Historiaa Niitä näitä

Sanaselityksiä

Toissailtana laittelin kyselyn vanhoista, oululaisista ja muista tavallisesta puhekielestä puuttuvista sanoista, termeistä ja käsitteistä.

Yli kolmekymmentä lukijaa on merkinnyt tuntemiansa sanoja. Kukaan ei ollut merkinnyt tietävänsä kaikkia. Arenti, oltermanni, siida, personkuppi, rantahelekku vaikuttavat olleen oudoimpia, – aniharvalle ovat tuttuja nuo. Kukaan ei ollut merkinnyt tietävänsä kaikkia, mutta hyyskä, salusiini, avojalakanen, saiju ja visto olivat useimmille tuttuja juttuja.

TÄSSÄ selitykset

Salusiini (ks. kuva yllä)

  • ikkunan puoliväliin ripustettu kappaverho(t)

Jankki

  • kuivuneista leivänkannikoista, savukyljestä/silavasta/voista ja vedestä valmistettu paksu muussi/puuro (perinneruoka Pohjois-Pohjanmaalla)

Avojalakanen (EI palijasjalakanen)

  • syntyperäinen oululainen

Puolinen

  • lounas, puoleltapäivin nautittava ateria (vrt. iltanen, päivällinen)

Seili

  • purje

Saiju

  • tee

Personkuppi

  • kahvin(tai teen)juojan santsauskuppi tai santsikuppi 0n personkuppi. Varsinkin toisen kupillisen jälkeen juotava kahvi on jo personkuppi.

Ruotu(järjestelmä/laitos)

  • Ruotujakolaitoksessa (v. 1680 – > ) maatilat jaettiin yleensä 2–4 talon muodostamiin ryhmiin eli ruotuihin, jotka sitoutuivat yhdessä huolehtimaan sotamiehen palkkaamisesta. Jos sotilas kuoli, tuli ruodun järjestää uusi mies tilalle.

Puustelli

  • Puustelli eli virkatalo (< ruots. boställe) on tarkoittanut Ruotsissa ja Suomessa joko sotilas-, siviili- tai kirkollisen viran haltijalle luovutettua palkkatilaa.

Hyyskä

  • puucee, ulkokäymälä, vessa

Ranttahelekku, rantahelekku

  • ”huono nainen”
  • ’renttahelekku’ on huonosti pukeutunut

Pelekka

  • leipälapio, jossa on vain lyhyt kädensija, kun taas leipälapiossa on pitkä varsi
  • Oulun murteella pelekka voi tarkoittaa myös tapaa, jolla hirsi on muotoiltu: pelkkahirsi (pelekka) syntyy kun pyöröhirsi sahataan kahdelta reunalta suoraksi eli pelkkaamalla.

Lohenpyrstösalvos

  • Pelkkahirsisen lyhytnurkan salvos, jossa liitoksen vinoudet sitovat hirret toisiinsa

Issikka

  • vossikka, vuokra-ajuri
  • Tampereella myös varhaisista linja-automobiileista (linja-autoista/onnikoista) käytetty nimitys
  • myös islanninhevonen

Visto

  • inha, inhottava, epämiellyttävä

Viskaali

  • tullimies, tullivirkailija, myös muu valvova viranomainen

Oltermanni

  • ammattikunnan tai -killan esimies, kylänvanhin

Arenti

  • käyttö- ja nautinta-oikeus maahan tai muuhun annetaan määräajaksi vastiketta (vuokraa) vastaan, eli arenti voi tarkoittaa myös itse vuokrakorvausta.
  • Vuokraajaa kutsuttiin arentilaiseksi tai arentimieheksi

Siida

  • saamelainen lapinkylä, porokylä, elinpiiri

Rusthollari

  • ratsutilan omistaja, joka sai verovapautta vastineeksi sotilaallisesta velvoitteesta. maatila, joka oli velvoitettu varustamaan kruunulle ratsumiehen ja hänen hevosensa sekä varusteet sotapalvelukseen 1600-luvulta 1800-luvun alkuun (vrt. ruotulaitos)

