Ruoka ja viini – Sivu 79 – Tuulestatemmattua

Pientä poukkoilua, suurta epävarmuutta

Kaiken muun pienen touhun, jossain syvällä pieni paniikkikin jo nostaa päätään, keskellä ryhdyin – vihdoin – tekemään edes pientä kotisivujeni retusointia. Ainakin päivittämään sieltä kohdan ”työ” pois päiväjärjestyksestä. Tai ainakin muokkaamaan sen kohdan erilaiseksi. Mutta vaikka minulla on uusin Adoben ohjelmisto edelleen käytössä (kiitos Lappian ammattiopiston), niin en osaa enää uutta Dreamvieweria käyttää sen vertaa, että päivitys sujuisi, ainakaan, että se sujuisi sutjakasti. Ei ole enää työnantajaa joka a) maksaa ja b) myös velvoittaa pitämään erinäisiä ”atk-taitoja” yllä.

Missähän edes voisi saada Dreamviewer-koulutusta, myös Indesignin opettelu (uudelleen) kiinnostaisi kovasti. Talven tullen kun olisi arvattavastikin aikaa tuollaisille. Ensiapukurssin ensi talvena käyn. Joskus muinaisuudessa olen EA ykkösen ja kakkosen suorittanutkin, nekin työnantajan kustantamana, mutta kyllä pitäisi päivittää. Mitään muita kansalaisopisto/Oulu-opisto etc. -kursseja en ole edes katsellut. Koulussa riittää minulle kurssia vielä ensi talveksi yllin kyllin.

Koulupuuhaakin on riittänyt tälle päivälle moniaita tunteja. Palautin kaksi maisema-sarjaa, joista toinen olisi jo tarkoitus muokata ja kelpuuttaa ehdolle näyttöön. Vielä olisi monta tehtävä. Monta sarjaa siis. Eikä aikaa ole kuin viikko. Monet kurssikavereista ovat laittaneet ehdolle jo aiempia etätehtävinä olleita – hienoja ja ammattitaitoisia – sarjoja, mutta kun meitsillä on edelleen hommat aika lailla opettelussa ja olo on enimmäkseen erinomaisen epävarma, edelleen porukan poloisimmaksi kuvaajaksi itseni tunteva, niin pitää yrittää kehitellä uusia sarjoja.

Siinä välissä on kalaasit. Meidät kuudennettoista(?) kalaasit, joiden menu on vielä ihan tuhannen hajanainen. Teemana on jotain Kokkolasta Jamaikalle. Ikinä ei ole ollut näin levällään tämä homma…

Käytiin Pehtoorin kanssa sentään roudaamassa auton perällinen ruokaa ja juomaa tänään. Kahden tunnin täsmäisku Stockan Alkoon ja Sokoksen (tähän on tultu!) Herkkuun. Jotain ruokaa ystäville siis on luvassa. Sen suhteen en ole epävarma, varmasti saavat syödäkseen, ja vielä hyvin. Teemasta viis.

Ai niin, nuo kuvien jutut? – Ne on tuossa Meri-Toppilassa ”Aallon siilon” kupeessa olevia installaatioita, jonkin sortin ulkoilmataidenäyttely, johon lenkillä törmäsin.

Niitä näitä Ruoka ja viini

Elokuu näyttää vilkkaalta

Elokuun ensimmäinen. Kesälomilta paluu duuniin, niinhän se on yleensä ollut, – useana vuonna jo viikkoa aiemmin. Facebookissa työkaverit, eks, ovat käynnistysvaikeuksista raportoineet. Tyär palasi elämän ensimmäiseltä täyspitkältä palkalliselta kesälomalta töihin, ja viesteili, että 300 sähköpostin purkaminen takaa, että aika pian pakko palata paitsi töihin, myös työmoodiin. Äsken monen tunnin kapitulitoimikunnan kokouksessa muut olivat vielä lomaltapaluunfiiliksissä, tarttumassa arkiseen aherrukseen.

