Showing: 221 - 230 of 859 RESULTS
Puutarhahommia Valokuvaus

Arki ihan juhlaa

Kesä, pihatyöt, liikkuminen, kuvaaminen, hyvä (kreikkalainen) ruoka, sähköposteilu ja somettaminen monen monella foorumilla on ollut päivän ohjelmassa.

Pihaltamme kaadettiin viime syksynä paljon isoja koivuja ja sen jäljiltä pihalle tulevan valon määrä on lisääntynyt ihan valtavasti, ja aiheuttaa vähän muutoksia (ja sahanpurujen poistamista lähi-istutusten juurilta). Ja toki kaikenmoista siistimistä, rapsuttamista, istuttamista, pesua ja puleerausta on riittänyt, mutta mikäpä niitä on ollut tehdessä. Hellerajalla tänäänkin. Onpa vaan niin mukavaa puuhastella kun ei ole mitään muuta tähdellisempää.

Lenkillä kävin katsastamassa ensi viikolla olevan ensimmäisen virallisen yo-kuvausmiljöön, ja katselemassa ja ”koekuvaamassa” muutaman veistoksen; veistoskuvia on mahdollisuus saada heinäkuun Rotuaarin valokuvausnäyttelyyn. Ehkäpä yritän ainakin muutamalla kuvalla mukaan. Vaikka tosi vaikea on tietää, mihin ja mitkä kuvat kelpaavat.

Esimerkki yksi: lähetin eilen FB:n Oulu tutuksi -palstalle muutaman kuvan kalaportaiden läheltä kukkamerestä, .. eivät kuvina olleet kovinkaan kummoisia, miljöö tietysti kaunis. Ja tykkäyksiä? Kyllä, satoja tykkäyksiä, mikä on tuolla foorumilla paljon. Tosi paljon. Minusta kuvat eivät moista ansainneet. Esimerkki kaksi: tein aika päiviä sitten Paistinkääntäjien kansalliseen markkinointiin ehdolle nipun kuvia, joista valitsivat ennalta sovittuun kuvapankkiin haluamansa. Omasta mielestäni tämä oli yksi parhaista (esim. kortteihin tai nettikäyttöön) mutta sitä ei valittu. Se jäi siis minulle käytettäväksi. No laitoin sen sitten tänään meidän oman voutikunnan FB:n sivuston otsikkokuvaksi, ja nyt on tullut paljon kehuja ja kiitosta. Ja mm. kysely voiko sen ostaa?

Uutta intoa kuvaamisen opetteluun on tuonut uusi objektiivi. Minulla on ollut jo aika kauan (8 vuotta?) teleputki (70 – 200 mm/f 4), joka on ollut hyvä moneen tarpeeseen ja jota olen raahannut myös matkoille, mutta kun koulussa ja yhdeltä kollegalta olen saanut kokeilla valovoimaisempaa, tekniikaltaan parempaa teleä olen moisesta haaveillut jo pian pari vuotta. Välillä olen onnistunut puhumaan itselleni järkeä, ja mm. varoittelemaan objektiivin järkyttävästä painosta (mikä mm. vähentäisi intoa ottaa sellaista reissuihin, tai edes tunturipatikalle) ja olen unohtanut koko putken.

Kun äitini sitten kevättalvella sanoi, että hän haluaa antaa minulle synttärilahjaksi ja kiitokseksi huolehtimisesta lahjan, josta olisi iloa kuvaamisessa ja ”saa maksaa vaikka monta sataa, vaikka tonnin” (mikä on kohtuullisen nuukan äitini tuntien paljon! 🙂 ) ryhdyin taas pohtimaan telen vaihtoa. Niinpä sitten pistin vanhan obiskan vaihtoon, käytin ammattikoulutusstipendin, Oulujoen kirkon kuvauskilpailun palkintolahjakortin ja äidin lahjarahan ja päätin sittenkin ostaa ”möhkäleen”. Tyär oli mukana kun kävin sen Digitarvikkeesta hakemassa, ja ihmetteli kovasti, kun myyjä teititteli objektiivia (ei minua) ”koska se on niin hieno ja hyvä”. 😀 On se. Mutta vielä on hakusessa sen käyttö. Ja se painaa. Se ei ollut mukana Rodoksella. Lappiin se kyllä pääsee. Tulette vielä näkemään paljon sillä otettuja kuvia, mm. tapahtumakuvauksessa se on ihan verraton.

