Päiväretkellä

Palasimme juuri parahiksi iltauutiselle (20.30) pitkältä (490 km) päiväretkeltä.

Hieno päivä, aurinkoa, kaunista, kaukana kavala maailma.

Korouoma Posiolla oli kokematon paikka. Päivän kohokohta siellä patikalla.

Palattuamme aloitin kuvien purkamisen ajatuksenani tehdä tänne blogiini kuvakertomus päivästämme, ja siinä samassa näytölle räpsähtää 30 viestiä messengeristä, ja FB hehkuu punaisena. Virus! Virus (onneksi vain) tietokoneessa, josta se leviää …

Yritin/yritän vastata kaikille, teen puhdistusta ja torjuntaa… Ja älkää hyvät ystävät avatko minun nimissäni Messengerissä tullutta videota!  

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Korouoma on noin 10 kilometriä pitkä rotkolaakso, maanvajoama, joka on syntynyt 600 miljoonaa vuotta sitten. 600 miljoonaa!  Rotkon reunat ovat jyrkät, paikoin jopa yli 100 metriä korkeat.

Ja talvisin kanjonin reunoilla on jääputouksia, joista kolme suurinta ovat reilun viiden kilometrin mittaisen patikkareitin (Koronjää) varrella: näimme ne kaikki tänään. Jaska Jokunen, Ruskea virta ja Mammutti olivat jylhiä ja vaikuttavia. Jääkiipeilijäkin nähtiin, ja muutama muukin retkeilijä reitillä oli.

Lunta Koillismaalla oli paljon.

Laavulla paistaessamme eväsmakkaroita tuli kuukkeli seuraksi …

Reitin lopussa on kahvilakin, joka luonnollisesti oli kiinni. Nimi ei näinä päivinä tuntunut oikein houkuttavalta. Ks. päätyseinän kyltti.

Paluumatkalla ei enää pysähdelty, mutta menomatkalla mm. Posion kirkkoa kävimme ihastelemassa. Eväskahvit nautimme Syötteen huudeilla, Livojärvellä pysähdyimme.

Viime viikolla oltiin Koitelissa, tällä viikolla Koillismaalla, ensi viikolla ehkä Hailuotoon.

Hajamietteitä ja -tuntoja näinä päivinä

Väistämättä, vaikka koettaisi väistelläkin, kulkevat ajatukset aina samaan pisteeseen, koronaan.

Kiistän, että olisin ahdistunut (vielä), mutta alakulo ja huoli ovat välillä päällimmäisinä. Tosin vain pieniä hetkiä, – aika hyvin osaan blogata moiset pois: ryhdyn tekemään ruokaa, jatkan lenkkiä, aloitan leffan, päätän pestä villavaatteita, istahdan takan ääreen viinilasilliselle Pehtoorin kanssa, viesteilen lasten kanssa…

Olen yrittänyt sanoittaa näiden päivien tuntoja, sanoittaa vahingossa, ihan vaan itselleni. Ennen tätä blogiani sanoitin päiviäni päiväkirjoihin, ja blogi on auttanut minua pysymään poissa syvistä vesistä, ainakin enimmäkseen pinnalla, eikä nytkään mitään uppoamisen vaaraa, mutta huomaan mieleeni kertyvän tavallista enemmän ajatuksia tai ehkä sanoisin, että omia, hajanaisia pohdintoja.

Jotta muistaisin, … hyvinkin ristiriitaisia, vaihtelevia hajamietteitä viikon päiviltä, viikoilta kotona ja kaduilla, merenrannassa ja pullaa leipoessa. Kirjaan nämä, jotta muistaisin…

  • Johan minä jo alkuvuodesta sain opetuksen, taas, että ei ole itsestäänselvyyksiä! Ei ole!
  • Olenhan onnekas, aika kuplassa tämänkin ajan uhkien suhteen: on koti, ei menetettyä työpaikkaa, ei perussairauksia, kodissa en ole yksin.
  • Kuinka täällä on hiljaista! En olisi uskonut, kuinka vastuullisesti suomalaiset suhtautuvat … Vähän pelottavaa tämä autius, alavireistä, mutta toisaalta luo toivoa, että kyllä tämä tästä. Yhdessä pärjätään.