Aihki

  • (iki)vanha ja kilpikaarnainen petäjä/mänty
    (Meidän mökkipihan voimapuu on aihki. Siihen on melkein väärtisuhde. 🙂

Onkapannu

  • höyrykattila (esim. höyrylaivoissa ja sahoilla)

Väärti

  • jonkin arvoinen
  • hyvä ystävä
  • ”väärtisuhde”
    Väärti voi olla pitkäaikainen tuttava tai kaveri, jonka luona oleskellaan, kun vieraillaan hänen asuinseudullaan, tai henkilö, johon jollakin on jatkuva, vastavuoroiseen lahjanantoon perustuva (väärti)suhde. Esim. saamelaisten keskuudessa oli/on ollut väärtisuhteita, samoin Oulussa kauppaporvariston ja Kainuun tervatalonpoikien välinen suhde 1800-luvun lopussa oli sellainen.

PS. Sanoihin, murteisiin liittyen vielä…

Vinkkeleistä (vinkkelipatikasta) oli puhe jokunen viikko sitten. Silloin täällä blogissa yhteistuumin todettiin, että vinkkeleistä käytetään nimityksiä vinkkelit, huopikkaat, huopatossut, nullit tai huopanullit. Mutta kukaan ei muistanut/tiennyt sellaista nimitystä, joka tänään mainittiin parhaillaan kuuntelemassani kirjassa: filttisaappaat tai vilttisaappaat tai jopa filttikenkät! Isäni pruukasi puhua filttikengistä. Hänellä kun oli puheessaan paljonkin lounaismurteisia sanoja, jotka eivät Oulusssa 50 vuodessa ehtineet häipyä.

Niitä näitä

Kohtaaminen ladulla

”Talvi on mun lempi aika hiihtää. Se on mun paras harrastus, – talvella. Onko sunki?”

Niittyaro – Kuivasjärvi -ladulla (5 km suuntaansa) on vain pari-kolme jotenkinkaan mäeksi laskettavaa nyppylää. Jo kympin lopputaipaleella, kaukana mäestä näin yhden pikku mäen päällä seisovan fosforinvihreisiin kamppeisiin pukeutuneen tyypin. Vaatetuksestaan huolimatta hän ei sitten ollutkaan mikään raksamies tms., vaan ehkä noin 12-vuotias, pyöreäkasvoinen poika, joka katseli tuloani ja kun olin jo nousemassa mäelle, hän huuteli jotain, mistä en saanut selvää, – koska nappikuulokkeet ja etäisyys.

Kun olin kohdallaan, hän totesi: ”Aika kova nousu”.  – Myötäilin ja olin jo jatkamassa matkaani, kun hän ryhtyi oikein jutustelemaan. Tuosta ajatuksestaaan, että nimenomaan ´talvi-on-hiihtoaikaa´ olin  yhtä mieltä. Hän oli kovin symppis, ei mikään ´sporttaaja´, vaan selvästikin nuori harrastaja, joka osasi nauttia siitä, että nyt hän ”lempiaikanaan” voi Oulussakin hiihtää. Että on latuja.

Tovin jutusteltuamme hän jäi seisomaan pienen mäen päälle, nauttimaan harrastuksestaan. Minä jatkoin hiljaa hymyillen, hiljaa hiihdellen.

Luettua Niitä näitä Oulu

Vanhoja tai muuten vieraita sanoja

 

Pääsin hiihtämään tänään!

Vaikka ”virallisessa” latukartassa kaikki ladut ovat edelleen suljettuja, muutamia pätkiä on silti jo ajettu ja käytössä. Kympin kävin hiihtämässä, ja missä säässä!! – 8 C, ja puolenpäivän aikaan aurinko (ja sivuaurinkokin)  jo näkyi metsän takaa.