Kyllä minullakin sellainen työaamun herätys oli – tai siis puolikuuden jälkeen ei enää unta riittänyt. Mutta ei se haitannut. Onhan tässä tiedossa kolmeksi viikoksi ihan riittävästi tekemistä päiviin, vaikkei kustannuspaikalle tarvi enää mennäkään. Kyllä se päivä vierähti kotikoneellakin. Poislukien keskipäivän kuvauslenkki: piti paikkoa toissa-aamuista siltojen kuvausreissua. Mutta ei taida vieläkään olla viiden kuvan urbaanimaisema-sarja kasassa.

Joka tapauksessa elokuusta tulee kiireinen, juhlia ja ennen kaikkea niiden järjestelyä on yllin kyllin, – että minä lupasin sightseeing-tekstitkin kirjoittaa kapitulivieraiden bussimatkoille keskustasta Nallikariin. Noh, eihän tarvi olla kun vartiksi asiaa, mutta sekin on jo paljon! Ja se oma luento. Siihenhän on pohjat, mutta ne on kahden tunnin luennoksi ja pitäisi supistaa puoleen. Ei ole helppoa ei. Ja sitten vielä ihan valtava määrä etätehtäviä kouluun. Mutta en valita. Mukavaahan tämä on.

Niin, pistäkäähän nyt kalentereihin, kun niitä muutoinkin näin loman jälkeen täyttelette:

Paistinkääntäjien Suurkapitulin – Valkean kaupungin Kalaasien avajaisseminaari ”Juhlat ja juomat – ennen, nyt ja tulevaisuudessa” 19.8.2016 klo 14.30–16.00 Oulun kaupunginkirjaston auditoriossa. Valkean kaupungin Kalaasien ohjelma alkaa perjantaina seminaarilla ”Juhlat ja juomat – ennen, nyt ja tulevaisuudessa”. Oulun kaupunginkirjaston auditoriossa pidettävä seminaari on kaikille avoin tilaisuus.

Koko seminaarin ohjelma on täällä. Saa ja on suotavaa jakaa!

Oulu Ruoka ja viini

Karibialainen piknik

Karibialainen paistinkääntäjä-piknik on nyt koettu. Jo kuudes rotissööri-piknik, eikä voi väittää, että olisi ollut pettymys.

Teemana oli siis karibialainen keittiö. Kuka on käynyt Karibialla? – Noh kuitenkin, hyvä haaste se oli. Meitä oli paikalla taas melkein kolmekymmentä, ja kaikilla omat viritelmänsä illansuun ruokajuhlaa varten.

Aamupäivän mietin, mitä näistä teen?

Joku hämärä ajatus karibialaisesta ruokakulttuurista oli: lime, hedelmiä, mereneläviä. Ja niin taas riskeerasin, että soveltelin ihan omiani. Ja tällainen niistä tuli. Tarjollepanohan on osa makua, eikö? – Mutta kyllä olin iloinen, että sekä ravintoloitsija että keittiömestari sanoivat pitäneensä hedelmäsalsa-salaatti-katkarapu-viritelmästäni. Mitäkö siihen laitoin, noin niinkuin tarkkaan ottaen? – Yritän tässä joku päivä miettiä ja kirjoitella ohjeen.

Yksi parhaista herkuista oli häränhäntämuhennos (oik. yläreuna), jonka Viskaalin väki toi tullessaan. Erinomaista. Ehkä palaan siihenkin.

Ja illan pääruokahan oli possu. Sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ja riittävän kokoisina palasina; hyvä on, kyllä noista kimpaleista riitti aika monelle.

Ja entäs karibialaiset jälkkkärit?

Mohito-kakku tietysti!! Ihan ylivertainen, vaikka kyllä minä pidin myös kookossorbetista, rommikakusta, rommimarinoidusta anannaksesta, limekakusta,… kaikesta.

Kuten huomaatte, söimme vallan hyvin. Nautimme seurasta, ruokakeskusteluista. Keskusteluista liittyen valokuvaukseen, ruokaan, kesään, kapituliin, Ouluun, vanhenemiseen, lastenlapsiin, viiniin, Lappiin, Pariisiin – ja tietysti reissaamiseen. Aika läheisiä aiheita meille.