  • Ei minua oikeastaan enää kiinnosta monikaan pikku juttu. En saa aikaiseksi oikein mitään tuottavaa. Sellainen ”parempia aikoja odotellessa” -fiilis monen asian suhteen.
  • Hitto, kuinka hienoa, että on kimmeltävät hanget, aurinko, lähimetsä, merenranta, mahdollisuus liikkua.
  • Tekemisen puutetta minulla ei ihan heti tule. Ei todellakaan. Ja kuinka paljon tämä kotoilu onkaan saanut ”nurkkia järjestykseen”.
  • Tavattoman paljon perheitä yhdessä lenkillä, teinejäkin vanhempiensa kanssa. On kai tässä hyviäkin juttuja.
  • Anopin (89 v.) ikiaikainen slogan ”Ihminen ei koskaan elä niin vanhaksi, että ehtisi olla tarpeeksi kotona” on nyt aika ajankohtainen.
  • Ei tarvitse heittäytyä surkuttelun alhoon koko maailman puolesta! Saan olla iloinen terveydestä, Suomesta, läheisten turvassa olosta. Palvelutalosta, lähellä asumisesta, nettiyhteyksistä. Kaikilla ei ole niin, mutta eihän minun tarvitse siitä tuntea huonoa omaatuntoa.
  • Kaikki netin kautta välittyvä yhteisöllisyys on hienoa. Olkoonkin että italialaisten parvekekonsertit ja suomalaiset loputtomat typerät ja hauskat haasteet ovat jollain lailla pinnallisia, mutta mitä siitä? Ne saavat ajatukset hetkeksi muualle ja tekevät hyvää!
  • Että muistaisin ensi vuonna kesäaikaan siirryttyä, … että olisinpa taas oppinut jotain.
  • Huoli taloudesta, kaikista sivu- ja jälkiseuraamuksista. Mutta ei, en nyt mieti niitä. Minä en voi niille mitään. Silti.
  • Veisinköhän seuraavalla kauppatoimitusreissulla kodinhoitajille ison kakun tai edes suklaarasian? Eiväthän pidä sitä jonakin säälittävänä tsemppausyrityksenä?
  • Hiljaisilla kaduilla, rannoilla, metsäreiteillä hämmästys siitä, että ei ihmisiä ulkoilemassa. Eihän ole ulkonaliikkumiskieltoa! Liikkuminen, luonto ja happi auttavat! Monella tavalla auttavat! Liikkumisen ilo saa jatkua näinäkin päivinä!
  • Nuoret naiset maan johdossa. Ja presidentti. Emme varmaan voi ymmärtää vastuuta, jonka ovat jo kantaneet, ja hoitaneet! On tehnyt hyvää seurata, kuinka ”tyhjä politikointi” on ollut olematonta ja kuinka paljon on tehty töitä yhteistyössä.
  • Meemien tulvassa silmiin sattuu ”Isovanhempianne käskettiin jättämään kotinsa, teitä pysymään kotona. Kyllä sinä siitä selviät!”. Hieman närkästyn: ei vain isovanhempien, vaan myös vanhempani (= äitini),  oli jätettävä kotinsa (kaksi kertaa!) … mutta niin. Niin juuri. Meidän on todellakin vain pysyttävä kotona, oikeasti vain. Ja samaan aikaan kaikki toimii: ruokaa riittää, koteja ei pommiteta, liikenne kulkee, jätehuolto, sähköt, sairaanhoito, vedet ja KAIKKI toimii.  On vain pysyttävä kotona, ja ulkona etäällä muista, mikä ei todellakaan näillä tienoilla pitäisi olla mahdoton juttu!
  • H– vetti, mikä tämä tämmöinen maailma on, jossa ei voi sylitellä, halia ja suukotella lapsenlapsiaan!
  • Kiitollinen siitä, että vain yksi lähipiiristä joutuu olemaan face-to-face -töissä. Toisaalta onneksi saa olla töissä!
  • Lopetan nettijuttujen lukemisen. Todellakin lopetan. On hyvä tietää, missä mennään, mutta rajansa… Tästä lähtien luen uutiset aamuin illoin, lopetan traagisten yksilö-, perhe-, kaupunki- etc- juttujen lukemisen. Tiedän, etten voi mitään kenenkään häiden perumiselle, en ruokaa vaille jäävien alakoululaisten elämälle, en maailman matkailulle, en edes oululaisten yritysten, ystävienkin yritysten, tulevaisuudelle, saatikka sille että läheiset eivät missään ole pääset katsomaan kuolevia rakkaitaan. En vain voi. ”Ensin happinaamari omille kasvoille, ja sitten … ” – Ja samaan hengenvetoon tunnen olevani pelkuri.
  • Olisipa tästä kaikesta koronakurjuudesta viisautta tuleviin vuosiin ja päätöksiin. Oppiikohan maailma tästä mitään? Venetsian puhtaat kanavat ja Pekingin sininen taivas — voisivatko ne olla mahdollisia koronan jälkeenkin?
  • Eikös se ole niin, että ei edes vastoinkäymisten edessä kannata pantata tunteitaan? Toisaalta ei kannattaisi valittaa pikkuasioista. Toisaalta ihan sama. Niin tai näin. Silti, ja sen tähden, kaiken tähden, ketuttaa ihan mahdottomasti kun mökkireissut on nyt siirretty hamaan tulevaisuuteen. Vastuullista valittaa? – Ei ole, ei. Naurettavaa valittaa moisesta? – Niin on! Ja silti. Ketuttaa ihan hitosti.
  • Kyllä minua pelottaa. Ei pahasti mutta pelottaa. Enkä halua sairastua.
  • Onpahan Netflix hyvä. Korona-sukkia on jo kolmet valmiina.
  • Tilanne haltuun. Mummi, mennään kuuntelee se ”sun piisi”.. [Hieman hämmästyneenä?] -Mikä on mummin biisi? – No se Robinin Kipinä?