Tänään olen myös valmistellut perjantain viininmaistiaisia: on meidän vuoro pitää viinikerholle maistiaiset, ja viinit on jo tilattuna Alkoon (Juniorin avustuksella tiettyjä valintoja), mutta ruokapuoli on vähän hakusessa. Eihän mitään illallista tarvitsisi tarjota, mutta kun halusin. On vähän niin kuin juhlamaistelu. Ja kyllä se nyt Kreikka-teemalla tulee perjantai-ilta menemään.

 

 

Hautausmailla Oulu Valokuvaus

Rantoja, ruostetta, pihatöitä – ja aurinkoa!!

Nyt on väsy, ihan liikkumisesta väsy.

Aamukuuden aikaan nousin keittelemään kahvia, ja oli käytävä pihalla nurmella kävelemässä että uskoi, että tämä ihana sää on todellista, eikä Kreikan jälkeinen harha aamun unenpöpperössä. Lintujen laulu mieletön ja luonnossa jo tuoksujakin.

Tänään jos joskus olin niin iloinen, etten kahdeksan aikaan lähtenytkään polkemaan kohti yliopistokampusta, vaan kiertelemään Oulun rantoja, harjoittelemaan ja kokeilemaan uuden objektiivin käyttöä, etsimään ruostetta (serkkuni kuvahaasteen aihe tällä viikolla) ja hakemaan puutarhalta yrttien ja salaatinsiemeniä.

Minulla ei ole mittaria pyörässäni, mutta yhteensä melkein kolme tuntia olin liikkeellä, toki pysähdyin tiuhaan kuvailemaan ja muutamia asioitakin toimitin.

Mustasalmen suulla vielä jäätäkin rannalla, ja itse asiassa meri on vielä todella kylmä, jäät vasta lähteneet ja aamulla huokui viileää ilmaa. Hietasaaren rannalta käännyinkin kohti Aleniuksen puutarhaa ja sieltä sitten Pikisaaren kautta keskustaan, jossa jo aamusella niin kesäistä, ettei monta kertaa viime vuonna.

Lasaretin takana, kalaportaiden rannalla, narsissit kauniisti kukassa. Ihan kukkameri siellä oli!

Postin ja kirjaston kautta kotipihalle, jossa Pehtoori oli ehtinyt jo maalailla pihaterassin puuosia ja aloittanut haravoinnin. Liityin puutarhajoukkoihin, ja ihan ensimmäiseksi siivoilin ikkunalautoja, pihakalusteita, ohessa pyöränikin. Ja sitten yrttien viljelyyn. Olikohan liian aikaista tehdä kylvöt? – Toivottavasti ei.  Pensaiden leikkausta, haravointia ja kaikkea sen sellaista.

Myöhäinen lounas, vai varhainen päivällinen, pihalla. Tietysti. Mittari näytti + 24 C varjossa. Niin hyvä, niin hyvä.

Kun Pehtoori oli saanut autoni pestyä, lähdin rautakauppaan hakemaan kynnysmattoa, multaa, orvokkeja (, joita ei vielä ollut) ja muuta kevättarvetta. Ja lopuksi sitten vielä hautausmaalle hakemaan lyhty pois ja tarkistelemaan haudan ”kukitustilanne”. Ja jäin vielä tunteroiseksi kiertelemään ilta-auringossa, koivunlehtien hehkuessa kauneinta alkukesän vaaleaa vihreyttään. Ja taas höpöttelin siellä ääneenkin. Pitkään aikaan sellaista ei (hautausmaalla, kotona kylläkin) ole sattunut. Ja etsin vielä ruostetta. Tiesin mistä etsiä, ja löysinkin kymmeniin kuviin.

 

Ruoste on kaunista. Ainakin tällaisina iltoina.