Kuitenkin ensimmäisten joukossa lähdimme kohti kotia. Meillähän on huomennakin juhlat …

Kun pyöräilimme läpi lämpimän Oulun keskustan

ja Pikisaaren, pysähdyimme Hietasaaren sillalle kuuntelemaan rokkia (= Qstock-viikonloppu), katselemaan pilviä, kuvaamaankin, … ja yhtäkkiä yhytimme tutut. Kun meillä Pehtoorin kanssa oli vielä piknik-eväitä pyörien koreissa, pidimme vielä mukavan ”pitstopin”. 🙂

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Ruoka ja viini

Karibialainen safka

Kaupunkipäivä tänään.
[klikkaahan isommaksi]

Kampaaja oli vasta kymmeneltä, tarkoituksena oli ollut kävellä sinne ja ehkä takaisinkin. Tarkoitus oli. Ei toteutunut. Oli niin paljon asioita toimitettavana, että päädyin menemään autolla keskustaan, kiertelin kameran kanssa puolitoista tuntia, mm. kapitulimatskuihin tarvitsen kuvia kesäisestä kotikaupungista. Sitten kampaajalle, ja sieltä asioille. Ihan työpäivän verran kului kaikkeen päivittämiseen aikaa.

Nyt hiuksista ei uskoisikaan, että viikko on taas mökkiolosuhteissa niiden kanssa tullut elellyksi. Siis tukka hyvin, kaikki hyvin.

Huomisesta alkaa ”juhlaputki”, joka huipentuu kolmen viikon päästä Kapituliin. Huomennakin on paistinkääntäjien kanssa kokoontuminen. On vuorossa kuudes (ks. viime vuotinen) rötissööri-piknik, jonka teema on vaikea! Karibian keittiö kun ei ole tuntuimpia. Ilmeisesti vain kerran elämässäni olen syönyt karibialaista ruokaa oikein illallisen verran. Ollessamme Playa del Carmenilla (Cancun, Meksiko) hotellissa järjestettiin joka (?) ilta teemaillallisia ja mekin tyttären ja Pehtoorin kanssa ostimme liput ”Caribean Night” -happeningiin. Mutta mitä me siellä syötiin? Mausteisia lihapatoja ja toinen toistaan hienompia hedelmäjälkkäreitä. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen ananas ja rommi, kookos ja lime. Ja noistahan minulla olisi oivallinen piknik-nyyttäri-jälkkäri (grillattu rommimarinoitu ananas) kehiteltynäkin, mutta kun se on JO varattu. Siis mitä teen? Mitä me viedään?

Meksikolaisia herkkuja olisi vaikka ja kuinka, mutta kun ne eivät oikein ehkä karibialaisesta mene. No ei meitä ulkopuolellekaan jätettäisi, vaikka oman salsan ja guacamolen kanssa paikalle ilmaannuttaisiinkin, mutta kun haluaisin oikeasti tehdä jotain jamaikalaista tai kuubalaista safkaa. Ei kellään blogin lukijoista, armoitetuista kokeista, olisi jemmassa joku hyvä karibialainen resepti, josta voisi viritellä piknik-evästä 30 hengelle?

Lappi Liikkuminen Niitä näitä Ruoka ja viini

Suvisunnuntai Lapin luonnossa

Koska sääennusteessa luvattiin Koilliskairaan +30 C asteen hellettä tälle päivälle, mihin sitten jo puolelta päivin päästiinkin, lähdimme patikalle jo heti kahdeksan jälkeen. Tankavaaraan ajellessa katseltiin, että ilmassa on sellainen hellepäivän auer, joka yleensä on Välimeren maissa aamuisin. Kuin ohut usva. Eipä ole taidettu ennen täällä sellaista nähdä. Ja kunhan Pikku Tankavaaran huiputimme, oli lämmintä jo +25 C. Ihan tyven, mutta ei hiostava.

Eipä patikkapolulla juuri muita näkynyt, yksi valokuvaaja sentään tuli vastaan ihan loppuvaiheessa. Tankavaaran ”Kuukkeli”-reitti on hyvin kaksijakoinen: mennessä huipulle taivalletaan tiheässä metsässä, oksien ja kivien mykeltämällä polulla.

Tunturin laki on melko tasainen, siellä on rakkaa ja mustikkaa (siellä niitä oli nyt paljon, ja olivat jo aika kypsiäkin), vähän puita.