Ja elä nyt missä ikinä meetkin
Silmissä kipinän hetki
Heittäydy täysii
Siihen mikä on tärkee
Ja teen sitä missä sulle on järkee
Silmissä kipinän hetki
Teen mitä se vaatii.

Kotiovelle ja leivontaa

Eilisen shoppailupostauksen jatko-osa… Oli jo eiliseen postaukseen tarkoitus lisätä vinkki pääsiäisviineistä. Viinikellari.com, jonka uutiskirjeet tulevat minulle, – jostain syystä? 😉  – tarjosi jo joku viikko sitten pakettia, joka pysäytti miettimään, että josko tilaisinkin meidän pääsiäisen viinit tuolta. Olkoonkin, että ei ole mitään suuria juhlia, ei Uudellamaalla olevan tyttären kotikotiin tuloa, ei ystäviä päivällisvieraina, ei erikoista mutta silti. Eihän sitä tarvitse ihan askeettiseen eloon nyt vaipua. Päinvastoin, mahdollisuuksien mukaan koettaa pitää hyvää mieltä yllä, jatkaa elämänmenoa entisellään niissä rajoissa, jotka ovat mahdollisia ja vastuullisia. Minulla ei siis mennyt kauaa, kun olin perustellut itselleni, että voin tilata pääsiäsviinit suoraan kotiovelle.

Ja linkin takana on paketti, johon päädyin. Tuon talon Pegasus Appassimento on Viinikellarista tilattuna 2/3 sen hintainen kuin Alkosta ostaessa (liekö sitä nyt edes on Alkossa), ja se ON hyvää. Talon ripasso ja amarone ovat testaamatta, mutta rohkenin luottaa laatuun makoisten Appassimento-kokemusten jälkeen, ja tilata. Toki Viinikellarissa on paljon muitakin hyviä, halvempiakin, viinejä tarjolla. Mutta pääasiassa tämän nettikaupan tarjonta on parempaa keskiluokkaa. Ja näinä aikoina, mikä parasta, toimitus kotiovelle.