Muistikuvia Valokuvaus

Postikorttikauppa on auki!

Siinä se on kevätsunnuntai kulunut!

Aamuvarhaisesta tähän… Kun sentään välillä tein kahden hengen erinomaisen myöhäisen brunssisapuskan, joka oli siis jo melkein päivällinen, ja asiasta Pehtoorille raportoin, mies kysyi, että miksi? – Kannattaako? No ei kannata, mutta ku. Mutta kun on tämmöinen harrastus. 😉

Siis: nyt on Muistikuvia-sivuilla Postikorttikauppa avoinna! Tervetuloa!

Tarjolla on vielä kovin vähän kuvia, ja koko ajan tulee lisää. Pyrin myös ajankohtaisuuteen ja vuotuisjuhlien ja juhlakalenterin mukaisiin päivityksiin, mutta nyt siis jo alku.

Voit ostaa esimerkiksi vaih yhden kuvan käyttöoikeuden, jopa ihan yksityisen käyttöoikeuden tai sitten voit ostaa paketillisen kuvia. Kymmenen kuvaa eri tarkoituksiin. Pakettiin kuuluu myös kuoret ja voit itse kirjoitella sisäsivulle haluamasi viestin.

Onhan se hyvä olla kotona pieni korttien ”varmuusvarasto”, eikö? Korttipaketissa on nämä kuvat. Isompana ne löytyvät täältä. Ja nuo kuvien nimet eivät tosiaan korteissa näy, joten voit ihan valita, mihin mitäkin korttia käytät.

Paketin ja yksittäiskuvien tilausohjeet on Muistikuvia-sivulla. KLIKS.

Toiveita ja palautteita tämän tiimoilta otan mieluusti vastaan. Joko kommenteissa tai ihan suoraan sähköpostilla. Ja kuten sanottu, voit tilata ihan sellaisia kortteja kuin haluat ja tarve vaatii.

 

Oulu Valokuvaus

Kevättä – ainakin mielessä

Onhan tämä vähän noloa, mutta tässä iässä kovin tärkeää: nukuin ihan mahdottoman hyvin viime yönä. EI painajaisia, ei särkyjä, vuodenajasta huolimatta ei allergisia oirehtimisia, ei valvottavia huolia läheisistä tai vähän kauemmistkaan. Minä vaan nukuin. Se ei kuulkaa enää ole mitenkään ihan tavattoman tavallista. Mutta niin nyt on vain käynyt. Ja olen siitä kovin iloinen, – ja virkeä ja aika aikaansaapa.

Ja tänään on ollut kevät.

Ei mitenkään hillittömän lämmintä, mutta sen verran kuitenkin, että tänään oli kevään ensimmäisen pyörälenkin aika.

Tosin aamupäivällä kävin merenrannassa kävellen, todeten, että melkein rantaan asti on vielä jäät. Mutta kuinka olikaan tyven. Teki mielenkin tyveneksi. Miksipä minun pitäisi maailman murheista huolehtia, kun en kuitenkaan niille mitään voi. Läheisten murheista ja iloista välitän, ja niihin joskus jotain voin, mutta .. mitäpä tässä murehtimaan.

Kivitasku.

[Ei ole tänään ollut ainoa lintu, joka on riemuinnut ja kertonut siitä laulullaan kaikelle maailmalle. Ihan mahtavia konsertteja pitkin päivää siellä ja täällä.]

Kun iltapäivällä kummasti laiskotti, ehdottelin Pehtoorille, jotta olisiko se viikon etnisen ravintolan testauksen aika, ja niinpä me pyöräilimme kaupungille syömään: viime viikolla turkkilainen Istanbul ja tänään verrokki turkkilainen Hagia Sofia. Teen ensin viikolla postauksen. Eroja on.

Pyöräily oli tämän vuoden ensimmäinen: sehän se on mukavaa… Ja edelleen mietin, että josko sen sähköpyörän ostaisin ….

Palatessa häivähdys kevään tulosta, ja varma merkki siitä ovat opiskelijat haalareissaan.