Liikkuessa ja neuloessa on taas kuuntelussa parikin kirjaa. Tällä hetkellä aloitettuna on yksi tietokirja ja yksi historiallinen romaani. Tapio Koivukarin ”Luodetuulen maa” on kiehtova kirja, mutta siinä on niin paljon merenkulkuun, kalastukseen ja lounaismurteisiin kuuluvia sanoja, että välillä tuntuu kuin kuuntelisin vierasta kieltä! Myös tietokirjasta olen oppinut uusia käsitteitä, ilmauksia ja sanoja.

Tulin tehneeksi tähän asiaan liittyen kyselyn.

Kyselyssä on 25 sanaa, joiden tarkoituksen en oikein usko kaikille olevan tiedossa…. Montako tiedät niin, että voisit vaikka lyödä vetoa asiasta? Ei tarvi selittää, mutta kiinnostaa, miten näitä tunnetaan. Tähän valikoituneet itse suunnilleen tiesinkin, ovathan nämä melkein ”ammattitaudilla” selitettävissä: arjen historiaa tutkineena ja Oulussa eläneenä nämä ovat tuttuja, mutta ovatko sinulle? Ihan vaan ”leikkimielinen” kysely tämä on, ei mitään hampaat irvessä kilpailua.

Montako tiedät niin, että voisit vaikka lyödä vetoa asiasta? Ei tarvitse selittää, mutta klikkaa ruksi, jos tiedät mistä on kyse. Kysele tai kommentoi jos on tarvis tai huvittaa…

 

Ja minähän en taaskaan näe kuka on mitäkin vastannut. Ilo on jos vastaat. Laittelen vastaukset vaikka tiistaina.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään hiihtäminen teki maailmasta parempaa. Ja maailmaa parannettiin valovuosien verran tai ainakin monien kuprujen yli mentiin heittämällä kun ystävän kanssa tavattiin … Ihan selvästi tammikuussakin on paljon hyvää.

Oulu Ruoka ja viini Viini

Hietasaaressa hakemassa ruokahalua

Nythän taas päivät ovat sellaisia, että ulkoilu/liikkuminen ja ruoka ovat ne ”raamit”, joiden puitteissa meidän kahden hengen yhteiselo ja olo ovat tänäänkin rytmittyneet: erikseen lenkillä, yhdessä syöden.

Ulkona

Minulla on taas vaihe, että on päästävä metsään, merenrantaan, hautausmaalle, hiljaisuuteen, omilleni. Suru vaatii sijansa, polkunsa, päivänsä.

– –  Nyt on talvi. Oikea, luminen, valkoinen, harmaa talvi. Lunta ei ole paljon, ei kunnolla laduiksi asti, mutta pihoilla ja poluilla, metsissä ja merenrannassa on kaunista, puhdasta, valkoista.

Pyörälenkeillä kuljin siellä suunnalla melkein päivittäin, ainakin viikoittain Toppilansalmen, Nallikarin ja Hietasaaren rannoilla, mutta tänään meninkin sinne puolenpäivän kävelylle.

Hietasaaressa on uusi ”terveysmetsäpolku” ja senkin siinä ohessa tepastelin, ja osa kuvista on sen varrelta.

Enkä nyt oikein tiedä, liekö tuolla ”tervehdyin”, mutta oli siellä pakahduttavan kaunista ja rauhallista.

Lauantain ruokapöydässä 

Meillä oli tänään poikkeuksellisesti lauantaina Viinilehden ohjeella ja viinisuosituksella pastaa (fenkoli-lohi). Pasta on yleensä arkiruokaa, mutta tänään tällaista.

Minulla oli valtava fenkoli, lohta säästeliäästi, mutta joku umaami tai muuten vain hyvä maku (ja liikunnan tuoma nälkä?) sai meidät tyhjentämään tämän 4-hengen annoksen kahdestaan.

Pastan kanssa vanha hyväksi havaittu Rheingau Corvers R3. Ei huono.  Päinvastoin, viini ja ruoka tukivat taas kerran toisiaan. Viini sai ryhtiä fenkolin ja kerman mausta.

