Kalenterissani toukokuun viimeinen viikko on vuosien varrella ollut usein aika täynnä; paljon menemistä ja tekemistä kotona ja töissä, harrastuksissa ja yhdistyksissä, ystävien ja perheen kesken. Nyt tuntuu, etten ole tehnyt mitään. Paitsi kulkenut fyssarilla, lääkärissä, röntgenissä ja apteekissa. Vielä viime viikolla kävelin kaupunkiin tai Tuiraan noiden takia, nyt olen jo ajellut itse autollakin, joten olen liikkunut aivan mahdottoman vähän. Eikä se tee minulle hyvää!
Eilen käytiin Pehtoorin kanssa puutarhalta hakemassa kesäkukkia ja tällä kertaa tein sen, mitä olen aikonut jo monta vuotta!! Ostin ehkä puolet sitä mitä aiempina vuosina. Toki nytkin Callio-Pe -pelakuita ja Japanin(miljoona)kelloja ja kaksi ruukkubegoniaa, mutta siinä kaikki! Näidenkään ruukuttamista en pysty tekemään; en ainakaan ilman apua. Hmph!
[Kuva edelliseltä kesältä, jolloin pelakuut olivat portinpielissä ja autotallin nurkalla. Tänä vuonna nuo jäävät pois. Ainakin Juniori on tyytyväinen kun on meidän mökkiviikkojen aikana vähemmän kasteltavaa. 🙂 ]
Otsikkokuvassa on suunnilleen ne kaikki valkovuokot, jotka tänä vuonna meidän pihallamme kukkivat. Jostain syystä näin vähän, ainakin viisi edellistä vuotta niitä on ollut monta neliöitä.
Kesän ekan raparperipiirakan sentään saatoin hyvinkin tehdä. Tein taas sitä viime vuosien suosikkia (Maisemakahvilan raparperipiirakka) ison pellillisen, koska toiveena lähteä mökkimaisemiin (ainakin) ensi viikoksi ja sinne hyvä viedä piirakkaa pakasteena.