Ikävähän niitä on. Opiskelijoita istumassa luennoilla haalarit päällä, vapun jälkeen tenteissä ihan pallo hukassa, keväällä kirimässä talven taantumia, tai sitten ei. Niitä ”ei” melkein yhtä paljon kuin suorittajia … Mutta  juuri tähän aikaan keväästä on ikävä opiskelijoiden pariin, ja siihen, että itsekin saa tehdyksi ja saa oltua avuksi ja eteenpäin monelle.

Tänään tekemisillä vaikutus kuitenkin enimmäkseeen ihan pienessä piirissä, ihan itsellekin mukavaa kuvailla kevättä, kortteja.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Aurinkoa ja luontoa kameran etsimessä

Jotenkin päivän piti alunperin mennä eri lailla kuin meni. Ihan lähtien säästä. Piti olla puolipilvistä tai jopa pilvistä. Ei ollut!! 😀 No voi harmi, joten ei ihme, että kameran muistikortilla onkin yhtäkkiä 300 kuvaa, eikä liikkuttuja kilometrejä moniakaan enempää kuin kaupunkielämässä.

Piti tänään myös julkaisemani Muistikuvia-nettisivut, mutta enpä julkaise, vaikka eilen iltayöllä pitkälle sivuja värkkäsin. Olen ollut päivän ulkona, en läppärin ääressä, mutta väliäkö sillä. Ehdin huomenna, ylihuomenna tai ensi viikolla… Vaikka pikkuisen kyllä harmittaa.

Mutta olen tänään leikkinyt Lensballilla, ottanut paistinkääntäjille kuvia, liikkunut siellä sun täällä, ollut koko päivän ulkona, tehnyt hyvää ruokaa, kieltäytynyt kirjallisuuden ja sohvan kutsusta, hoidellut pressen tehtäviä (kuinkahan kauan enää viitsin?), chattaillut lasten kanssa ja miettinyt huomista tarjoilua, …

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Minulla on uusi kupilka! Se on tuossa kuvassa. Se tulee olemaan vielä monissa kuvissani. Kuka tietää mikä on kupilka?

Muistikuvia Valokuvaus

Muistikuvia – logo valmis, nettisivut eivät vielä

Eipä tälle päivälle juuri mainittavaa päivittäisten rutiinien (lenkki ja sapuska) lisäksi.

Aamu meni paljolti pressen hommissa (kilpipäivä lähestyy), ja muutoinkin päivä koneella. Viimeistelin, täydentelin ja hioin pikku yritykseni nettisivuja julkaistavaan kuntoon. Ja olen käyttänyt häikäilemättömästi tyttären digi- ja markkinointiasiantuntemusta hyödykseni. 🙂

Muistikuvia-logon hankin jo syksyllä, mutta enpä ole sitä vielä ryhtynyt kuvissani vesileimana käyttämään. Tällä ”monogrammilla” olen yrittänyt kuvani omia, varkauksilta vähän suojautua, mutta eihän se siihen ole juuri pystynyt.

Muistikuvia-logo on kyllä ollut jo tarjous- ja laskupapereissa ja uusissa oikeasti hienoissa käyntikorteissani näkyvillä, mutta eihän niitä ole vielä kovin montaa maailmalla liikkunut. 😀

Tämmöinen se on. Mitäs pidätte?

Niitä näitä Reseptit Ruoka ja viini Valokuvaus

Ruokahalua hakemassa ja sitä tyrehdyttäessä

Päivät menevät niin nopeaa.

Varsinkin sunnuntait, – vaikka ne nykyisin kestävät iltaan asti (KLIKS)

Pitkä kävelylenkki – Nallikarissa, ropsuuttojalkakäytävillä, auringossa, jutellen, keskipäivän kevätpäivässä. Ja tyär oli minulle apuna kun kokeilin taas linssipalloa.

