Valokuvaus – Sivu 22 – Tuulestatemmattua

Canonin kanssa kaupungilla ja kotona

Eilisiltapäivä, -ilta, tämä aamupäivä ja päivä mennyt kuvaillessa. Tosin kuvatessa kaikkea tekemistäni, joten vain vähän ”lavastellen”.

Ja todellakaan ei ollut lavastettavissa upea haloilmiö, joka aamun pyörä/kuvauslenkillä sattui kohdalle. Onneksi oli laajis mukana, ja koko 22 asteen kaari mahtui kuvaan. Ja Oulun kaupungin profiilia aika hyvin siihen alle.

Monin tavoin yritin käyttää ilmiötä hyväksi kuvissa, mutta olisin – taas kerran – kaivannut jotain mahtitikkaita, ylempää olisin halunnut kuvata. No mutta aika tyytyväinen olen tähän vaikka itse sanonkin. Kortteja aion tästä(kin) tehdä. Myyntiinkin uskon saavani 😉 .

Laitoin yhden halokuvan myös FB:n kuvapalstoille. Ja taas kerran ihmettelen kommentointeja, tykkäyksiä tai niiden puuttumista. Noh, on kuva saanut satoja tykkäyksiä, mutta myös muutamia kummallisia kommentteja. Ehkä minä palailen joku päivä näihin … Ja jo nyt voin taas kerran todeta, että blogini kymmenvuotisen historian aikana olen tullut kohdelluksi varsin hyvin, täällä ei ole kummallisia kommentteja, päinvastoin.

Tänään myös mökkireissun jälkeistä puutarhurointia: pupu mokoma on syönyt takapihan penkistä salaatteja ja lehtikaalin taimia! Argh! Aikaisen kesän ilona hyvin alkunut yrtti- ja salaattiviljelyni meinaa koitua vain jäniksen iloksi, mikä ei ole kiva juttu.

Pihapiirissä tuli tänäänkin todetuksi, että isojen koivujen kaato-operaatio oli vain hyväksi. Valoa riittää nyt kaikille kasveille, eikä nurmi ainakaan vielä ole kärsinyt auringonvalosta, toki Pehtoori sitä on kastellutkin. Ja minun minikivikkokasvustonikin voi oikein hyvin.

Mansikoita eilisen torireissun jäljiltä, ja edelleenkin on todettava, että punainen on vaikea kuvattava. Huom. alla Nachtmann Bossanova -lautanen, jollaisia olen ostanut kaksi nimenomaan ruokakuvauksia varten. Ne ovat minusta kovin kauniita, ja ruoka pääsee esille hyvin. Minulle on luvattu yhdestä oululaisesta ravintolasta, että saisin hakea sieltä lainaksi tuollaisia kuvauksia varten. Ainakin vielä ovat nuo kaksi omaa riittäneet. 😉

Kesälomatorstai

Aamupesulla purolla, 10 tunnin yöunien jälkeen. Mitäs näette kuvassa? – Minä näen auringonvalon ja lämmön. Hangasojalla on tänään ollut kesä. Aurinkoa ja lämmintä, parhaimmillaan + 15 C. Halusin jo jonnekin ylös, liikkumaan muutenkin kuin hyötyliikkumaan. Siispä kohti Kiilopäätä.

Pitkospuilla ja portailla pitkiä pätkiä päällystetty reitti Kiilopään huipulle oli remontissa. Soralla ja kivellä koko reitti, mutta toki pääsimme huipulle. REitillä vielä lumensulamisvesien lampareita, pieniä kevätpurojakin.

Ja huipulla näkyvyys Sokostiin asti. Lumilaikkujakin vielä. (Alla oleva kuva oli tänään Ylen uutisten säätiedotuksessakin…)

Polkurempan takia päätimme palata alas toista reittiä: uusi polku kulkee pohjoisen/koillisen kautta. On vähän pitempi, ja kovin rakkainen. Siis paljon hitaampi, mutta toki kaunis sekin. Toiset vaan tepastelee käden selän takana … Minulla kamera ja uusi objektiivi… reppu jossa toinen obiska ja siksikin paljon varovampaa alaspäin meno. 😉

Iltapäiväksi paluu möksälle. Jossa lämmintä, aurinkoa, valoa, ei sääskiä. Pehtoori viihtyi sisällä, minä en millään. Ja jatkoin pari päivää vireillä ollutta ”kaarnalaiva racing” -puuhaani. Yksi tämän viikon kuvahaasteiden aiheista on ”liike”. Ja minä pöhkö olin keksinyt, että kuvaan kaarnalaivoja mökkipuron ”koskessa”. Ensimmäinen ongelma on ollut se, että olen hukannut puukkoni. Milläs vuolet kaarnalaivoja? – No muutaman kuitenkin tein, kokeilin ja hain Pehtoorin avuksi uittamaan.