Ja sitten paluureitti on aika lyhyt lasku, kunnes eteen avautuu minun lempparisuo, Tankasuo.

Sen reunamilla oli hillojakin.

Mutta eihän mitään marjanpoimintareissua oltu aiottukaan, joten tepastelu jatkui. Loppureitillä on varmaan pari kilometriä pitkospuita, jotka olivat nyt tosi huonossa kunnossa, melkein vaarallista niillä askeltaa. Mutta kyllä patikointi kuitenkin maistui.

Möksällä sitten saunan lämmitystä ja ruoan laittoa. Tekaisinpan uudenlaisen pikaisen broilerkastikkeen pastalle. Haluatteko kuulla? – Kerron silti.

250 g maustamattomia broilersuikaleita
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
1 prk Creme Cuisine tilli-sitruuna
1 limen mehu
suolaa, pippuria
vettä

Kuumenna oliiviölhyä pannussa, lisää valkosipuli ja broileri. Ruskista pinta.
Mausta broiler, ja kaada limemehu päälle.
Lisää joukkoon ainakin puoli purkkia Creme Cuisinea, ehkä koko purkki jos pasta vaatii kastiketta. c
Anna hautua kymmenkunta minuuttia.
Maistuihan se pastan ja salaatin kanssa Myötätuulen terassilla lasillinen rose-viiniä seurana.

Tässä istuskellessa mietittiin, kuinka tammikuussa täällä ollessa terassin mittari jämähti -40 C asteeseen, alemmas siinä ei voi mennä. Tänään siis 70 astetta lämpimämpää. 70!! Ja näkymäkin on hieman erinäköinen.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kotitunturissa

Hangasojan aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Jo aamulla tuntui, että meidän Hangasojan mökistä on tullut KESÄmökki. Tätä ei ole oikein koskaan tullut ajateltua kesämökkinä, aina vain Lapin mökkinä tai Hangasojan mökkinä. Mutta tänään täällä on ollut aika ajoin + 28 C, ilma on kuin linnunmaito, leppeä etelätuuli on vilvoittanut. Aamuseitsemältä istuskelin meidän mökin portailla ja ihmettelin, – taas sellainen pieni ja kiitollinen olo. Tuo ’pieni’ ei vaan koskaan konkretisoidu. 😉

Aamupäivän vietimme tunturissa. Patikointi vaan on niin mukavaa. Minä koetin myös maisema-sarjaa kuvata. Sadasta kuvasta muutama välttävä otos. Tässä yksi.

Mökille palattua notskilounas ja muita mökkijuttuja, kuten saunapuita, maalaamista, terassikalusteiden öljyämistä, vähän trimmeriä. Ikkunoiden ja saunan pesusta mainitsimme jotain sivulauseissa, mutta aihe vaiettiin aika pian kuin yhteisestä sopimuksesta olemattomaksi. Tulee päiviä, jolloin ei ole helle, jolloin ei voi istua mökkiterassilla laittelemassa kuvia, jolloin on oikein hyvä pestä ikkunoita ja saunaa. Tänään ei ollut se päivä.

Tänään oli patikkapäivä, ja perjantai. Ihan kuin olisi kolmas perjantai peräkkäin. Toissapäivänä viininmaistiaiset, eilen mökille tulo ja tänään oikeasti perjantai. Kaikissa noissa on perjantaielementtejä. Tämmöinen ei ole ollenkaan hassumpaa.

Klikkaa ihmeessä kuvat isommiksi! Laaja Lapinmaa vaatii kuvillekin tilaa. 😉

Iisakkipään reitille, tai oikeastaan sen viereen, on tehty uusi Auroraksi nimetty pieni ”city-patikka”, jonka mekin olemme jo useasti viimeisen vuoden aikana kävelleet (mm. Aapeli vaunuissa ja eksnaapurit tai VMP mukana) ja koko ajan on ollut EU-rahalla ”taukotupa” tekeillä, kovin verkkaista on rakentaminen ollut. Nyt se on avattu. Komea on. Ehkä ´tupa´ei ole se mitä tuosta ensimmäisenä käyttäisin.

