuksellisen vilkkaaseen kommentoitiin olen vastaillut ja sähköpostiliikenne on vielä tänäänkin ollut, vaikka se ”mennessä” oli minun mielestäni jo aiemmin, melkoisen vilkasta. Siispä koneella taas kovin paljon.

Nyt lähdemme iltakahville ystävien luona piipahtamaan.

Olipas tänään aamupäivällä kävellessä akselilla Alppila – Caritas – hautuumaa – pari apteekkia – Tuira – Alppila kuin olisi ollut jossain oikeallakin patikkapolulla. Reppu yhtä raskas ja jalkakäytävät sellaista möpelikköä, että moni patikkapolku on sujuvammin kuljettavaa. Mutta tulipahan käveltyä kunnolla. En ikinä ole varmasti sauvakävellytkään Rotuaarilla, enkä nyt varsinaisen fiksuksi tuntenut itseäni tänäänkään, mutta sattuipahan nyt niin käymään. Ja sininen taivas pilvien lomasta, auringonkin näin. Lupaus keväästä.

Meidän kilpuri ei tosin oikein usko vielä kevääseen. Herättelin sen varovaisesti viikko sitten kolme kuukautta kestäneeltä talviunelta, ja sen jälkeen on kylvetty, oltu lämpölampun alla, vähän jo syötykin ja taas kylvetty ja lämmitelty, mutta Elmeri Konrad ei ole vakuuttunut, että olisi aika virkistyä. Löysi hyvän ja lämpimän paikan jatkaa uneilua…

Iltapäivällä olin Linnanmaalla. On tainnut olla yksi pisimmistä jaksoista ikinä, kun olen pysynyt pois työmaalta. Mutta mukava oli tänään käydä. Mukavissa merkeissä ja mukava kun kyselivät jo, milloin tulen takaisin. Enpä nyt vielä ainakaan. Palaveri  ja myös huoltotoiminta vol. II  Etu-Lyötyn suunnalla iltapäivälläkin – jälkimmäinen reissu tosin autolla. Siis pitkästä aikaa oikein touhupäivä.

Sellaista jouduin tänään miettimään, että jos sanotaan että jotakin pitää tapahtua johonkin mennessä, esim. ”ilmoittaudu 1.3. mennessä”  niin tarkoittaako se, että on ilmoittauduttava ennen tuota päivää, siis helmikuun puolella vai että 1.3. on viimeinen mahdollinen päivä ilmoittautua. Näin suuria kysymyksiä tänään.

Ai niin, se tyräkki. Siis se sotku jonka Gomeran huiputuksen evästauolla sain aikaiseksi siihen uuteen (no uusi ja uusi)  Haglöfsin kuoritakkiin.. Se lähti pesulassa. Yesh! Ja SJR:n webbihotelli ei ollutkaan se blogiani viikonlopun vaivanneen kommentoinnin takkuilun syypää. Syy löytyi operaattorista.

Nyt palelee. Voihan sen takkatulen sytyttää maanantainakin … eikö vain.

Hassu viikonloppu kun nuorisoa ei ole ollenkaan näkynyt. Poika on heinäkuussa alkaneen armeijauransa aikana neljättä kertaa viikonlopun kiinni. Vasta neljättä. Ja tyttärellä omia menojaan ja vieraitaan.

Silti värkkäsin gourmettia kalaruokaa, mutta ei laskiaispullia kun ei ollut lapset kotosalla. (Laskiaispullien synkeästäkin historiasta ks. edellinen postaus.) Ja sitten olen tehnyt www-sivuja. Niihin se on tämä päivä hurahtanut.

Nyt Kanarian matkasta on jo satakunta kuvaa matkasivulla. Valoa ja lämpöä, liikkumista ja polkuja. Santa Cruzista, Teideltä, La Gomeralta  maisemia — tee nojatuolimatka, nettimatkaile hiukan. KLIKKAA TÄSTÄ!

Lumi. Sininen lumi. Siitä on riittänyt hyötyliikunnaksi asti meille molemmille. On siinä hyvätkin puolensa, se on puhdasta, kevyttä, kaunista. Ja se liikunta. Mutta kylläpä sen tulo nyt oikeastaan vähäksi aikaa riittäisi.

PS. Kommentointi ei toimi vieläkään. Snif. Ei kannata edes odottaa kommentteja. Ei ole edes mahdollista. Huomenna yritän saada jonkun datistin tai ammattilaisen avuksi, jotta se pienikään vuorovaikutteisuus joka tässä hommassa on, olisi mahdollista.

Maanantaina puolelta päivin voin ilokseni todeta : NYT TOIMII KOMMENTOINTI. Niitä odotellessa … 🙂  

Tunturissako ?

Ei kun kävin kävellen Kauppahallissa.  Torilla poroferia (tms.) ja talvimarkkinat. Ja ulkona ihanainen kevättalvinen sää. Muutama pakkasaste, etelätuuli ja aurinko. Kimmeltävät hanget ja kävelemisen ilo.