Tämmöistäkin voi kuulkaa mökkihöperö puuhailla. 😀

Lisäksi paljon ”kuvituskuvia” … kuten tämäkin. Ensi viikolla taas Vastavaloon lähetettävää….

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Mökkilomalle tupsahdettiin

– Minähän en mökille lähde jos sinne lupaa kylmää ja vettä!

Niinhän minä sanoin, ja Pehtoori oli ihan samaa mieltä.

Ja mitä näyttää säätiedotus?

Tänne me tänään kuitenkin hurautettiin. Kertoo mistä? – Oli vain jo päästävä tänne. Olemaan, liikkumaan ja tekemään.Ja täytyy nyt sitten vain ajatella, että ”sää on asenne- ja pukeutumiskysymys”. Eikä näissä arktisissa oloissa ole huolta itikoista, eikä harmita olla sisällä ikkunoiden ja seinähirsien pesupuuhissa. Sitä paitsi tänään on ollut mitä mukavin keli. Olimme perillä kolmen tienoilla, ja siitä saunaan asti (joskus yhdeksän aikoihin) on oltu ulkona.Tänään on kansallinen saunapäivä ja kansainvälinen ginipäivä. Ihan vaan näiden teemapäivien vuoksi oli sauna lämmiteltävä ja Napue-drinksut tehtävä. Ja satsattava myös kuvaamiseen: niistä ja monesta muusta tänään monta myyntikuvaa olen saanut aikaiseksi (tässä vielä viimeistelemättöminä).

Kovasti koetin olla käyttämättä vasenta kättä ja aika paljon pystyy tekemään sitenkin. Minä jäin pihapiiriin ja lähimetsään kun Pehtoori halusi lähteä iltalenkille, ja otti – onneksi – pussin ja puukon mukaan. Palasi parin tunnin päästä muutama korvasienikilo mukanaan. Jihuu. Juhannus ja joulu sekä kalaasit tältä osin turvattu!

Samaan aikaan toisaalta: minä ”koristelin” saunaa, ja muutakin kuvausrekvisiittaa (tulette vielä näkemään) ja niitä sieniäkin (löytämättä) hain metsästä. Saunakuvaa mietin jo eilen Oulun torilla ja etsin vihtoja, mutta ei niitä ollut.

Täällä ei ole koivussa vielä lehti ihan täysikokoinen, ja totta puhuen, en osaisi kunnon vihtaa tehdäkään. Yli puolivuosisataa sitten Perniön pappa yirtti minulle opettaa sen tekemistä Nurmijärven mökillä, ja myöhemmin isäkin, mutta enpä ole koskaan itse tehnyt. Osaatkos sinä? Kuinka moni Tuulestatemmatun tekijöistä osaa tehdä hyvän vihdan, jossa on kunnon vittaksista punottu varsi?

Tyydyin siis koristelemaan saunan muutoin.

Ja kuinka hyvälle se sauna tänäänkin tuntui. Ja kuinka hyvälle notskimakkara maistui. Ja puron solina kuulosti. Ihan on lomafiilis.

Valokuvaus

Kesälläkin voi olla ”pirttipäiviä”

Nallikarissa on autiota. Mutta tänään se ei johdu varhaisesta aamusta niin kuin tuolloin jokunen viikko sitten kun tuon kuvan otin. Nyt se johtuu liki myrskyisästä tuulesta, kylmästä, ainakin paljon kylmemmästä kuin edelliset viikot, vesitihkusta.

Mutta ei minua ole häirinnyt kovin syksyiseltä vaikuttanut keli. Olen pysytellyt hyvin visusti sisällä ja hyvin visusti koneen ääressä. Kuviani työstänyt myytäväksi Vastavalossa (kovat on läpäisyvaatimukset), muokannut kuvia Pariisiin lähetettäväksi (rotissöörien kv-julkaisuihin kuvia lasten ruokakulttuuritapahtumasta etc.), vähän jo Rodoksen kuvia perannut, kalenteria katsellut ja mökki- ja muita mahdollisia kesäreissuja suunnitelllut. Tytärtä kysellyt Ouluun tulevaksi, kalaasiystävien kalentereita koettanut synkronoina kesäjuhliamme varten.