Eihän tulokset vieläkään kovin raposia, mutta jotain tuli opittua. Mm. se, että pallo voi olla vaarallinen. Kirkkaassa auringonpaisteessa muutaman minuutin aikana pallo mustien sormikkaiden päällä … ja yhtäkkiä tunsimme palaneen käryä! Polttopiste! Sama efekti kuin suurennuslasilla, tai itse asiassa vielä paljon voimakkaammin. Eikä meillä noita kuvia ottaessa kulunut kuin muutama minuutti, ja hanskat alkoivat kärytä! Siis kannattaa olla varovainen!

Lenkin jälkeen minulla kokkailua, Pehtoori teki kevättä ja tyär luki pääsykokeisiin.

Iltapäivällä tulivat Juniori ja Apsu. Miniällä iltavuoro. 🙁  Aika pitkän päivällisen ruokalistalla oli parasta korvasienikeitto alkuruokana ja pääruokana possupata. Jälkkäri oli kaikkien jääkaapin tyhjennysjälkkäreiden riemuvoitto! Juniori kysyi possupadan reseptiä? – Ei voi tietää! Laittelin kaikkea. Ja tuli hyvää. Ja jälkkäri? Kukaan ei kysynyt reseptiä, mutta viidestään tuon söimme, joten ei voinut olla ihan pahaa…

Ja yksi possupadan lisukkeista oli Pimientos de Padrón! Meidän uudessa ruokakaupassa noita oli myynnissä ja olihan ne ostettava.

Kuvat ennen ja jälkeen valmistuksen. 

Onhan ne hyviä. Ja jännittäviä. Yksi sadasta pikkupaprikasta on tosi tulinen, muut eivät. Kuuluvat enemmän kesägrilliruokiin, mutta hyvin pelittivät huhtikuisessa keittiössäkin kokattuina. Vaikeaahan tuo valmistus on: Paista pikkupaprikat kuumassa öljyssä pannulla pari minuuttia puoleltaan ja ennen tarjolle vientiä ripottele pinnalle maldon-suolaa tai suolakiteitä. Kokeilehan, kesällä viimeistään. Mukavia sormin syötäviä pikkuherkkuja.

Niitä näitä Reseptit Valokuvaus

Lensball – ja parsaa

Aamu alkoi varhain.  Ei liian, mutta varhain.

Lentokentällä odottelin aamun valossa. 

Tytär tuli kotikotiin, lukurauhaan. …

Lauantai tavanomaisesti: lenkillä – liki sietämättömän liukkailla pikkuteillä – ja sitten parsapäivällisen tekoon, välissä paljon höpöttämistä, asiaakin.

Ja toki kuvailinkin, tilauksesta lavastelin vappua. Ja harjoittelin muutenkin kuvaamista: upouuden Lensball-linssipallon kokeilua.

Kuvan kuohuviini on Roger Goulart. Espanjalainen cava. Ei edullisimpia, mutta meille maistui. Ryhdikäs, ja siinä on makua. Tänään on myös avattu kunnolla parsakausi. Kellog´s parsaa. 😉 Ja oheen graavilohta ja prosciuttoa. Oululaista rieskaa, eikä paljon muuta tarvittukaan.

Parsa A la Corn Flakes

Parsaa Kellogg´s-pecorinokuorreeella

2 l vettä
4 rkl merisuolaa
1 rkl sokeria
12–16 vihreää parsaa

Kuorrute
2 dl Corn Flakes -muroja
½ sitruunan mehu
100 g pecorino-juustoa
½ dl rypsiöljyä
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna

Lisäksi voisulaa, jossa ruohosipulia runsaasti.

Kiehauta vesi, suola, sokeri. Kuori parsat tarvittaessa.
Taita tyvestä kuiva kanta pois.
Lisää parsat kiehuvaan veteen ja keitä rapsakoiksi (3–6 min.)
Nosta keitetyt parsat kylmään veteen ja jäähdytä.

Kuorrute: murskaa murot ja sekoita kaikki kuorrutteen ainekset.

Asettele parsat uunivuokaan ja ripottele kuorrute niiden päälle.
Gratinoi kuorrute kuumassa uunissa.

Valuta päälle ruohosipulivoisulaa.

Kyllä me kolmestaan ihan helposti koko liki kaksinkertainen annos pääruoaksi syötiin.

