Viidentoista hengen patikkaporukka, jota yhteisen viikon jälkeenkään en suostu nimittämään ”senioriryhmäksi” , saatikka vaappujengiksi, oli mitä leppoisinta seuraa. Ei klikkejä, ei valittajia, ei myöhästelijöitä, ei pätemisentarpeisia. Oli mukavia, uusia kohtaamisia, juttuseuraa poluilla ja pöydissä..
Sekä paikallisopas T. että Pehtoorin kaima P. osasivat asiansa, hoitivat hommansa sujuvasti. Matkaohjelma oli mukavan monipuolinen, patikkapolut erilaisia, päivät valmiiksi täysiä, ehkä vähän liiankin, mikä ehkä tuntui siltä siksi, että olin aika puolikuntoinen, väsynyt ainakin. Mutta onneksi mukana!
Mitä on päällimmäisenä mielessä Irlannista ja patikoinnista Killarnayssä?
Irlanti ja Killarnnayn kansallispuisto olivat vehreämpiä ja vihreämpiä kuin olimme osanneet odottaa. Patikointia asfaltilla oli paljon, enemmän kuin olimme odottaneet. Oltiin ajateltu, että kuljemme ”Irlannin nummilla ja vuorilla, kallioilla merenrannan tuntumassa.
Mutta olimmekin paljon metsissä ja puistoissa. Eikä se haitannut yhtään. Minä ja murtunut olkapääni ja välillä kipeäksi äitynyt polveni pysyimme helposti muun ryhmän parissa.
Metsät ovat ”aina” hyviä paikkoja, ja Irlannissa, ainakin Kerryn kreivikunnassa ne olivat kauniita, reheviä, melkein juhlavia. Siellä oli paljon isoja upeita puita, valtavia majesteettisia tammia, korkeita kuikelokuusia…
Irlannin maisemaan kuuluvat pellot, joilla on lampaita, satoja lampaita. Ehdimme varmasti nähdä kymmeniätuhansia lampaita. Ja lehmiä: mustia lehmiä (= tumma suklaa -lehmiä) ja ”Marabou”-lehmiä (vaaleita), mutta sellaisia Milka-lehmiä (isoja laikukkaita) kuin Alpeilla on, ei Irlannissa näkynyt.
Irlantilaiset talot, varsinkin pikkukaupunkien pääkatujen varsilla, ovat toinen toistaan värikkäämpiä yksi- tai kaksikerroksisia taloja, ja kaikkialla on hyvin siistiä. Irlantilaisten puutarhojen ”The Juttu” on nurmikko! Aidattujen pihojen reunoilla on pensaita, nurkissa jokunen (kukka)pensas (hortensiat) ja/tai pieni kukkapenkki ja sitten muu piha on tasaista, hyvin hoidettua nurmikkoa. Ei mitään englantilaisia (rönsy)puutarhoja.
Ruokapöydissä
Ruoka! Sehän se on minulle/meille reissaamisessa yksi tärkeä tekijä, jopa matkakohteen valinnassa tärkeä peruste (nimimerkillä ”15 Italian matkaa tehneet”). Odotusten mukaisesti irlantilainen ruoka ei varsinaisesti riemastuttanut.
Lähes jokaisen ravintolan listalla pääruokavaihtoehdot olivat: currykanaa, lohta tai lammasta ja joku vegepasta tai -pata. Jälkkärivaihtoehtoina crumble, cheese cake, brownie, strawberry”hässäkkä”. Viinilistalla on prosecco, ja sitten valkkareina chardonnay, pinot gris, sauvignon blanc – jostain meille tietämättömästä syystä – rieslingiä ei yleensä ollut myynnissä. Punaviineissä yksi merlot, yksi cabernet ja yksi tempranillo. Toki pullottain myytävien valikoima näytti olevan laajempi. Tällä liikkumislomalla, toipilaana, eivät ruoka- ja viinikulttuuri olleet millään tavoin ratkaiseva tekijä. Toisaalta tuli syötyä paljon tavallista enemmän (koska annokset isoja ja joka päivä joku jälkkäri!).
Tänään lähdettyämme kahdeksan jälkeen Killarnaysta ajelimme pikkubussilla läpi sateisen ja aurinkoisen, tuulisen ja tyynen Kerryn kreivikunnan Dubliniin, jossa oli puolenpäivän jälkeen hyvin intensiivinen tunnin kiertoajelu keskustassa: vilaus sieltä täältä. Aika napakka ”Irlannin historia lyhyesti” – ja ”Dublin viikinkiajalta kapinoiden, nousukauden ja koronan kautta tähän päivään”. Hyvä että edes tällainen siivu, eikä ihan suoraan ajeltu lentokentälle. Ai niin, matkalla Barak Obama Place!
Viimeinen yhteinen lounas oli Dublinissa ravintolassa joka olikin kirkossa! The Church! Vahva suositus. Olihan se hieno, ja ruoka hyvää! Nämä ”kirkonmenot” helatorstain aattona sopivat meille oikein hyvin.
Olimme lentokentällä ajoissa, kaikki sujui aika sutjakasti. Jopa minun kantositeinen käteni sai erityiskohtelua turvatarkastuksessa.
Patikointia oli sopivasti, ja mikä parasta, päivät olivat hyvin erilaisia; ei pelkkää taivaltamista luonnossa, vaan päästiin veneiden kyytiin, hevosrattaiden kyytiin, oli irkkutanssia ja -musiikkia, hautausmaavierailu pikaisesti, (liian vähän?) omaa aikaa, hyvä majoitus mitä mukavimmassa Killarnayn kaupungissa, lopulta sittenkin muutamia oikeinkin hyviä ravintolakokemuksia, Irlannin historiaa linnoissa ja kartanoissa, ikimuistoinen Irish Coffee ilman viskiä, poikkeuksellisen kylmästä säästä huolimatta enimmäkseen hyvä patikoida, yksi sade, muutamia räpsäyksiä (mm. juuri tänään kun olimme lounaan jälkeen kävelemässä leveällä kauppakadulla O’Connell Streetillä kohti Spire of Dublinia alkoi sataa oikein kunnolla. Tokihan patikoijilla on kaikenlaista sadesään varalle: ja ne kaikki bussin tavaratilassa matkalaukuissa!).
Oltiin ensimmäistä kertaa ikinä Irlannissa, ja kokemus oli vallan myönteinen.
Kohta kotona
Nyt ollaan Helsinki-Vantaalla ”lennossa” liittymälennolle Ouluun: tämä ”yhteenvetopostaus” jatkuu huomenna kotosalta. Kuvia tietysti paljon lisää, olkoonkin että tältä reissulta niitä on editoitavaksi poikkeuksellisen vähän (alle 1000) ja laatu on mitä sattuu.
Kuitenkin. Kiitollisena tästäkin matkasta!