Yksi meille jo perinteinen kesäjuhla, paistinkääntäjien Suurkapituli, joka tänä vuonna on Jyväskylässä, jääkin meillä väliin. Minä kun myöhästyin ilmoittautumisesta: minä joka yleensä koetan pitää huolen että koko Oulun voutikunta tietää ja muistaa ilmoittautumisen avaushetkellä olla valmiina koneen ääressä, sillä 300 – 450 hengen juhla täyttyy muutamassa kymmenessä minuutissa. Minä olin juuri silloin matkalla Anthony Quinn´s Beachille, joten unohdin ja vartin liian myöhään naputtelin tietoja luurin pienelle näytölle. Liian myöhään, ei mahduta mukaan.

Noh, menemme sitten vaikka kaksistaan jonnekin hyvin syömään. Kapitulireissu on aina aika hintava paketti – varsinkin jos iltapukua tms. olisi hommattava, tosin minulla ei tänä vuonna olisi sellaista tarvetta – joten voimme käyttää sen rahan vaikka pikku retkeen Tampereelle ja Mänttään Serlachiuksen museoihin, jotka minulla on vieläkin näkemättä. Tai jos piipahdettaisiin mökkireissun yhteydessä vaikka Norjan puolella tai jotain. Kyllä minä vielä keksin. Maantie vaatii aina välillä kulkemaan…

Mutta tänään siis ”pirttipäivä”.

Oulu Valokuvaus

Lähipatikka

Lentokonemänty, käärmepuu, Taavetin kaupunki, Villen ranta, Kylmäperä, Dyyni ja Telakka – ja vielä Mustasaari. Nuo kaikki ja vielä paljon muuta näin aamupäivän minipatikalla Haukiputaalla Martinniemen Kurtinhaudalla (vai – haudassa?). Toissapäivänä ”Sirpa” suositteli (minulle) ennennäkemätöntä Kurtinhaudan kulttuuripolkua ja pikkupatikka Mustasaareen.

Olipas se hyvä suositus. Sinne tänään suuntasin ja aamupäivän kuleksin. Kuvasin ja kiertelin. Aika napakka tuuli rannalla, mäntymetsässä ihana kesäkuun ensimmäisen päivän aamu. Ei muita ääniä kuin linnut, ei edes itikoita. Suon reunalla vähän mietin punkkeja (minusta on tullut jotenkin neuroottinen niiden kanssa – pikkuperheen takapihallakin on niitä niin, että koirille on iltaisin ”punkkisyyni” tehtävä), mutta jatkoin matkaa…

Tuli mieleen ”Pystyynhaudattu” – se on romaani, joka osin sijoittuu Hellälettoon, joka tuolta rannalta näkyy. Joni Skiftesvikin romaani, jonka luin joskus 80-luvulla ystäväni suosituksesta, en muista siitä muuta kuin, että se kosketti, melkein järisytti. En oikeastaan tykännyt siitä, mutta se liikautti. Skiftesvikin ”Puhalluskukkapoika ja Taivaankorjaaja” sekä vastikään lukemani ”Keltainen Toyota vei vaimoni” ovat olleet enemmän mieleeni, niissäkin liikutaan Martinniemen maisemissa, juuri siellä, missä Kurtinhaudan ja Martinniemen sataman tienoot ovat, missä Helläletto ja Mustasaaren kalasatama ovat. Kyllä kannattaa noilla seuduin käydä vaikka Skiftesvikiä ei olisi lukenutkaan. Siellä on, ja tuoksuu, meri.

Iltapäivä sujui puutarhahommissa (hain puutarhalta viimeiset yrttien taimet) ja uutta paprikatahnaa kehitellessä. Meille tarjottiin Rodoksella parissakin paikassa paahdetuista paprikoista tehtyä tahnaa, levitettä, kastiketta – mitä lieneekään, ja tänään yritin tehdä sellaista. Aika hyvä ensimmäiseksi kerraksi, kunhan tuotekehittelyni etenee postailen reseptiä… (Kuvassa se on espresso-kipossa). Tietääkö joku miten se tehdään? Reseptiä, pliis.