Ja oheen se joulun ykkössalaatti, mutta mozzarellan tilalla aura-kolmion jämät. Melkein parempi kuin mozzarella.

Ja jälkkäri?  – En tehnyt mitään, oli vain kaupasta ostettuja Runebergin torttuja. Palaan asiaan.  …

Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Kuvilla leikkien

Vielä Oulun2026 -avajaisfestareiden jälkimainingeissa….

Kävin lauantaina katsomassa avajaisfestareiksi valmistuneen valokuvanäyttelyn: PLAY – Fotografiska Tallinn X Oulu2026

Se on rakennettu Pekurin toiseen kerrokseen, eikä olekaan mikään pieni ´ripustus´. Iso näyttelytila on rakennettu – ja hyvin onkin – arkkitehtitoimiston suunnitelmien perusteella. Näyttelyn kuvat ja valokuvataide pääsevät siellä esille näyttävästi. Myös valaistus tuki antoisasti esillepanoa. Lauantaina – avajaisviikonloppuna – näyttelyssä oli paljon kävijöitä, paljon ulkomaalaisia, mutta onneksi näyttely on avoinna koko vuoden. Käyn varmasti toistekin, vaikka maksullinen (16 € (S-kortilla 12 €, museokortti ei kelpaa) onkin.

Fotografiska Tallinnin tuomassa ja kuratoimassa näyttelyssä teemana on kulttuuri-ilmastonmuutos.

”Ryhmänäyttely PLAY esittelee 17 kansainvälisen taiteilijan monialaisen linssin kautta leikkiä sekä ilon aiheena että häiriötekijänä tuoden esiin riemun, sitkeyden, kapinan ja yhteyden hetkiä. Yhdessä teokset muodostavat visuaalisen matkan leikkiin syvästi inhimillisenä ilmaisumuotona ja sanattomana kielenä.”

Monen kuvaajan otokset, teokset, saivat pysähtymään pitkäksi aikaa… Sarja Neuvostoliiton/Venäjän bussikatoksista kiinnosti. Luonnollisesti.

Vuosikymmeniä sitten Pehtoorilla oli meidän ulkomaanreissuilla tapana kuvata bussipysäkkejä, mutta mitään vastaavaa ei meidän albumeissa/dioilla ole. Noh, Venäjällä käytiinkin vain kerran: Pietarissa vietettiin pidennetty viikonloppu 20-vuotishääpäivänä.

Pysäkkikuvat eivät nimenomaan kuvina olleet kovinkaan kiehtovia, toisin kuin Peter Cass´n isot kuvataulut leikeistä ja peleistä.

Hän lienee käyttänyt samaa taktiikkaa kuin minäkin Oulu-korteissani. Yhteen kuvaan liitetään ”koko ottelu/leikki/kilpailu” tai Oulun vanhat kauniit rakennukset. Yhden korteistani laitoin taas blogin bannerikuvaksi.

Cass´n kuvat pistivät miettimään, ne inspiroivat, että voisin oikeastaan taas tehdä jotain tuollaista…

Tämä on hyvä tärppi kulttuurikaupunkivuoden kohteeksi!

Valokuvaus

Johan oli aurinkomyrsky!

Revontulisovellus ilmoitteli jo aamulla, että taivaalla näkynee tänään aurinkomyrskyn seuraukset.

Päivä lenkillä pilvistä ja aika valoisaakin täällä jo, joten ei mitään. Unohdin koko jutun.

Juniori laittoi illansuussa viestin, jossa kuva revontulista, ja kehotti menemään ulos.

AJelin ensin Ranta-Toppilaan, sieltä Nallikariin.

Vielä kun olisin kameran ja jalustan lisäksi ottanut mukaani taidon kuvailla revontulia. Sellainenkin on minulla ollut, mutta mihin sen tänään hukkasin? – Huoh!

Varsinkin kun nämä reposet olivat välillä hyvinkin punaiset, nopeasti liikkuvat, koko taivaankannelle levittäytyvät, ja mitkä korona!! No sentään näin, vaikken onnistunutkaan kuvaamaan.

