Tänään esitäytetyt veroilmoitukset – sekä oma että firman – täytetty ja täydennetty. Vaikka poikkeuksellisen paljon tupeksinkin niiden kanssa ja ihan ilimanaikusesti tauottelin, niin hommaan ei mennyt kuin muutama tunti. Miksi se sitten on muka aina niin vaikeaa?
Toki se entiseen maailmanaikaan olikin: oli työhuonevähennyksiä, matkakuluvähennyksiä, ammattikirjallisuusvähennyksia, silmälasien uusimisvähennyksiä, lainavähennyksiä, lääkekuluvähennyksiä, ja mitä kaikkia. Noihin kaikkiin kuitit, oikeaksi todistamiset, kopiot.
Ja kaikki käsin tai kirjoituskoneella!
Ja ennen veroilmoitukset piti jättää heti joulun jälkeen, loppiaiseen tai tammikuun loppuun mennessä, eikö vaan? Ja silloin yliopisto-opettajalla/perheenäidillä/apurahatutkijalla toki oli kaikenlaista muutakin ”kausiluontoista” puuhaa.
Onko niin että tuon ajan veroilmoitusrumban vuoksi homma vieläkin vaikuttaa jotenkin merkillisen isotöiseltä tai ainakin sellaiselta, että sen tekemistä helposti siirtää. Tosin nyt olen tästä huolimatta melkein kaksi viikkoa etuajassa virallisesta palautuspäivästä.
Mikä on sinun vuodenkierrossa tai vuoden aikoihin liittyvissä hommissa kurjin? Sellainen helposti hamaan tulevaan, tarpeellisen vireen odotteluun mielellään siirrettävä?
Kaikenlaista tässä olen aloittanut postaukseksi, mutta nyt ei vaan lähde.
Näin se menee kun ei koko päivänä ole tullut ajatelleeksi sitä, mitä iltasella kirjoittaisi. On tullut ajatelluksi kaikkea muuta ja tehdyksi hyvin vähän. Ja kamerakin on ties missä.
Minulla oli jo aamulla työpöydällä paperit valmiina, tarpeelliset tiedostot etsittynä, Muistikuvia- ja Verotus-mappi esillä. Ja vakaa aie saada yrityksen veroilmoitus ja ennakkoveroselvitys tehtyä.
No sainhan minä:
hiihdettyä sen tavallisen kympin, mikä tarkoitti että 400 kilometrin rajan tuli ylitettyä, mikä on tälle huonolumiselle, vähälatuiselle talvelle mun hiihtoharrastukseni tason huomioon ottaen aika hyvä.
pestyä jääkaapin ja pyyhittyä kaikki keittiön yläkaapit ja jynssättyä roskis/allaskaapin, joka todella jo kaipasikin sitä.
tehtyä kaksi pientä ”voileipäkakkua”. Oikeastaan nekin olivat niitä smörrebrödejä, joita nyt on tehnyt mieli, mieli tehdä ja syödä. Tänään liivatteella muotoon tehty aika monen aineksen tonnikalatäyte ja koristeluun sitten kananmunia, katkoja, ruohosipulia, sitruunaa, kurkkua. Värkätessä unohtuu kaikki muu, ruoanlaittoa parhaimmillaan. Toisen kakun toimitin Juniorille ja R:lle iltapalaksi. Kertoivat tykänneensä. Eikä Pehtoorikaan valittanut. Toki hänelle oli eiliseltä perhepäivälliseltä rääppiäisruokaa lisäksi.
neulottua valmiiksi taas yhden tyynyn mökin notskipaikalle, Tuulensuojaan. Kesään mennessä niitä on ehkä se puolenkymmentä kuten on tavoitteena. Neulominenkin on rauhallista puuhaa.
tehtyä yhden kollaasikuvan Kutturan kioskin valokuvauskilpailuun: josko vaikka voittaisi lahjakortin kioskin poroburgeri lounasta varten.
Ja veroilmoitus? – Huomenna keskityn siihen. Ehkä. Yritän ainakin.
Jos hiihtämiseltä ja ruoanlaitolta (mitähän isotöistä maanantaiksi keksisi?) ehdin. Huomenna voi olla kyllä pyykkipäiväkin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä huomenna…
Aika hurja sää tänään. Tuulinen, lumimyräkkäinen, ankea, ei sentään kylmä. Joka tapauksessa sellainen, että ei mitään intoa lähteä ulkoilemaan, vaikka olisihan se taas tarvetta ollut, – hapen tarvetta kuten tavallista. Vain kaupassa ja systerin luona kävin. Muutoin keittiössä ja koneella koko päivän.