Meillä Juniori on edelleen duunissa Alkossa, etätyö ei onnistu muuten kuin koulutusten ja valikoiman laadinnan osalta, eikä niitäkään nyt ole. Siis kassalla ja neuvonnassa on, mikä ei minua jätä ihan huolettomaksi. Toisaalta: onneksi ei ole lomautettu tai irtisanottu. Rommia ja tömppöviinejä kuulemma kuluu, ja saapa nähdä mitä ravintoloiden sulkeminen Alkossa merkitsee. Monenlaisia kohtaamisia näinä koronaviikkoina on kuulemma ollut; mm. yksi asiakas, joka oli kietonut koko päänsä, jättäen vain silmien kohdalle aukot, vessapaperilla, vähän kuin muumio käärinliinoissa (joko tosissaan tai leikillään, sitä ei voi kuulemma tietää) – ja kassalla vain todennut, että eikös tämä vessapaperin hamstraus olekin ollut onnistunutta! 😀

Any way, harkitsehan viinien tilausta VIinikellarista tai vaikka Alkosta, josta voit hakea valmiiksi kootun paketin, eikä tarvitse altistua myymälässä kontakteille. Alkon tilauspalvelussa on PALJON enemmän viinejä kuin markettien ohessa olevissa myymälöissä. Toki niistäkin löytyy hyviä viiniä pääsiäispöytään ja kotoisiin kahden hengen illallisille. Tässä esim. kaksi. Asti- kupliva Italiasta on vähän makea vaikka onkin kuiva. 😉 Ei maailmoja syleilevä, ei ikimuistoinen kokemus, mutta hyvä. Famiglia Grillo on monikäyttöinen, ”Täyteläinen, tanniininen, karhunvatukkainen, tumman kirsikkainen, pippurinen, kevyen minttuinen, paahteinen” lukee Alkon sivuilla. Ja kyllä, juuri noin.

Ja kun italialaisista viineistä oli puhetta, niin sitten myös vinkki focaccia reseptiin. Tein tätä viime sunnuntaina. Ohje on täällä.  Laitoin omaan versiooni vähemmän rosmariinia, mikä minusta ja muista aikuisista oli ehkä vähän huono asia, mutta Apsu oli tyytyväinen: ”Mummi, ota nuo roskat pois” osoittaen vähäisiä rosmariinihippuja.

Minä, kuten niin monet muutkin suomalaiset, olen leiponut parin viikon aikana poikkeuksellisen paljon. Mikäpä siinä. Ja täällä osasyynä on tietysti ollut myös tuplasynttärit. Mutta pullaakin tulin tässä viikolla leiponeeksi, ja Pehtoorille oman pienen mustikkapiirakan, jonka hän ulkoilujen ja autojen pesujen välissä söi vuorokaudessa. Tuli mieleen esimieheni, syksyllä 2004 … ”pulla auttaa aina” hän sanoi, kun haki minut iltapäiväkahville työhuoneestani itkeskellessäni isän poismenoa… Tilanne on nytkin vaatinut pullaa!! 🙂

Kotona voi ja kannattaa syödä hyvin.