Tepastelu jatkui kohti huippua.

Illansuussa oli aika oikealle ruualle. Ostettiin eilen Sodankylän Pohjantähti-kaupasta pannusiikoja (peled-siikoja Lokan altaasta). Enpä sellaisia ole ennen paistelllut, mutta jos suinkin mahdollista paistan mieluusti toistekin. Jukra, ne oli hyviä!

Ja viini? Black Tie is back. Alsacen Pinot grigio & riesling -viini oli myynnissä viime kesänä, kunnes äkkiä loppui. Nyt sitä taas saa. Sopi kala-aterialle ihan erinomaisen hyvin. Se on puolikuiva, mutta ei tee siitä yhtään huonoa ruokapöytäänkään.

Aurinko on vielä korkealla, se kuitenkin laskee horisontin taakse pariksi tunniksi. Yötöntä yötä ei enää alkuviikon jälkeen ole ollut. Mutta lämpö jatkunee, mistä olen kovin iloinen.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Kurkkukeitto ja muuta hyvää

Kokkolan kurkkukeitoksi nimetyn kesäisen, kylmän keiton kehittelin saatuani Kokkolan Vanhankaupungin ravintolan kokilta tietää, mitä aineksia hänen keittoonsa kuului. Ainesmäärät oli siis laitettava ”mutu”-tuntumalla. Minun keittoni ei ollut saman näköistä kuin Kokkolassa, eikä saman makuistakaan, mutta aika lähelle. Ja hyvää oli, myös konossööriystävien mielestä. Tarjosin tätä eilen viininmaistiaisissa….

Kokkolan kurkkukeitto

3 kurkkua
pätkä inkivääriä raastettuna (vajaa ruokalusikallinen)
3 valkosipulin kynttä
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 prk (1 dl) creme fraichea
1 prk (2 dl) ruokakermaa
3 rkl Creme Bounjour -tuorejuustoa (inkivääri-sitruunaruoho) Tätä ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa purkin loppu, joten laitoin joukkoon.
1 rkl kasvisfondia (tätäkään ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
tuoretta minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään painon alle valumaan ”prässin alle yöksi”, sanoi kokki.Seuraavana päivänä lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli ja lime ja hurauta Pamixilla (tai blendillä) sileäksi.

Juuri ennen tarjolle laittoa lisää creme fraiche, kerma, tuorejuusto ja fondi. Ja taas Pamixilla kuohkeaksi.

Eilen oli niin ihana helle, että laittelin vielä jäitä keittoon.

Kyllä tätä on varmasti kalaaseissa eturuokana. Muutenkin kuin juhliin tätä kannattaa tehdä; nyt kun kurkkukilo maksaa euron, tämä on erinomaisen edullistakin. Keiton kanssa oli tarjolla (Haaparannasta hankittua) leipää, skagenröraa, tunnbödia ja kutunjuustoa.

Pääruokana oli hiiligrillattua Perämeren lohta, salaattibuffa ja kermaviilikastiketta, jossa yrtit omasta maasta. Ja jälkkäriksi Omar Creme Brûlèe.

Lähes kaikki viinitkin oli Haaparannan Systemistä ostamiani. Italialaiset valkkarit (jopa Tommasin ja Masin) olivat vähän pettymys, mutta punaiset halvat, zinit saivat liki kiitettäviä arvosanoja. Erityisesti kannattaa muistaa 7 Deadly Zins.

Ihana kesäilta sujui leppoisesti höpötellen, pihalla ja Festassa vietimme hyvinkin viisi tuntia.

Kerhollemme on muodostunut sellainen tapa, että se kuka voittaa keväällä pidetyn Challengen, tarjoaa siinä palkinnoksi saamansa samppanjan kaikille sitten kun maistiaiset on hänen kotonaan. Pehtoorihan voitti kisan, mutta me vaihdoimme samppanjan toiseksi: tarjosimme alkuun Moet & Chandonin Ice Imperialin. Jääpalojen kera kuten kuuluu. Kyllähän sekin kapusi kiitettäviin pisteisiin.