Vihdoin sain valmiiksi Emmiliinille kuvakirjan. E:n mökkikirja vol. II lähti painoon. Mökkikirja vol. I on kuulemma liki puhki – tai siis palasiksi – jo luettu ja katseltu. Siinä, kuten tässä uudessakin, on kuvia mökin pihapiiristä, eläimistä, tontuista, nalleista, leikkipaikoista, tuntureiden poroista ja mökin E:lle tutuista ja mieluisista paikoista. Toki kuvissa myös kuvia serkuista. Koska nähdään vain harvoin ja E. ei enää ”asustele” mökillä kuten elämänsä ekana vuonna, niin edes kuvien kautta muistojen virkistämistä, muistikuvia. 🙂
Ja sitten näille Oulun lapsenlapsille jotain: perhepäivällinen vasta illansuussa, koska Apsulla oli koko iltapäivän kestänyt sählyturnaus. Neljän pelin jälkeen 9 v. oli aika nälkäinen. Toki muillekin kelpasivat home-made pitaleivät tykötarpeineen. Uusi juttu kaikkien muiden joukossa oli romanesco-kastike/soosi/tahna. Sitä nautimme tammikuun Kanarian reissulla parikin kertaa, ja viime Master Chef:ssä se putkahti taas tietoisuuteen.
Löysin tuon hyvän oloisen ja helpon ohjeen Soppa 365 -sivulta.
Kulhollisesta riittää vielä parin seuraavankin päivän ruokapöytäämme. Aika monikäyttöistä tämä on.
Tänään aikaa, – oikeastaan koko päivä (pl. 12 km ladulla ja tunteroinen viesteilyä ja aikaa puhelimessa) – ja ennen kaikkea virettä ja tarvetta kokkailla. Ihan vaan meille kahdelle.
Jostain kirjasta, lehtijutusta, muistoista, – en tiedä, mistä idea kumpusi, mutta jo viikolla ajattelin, että viikonloppuna on aika pitkästä aikaa tehdä tanskalaisia voileipiä. Äiti teki niitä joskus, erilaisia, monenlaisia. Koskaan ei ollut puhetta, oliko se hänellä jälkenä Tanskan sotalapsivuosilta, ehkäpä. Ainakin tanskalaiset viinerit olivat. Niitä hän teki lapsuudessani aika usein. Ja kertoi, että sai sellaisina juuri noin Tanskan vuosinaan.
Mutta siis. Minäkin olen ”harrastanut” tällaisia tanskalaisia smörrejebrödejä jo joskus 1980-luvulla, ja tänään sitten sovellus jostain vanhasta.
Alimmaisena on Fazerin Real-ruisleipä, sipaisu voita, salaatinlehtiä, päälle marinoituja* savusilakoita, keskelle raaka munan keltuainen, sormisuolaa ja ympärille purjorenkaita. Oli hyvä!
*Perkaa (Sundomin) savusilakat, laita silakka kippoon kerroksittain ruohosipulisilpun kanssa ja kaada päälle öljy-valkoviinikastike (2 osaa öljyä, 1 osa viinietikaa) ja anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.
Myös pääruokana kalaa. Kaksi siikafilettä rapeaksi paistettuna rucola-sitruuna-tomaatti-kastikepedillä ja ”perunakääryle”. Pehtoorille olisi riittänyt pelkkä perunalisuke. Jos sitä olisi ollut tupla-annos.
Tässäpä ohje tähän herkkuun. Vaatii vähän tuunaamista, mutta ei ole vaikeaa, vaikka ehkä monimutkaiselta kuulostaakin.
Röstiperunakääryle muusisisuksella (kahdelle)
6 perunaa (Yatzy) 50 g voita ½ sitruunaan mehu suolaa ja pippuria
Kuori ja keitä neljä perunaa kypsiksi. Muusaa perunat kulhossa. Ruskista voi kattilassa. Lisää muusatut perunat takaisin kattilaan. Lisää sitruunamehu, suola ja pippuri. Raasta tai leikkaa mandoliinilla kaksi perunaa ohuiksi viipaleiksi ja paista pannussa rapeaksi röstiksi. Aseta röstiperunat folion päälle, lisää sen päälle muusattu peruna pötköksi. Kierrä folion avulla rullalle, sulje päistä ja laita lämpimään uuniin odottamaan kalan (tai muun pääruoan valmistumista). Leikkaa perunarullasta paksuja viipaleita pääruoan oheen.