Nettishoppailua korona-aikana

Tänään on @kotonakotimaista -päivä. Meillä se on aika usein,  mutta nyt kotiovelle toimitettuna! Lähiruokaa suoraan kotiin (itse asiassa kolmeen kotiin, sillä jaetaan toimitus pojan perheen ja sisaren kanssa)! Viikolla hoksasin, että Pohjolan lähiruoka toimittaa kotiin marjoja, Highland-jauhelihaa, ruisleipää, puikuloita, Katan Kanalan munia (joista olen jo riippuvainen , monta kertaa REKOsta hakeneena). #tuepaikallistayritystä

Lupasin pikkuperheelle ”ruoka-apua”, jos liittävät omat lähiruokatoiveensa tilaukseeni ja systeri lähti mukaan myös. Saimme kimpassa aikaan niin ison toimituksen, että toimituskulut ovat nolla. Suurin osa tuotteista on pakastettuja, joten saatoimme tilata vastaisen varalle vähän enemmänkin. Hamstraushommia siis. 😉 KS. Pohjolan lähiruoka  Ainakin Katan kanalan munia ja Highland-jauhelihaa sekä marjoja voin suositella. Niitä kaikkia olen jo REKOsta hankkinutkin. Tällä kertaa, mikä oli erinomaisen mukavaa, niitä sai kotiovelle toimitettuna. Toki jakelu jatkuu ….

Tämä on yksi niistä nettiostoksista, joita olen viime viikon aikana tehnyt. Ruokaa, vieläpä hyvää lähiruokaa. Ruokahan on välttämätöntä, oli korona tai ei, mutta on muutamia nettikauppoja, joiden valikoimiin olen perehtynyt juuri näinä päivinä ja mm. #tuepaikallistayritystä -ajatuksella tehnyt hankintoja. Mutta mukana myös muita kotimaisia liikkeitä.

Silmiini sattui, sattuneesta syystä, systerin karanteerin aikana, yksi kotona askartelijoille ja sisustajille mieluinen sivu: Mosaiikkimyymälä. Mm. pääsiäisen koristeluun ja askarteluun kaikkea mukavaa. Sisareni tilasi mm. kesän tarjottimia varten aineksia, minä jotain kuvausrekvisiittaa. Katsohan! Mosaiikkimyymälä

Lankakauppa, josta tilaisin 70 eurolla lankoja, joita vielä odottelen (toimitus ehkä ale-kampanjan vuoksi? aika hidas), on Novita. Siellä on valmiita (ilmaisia) ohjeita ja lankoja joka lähtöön. Mikä onkaan mukavampaa kuin kuunnella kirjaa (hox!! Bookbeat NYt jos koskaan kannattaa kokeilla!!) takkatulen ääressä ja kutoa, tai katsoa telkkaria tai esim. Netflixiä. Bookbeat on ajankohtainen myös haravointi- ja pyöräilykauden piakkoin alkaessa.

Netflix on tärkeä juttu nyt. Eilen aloitin lupaavan oloisen Self Made, Madam C.J. Walkerin elämä -sarjan. Suositeltava on myös aika päiviä sitten katsottu ”Kaksi paavia”. En tiedä, kumpi pääosan esittäjistä teki paremmin roolisuorituksen, mutta kaikille Italia- ja Rooma-kävijöille ja -faneille suosittelen. Hieno elokuva! Tänään meillä (ainakin minulla, – Pehtoori aikoi ainakin aloittaa… 😉 ) on ohjelmassa ”A Star is born” -leffa. Ihan vaan musiikin takia, ja siksi, että kutimeni edistyy. Siksi, että on perjantai, että on punaviiniä, että on sen aika. Siksi että netti toimii. Nyt jos koskaan, internet on perfect!

Jos blogini lukijoissa on valokuvauksen harrastajia, ihan sama olkoon aloittelijoita tai pro-henkilöitä, mutta joka tapauksessa sellaisia. jotka jo ovat valokuvaukseen hurahtaneita, niin kannattaa harkita 100 euron investointia. Sillä rahalla saa liki tonnin edestä sekä valokuvaukesen että kuvankäsittelyyn oppia. Antti Karppinen (josta olen positiiviseen sävyyn puhunut ennenkin) on nyt koronan ja karanteerien, luppoajan ja yhdenlaisen leppoistamisen aikana laittanut liki kaikki koulutuksensa yhdeksi edulliseksi paketiksi. Olen jo aiemmin ostanut aika monta näistä koulutuspaketeista ja SILTI ostin nyt koko paketin. Tällä kertaa opetusvideot ovat käytössä rajattoman ajan, mikä on hyvä. Aina voi – mm oman taidon kehittyessä – palata tutoriaalien äärelle, ja taas oppia uutta. Vahva suositukseni kaikille, erityisesti Light Roomin ja/tai Photarin käyttöä oppineille ja opetteleville: Alias Edu