Valokuvaus

Surffaillessa

Tässä surffailen ja sählään vähän useampaan suuntaan, ja ajattelin, että huomenna kun aamusella saan paistinkääntäjien jäsenkirjeen etc. jutut tehtyä, lähtisin jonnekin lähiseudulle retkelle kun ei ole mitään, mihin minua huomenna tarvittaisiin. En Hailuotoon, en Pilpasuolle enkä Koiteliin halua, mutta mihin menisin? – korkeintaan 50 kilometrin päähän autolla ja sitten siellä olisi hyvä kulkea ja kuvata. Ehkä vettä, ehkä mäkiä, tai molempia. Mukavaa maastoa ja kaunista luontoa. Onko suosituksia, hyviä kohteita joista en ole kuullutkaan tai joita en muista?

Muutoin menee ilimanaikuseksi surffaamiseksi ja kuvien kanssa tuusaamiseksi niin kuin nyt koko illansuu on Apsun lähdön ja lenkin jälkeen on mennyt. Tai sitten alan vihdoin työstämään Rodoksen matkan kuvat julkaistaviksi.

Tällainen valokuvausta (elinikäisesti) opiskeleva katsoo tietysti kaikissa julkaisuissa sitä, miten kuvia on otettu, etsii mallia, esimerkkejä, vältettävää, jne. Nyt on tässä vastikään tullut törmättyä maailmanluokan ammattikuvaajien otoksiin, jotka toisaalta vähän huvittavat, toisaalta lohduttavat, että käy sitä paremmissakin piireissä.

Ihmettelin, enkä suinkaan ole ainoa, että miksi tämä on otettu näin tylsässä miljöössä, jossa vielä varjoja pahasti, mutta eniten mietin, tuota katkaistua kättä. Ja jalatkin on nilkoista poikki. Nivelten kohdalta ei saisi kuvaa rajata, niin olen oppinut ja hassullehan se näyttää… Mitä Meghan katsoo, kenelle hymyilee, ohi prinssinsä… ?

Niinpä sitten valokuvaussivustoilla leviääkin tällainen kuva. 😀

Ja perhekuvissa taustan pystylinjat on kaikki vinossa, ja useassakin joltakin kuvattavalta lähtee tolppa päästä. Ei olisi Tornion näytöissä menneet läpi. 😀

Ja sitten toiselle prinssille (Hollannin?) on käynyt myös vähän hassusti. Hän kun roikottaa mukanaan ylimääräistä oikeaa kättä. Ja entäs tuo taustalla oleva lakeija jolta on naama ja vatsa leikattu?

Helppohan se harjoittelijan täällä huudella. Mutta kuten sanottu lohdullisia nämä ovat, sattuu ja sallitaan sitä paremmillekin. Tai ehkä vain erinomaisille sallitaankin?

Hautausmailla Historiaa Oulu Valokuvaus

Tuomen kukkiessa kesäkuumietteitä

Kesäkuulle laskenut verkkoja, … kuvauskeikkaa tai -peräti -projektia haluaisin: olen ideoinut, ”koekuvia” otellut, taustatyötä tehnyt. Enkä kyllä ole ollenkaan varma, ovatko ne kaksi tahoa, joita ajattelin tässä piakkoin lähestyä, ollenkaan niin innostuneita kuvausprojektiajatuksistani kuin minä. 😀 Mutta eikös se niin ole, ettei ole kukaan tule kotoa hakemaan töihin. Niin minä ainakin aina tuppasin opiskelijoille tuputtamaan.

Tuomen kukkiessa kotitöitä ja kiertelyä ja kaartelua kameran kanssa.

Iltapäivän lopulla ennen iltakokoukseen lähtöä ehdin vielä kotipihallakin leikkiä kameran ja sen säätöjen kanssa. Satavuotias Suomen lippu liehuu meilläkin nykyään (sini)taivasta vasten, eikä ole suurten koivujen varjostama. Kyllä on ollut hyvä juttu viime syksyn hieman epäröiden päätetty vanhojen, korkeiden koivujen kaato.

Suomen lipun historiastahan kirjoittelin vastikään pikkuisen pätkän historiaa….

Historiaa Oulu Valokuvaus

Miksi Oulu on ”Valkea kaupunki”?

Oulu on Pohjolan Valkea kaupunki. Onhan se. Aina välillä kysellään, että miksi niin sanotaan?