Siian rapea kuori syntyy kun annat suolattujen ja pippuroitujen fileiden paistua voissa paikallaan pari minuuttia ja käännä. Se on siinä. Ja kala PITÄÄ suolata kunnolla. Alle rucola-tomaatti-sitruunamehu-voikastike, joka syntyy nopsasti pannulla.
Jälkkäri oli sitten vähän tavisjuttu: kreikkalaista jukurttia, viimeinen pakastemansikkapurkki, kermapurkin loppu, vaniljasokeria, sokeria, ja Nutellaa sopivasti kerrostettuna. Olimme kylläisiä ja tyytyväisiä. Hyvä siirtyä sohvalle: La Promesa, Unelmia Italiassa (ja kyllä, kyllä minä tietysti vähän kyynelehdinkin) ja neulontaa. Perjantai.
Useimmilla taitaa olla puhelimessaa QR-koodin lukija. Paitsi että se lukee koodia, sillä voi myös luoda omia QR-koodeja = koodigeneraattori. Kun avaa QR-appin on siellä alareunassa ”Create” -teksti ja sitä klikkaamalla voit luoda kuvasta, tekstistä, linkistä uuden QR-koodin. Esimerkkinä tein tämän blogin QR-koodin. Skannaamalla tuon linkin puhelimellasi, saat linkin tähän blogiin.
Myös Googlella on qr-koodigeneraattori, jossa on monia ulkoasun editointimahdollisuuksia. Ja tämän linkin takana on simppeli mahdollisuus luoda oma käyntikortti QR-koodiksi.
Viime mökkireissulla neuloin tulevaa Järvenpään reissua varten tuliaisiksi villasukkia, tyttärelle ja tyttärentyttärelle ei ollut vaikea keksiä sukanvarren kuvioita (sydämiä ja piirroshahmoja), mutta millaiset varret tekisin Vävyn sukkiin? – Koodari/nörtti saakoon QR-koodisukat! Ja sellaiset tein. Ei muuta kuin puhelimen generaattoriin nimi ja sitten syntyneestä koodista ruutupaperille malli. Exceliin olisi ollut helpompi tehdä, mutta kun mökillähän ei ole tulostinta, enkä läppäri sylissä voi neuloa. Paksu villalanka ja epätasainen neulontajälki ja kun toisella puolella silmukkavirheitäkin, niin skannaamalla ei tuo koodi aukene, mutta melkein… Ja luulen, että saaja on vain tyytyväinen, ettei henkilöllisyytensä paljastu villasukista. Onpahan ainakin aivan uniikit villurit!
Tuota koodigeneraattoria voi varmaan käyttää moniin tarkoituksiin. Oisko ideoita?
Ja oisko ideoita näiden monien tyynyjen ja sukkien jälkeen vielä lankahyllyissä oleville ylimääräisille langoille? Mitä neuloisin?
Yksi (isotöinen?) kirjoneuletilaus on jo vetämässä, mutta se odottaa mallin julkistamista. ks. handmadebyminttu
Hammaslääkäripäivä. KUUDES tänä vuonna. Yhdellä noista kerroista minulta poistettiin takimmainen hammas leikkaamalla. Vähän aikaa sen jälkeen (juuri kun olimme Teneriffalla) oli täysin kivuton olo monta päivää. Toista sellaista jaksoa ei sitten tänä vuonna ole ollutkaan. Hyvinkin on kulunut paketillinen särkylääkkeitä. Eikä tänäänkään löytynyt syytä, mistä se johtuu. Ja hyvinkin on kulunut yhden rantalomareissun verran rahaa tähän ruljanssiin: vakuutus kun ei korvaa hammaslääkärikuluja. Eihän tämä nyt mikään suuren suuri ongelma ole. Ei ainakaan vielä. Mutta.
Lähtiessäni Terveystalolta kävelin ensimmäisenä Robets Coffee -kahvilaan: oli tovi mietittitävä. Kaikkea. Kummasti tuntui, että olin ”ansainnut” cappuccinon ja croissantin.