Minun valokuvausprojektini etenevät hiljalleen. … Tänäänkin ulkoilua niiden parissa: Oulun vanhat kauniit rakennukset -projekti on nyt menossa asuintaloissa; kauniita puurakennuksiakin on Oulussa vaikka kuinka paljon.

Eikä mitään syytä pysytellä pois ulkoilmasta. Ihan huippusää tänäänkin!

Pyrin palaamaan näihin teemoihin vielä huomenissa… Levollista kotoiluviikonloppua kaikille!

Maalla, merellä ja ilmassa

Tämänpäiväinen kohtaaminen lenkillä: torstain joutsen.

Merellä, meren jäällä oli pilkkijöitä. Paljon. Laskeskelin, että Pateniemen rannasta näkyi yhteensä pitkälti yli puolensataa pilkkijää. Miksipä ei olisi? – Sää aurinkoinen, lämmin, merelläkin vain heikko tuuli. Ja kahden metrin turvaväli. 😉

Aallonmurtajien – vanhojen proomujen – ruosteiset kyljet näyttivät ihan kuparilta kirkkaassa kevätauringon valossa.

Auringonlaskun aikaan tukevasti kotona, enkä millään viitsinyt lähteä toistamiseen rannoille kuvailemaan. Kuten en eilenkään. Kuva siis eiliseltä tästä työhuoneen ovenpielestä, naapurin autotallin yli kohti merenrantaa.

Näinä päivinä olen tavallista kiitollisempi hyvistä keleistä, mahdollisuudesta liikkua ja kulkea.

Kotona ollaan

Hiljainen on kylätie…

Ja hiljaiseloa muutonkin. En edes lenkillä käynyt, kunhan touhuilin kotona. Ja shoppailin: koulutusta, ruokaa, viiniä, tekemistä. Ehkä huomenna on virettä tehdä niistä postaus, josko niistä olisi vinkkiä koteihin ja karanteeneihin. Luulen, että on parempi tuottaa tekstiä kuin ylenmäärin sitä lukea. Tänään olen sortunut ihan liikaa uutisiin. Ne eivät tee hyvää. Huomenna siis ulos, tekemään tekstiä ja kuvia!

Me teimme jo maanantaina päätöksen, että ensi viikolla ei mökille lähdetä. Minä kipuilin päätöksen kanssa jo viikonloppuna, ja sitten lopulta, että ei. Alunperin ajatus oli, että minä lähden jo maanantaina yksiksekseni, ja Pehtoori ja ystäväpariskunta tulevat sitten loppuviikosta ja ollaan porukalla pääsiäiseen asti. Että kerrankin minäkin olisin ainakin 10 päivää. Sitten ajatus muuttui, että lähdetäänkin koko porukka vasta loppuviikosta. Sitten, että lähdetäänkin Pehtoorin kanssa vain kahdestaan, vältellään ystäviäkin, kuten suositus on.

Vielä sunnuntaina selitin – lähinnä itselleni – että jos ostetaan kaikki tarvittava ruoka täältä Oulusta, meidän ei tarvitse käydä matkalla eikä Hangasojan varresta ollenkaan ihmisten ilmoilla. Ja todellakaan ei ole ollut pienintäkään aikomusta lähteä Saariselän yöelämään riekkumaan. Perinteinen ulkona ravintolassa syöminen yhden kerran viikon aikana, Kaunispään kaakaot ja/tai munkit, minun pari rinnepäivääni ja Kuukkeli-kauppa voidaan jättää väliin. Ja jos vähänkään tuntuu olo kipeälle, ajellaan (humps, kuudessa tunnissa) kotiin, välillä vain pysähdytään kylmäasemalla tankilla.