No jotain sentään.

Ravintolat Rotissöörit Ruoka ja viini Viini

Turnauskestävyyttä vaatinut viikonvaihde

Hyvin ruokapainotteinen viikonloppu vaati turnauskestävyyttä ja tänään sitten oli aikaa ulkoilla!

Perjantaina Oulu2026 kulttuuripääkaupunki avajaisfestareissa ensin Kauppahallissa herkuttelemassa Tervaleijona-gelatolla, minkä jälkeen kotona Juniorin perheen kanssa blinikestit. Lauantai meni Tuunaa perinneruoka -kilpailun finaalissa, minkä jälkeen menimme Pehtoorin kanssa Uleen syömään. Ule on Radisson Blu -hotellin ravintola (ent. Bistro Mesu), joka sai syksyllä Rotissööri-kilven. Kilvenluovutusillallisella emme olleet; taas kerran pohjoisen mökillä kun olen luopunut myös voutikunnan kuvaajan hommista.

Kävimme siis kaksistaan testaamassa Ulen menusta muutamia juttuja. Minulla alkuun Toast Skagen ja pääruoaksi simpukat, Pehtoorilla alkuun porotartar ja pääruokana siikaa kermaisen Sanderfjordin-kastikkeen kera. Toast Skagen oli saaristolaisleivällä, mikä ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Vaikkei pikkelöity punasipuli Skagenissa tavallista olekaan, niin sopipa se silti oikeinkin hyvin. Simpukoiden liemi oli kermainen ja oikein suunmyötäinen. Myös Pehtoori oli tyytyväinen annoksiinsa.

Jälkiruoat jätimme väliin ja päätimme lähteä kaupungille avajaisfestarihulinaan ja ehkä jonnekin drinksulle, olisiko Irish Coffee talvisessa kaupungissa hyvä? – Mehän menimme Jumpruun! Edellinen kerta ehkä 15 tai 20 vuotta sitten. Jumpru, sen patio ja yläkerran Kaarlenhovi oli nuoruusvuosina/opiskeluaikana aika usein paikka viettää kavereiden kesken viikonloppua, vappua, – olenpa siellä viettänyt polttarinikin. 🙂 Tuttu pariskunta sattui olemaan pubin hiljaisemmalla puolella, joka tunnetaan myös ”Jumprun geriatrisena looshina”. Siis siellä tapaavat kai käydä muutkin 70-80-luvun vaihteen nuoret.

Tällä kertaa lähdimme bussipysäkille siihen aikaan kun vuosikymmeniä sitten asetuimme jonoon ravintolan oven taakse. Tai varhemminkin. Kahdeksalta sytyteltiin takkatulta kotosalla.

Ja juhlaviikonloppu jatkui vielä eilen! Oli viinikerho Botrytis Ouluensiksen maistelu Iskossa. Aivan uusia alueita ja rypäleitä! DO Bierzo (rypäle Mencia) ja DO Toro (rypäle Tinto de Toro, joka muualla Espanjassa kulkee tutummalla nimellä Tempranillo). Kaikki maistellut saivat hyviä ja saivat kiitettäviä kommentteja. Pari maistelluista viineistä aion hankkia vielä kotiinkin, ja laittelen sitten kuvia ja tietoja…

Koska viinikerhon yhdeksästä jäsenestä minä olen nuorin, on meillä ikärakenne jo sellainen, että yhä useammin tapaamme kokoontua nimenomaan ”iltapäiväkerhona” 🙂  , joten eilenkin olimme jo kahdeksan jälkeen kotosalla.

Silti minulle kolme päivää vilkasta elämänmenoa ja harrastuneisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä enemmän kuin joulun jälkeisinä viikkoina yhteensä.

PS. Lauantain Tuunaa perinneruoka -kilpailun finalistien reseptit on

nyt julkistettu OULU2026 -reseptit sivulla ja

Kalevassa oli  artikkeli aiheesta. 