Ja kun minä en vielä tähän ikään mennessä ole oppinut pois siitä ajatuksesta, että yksi sun toinen asia täytyy ansaita, jotta siitä nauttii kunnolla, niin sainhan vakuutettua itseni, että olin ansainnut myös vaateostoksille lähtemisen. En varsinaisesti tarvitse mihinkään erityiseen juttuun mitään erityistä, vaikka tässä kuussa on myös parikin mahdollista vuosikokousillallista tiedossa. Kyllä minulla ”vähän parempaa päälle” on kaapissa näihinkin juttuihin muutamakin sopiva vaatekerta, mutta silti halusin jotain uutta!
Vain Kekäle ja Sokos tuli käytyä (ei Oulussa nyt kovin montaa naisten vaateliikettä enää olekaan. Kuinka kaipaankaan Stockaa ja Jääskeläistä!), mutta löysinpäs itselleni suorat housut, kaksi vähän parempaa T-paitaa ja villatakin. Ja housut sekä toinen T-paita TAAS Hilfigeriä. Hilfiger on USAlainen merkki, ja nämäkin housut on tehty Kambotzassa. Mitenkäs sen vastuullisuuden kanssa! Villatakki sentään tanskalaisen Y.A.S. -merkin alla, toki se on tehty Kiinassa, mutta yritys kuulemma ”tekee jatkuvasti töitä ollakseen positiivinen muutosvoima matkalla kohti muodin kestävämpää tulevaisuutta”. Toivotaan näin.
Lopputulemana on se, että hammaslääkärireissun kokonaissummaksi tuli viisisataa, josta vain alle puolet meni Terveystalolle, kassillinen vaatteita, ja edelleen kipeä yläleuka, tarkemmin ottaen hampaankolo!
Äänikirjoja minulla kuluu edelleen, ehkä vähän vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna, mutta eipä haittaa.
Melko sekalaiselta näyttää helmi-maalikuun alun kirjasaldo. Kirjojen valintaan on vaikuttanut taas Helmi-lukuhaaste. Postauksen alareunassa kuvassa näkyy, mihin kohtaan haastetta mikäkin kirjan on tarkoitus laittaa.
Pirkko Soininen, Signe 5 Tämä elämäkertaromaani oli tavattoman kaunis. Valokuvaaja Signe Branderin elämä, ura – ja kuolema. Myös Helsinki on tärkeässä roolissa kirjassa, – ihan kuten Branderin kuvissakin. Ja tässäkin sota, kuten monissa muissakin helmikuussa kuuntelemissani kirjoissa.
Ritva Kylli, Ruokaa reissussa – Suomen matkaruokahistoria kuivalihasta laivabuffetiin 5 Tätä kirjaa olen lukenut ja kuunnellut pätkinä, luku tai pari kerrallaan pitkin vuotta. Kirjoittaja oli kollegani ja itse asiassa seuraajani ”minun” yliopistonlehtorin paikallani. Tämä on ihan mahdottoman mielenkiintoinen, selkeä, tavattoman perusteellinen, aika valtaisan lähdeaineiston kuurnaamisen vaatinut (mikä on R:lle tavallista), hienosti kuvitettu 500-sivuinen opus.
Ruokahistorian lisäksi tässä on myös matkustamisen ja liikkumisen historiaa, mikä ilolla todettakoon. Reissuja ja ruokaa! Lämmin suositus.
Anni Kytömäki, Mirabilis 3 Tästä jo kerroinkin aiemmin.
Päivi Ketolainen, Laukku-Leena: Naiskulkurin tarina 3 ”Leena Kiviharju (1948–2021) eli epätavallisen elämän tien päällä. Laukku-Leenaksi kutsuttu naiskulkuri kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 ja asui kesät ja talvet taivasalla.”
Leena Falttu, Hiekan siskot 3 Sota-ajan (rakkaus)romaani tämäkin. En oikein tiedä miten tulin valinneeksi. Ei huono. Mutta eipä jättänyt minuun juuri jälkiä.
Patrick Taylor, Irlantilainen maalaistyttö 3 Taylorin Irlannin maalaissarjan neljäs kirja. Edelleen sarjan eka oli paras. Mukavaa luettavaahan tämäkin. Irlannin historiaa, mytologia ja ruokakulttuuria kepeästi. ”Ihan kiva”.
Hanne Kettunen, Väsyneet naiset 3 Paljon asiaa. Tutkimustietoa olisi ehkä saanut olla enemmän, ja sitten kyllä minulle paikoin tuli olo, että väsyttääkö se naisena olo sittenkään ihan noin paljon. Mutta varmasti tämä sanoittaa ruuhkavuosia elävien perheellisten naisten tuntoja ja toimii apunakin väsymystä aiheuttavien juttujen tunnistamiseen ja keinoihin niiden vähentämiseksi.