Pikkuisen kyllä sellainenkin olo hiipi, että olisi paha jättää tänne läheisiä, – ei niin, että mitään voisin tehdä, jos he sairastuvat, olen sitten mökillä tai kotona ja varmasti kauppa- ja asiointiapu järjestyisi ilman minuakin, mutta …

Ja edelleen uskon, että mökkireissu toimisi turvallisesti: emme siis veisi tautia Lappiin, kun vain ajaisimme kotoa mökkille, jossa pysyisimme. Ladulle ja tunturiin tietysti oli aie, mutta ei kontakteja mihinkään, ei kehenkään. Ja jos taudin saisimme, jo pienien oireiden ilmaantuessa tulisimme kotiin sairastamaan ja toivottavasti saamaan mahdollisesti tarvittavan sairaanhoidon.

MUTTA. Ei, ei siltikään. Ei tässä tilanteessa eikä tässä vaiheessa. Päädyin/päädyimme tulokseen: ”Korona lähtee, Lappi jää! Pääsemme sinne myöhemminkin.” Ehkä on kyse lojaaliudesta ja vastuullisuudesta, – olisi ainakin hienoa väittää niin, että vain ja ainoastaan ne vaikuttivat päätökseen, mutta kun nyt myös vahvasti tuntui, että olisi väärin lähteä. Omantunnon kysymys siis.

Kotona ollaan. Kotona on nyt parasta.

Kevätretkellä

Edelleen vältelläkseni erinäisiä kevätsiivouspuuhia ehdottelin jo viikonloppuna Pehtoorille kevätretkeä tälle päivälle. Ukkelihan lähti. Viime kesänä molemmat kävimme pyöräillen Koitelinkoskella, Pehtoori kerran, minä kolmesti, mutta tänään pakkasimme eväskorin auton perään ja lähdimme ensin kohti Ylikiiminkiä.

Oikein jalkauduttiin, tai siis minun oli tietysti kirkko kuvattava ja hautausmaalla käytävä. Ja sitten kylänraitilla, Mattilan talon kohdalla oli komea, vanha aittarivi. Siinäpä ne tämän tuppukylän nähtävyydet sitten olivatkin. No tietysti Vesaisen jumalattoman ruma patsas, jonka olen yhdellä kesäkuvakisaretkellä kuvannutkin.

Sitten Koiteliin. Kiertelimme kosken rannoilla, Sahansaaressa, kävelimme Purontielle metsän läpi. niin kauniit, kimmeltävät, valkoiset hanget. Metsässä tyventä ja hiljaista.

Retkellehän lähdetään monesta syystä, eikä eväät ole niistä vähäisin! Koitelissa on iso puuliiteri ja puolenkymmentä nuotiopaikkaa, minkä tiesimme etukäteen, joten meillä oli notskimakkarat ja sinapit mukana. Ja termarikahvit ja pullaa! Sillä aikaa kun Pehtoori onnistuneesti sytytti nuotion ja odotteli hiillosta, minä kävin vielä joen jäällä kuvailemassa. Harmaa suodinta käytän harvoin, tänään kokeilin:

tulihan siitä vedestä ”sulavaa”, maalauksellista, virtaavaa.

Ja sitten lounasaika!

Ulkona syömistä poikkeusoloissa.

Sosiaalista kanssakäymistä somessa nuorten, Apsun, systerin ja ystävien kanssa pitkin iltaa niin että whatapp hehkuu kuumana. Ja sitten sen yhden kerran, kun minulla oli iltapäivällä puhelin tunnin äänettömällä ja poissa näköpiiristäni, ehti äiti soittaa seitsemän kertaa ja oli täysin vakuuttunut, että olen jo hengityskoneessa koronan vuoksi.

Syväänhengitystä Koitelissa voin suositella. Siellä oli tänään muitakin, mutta kyllä siellä etäisyyksiin riittää rantoja! Ja muista eväät!