Arvokas se on, mutta meitä on kymmenen (eilen tosin oli paikalla vain kahdeksan) maksajaa, joten lasillisen hinta on halvempi kuin ravintolassa huono cava. Nämä ”jääkuohuvat” ovat nyt kovasti in. Isot samppanjatalot tekevät niitä, ja myyvät paljon, ja Alkossakin on jo monta kuohuvaa (cavaa, proseccoa, etc). Kyllä tämmöisinä helteisinä päivinä ovat oivia aperitiiveja tai puutarhakutsujen sulostuttajia.

Minulla oli tavoitteena tehdä eilisestä maistelusta kouluun ”reppari” ~ kahdeksan kuvan sarja, reportaasi jostain tapahtumasta, kuvasarja, jolla on alku ja loppu. Oli vähän turhan kunnianhimoinen tavoite: kuvata, olla illan emäntä, maistelun järjestäjä ja osallistua ja nauttia. Sarjalle kun on paineita kovastikin sillä sen pitäisi olla yksi syyskuun näyttöön menevistä sarjoista. Ehkä … mutta luulenpa, että teen vielä toisen sarjan.

Tänään aamulla jätimme lenkit ja salit väliin, viimeisetkin eilisen lasit pesimme, kastelimme puutarhan kukat, pakkasimme viinien loput ja saamamme kukkakimput ja istahdimme autoon ja ajoimme helteiselle Hangasojalle.

Olipa poikkeuksellisen takkuava matka, paljon liikennettä, hidastelevia ulkomaalaisia, karavaanareita ja jotenkin malttamatonta odotusta mökille pääsystä. Se, että lähdettiin poikkeuksellisen myöhään (= klo 11), mahdollisti sen, että kävimme matkalla lounaalla.

Rovaniemellä on (Paistinkääntäjä-)ravintola Monte Rosa, jonka sisustus oli aika kasaria, mutta ruoka erinomaista. Otimme (taas) (gourmet)burgerit: kolme pientä burgeria. Nyhtöporo punasipulihillokkeen kanssa, lohiburgeri wasabimajoneesin kanssa ja naudanlihaburgeri savuBBQ-kastikkeen kanssa ja kaikissa ”hand-made” sämpylät. Ohessa oli erinomaisia ”ranskalaisia” (joita en kyllä juuri jaksanut syödä) ja tryffeli-majoneesia.

Koko matkan oli poikkeuksellisen kaunis keli, ihania, kesäisiä, satunnaisia pilviä, tyyni Ounasjoki, metsissä auringon siivilöitynyt valo,. .. Rollon jälkeen ajoi Pehtoori ja minä kuvasin: luontokuvaaja, joka räpsii auton ikkunan läpi. 😉

Ja entäs täällä! Voi kun tietäisitte!

Ruoka ja viini

Viininmaistiaiset

Tänään oli meidän huki järjestää viininmaistiaiset. Oli mukava, oli kesä.

Ja hyvä ruoka.

Palaan huomenna asiaan …

Ruoka ja viini

Uutuuksia kaupasta

Tuotesijoittelu blogissa jatkuu…

Eilen kun päivällä syötiin pitkään ja paljon, Juniori toi meille, jotka juuri olimme palanneet Kyröstä, Kyrö Distelleryn uutta lonkeroa. Karpalo ja rosmariini ovat (gini)lonkeron mausteena, ihan kuten suosittelevat giniäkin maustettavan. Minen (enää) paljon lonkeroista perusta, mutta tämä oli aika hyvää. Juuri kesällä, mieluiten tietysti helteellä, ja vielä jonkinlaisen urheilusuorituksen tai mökkisaunan jälkeen. Aavistuksen liian mehumaista minun makuuni, mutta vain aavistuksen.

Uutuustuote (ainakin minulle) on La Fermièren jukurtit. Löysin niitä Sokoksen Herkusta, jossa oli myynnissä sitruunaa, mustikkaa, vaniljaa ja sitten hunaja-luonnonjukurtti, joista viimeinen olikin selkeästi parasta. Olen nyt ostanut noita monta purkkia, huolimatta siitä, että on parempiakin, halvempiakin jukurtteja. Nämä maksoivat (muistaakseni) 1,40 € kappale.