Nyt kysymys oli esillä Facessa, ja koetin kertoa (kuten olen eräänkin kerran virallisemmissakin puitteissa koettanut), että Oulu valkeana kaupunkina liittyy erityisesti siihen, että kaupungista haluttiin sodan jälkeen, jälleenrakennuksen myötä, tehdä arkkitehtuuriltaan, yleisilmeeltään valkea. (Esim. Valkealinna keskustassa).

Lisäksi Nallikarin valkeat hiekkarannat ovat osa valkean kaupungin imagoa, mistä kertoo se, että lukuisat norjalaiset kesävieraat kutsuvat nykyisinkin Nallikaria Pohjolan Rivieraksi.

Ja ihan varmasti valoisat kesäillat ja -yöt ovat yksi syy sille, miksi Oulu saa kantaa nimeä ”Pohjolan Valkea kaupunki”.

Eihän Oulun ”valkeus” tai edes vaaleus ihan helposti kaduilla kulkijalle näy, mutta kun avaa silmänsä, niin todellakin: Oulu ON valkea (tai ainakin vaalea koko keskustan rakennuskannaltaan).

Oulun valkeus näkyy kaupunkikuvassa aika hyvin, varsinkin mereltä ja ilmasta katsottuna. Esim. tässä Matkailutoimiston kuvassa (vuodelta 2005), joka on myös toimittamani ”Oulun vuosisadat (1605 – 2005)” -kirjan takakannessa. Ja nimenomaan viime sotien jälkeinen rakennuskanta on tuota ”valkeaa”.

Eilisellä ja tämän päiväisellä aamulenkillä, melkein juosten, otin muutaman kymmenen, itse asiassa parisataa, kuvaa Oulun keskustan kaduilta. Vauhdissa, enemmälti sommittelematta… Kuvat siis ”juosten kus.. eiku kuvattu”. Koetin hakea nimenomaan katunäkymiä, joissa on rakennuskantaa sotien jälkeisilta vuosikymmeniltä, – 40-, 50-, 60- ja vielä 70-luvultakin. Ja kyllä minä näin Valkean kaupungin.

Ensimmäinen kollaasi tältä aamupäivältä

Ja toinen eiliseltä.

Kuvat eivät kummoisia, mutta kertonevat ”Valkeasta kaupungista”. Tällaisena kesäpäivänä myös sinivalkoisesta Oulusta. Niin kirkas ja kuulas oli taivas aamusella.

Kuvakollaasien kuvat yksitellen, isompina nähtävissä täällä. Ja edelleenkään eivät mitään valokuvauksen taidonnäytteitä…

KLIKS – Oulu – Pohjolan Valkea kaupunki

Muistikuvia Oulu Valokuvaus

Kamerahommia

Tänään on ollut jännä päivä. Ensimmäiset ”viralliset” yo-kuvat olen saanut ottaa.

Aamulla rakentelin studion olohuoneeseen, otin muutamia tuotekuvia ihan harjoitellakseni lamppujen käyttöä, ja sitten Pehtoori on saanut olla koekaniinina tänään sisällä ja edeltävänä päivänä ulkona.

Iltapäivällä komea ja pitkänhuiskea ylioppilas sitten tuli kuvaussessioon. Kuten opetettu on, minulla oli oikein ”käsikirjoitus” ja valmiiksi suunniteltuna muutamia poseerauksia. Aika hyvin me saatiin homma kulkemaan, siitepöly ja auringon kirkkaus mallille ja ylioppilaan pituus minulle olivat lisähaasteita, joita en ollut hoksannut ottaa huomioon. No nyt olen illan perannut ja käsitellyt kuvia.

Apsunkin piti tulla tänään kuvattavaksi, tai siis hoitolaiseksi, mutta vanhempien työvuorot olivatkin vaihtuneet, ja meillä onkin Apsu-päivät vasta loppuviikolla.

Niinpä päivällä pitkä pyörälenkki – jälleen patsaskuvien metsästyksessä – tuomien tuoksussa pikkupolkuja Kuivasjärven takana ajellessa. Harmittaa kun en eilen jo käynyt kuvaamassa tätä Anni Rapinojan ”VÄ LI TÄ”-teosta. Se oli työmatkani varrella nimenomaan silloin kun lämpiminä päivinä kuljin pyörällä duuniin, ja muistin, että juurin näin alkukesästä sen edusta on keltaisenaan voikukkia, ja vakaana aikeena tänään kuvata tuo ”patsas” kukkameren keskellä, mutta juuri kun tänään tulin paikalle, niin iso nurmenleikkauskone lähti paikalta. Harmi. Mutta silti tuo on hieno, ja sopii niin hyvin Teknologiakylän IT-työpaikkojen keskelle, juuri sinne missä Oulun IT-nousu (ja kuplan puhkeaminen) 90-luvulla tapahtui.