Merja Mäki, Itki toisenkin 4 ”Ennen lintuja” oli Merja Mäen Alava-sarjan ensimmäinen osa. Se on hieno, koskettava, rikkaalla kielellä kirjoitettu, niin tämä toinenkin. Aunuksen Karjalassa sotavuosina elävän ja evakoituvan perheen tarina: valtakuntien välinen liikkuva raja ei voi erottaa ihmisiä, karjalaisia radan molemmin puolin.
Ulla Rask, Blanka, Itämeren tytär 4 Historiallinen romaani 1600-luvun Itämeren Hansa-kaupunkien elämänmenosta, merenkulusta, seikkailusta, rakkaudesta. Ajankuva ja naisen asema huolellisesti kuvattu. Kunhan kakkososa ilmestyy aion ehdottomasti kuunnella.
Riitta Konttinen, Kunpa saisin hänen elämänsä 4 Helsingin yliopiston taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen on jälleen kirjoittanut kiinnostavan tietokirjan: Venny Soldan-Brofeldt ja Helene Helene Schjerfbeck olivat ystäviä, joiden ura, taide ja elämä olivat hyvin erilaisia, mistä Konttinen kirjoittaa vertaillen ja avaten uusia näkökulmia näiden kahden naistaiteilijan elämään.
Mélissa Da Costa, Toivoa versovat päivät 3 Tästähän kirjoitinkin jo viime viikolla.
Helena Ruuska. Aulikki Oksanen. Hyppy syreenien tuleen 3 Aulikki Oksasen elämästä ja nimenomaan hänen kirjailijan urastaan ja tuotannostaan paljon uutta tietoa. VÄhän puuduttava, ehkä jopa luettelomainen tämä kirja. Ei huono, mutta kauan aikaa oli kesken.
James Bailey, Tie luoksesi 3 Vähän veijaritarina, vähän rakkaustarina, on the road -juttu. Kepeää kuunneltavaa.
Venla Jyrkinen, Eläinlääkärinä revontulten mailla 4 Lemmikit saatikka eläinlääkärin työ eivät ole minun kiinnostukseni ykköskohteita, mutta tämähän olikin hyvä! Kiinnostavinta oli nuoren naisen hakeutuminen Lappiin, Inariin, Ivaloon ja Saariselällekin eläinlääkäriksi. Jyrkinen kertoo pohjoisen ihmisten arjesta ja heidän suhtautumisesta etelästä tulleisiin, kertoo hienosti Lapin kahdeksasta vuodenajasta ja luonnosta sekä rehellisesti omista haasteistaan.
Vähän sellainen unenomainen olo tänään. Tiedän kyllä mistä johtuu, ja tiedän, että heräsin kunnolla vasta kun lähdin hiihtämään. Aamupäivällä yksi pakkasaste, täysin sininen taivas ja latukone ajellut ainakin Pyykösjärveä kiertävän ladun eilen iltapäivällä vesi/räntäsateen jälkeen. Näin ollen kerrassaan lentävä keli. Kuin kiskoilla olisi hiihtänyt. Latu ihan jäässä, hyvin luisti. Melkein vaarallisen liukasta. No mutta pääasia, että on ladut!
Päivän toinen ajankulu oli sapuskan teko. Jostain merkillisestä syystä olin pyhäpäivän sapuskaksi päättänyt tehdä kasvislasagnen uudella ohjeella. Eikä todellakaan ollut mikään fastfood!
Ei vaikea, mutta oli siinä tekemistä. Ja kuten yleensäkin, luulen, että tämä on huomenna tai pakastuksen jälkeen parempaa kuin tänään. Toki maistui hyvin jo tänään, mutta lasagnehan tunnetusti saa luonnetta kerran jäähdyttyään ja saadessaan sen jälkeen toisen tulemisen. Tästä annoksesta riittää varmasti huomiselle ja yksi satsi vielä pakkaseen. Kannatti siis tehdä.
Kalenterointia, suunnitellen tapaamisia, pikku matkoja, mökkireissua, ja lisäksi neulomista (jämälankakorista on joulun jälkeen sukkia ja tyynyjä tullut jo tikutettua) sekä kaikenlaista pohtimista. Näistä oli tämä sunnuntai tehty.