Mutta juju onkin noissa purkeissa. Ne on savisia, ihanan sinisiä. Eilen tein jälkkäriksi isoon vuokaan mustikka-rahkapiirakan ja sitten koe-erän yhteen purkkiin. Ja se kesti uunin. Siis minulla on uudet uuninkestävät jälkkäriastiat, joihin voi tehdä annospiirakat tai vaikka leipäjuusto-kerma-hillajälkkärin.

Ja ensi keväänä istuttelen yrtit itämään noihin. Tai teen niistä kylppäriin Topz- ja meikkisivellin purkit. Entäs klemmareita ja/tai muistitikkuja työpöydällä noihin. Ei ole kallista designia, mutta mukavia pikkupurkkeja ovat.

Niitä näitä Ruoka ja viini Vanhemmuus

Pohojanmaalla vol. II

Mistähän aloittaisin? – Ehkä siitä, että alan vanhemmiten ja maailmanpoliittisen tilanteen ”näin ollen” yhä enemmän kannattaa kotimaanmatkailua. Miksikö?

Tästä tulee nyt pitkä, … mutta tämä on tärkeä. Monella tapaa.

Eilen olimme koko pitkän iltapäivän asuntomessuilla Seinäjoella. Huomenna on aika tehdä postaus messukokemuksista, ja laitella paljon kuvia. Lähdimme messualueelta joskus neljän jälkeen, joten totesimme, että Tuuri ja sen kyläkauppa eivät ole meitä varten, vaan että käymme katselemassa Seinäjoen keskustaa ja Aalto-keskusta, piipahdamme kaupassa ja lähdemme sitten kohti Isoakyröä, jossa ystävät meitä odottivat. Kuten vakilukijat tietävät VMP on ollut meidän mökillä usein, ja he ovat usein kutsuneet meitä käymään heidän kesäpaikallaan Isossakyrössä: nyt me teimme sen ja ajelimme Kyrönjokivarteen.

Mutta ensin siis vietimme päivän Seinäjoella, jossa messualueelta ajelimme kohti Aalto-keskusta katsomaan ”Lakeuden ristin”. Se on ”aaltomaisuudessaan” vaikuttava. Kirkko ei ehkä ulospäin sykähdytä, mutta sen interiööri on pelkistyksessään kaunis. Ja kellotapuli, kaikkine 65 metreineen! Olihan se hissillä ylös mentävä.

[Kuvat suurenevat klikkaamalla.]

Korkeuksista katselimme, ja vielä kerran totesimme, että Seinäjoki on paljon isompi kuin olimme ajatelleet.

Sitten ajelimme kohti Isoakyröä. Yhtäkkiä tien varressa hoksaamme: komeaakin komeampi kirkko! Niitähän meillä toki on ollut tapana kiertää ja kun kerran oli aikaa… Siispä pysähdyimme.

Ylistaron 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko, jossa on lehtereitä kahdessa kerroksessa, oli komeaa katseltavaa. Toki olimme jo tähän mennessä oppineet että näillä main tämä komeus ja ”paree ku grannissa” -asenne on kohtuullisen vahva. 😉

Sehän nyt näkyi siinäkin, että jopa virsikirjoooooosa on ”isompitekstinen” ladonta.

Kirkkomaalla halusin tietysti käydä. Hiekkahaudat ja melkoinen pröystäily (hautausmaallakin!!!) olivat silmiinpistäviä.

Kuuden jälkeen olimme Isossakyrössä. Olipa mukava. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikeaa, ei Hangasojalla, Kataloniassa, Isossakyrössä, Kitzbühelissä, Rantapellossa, Kreikassa, Värtössä tai ei missään. Ei ollut vaikeaa edes Pohojanmaalla, vaikka kyllähän sitä karjalais-lounaissuomalaiset saatikka pohjoispohjanmaalaiset itsensä pohojaalaisessa miljöössä itsensä pieneksi tuntevat. 😉 Opimme aika paljon paikallisesta mentaliteetista… 😉

Puutarhan katselimme, asettauduimme, iltapalalle istahdimme, tuliaisviinit nautimme, kuuntelimme Suomen suven rankahkoa sadetta, höpöttelimme liki puolille öin, ja sitten juuri ennen nukkumaan menoa uutisista tuli tieto ”Turkissa vallankumous”. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun tajusin, että tytär on vielä Houstonissa, ja hänellä on maanantaina lento (Turkish Airways) Houston – Istanbul – Helsinki.