Hallin jälkeen piipahdin Kuudes maku -putiikissa. NYT sitä kauan kaipaamaani wasabia oli tullut lisää. Suosittelen. Ei ole niin tulista kuin yleensä, mutta on maukkaampaa. Pidän siitä – sushin kanssa luonnollisesti – mutta myös Pirkka-surimipuikkojen kanssa ikäänkuin nakki-sinappi -systeeminä. 🙂 Sitten putiikissa oli myös vaniljaa purkissa. Siis ei vaniljasokeria eikä vaniljatankoja vaan vaniljansiemeniä. Rahkaan niitä jo vähän sekoittelinkin ja tuotteen erinomaisen käyttökelpoiseksi havaitsin.

Tänään tämmöinen – mainoksessa lukee näin:
– alkuruokapöydässä yli 20 erilaista herkkua
– useita pääruokia mm. Siikajoen limousine-härkää
– runsaasti jälkiruokia mm. lähituottajien juustoja
– juhlava ja lämmin tunnelma
– taustalla soittaa jazz-yhtye

Tervaporvarien herkkupöytä klo 18-22 Holiday Inn Oulussa.

Nyt on hyvä olo. Jääkellarin lohi etikkakastikkeessa, turskankieli ja poronmaksa sekä pieni perunaleivos olivat – ehkä – ne kaikkein parhaat jutut.

Oli mukava nähdä kuopiolaisia ja monia muita vanhoja tuttuja, – ja tutustua uusiin ihmisiin.

Minun tietokoneeni velttoilee: ”näennäismuisti on vähissä” -ilmoituksia tulee tiuhaan tahtiin. Hyvänen aika, eikö meillä kaikilla ole näennäismuisti vähissä!, mutta kompuutteri mokama siitä kiukuttelee. Nettiyhteys ja minun webbihotellini palvelut takkuilevat: kommentointi blogissa ei toimi vieläkään  ja kuvatiedostojen lähettäminen patikkareissusivulle on raivostuttavan hidasta (Teide-sivu kuitenkin valmis, siellä on kanariankirvinenkin :)). Kamerani vaatisi huoltoa (merivesi, laavahiekka, – 25 C pakkaset rasittavat) ja lunta tulee yötä päivää lisää. Mitäkö se lumentulo tähän kuuluu? Ei mitään, mutta kun nyt kerran rupesin valittamaan, niin valitetaan sitten kaikesta mahdollisesta.

Näissä merkeissä päivä kulunut. Pehtoori on ollut Raahessa hautajaisissa, minä olen soittanut Vaasaan ja olen hieman huolissani kun sieltä ei sitten kuitenkaan soitettu takaisin ja varmistettu, että kaikki on ok ja sitten olen antanut myöntävän vastauksen yhteen luottamustehtäväpyyntöön. Pöhkö. Mutta enpä ennen ole ollutkaan tiedottaja. Pj., siht., tilintarkastaja, siht., varapj. ja vaikka mitä on tullut oltua, mutta nyt olen sitten tiedottaja. Pistäkää minut tilille jos valitan tästä joskus. Itsehän olen suostunut. Ja kun nyt kerran rupesin avautumaan näistä suostumuksistani, niin olen lupautunut luennoitsijaksi Lahteen kesäkuussa ja yhteen miesten viikon tapahtumaan Oulussa. Siis kolminkertainen pöhkö. Ainakin kolminkertainen.

Miksi mustavalkoiset kuvat ovat jotenkin älykkäämmän näköisiä, taiteellisempia kuin värilliset. Tuoko mustavalkoisuus vakavuutta, ovatko niiden kohteetkin varteenotettavampia. Tämä tänään takkuileva työhuoneenikin näyttää lähes intellektuellilta kun se on mustavalkokuvassa. Mutta pelkkää hämäystä moinen.

Tästä kaikesta huolimatta hyvää viikonloppua, me lähdemme tästä piakkoin Karjasillalle viininmaistiaisiin; eiköhän nämä pienoiset valituksen aiheeni unohdu.

.. kommentointi edellisiin viesteihin ei ainakaan minun koneeltani toimi, joten teen tällaisen koepostauksen.

Eipä näy toimivan tähänkään. Mitähän tekis, jotta ongelma korjaantuisi?

Toimiikohan tämä muillakaan? Kokeilisitko onnistutko kommenteeraamaan?

____________________

• klo 13.43 Ei se näytä pelittävän muillakaan. 🙁

• klo 14.06 ilmeisesti webbihotellissa, jossa nämä kaikki www-sivuni ja blogi ovat ”vuokralla”, on ongelmia. 

Remonttimiehiä odotellessa laittelen tähän kuvan La Gomeralta. Siellä oli – saaren vulkaanisen rotkoisuuden vuoksi – paljon tunneleita, ja aika huvittavaa oli, että varmuuden vuoksi – aina tunnelin päättymisen jälkeen, sen jälkeen kun sieltä oli ajettu ulos, asia kerrottiin myös liikennemerkillä. 

Ihan niin kuin sitä ei olisi muutenkin tajunnut! Mutta gomeralaiset ovat kuulemma Kanarian hölmöläisiä…

Maanantaina 20.2.  puolelta päivin voin ilokseni todeta : NYT TOIMII KOMMENTOINTI. Niitä toivoen … 🙂