 

Rotissöörit Ruoka ja viini

Finaalissa – hyvä kokemus

Finaalissa? – Ei lopun alkua, toivottavasti ei.

Tänään oli rotissöörien Oulun voutikunnan järjestämän reseptikilpailun finaali. Reseptikilpailun idea ja teema oli ”Tuunaa perinneruoka”  ja minähän tuunasin.

Tai olen tuunannut tämän jo parikymmentä vuotta sitten. Ohjeen tarinoineen lähetin syksyllä ja aika vastikään kuulin päässeeni loppukilpailuun, ja siellä sitten tänään.

Olipa mukava päivä: ruoka yhdistää, kilpailuhenkisyys oli taustalla, sosiaalisuus läsnä. Ei hampaat irvessä kokkaamista, vaan leppoisaa yhdessä tekemistä.

Kuten jo viikolla kerroin tuomaristo ei todellakaan ollut mikä tahansa makumaistelijoiden porukka, vaan viisi alan ammattilaista:

Ja olipa mukava, kun minulla oli ihan oma kannustusjoukkoni, ei suuren suuri, mutta sitäkin mukavampi, että oli. Muilla ei ollut. 🙂

Kiitos Amicin K. (ja tietty Pehtoori)! Kiitos myös kuvista. Minä kun en ”virkani puolesta” enää rotissööritapahtumissa kuvaa, saatikka silloin, kun itse olen tuunaamassa.

Ja hyvinhän se sitten meni.

Tuomariston arvioitikriteereitä finaalissa olivat muun muassa tuotteen maku, innovatiivisuus, ulkonäkö, ohjeiden selkeys sekä valmistettavuus, tuotteen tausta ja tarina.

Voittajan valitsi ruoka-alan ammattilaisista ja -vaikuttajista koostuva tuomaristo:

  • Esa Koppelo, tuomariston puheenjohtaja, koulutuspäällikkö, Koulutuskuntayhtymä OSAO, ravintola- ja catering-ala, Conseiller Culinaire
  • Tuula Kukkola-Räinä, emäntä, Viskaalin tila, Vice-Chargée de Presse
  • Jarmo Ojala, tuotekehitys, keittiömestari Hätälä Oy, Chef rotisseur
  • Pasi Ruuskanen, projektipäällikkö, Arctic food lab/Oulu2026
  • Teemu Talala, lehtori, Koulutuskuntayhtymä OSAO, ravintola- ja catering-ala, Pohjois-Pohjanmaan Keittiömestarit, puheenjohtaja

Jaettu toinen sija! Meitä kakkosia oli neljä. 😅

Tuomaristo päätyi tällaiseen ratkaisuun, koska piste-ero parhaan ja viidenneksi parhaan välillä oli vain 1,2 pistettä. (pisteitä oli jaossa 80). Voittaja on Turusta asti tullut ”harrastajakokkaaja” – herrasmies (ja ainoa, jolla oli apukokki mukana, olipa mukava tutustua heihin), joka teki nahkiaisnigirin. Ja se oli – vastoin ennakko-odotuksia – todella hyvä!

Nahkiaisnigiri oli hyvä, ellei erinomainen, kuten kaikkien muidenkin annokset, jotka sain maistaa.

Täällä sivulla KLIKS  on lisätietoa. Meidän finalistien reseptit julkistetaan lähipäivinä, laitan tiedon sitten…

Keittiössä aamupäivä oli mukava, vastoin odotuksiani yllättävänkin vaikea (omassa keittiössä on helpompi kokata – tänään meni mikron ja yleiskoneen etsimisessä, ammattilaiskeittiön tarpeistojen äärellä yllättävänkin paljon aikaa ja yllättävää tekemistä).

”Meriselityksiä” olisi vaikka ja kuinka, mutta samassa asemassa olivat muutkin, ainakin melkein, joten en ryhdy selittelemään. 🙂 Any way, meillä synkkasi keskenään. Kaikkinensa oli mukava olla finaalissa. Luulen, että on hyvä lopettaa ”kilpailu-ura” tähän antoisaan kokemukseen:

Hilla-tiramisuni on saanut arvoisensa huomion.
Ja olen osaltani osallistunut OULU2026 -kulttuuritarjontaan.
Ruokakulttuuri on parhaimmillaan oikeinkin suunmyötäistä.