Lapselle tekstari: ”Entäs jos palaisittekin toista kautta?” Sen jälkeen paljon tekstareita, ja yhden aikaan yöllä luettuani nettiuutisia ja viesteiltyämme nukahdin ”kyllä tämä tästä”.

Heräilen puolen tunnin välein, katselen luuria. Ennen kolmea (Houstonissa klo 23) tyär viesteilee, että ovat ostaneet uudet liput, eivät lennä Istanbuliin. Nukahdan levollisena, mutta levottomaan uneen. … Jossain välissä tajuan, että tyär on yrittänyt soittaa, monta kertaa… Ei ole luottokortilla limitiä ostaa lippuja… en saa yhteyttä, valvon, mietin, huolestun, pelkään maailmaa, terroristeja, ajattelen (minä joka rakastan matkustamista!), että merta edemmäs ei kannata lähteä. Mietin, mihin maailma on menossa, millainen maailma on silloin kun Aapeli on nuori?

Nukahdan taas… Aamuseitsemältä tyttäreltä tulee viesti, että lennot ´Houston – NY – Reykjavik – Helsinki´ on varattu. Olen niin helpottunut … Helpottunut vaikka aamu-uutisten kuvat Istanbulista kertovat, että Euroopassa(kaan) ei ole rauha. Mietin, mihin kannattaa lähteä…

Silti. Nautimme aamiaisen, eikä sada. Olisimme Pehtoorin kanssa olleet valmiita lähtemaan kohti Oulua, mutta ystävät – onneksi – veivät meidät kävelylle. Olihan käytävä katsomassa – liki, – melkein pihalla oleva Napuen taistelutanner. Isonvihan alkuna voidaan pitää Napuen taistlua (19.2.1714), joka käytiin Isossakyrössä juuri ´tässä´. [Ginihän on väistämättä hyvää. Jos ginistä pitää. Minä pidän. Jos on juotava väkeviä, niin sitten giniä, ja jos on juotava giniä, niin sitten Napue-giniä.]

Muistomerkillä kuten liki sen kupeessa olevan ”Kyrö Distellery Companyn” pihalla kävelimme, ylitimme Perttilän sillan, joka on Suomen vanhin (1909) riippusilta, ihailimme Kyrönjokivartta ja mittaamattoman laajaa maisemaa.

Sillan tolpassa on mainio varoitus ”Juostenajo kielletty”.

(kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi.)

Ajelimme vielä Orisbergin kartanon maille. Sen kappelin ja kellotapulin kävimme katsastamassa, – ei muuten ole mikä tahansa ”takahikiän” pikku kappeli: on Engelin piirtämä. Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Se on perustettu jo 1600-luvun lopulla, jolloin alueelle tuli (hollantilaisten) perustama ruukki. Nyt paikalla on aika laajamittaiselta näyttävää maataloutta harjoittava kartano, linna oikeastaan. Hieno paikka oli se.

Ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia. Isonkyrön kirkossa kävimme. Siellä oli – valitettavasti – gospel-konsertin harjoitukset, mutta kyllä me silti pääsimme sakastiin katsomaan Pyhää Lauria. Komea keskiaikainen kirkkohan se on…. Kuvasaldo sieltä tänään noin 30.

Koskapa ei ollut kiire päätimme mennä vielä syömään hyvän lounaan. Surffailin Pehtoorin ajaessa, ja valituksi tuli Fäboda Cafe Kitchen. Parhaalla tahdollakaan ei voi väittää sijaintia keskeiseksi, mutta kyllä se 10 km kannatti merenrantaan ajaa. Sitä paitsi hampurilaiset olivat gourmetia, eivät todellakaan mitään fast foodia (puolisen tuntia odoteltiin, mutta kannatti.)

Kaksi yötä pois kotoa, varsinkin kun sää suosi, tai siis ei satanut, oli oikein mukava.

Huomenna asuntomessuraportti. ; )