Huoltohommia
Viikonloppu on ollut jotenkin väljä. Ja kylmä. Aivan jäätävän kylmä, lämpöasteita vain muutama, – niilläkin toki pärjäisi, riittäisivät tähän aikaan vuodesta, mutta kun tuulta oli 7 m/s, puuskissa jopa 11 m/s, ja kun se tuli (kylmältä) mereltä, luoteiselta tai suoraan pohjoisnavalta. Jo lauantaina mietin, että eihän minun ole mikään pakko pyöräillä. Enkä vielä eilenkään ollut saanut asiasta itseäni vakuutettua vaan – pöhkö – hankkiuduin taas baanoille polkemaan. Pyörän turbo-asetus oli käytössä, toisin kuin yleensä.
Kun tänään oli vietävä TREKini korjaamolle (jo pari viikkoa on ollut joku outo rohina ja jumputus vaan jatkuu) ajelin myötätuulessa Pyörä-Suvalaan Etu-Lyöttyyn, mutta rakeita ja lunta kahdeksan kilometrin matkalla tuli sen verran, ettei edes harmittanut jättää pyörää ”kuntoutettavaksi” pariksi päiväksi ja olla pakotettuna pois pyöräilyn parista.
Rokotteista
Toinen mainitsemisen arvoinen syy mennä kaupungille, oli puutiaisrokotteen toinen annos. Oulu on tänä vuonna paitsi Euroopan kulttuuripääkaupunki myös ”Suomen punkkipääkaupunki”, joten katsottiin mekin tarpeelliseksi hankkia rokotteet.
Olen vähän harkinnut myös vyöruusurokotteen ottamista. Kaksi kertaa tavattoman kivuliaan viiruksen uhriksi joutuneena mieluusti välttelen sitä vaikka loppuelämän.
Kahden varsin hinnakkaan (yht. 500 €) rokotuksen antaman suojan luvataan vaikuttavan kymmenisen vuotta. Siis ´vain´ 50 € vuodessa. Minulla on kyllä voimassa olevat reseptit tautiin, ja lupa lääkkeet hankkia heti jos tulee oireita. Kolme ensimmäistä päivää ovat ratkaisevia, ja oireet kyllä tunnistaa jos on kerran taudin kokenut, joten omaehtoisesti/toimisesti voisin reagoida jos olisi tarvetta. Silti. Tiedättehän – – tässä iässä. .. Ehkä ostan itselleni – viimeistään – seuraavan tasavuosikymmenlahjaksi.
Kesää kohti
Viikonloppuna käytiin K-raudassa: kesäkuuksi suunniteltua remppahommaa varten matskuja etsimässä ja kotipihallekin jotain uutta. Vihdoin laitoin auringonkukan siemenet itämään.
Ja sitten jotain muutakin kesäistä lauantaina! Minun viimeisin neuleeni. Yksi saakelin savotta oli koko kesäneule. Kerroinhan jo mökillä, kuinka tällaisen uudenlaisen, ”vaikeista langoista”, varsin teoreettisten ohjeiden, ylhäältä alaspäin neulottavan mallin ja merkillisen palmikkokuvion etc. kanssa tappelin ja tunsin osaamattomuutta: välillä heitinkin koko kutimen syrjään ja mietin huovuttavani sen jollekin pehmolelulle paidaksi.
Sinnillä kuitenkin olen tämän kirjaimellisesti kursinut kokoon.
Puserossa on enemmän virheitä kuin koskaan missään tekeleessäni – huolimatta siitä, että purin tätä moneen kertaan. Sitä paitsi siitä tuli aivan liian isokin. Noh, villapesu ja kevyt linkous auttoivat pinnan tasoittelussa ja kosteana venytin neuletta reilusti, minkä seurauksena se vähän kapeni. Pusero on kyllä ihanan tuntoinen päällä. Ja uusien tynnyrilahjefarkkujeni ja mustan lyhyen nahkatakkini kanssa [lue: alla piilossa] puserolle saattaa viileinä kesäiltoina olla käyttöä. 😂
Tunnistan tuskasi tuollaisen langan kanssa. Olen kutonut samanlaisesta langasta puseron ilman palmikoita ja sekin oli välillä taistelua.
Vyöruusurokotteen ottamista suosittelen jälleen kerran. Vaikka on kallis. Nythän siitä tehdään tutkimusta, josko se ehkäisisi dementiaa. Ettei vain käy niin, että et sitten muista ottaa sitä joskus myöhemmin.
Näissä aatoksissa terveisin täältä kaukaa sumuisesta (vai sumusaasteisesta) kaupungista.