PS. Tässä se ”tarina”, jonka liitin kilpailukutsuun: 

Reseptin tarina:
Monet pohjoissuomalaiset, ainakin oululaiset, ylioppilas- ja 50-vuotisjuhlat, samoin kesän sukujuhlat, ristiäiset ja muut riennot ovat vuosikymmeniä saaneet kahvipöydän kruunuksi lakkakakun. Sitä on usein pitopöydissä tarjottu myös jälkiruokana. Perinteinen lakkakakku on tyypillinen marjakermakakku.

Tässäkin kakussa on lakkoja (hilloja) ja kermaa, mutta myös vahva italialaisen keittiön vaikutus: ”La Cucina Italia meets hillasuot”.

Tapanani on tuunailla varsinkin lappilaisen ja pohjoissuomalaisen keittiön (perinne)ruokia italialaisin tavoin tai päinvastoin*: yksi näistä ”cross-kitchentuotoksistani” on hilla-tiramisu, joka on oma, laajalti tykätty ”perinneruokani”. Pian parikymmentä vuotta ovat perhe, ystävät ja juhlavieraat hillamisua saaneet nauttia, eivätkä ole kyllästyneet.

Isovanhemmuus Oulu Ruoka ja viini

Avajaisfestarit meidän tapaan

Avajaisfestareiden aika!

Oltiin lapsenlasten kanssa katsomassa OULU2026 -avajaisfestareita.

Kyselin heiltä jo menomatkalla kaupunkiin, mitä kulttuuri heidän mielestään on, ja varsinkin Eepi (7  v.) totesi ja tiesi monta juttua, jotka voi pistää kulttuurin alle. Molemmilla lapsilla kirjat ja kirjastot olivat kulttuuria. Ja museot! Ja ei, mummi ei ollut luvannut mitään irtopisteitä tai karkkeja ”oikeista vastauksista”.

Torin putiikit ja liukumäki katseltiin ja koettiin, ja kuunneltiin mieskuoro Huutajien konserttia. Ekaluokkalainen Eepi ihmetteli ja kyseli: ”Eikö niillä mee ääni?” Huutajia kyllä kannattaa kuunnella jos siihen on mahdollisuus.

Kauppahallissa käytiin testaamassa tervaleijona-gelato, eikä edes mummin luento oululaisesta karamellitehdas Merijalista pilannut makua. Varsinkin Apsu totesi hyväksi: ”Vähän kuin laku, ja salmiakki … ja on semmonen pehmeä ja sitten joku kolmas maku?”
– No se terva. Kulttuurikaupunki Oulun jäätelössä on hyvä maistua terva. Minäkin tykkäsin ja aattelin käydä hankkimassa kotipakastimeen vastaisen varallekin.

Presidentin autosaattue poliisien sinisine vilkkuvaloinen oli myös osa kulttuurikaupunkikokemusta!

Kaupungilta lähdettiin Rantapeltoon, jonne Juniori & Miniä töistä päästyään tulivat. Menu ei ollut erikoinen, mutta ehkä sittenkin sitä parempi! Blinikausi avattu.

Hain aamupäivällä Chez flon paistamia blinejä, ja sitten samalla reissulla tykötarpeita Kauppahallista (kälyltä) ja vielä Alkosta Champagnea. Juhla kun haluttiin, niin satsasin samppanjaan. Billecartissa oli voimaa ja makua jopa poromoussen pariksi.


Olipa hyvä päivä, ilta. Nyt keskittymään huomiseen. 🙂

Kulttuurin parissa jatketaan.

Oulu Rotissöörit Ruoka ja viini

Ruokakulttuuria viikonloppuna – avajaisfestarit Oulu2026

Viikonlopusta on tulossa minulle/meille ruokaviikonloppu monella tavalla.