Valokuvaus Vanhemmuus

Mielenmaisema menneessä ja tulevassa

Aika syvissä vesissä, tai oikeastaan aika syvällä menneessä ja tulevassa tänään.

Omassa, vanhempien ja lasten. Menneessä ja tulevassa.

Facebookin kautta vanhempieni 50-luvun Särkisalossa, WhatsAppin ja puhelimen välityksellä tyttären tässä päivässä ja tulevassa  ja – vihdoin – takavaraston/vaatehuoneen mappien ja muun siivouksen ja perkaamisen ohessa oman menneen parissa. Melkoista mylläkkää on ollut.

Kuvat ovat eiliseltä. Tänään en pilviseen säähän lähtenyt ollenkaan…

Ja kuvista puheenollen. Äänestystulos Kalevan talvikuvakilpailuun lähetettävästä kuvasta on aika selkeä: lumisateisen kuvan torinrannan aitoista pistän menemään kisaan. Se sai tammikuussa FB:n Oulu tutuksi -sivullakin yli 900 peukutusta, ja ja Raksila jäi seitsemäänsataan. Kaupunkipprofiili ja Pikisaari -kuvia en ole sinne lähettänytkään. Ja kaupunkiprofiili on jotenkin merkillisen tunkkainen. Pikisaari-kuva on laaja panoraama, joten siksikin sen skippaan. Mutta kiitokset kaikille äänestäneille. Kunhan kuvani on Kalevan sivuilla äänestettävänä, niin sittenpä kerjään teiltä ääniä sinne. 🙂

Muistikuvia Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Valokuvauksesta

Valokuvausjuttuja koko päivän.

Keskusteltiin yhden vattilaisen (valokuvausopiskelijakaverin) kanssa, ja kerroin, että yritän vielä saada muutamia kuvaprojekteja, … ja hän kertoi omista kokemuksistaan, ja lähetti yhden meemin. Onhan tämä tiedetty.

Olenpa minäkin joskus aiheesta jotain tupissut ja kirjoitellut… Enää en ole noin katkera. En tunne itseäni ollenkaan niin hyväksi kuvaajaksi kuin tuolloin kuusi vuotta sitten. 😀 Saatikka silloin kun aloitin VAT-opiskelut. Silloin minä olen ollut parhaimmillani kuvaajana. Ainakin omasta mielestäni. Noh, se oli onneksi aika äkkiä ohimenevä vaihe.

Kalevan talvikuvakilpailuun olen lähettämässä kuvaa. Aiheena on Oulun talvi. Ja se kyllä vaan jatkuu. Tänään Tuiran uimarannalla oli kyllä reippaita uimareita, mutta eivät hekään sentään biitsille jääneet.

Niin, siitä Kalevan kilpailusta vielä. Sinne saa lähettää vain yhden. Ja nyt mietin mikä näistä:

1) otsikkokuvan Pikisaari,
2) alla oleva kaupunkiprofiili, lumisateiset ranta-aitat vai Raksilan iltakuva?

3)

4)

Äänestähän, pliis!


 

 

Valokuvakilpailuista puheenollen.

Olettekos katselleet, ehkä äänestäneetkin, tämän vuotista Foto Finlandia -kisaa. Olipa finalistien joukossa monta kuvan ”tekijää”, perinteinen valoKUVAUS tuntui jääneen komposiittien ja kuvankäsittelyjen alle. Mutta olipa luontokuvasarjassa minun suuresti fanittamani Markus Varesvuon pöllökuva. Ja kuten Varesvuo itse sanoi pokatessaan pääpalkintoa, tänä vuonna FotoFinlandian voitti valokuvaus ja luontokuvaus. Se on minustakin hienoa. Vaikken kyllä itse osaa ottaa lintukuvia (kun ei ole sitä hyvää pitkää teleobjektiivia 😀 Hahaa…. Ihan vaan on siitä kiinni.)

Päivä on kulunut iltaan asti lähes kokonaan nettisivujen ja kuvien parissa. Enköhän huomenna jo voi julkaista…

Nyt ei silmät (eikä olkapää) kestä enää yhtään tuntia koneella.