Oulu Valokuvaus

Kaikenmoista sinistä koko päivä

Hellepäivä. Ah, onnea. Aamulla sininen taivaankansi korkealla, ja aurinko lämmitti jo aikaisin.

Aamutoimien ja erinäisten paperiasioiden jälkeen sain kamerareppuni ja itseni pakatuksi pyörän selkään vasta vähän ennen yhdeksää, eikä tarkkaa määränpäätä ollut tiedossa. Ainoastaan, että Lasaretin pihakuvia olisi tarkoitus ottaa, – sen kuvausprojektin kakkososakin on nyt sitten valmis. Ensimmäinen iso juttuni, ja mukavallehan se tuntuu, että homma hoidettu.

Sitten vain pyöräilin, ajelin merenrannassa, jokisuistossa, Ainolassa, siellä täällä, sinisten vetten äärellä

ja vielä kerran kuvailemaan kaupungintalon tulppaaneja.

Tiedättekös, miksi tuo tulppaanikuva on pienempi kuin tuo ylempi? Koska sen leveys on tarkasti 851 pikseliä, vaikka yleensä käytän näillä sivulla 1000 pikselin leveyttä. Miksi sitten tuo alempi on juuri tuon levyinen? Koska laitoin ko. kuvan myös Facebookkiin oman sivuni otsikkokuvaksi. Ja sen koko on 851. Tai siis jos säätää kuvan valmiiksi tuohon kokoon, niin kuvasuhde ja kuvan laatu säilyy mahdollisimman hyvänä, eikä kuva rajaudu tai vääristy. Jos taas laittaa kuvia ”seinälleen” (ei siis otsikkokuvaksi), kannattaa käyttää pitkän sivun pikselikokona joko 960 tai 2048. Silloin FB pakkaa kuvaa mahdollisimman vähän, eikä kuva vääristy. Täällä KLIKS on lisää tietoa…

Poljin kaupungin laidoilta kaupan kautta kotiin, jossa vasta puolelta päivin, ja pitkään mietin, heittäydynkö piazzalle lukemaan ja ottamaan aurinkoa – en muuten ole moneen vuoteen ole ollut niin ruskettunut kuin nyt: viikko Rodoksella ja toinen Oulussa – auringossa molemmissa. Mutta siis: vastustin houkutusta, ja otin hoitaakseni Huvilan siivousurakan NYT. Eihän siihen ikkunanpesuineenkaan mene kuin jokunen tunti ja nyt vielä kun ei ole sääskiä, homma hoituu helpommin. Pehtoorilla samasta syystä takavaraston järjestely. Tosin mies oli ensin pyöräillyt 40 km! Pikkuisen on rasittavan hyväkuntoinen ja ahkerasti treenaava ukkeli. No mutta, en antanut asian häiritä enempää, vaan keskityin vain omaan suoritukseeni. 😉

Ja puhdasta tuli. Kreikasta tuotiin Huvilaamme ”jotain sinistä” kuten yleensä reissusta tapana on. Paitsi että sinisten pullojen kokoelmaa täydennettiin minipullolla ouzoa, niin sitten ostin Lindoksen kapeilta valkoisilta kaduilta kaksi lasikoristetta.

Tällaisiä ”silmiä” oli kaikessa mahdollisessa: T-paidoissa, avaimenperissä, liinoissa, korviksissa, laukuissa, … kaikessa.

Näitä kutsutaan (kai) lähes koko itäisen Välimeren alueella ”Fatiman silmäksi”. Nimitys saattaa vaihdella, mutta se on eräänläinen talismaani, pahan poissa pitäjä. Ei niinkään onnen amuletti, vaan nimenomaan huonon onnen ja pahan torjuja. Erityisesti lapset, raskaana olevat naiset, kodit, nykyisin autot ”tarvitsevat” tällaista. Ovenpieliin ja taskuihin niitä kuulemma laitetaan. Minäkin laitoin sitten Huvilaan. Nyt pysyy paha pois.