Koivujen kaato

Siinä meidän kauniit, komeat koivut ovat!

Ne, joiden takia me tämä tontti kolmesta mahdollisesta yli 30 vuotta sitten valittiin. Ne, jotka kaupungin miehet (jo ennen kuin ehdimme aloittaakaan talon rakentamista) olisivat kaataneet, mutta naapuri onneksi sattui olemaan paikalla ja pelasti ne.

Ne, jotka ovat suojanneet pihaamme, ovat olleet ehkä yksi syy upean villiviinin viihtymiseen tämän työhuoneeni ulkoseinustalla.

Ne, joiden juurella lapset ovat leikkineet ja joiden ”tuolissa” olen kuvannut omia ja naapurin lapsia vuosikymmenien ajan.

Mutta nyt pihalle pääsee taas valo, hillitön jokasyksyinen lehtisouvi (Pehtoorilla) puolittuu, siitepöly vähenee, loppukesällä siementen rutka kantautuminen sisälle vähenee, koivut eivät vie voimaa perennapenkeistä, eikä tarvi pelätä (ei oo kyllä pelättykään) myrskyisiä öinä, että vanhat puut kaatuvat talon päälle.

(Nuo rykelmässä olevat ja lipputangon oikealla puolella oleva kaadettiin.)

Onhan tätä suunniteltu jo pari vuotta, ja sitten eilen päätettiin ja tänään kaksi miestä tuli tekemään homman. He kaatoivat puut, karsivat ja veivät oksat pois, sahasivat rungot, jotka Pehtoori kokosi tuohon etupihalle kotitarvepuutarpeiksi tekoa varten. Kolmisin vielä siivosivat kaikki sahanpurut pois ja nyt on sitten paljasta. Puut olivat niin isoja ja talojen välissä, ettei hommaa voinut ajatellakkaan itse tehtävän; nämä olivat ammattilaisia ja tolkun miehiä. Voidaan suositella.

Mutta on minulla niitä puita ikävä. Enkä minä kyllä paljon pystynyt kaatohommaa katselemaan. Lähdettiinkin Apsun kanssa aamulla puistoon, syöttämään sorsia ja vielä käväistiin museolla katsomassa Herra Hakkaraistakin. Vasta iltapäivällä kun Juniori koulusta tulleessan haki pojan rohkenin ulos. Auts.

Mutta tottuuhan siihen… Ja takapihalla on vielä ainakin kymmenen koivua ja toki portinpieleenkin jäi vielä kolme isoa. Itsehän kaatamisesta päätettiin, siihen päädyttiin, kun mietittiin plussia ja miinuksia suuntaan ja toiseen. Ja onhan meillä vielä paljon ihania puita!

Metsurille leivoin sipuri-kanttarelli-piirakan, joka ei ehkä ollut koko päivän raskaita rankoja raahanneelle paras mahdollinen energialähde, mutta hyvää  se oli ja puolikkaan mies kyllä sitten söikin. Kuvaan nappasin pienen marja-aronian oksan marjoineen. Tänä vuonna Pehtoori lupasi leikata pensaat vasta sen jälkeen, kun marjat ovat kypsyneet ja olen ehtinyt ne poimia. Monena vuonna en ole, ja hyytelö on jäänyt saamatta. Tänä vuonna sitä taas kuitenkin pääsen tekemään.

 

 

 

 

6 kommenttia artikkeliin ”Koivujen kaato”

  1. Oih ja voih, tunnen tuskasi koivuista! Meillä oli Kuopiossa asuessa pihalla marja-aroniaa, ja jonakin vuonna tein marjoista omenoiden kanssa hilloa. Haaveilen marja-aronia-aidasta nykyisellekin pihalle. Se on niin upean näköinen ruskassa! Naapurin pihalla sitä on, mutta kituisesti kuulemma kasvaa. Pitää vielä miettiä.

    Vastaa
    • Marja-aronia on kyllä mukava pensas. Myös kukkiessaan. Meillä on sitä autotallin mittainen pätkä ja vaikka ihan reunassa kasvaa kolme pylväshaapaa niin silti voi ihan hyvin. Alkaa kyllä sekin nyt vanhemmiten vähän rangoittua. Kokeilehan, hyvä pensas se on.

      Vastaa
  2. No niinhän se näyttää menevän…puut tulee ja menee!Meillä kaadettiin 14 runkoa pihalta,ja vain sen takia,että aurinko pääsee paistamaan aurinkokennoille,jotka tekee sähköä.
    Nyt vuoden jälkeen tuntuu ihan luontevalta ja mittarista kattoen sähkön määrä ihan mukava,Loppujen lopuksi ei niitä ees kaipaa enää,ja mikäpä hienompaa,kun mustikat ja puolukat kasvaa paremmin,kun varjot on pois eestä.Ja näyttää siellä olevan myös Suopursua enemmän kuin ennen.
    Ja kennot jauhaa sähköä mukavasti-hyvä niin!
    Niinpä,että ns.”mitaleilla on aina kaksi puolta”-onneksi.
    Hyvästit puille ja tervetuloa uusi ”elämä”!
    Kaikki kasvaa aikanaan takaisin!
    Ja uudet ihmiset samoilla asuinpaikoilla arvostaa ehkä ihan eri asioita-niinkin voi olla?
    Hyvät hyvästit ja läpyt teän puille!

    Vastaa
    • Näinhän se on: elämän kiertokulku.

      Ja kunhan ne eiliset metsurimiehet käyvät vielä hävittämässä seitsemän puun kannot, niin me istutamme ainakin pari uutta puuta… 😉

      ”Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.”

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.