Ja viikonloppu on tämän vuoden Euroopan kulttuuripääkaupunki Oulussa tapahtumia täynnä, koska on Avajaisfestarit!

Muutamia tärppejä ohjelmasta olen löytänyt. Kauppahallissa on montakin kiinnostavaa juttua, mm. gelatoa, johon on saatu Merijalin Tervaleijonan maku! Tarjolla on kuulemma myös rössyramenia (rössy = veripalttu): ”Rössy jos mikä on mielipiteitä jakava perinneruoka: toiset rakastavat, toiset vihaavat. Mutta nyt se tarjoillaan aasialaisella tvistillä.” (Kaleva 13.11.)  mutta, mutta … rössy on harvoja inhokkiruokiani, joten ehkäpä jätän väliin.

Ja torilla on kymmeniä ruokayrityksiä, kahviloita, kojuja ja puoteja. Myös kirjastossa on tapahtumia, joihin toivoisin saavani pari koululaista kaverikseni. Torilla on konsertti (mm. Saara Aalto), perjantaina presidenttikin, Pekurissa valokuvanäyttely Oulu2026 X Fotografiska Tallinn,  …

Viikonlopun aikataulusta näkee, kuinka paljon on tarjolla!

Ruokakulttuuriin liittyy myös tällainen lauantainen tapahtuma:

            Avajaisviikonvaihteen aikana voi käydä tutustumassa myös Chaîne des Rôtisseurs -järjestön Oulun voutikunnan organisoiman Tuunaa Oulu 2026 – alueen perinneruoka -reseptikilpailun finalistien ruoka-annoksiin. Kilpailuannoksiin ja tuomareiden työskentelyyn voi tutustua Pekurinkulman H2O- ravintolassa reilun tunnin ajan kello 12 alkaen. Voittaja julkaistaan iltapäivällä Pekurin 4. kerroksen juhlalavalla klo 14.30.

Sinnehän on mentävä. Koska olen yksi viidestä finalistista!!

Lauantaina (17.1.) aamupäivällä me viisi toteutamme reseptimme, ja puolelta päivin tuomaristo* aloittaa työnsä. Minun annokseni ”nosto” on yhdeltä. Tilaisuushan on yleisölle avoin, joten jos olet yhdeltä keskustassa, niin piipahda katsomassa, millaisen tuomion kokkailuni saa.

Enpä ole ennen moisessa ollut mukana. Kilpakumppaneita en tunne: kaksi finalistia tiedän ammattilaisiksi, kahta en tunne/tiedä, ja ainoa rotissööri taidan olla minä. Vähän tämmöinen jännittää, tietysti. Mutta itsepä osallistuin …

Olenkohan koskaan, ikinä ollut missään kilpailussa finalisti! Yhden valokuvakilpailun olen voittanut ja samoin yhden reseptikilpailun, mutta en kai ole ollut ikinä missään lajissa kilpailussa, jossa olisin ollut finaaliin valittujen joukossa. Eipä juuri ole kilpailu-uraa takana.

Mutta nyt olen rotissööri-essuni jo pessyt ja tarvittavat raaka-aineet hankkinut. 🙂

Lauantaihin asti on vain herkisteltävä kokkaamisen kanssa, ettei vaan mene ylikunnon puolelle! 😀

*Tuomaristo:
Esa Koppelo, tuomariston puheenjohtaja, koulutuspäällikkö, OSAO, ravintola- ja catering-ala,  Conseiller Culinaire
Tuula Kukkola-Räinä, emäntä, Viskaalin tila, Vice-Chargée de PresseConseiller Culinaire
Jarmo Ojala, tuotekehitys, keittiömestari Hätälä Oy, Chef rotsseur
Pasi Ruuskanen, projektipäällikkö, Arctic food lab/Oulu2026
Teemu Talala, lehtori, ravintola- ja catering-ala, Pohjois-Pohjanmaan Keittiömestarit, puheenjohtaja